RAKAS PÄIVÄKIRJA…

Suvi Myllymäki

Heinäkuun ensimmäinen päivä. Tuntuu hassulta, kesäkuu hurahti ohi ihan silmänräpäyksessä. Suorastaan pelottaa miettiä, mihin tämä kaikki aika oikein katoaa. Toisaalta, olenhan ehtinyt nauttia kesästä jo tähänkin mennessä täysin rinnoin. Tanssinut ääneni käheäksi ja hiukseni hikisiksi juhannusfestareilla, käynyt uimassa useammin kuin koko viime kesänä yhteensä, käynyt Yyterissä, viettänyt helteistä Helsinki-viikonloppua ja osallistunut puolimaratonille, joogannut laiturilla, kerännyt luonnonkukkia tien varsilta, järkännyt piknikkejä ystävien kanssa, nautiskellut pihasaunan löylyistä, grillaillut ja soudellut auringonlaskussa. Niin ja juonut aamukahvini parvekkeella aina, kun sää on vain sallinut. Täällä istuskelen kahvikuppini kanssa nytkin – vilttiin kääriytyneenä kylläkin.

Suvi Myllymäki Blogi

Suvi Myllymäki - Blogi

Just nyt on aika hyvä fiilis kaikesta. Erityisen hyvältä se tuntuu siksi, että vielä hetki sitten näin ei todellakaan ollut. Muutama viikko sitten mulla oli meneillään vähän nihkeämpi kausi, ja olin todella alla päin monta päivää putkeen, oikeastaan ihan syyttä. Vaikka päällisin puolin elämä todellakin hymyili, ja tulevaisuuden varalle oli kivoja suunnitelmia, oli fiilis jatkuvasti jotenkin inhottava – mikään ei oikein innostanut, ja sellainen selittämätön huono olo vaivasi päivästä toiseen. Olen yleensä aika perusiloinen ja -tyytyväinen tyyppi, ja kuten eräs ystävänikin totesi: ”Oot aina niin iloinen ja onnellinen, ja ehkä viimeisin ihminen keneltä odotin kuulevai tällaista…” Harvemmin olen hetkeä kauempaa huonolla tuulella tai koen surullisuutta tai riittämättömyyttä, joten en oikein itsekään meinannut tunnistaa itseäni. 

Pikkuhiljaa se hyvä fiilis kuitenkin hiipi jostain takaisin, ja askel askeleelta palasin jälleen omaksi iloiseksi itsekseni. Ja voi luoja, kuinka hyvältä tuntuukaan taas jammailla auton ratissa matkalla töihin vailla huolen häivää, innostua ja inspiroitua tulevista jutuista ja kokea kiitollisuutta pienistä asioista. Vaihtoon lähtö häämöttää jo alle kahden kuukauden päässä, ja myös valmistumisen jälkeiset suunnitelmat ovat alkaneet selkiytyä. Olen ehdottomasti sellainen tyyppi, joka motivoituu tavoitteista, eikä siedä turhaa epämääräisyyttä elämässä. Haluan, että mulla on selkeä suunta, kirkkaat päämäärät ja tavoitteet joita kohti mennä ja joiden eteen tehdä kaikkeni. Ehkä juuri tämä osa minusta oli hetkeksi pudonnut matkasta, ja siksi huono fiilis pääsikin yllättämään. 

Suvi Myllymäki Blog

Kuvat: Anette

Asiasta toiseen, nappasin juhannuksena matkaani oikein kunnon kesäflunssan, joka onkin osoittautunut melko sinnikkääksi tapaukseksi. Kaipuu salille ja lenkkipoluille on ollut älyttömän kova, ja nyt alkaakin vihdoin helpottaa. Voipi olla, että tänään pääsee taas pitkästä aikaa liikkumaan. Ja ainiin, olen päättänyt juosta ensi kesänä maratonin. Nyt se on sitten sanottu ääneen. 

JUOKSIN PUOLIMARATONIN / MUN ENSIMMÄINEN VLOGI!

Heippa tyypit! Nyt on muuten jännät hetket käsillä, sillä julkaisin eilen mun ensimmäisen youtube-videon ikinä!! Tätä oli suunniteltu ja pohdiskeltu jo pitkään, ja rohkeutta keräilty kuukausien ajan. Vlogi on siis viime viikonlopulta, kun osallistuin taas puolimaratonille neljän vuoden tauon jälkeen. Olen super innoissani tästä uudesta aluevaltauksesta, ja otan erittäin mielelläni vastaan palautetta sekä kommentteja videoon liittyen. 

Toivottavasti tykkäätte videosta ❤️

 

 

ITSEVARMUUTTA JA ITSENSÄ HAASTAMISTA // MIKSI LIIKUN?

Liikunnalla on tärkeä paikka arjessani ja elämässäni. On ollut oikeastaan aina, muutamia poikkeuksellisia kausia lukuun ottamatta. Tänään puhutaankin siitä, miksi ylipäätään haluan liikkua, ja miten urheilullinen elämäntapa on seurannut mukanani kaikki nämä vuodet, aina tähän päivään asti. 

Miksi liikun Suvi MyllymäkiKuvat: Anette

1. Osa identiteettiä

Urheilu on ollut osa elämääni oikeastaan aina, enkä enää osaisi edes kuvitella sen olevan toisin. Kun treenivaatteet roikkuvat vessan patterilla, tiedän että elämässä on asiat ainakin suurinpiirtein kohdillaan. Kun kävelen salille treenikassi olalla, tunnen olevani minä. Ja nimenomaan niinä kausina, kun liikunta on syystä tai toisesta jäänyt vähemmälle, en ole tuntenut itseäni omaksi itsekseniPerheeni ja sukuni on aina ollut tosi sporttista porukkaa, ja jo lapsesta lähtien meidän perheessä on liikuttu paljon.  Paikkoihin käveltiin tai pyöräiltiin aina, jos se vain oli mahdollista (vaikka tämä joskus mua vähän ärsyttikin), päivät kuluivat kirkonrottaa ja lipunryöstöä pelatessa, ja kesäsunnuntaisin napattiin eväät messiin ja lähdettin yhdessä perheen kanssa pyöräilemään. Yleisurheilin, kokeilin futista ja balettia, kävin suunnistamassa, rakastuin maastojuoksuun ja pelasin lentopalloa, joka jäikin rakkaaksi harrastuksekseni kymmenen vuoden ajaksi. Silloin en vielä osannut edes aavistaa, miten arvokkaan lahjan  – liikunnallisen elämäntavan ja positiivisen suhtautumisen liikuntaan – olinkaan saamassa. 

2. Energiaa arkeen

Kun liikunta on säännöllinen osa arkirytmiä, myös kaikki muu sujuu paremmin, ja elämä tuntuu olevan jotenkin paremmin hallinnassa. Urheilu saa aikaan positiivisen kierteen; kun liikkuu, haluaa myös syödä terveellisesti ja panostaa monipuoliseen ruokavalioon, ja kiusauksia herkutteluun herää harvemmin. Ilman liikuntaa olo on nuutunut ja väsähtänyt, enkä saa itsestäni yhtä paljoa irti myöskään elämän muilla osa-alueilla. 

”Kun treenivaatteet roikkuvat vessan patterilla, tiedän että elämässä on asiat ainakin suurinpiirtein kohdillaan.”

 

Miksi urheilen Suvi Myllymäki

3. Itsevarmuuden lähde 

Treenin päätteeksi on aina voittajafiilis, ja jo pelkkä treenivaatteiden päälle pukeminen toimii kivana itsetuntoboostina. Täydellisesti istuvat treenitrikoot jalassa, hiukset korkealla ponnarilla ja gangstaräpit korvilla olen itsevarmimmillani, ja jokin sisälläni sanoo You got this. Koen olevani yksinkertaisesti parempi versio itsestäni, kun liikun säännöllisesti sekä monipuolisesti. 

4. Tavoitteet, itsensä haastaminen ja kehittyminen

Rakastan haasteita. Tavoitteet motivoivat minua – oli kyse sitten liikunnasta, opiskelusta tai uralla etenemisestä. Olen kunnianhimoinen, enkä mene sieltä mistä aita on matalin. On maailman hienoin fiilis, kun voi lisätä tangon päihin vähän enemmän painoa kuin viime kerralla, kun vihdoin huomaa kehittyneensä leuanvedossa, tai  kun jaksaa taas juosta muutaman kilometrin enemmän kuin viime viikolla. 

”Myös ihmissuhteita hiertävät solmut alkavat aina kummasti löystyä lenkkipolun varrella.”

 

5. Edullista terapiaa 

On ihan hullua, miten paljon liikunta voi vaikuttaa mielialaaan. Mieleeni muistuu heti eräs tiistai, kun olin ollut tosi stressaantunut ja kireällä tuulella koko päivän. Pääsin kotiin vasta myöhään illalla, eikä suunnitelmissani ollut todellakaan enää lähteä treenaamaan – en ole koskaan ollut mikään iltatreenaaja. Jostain kuitenkin kumpusi yhtäkkiä ihan pakottava tarve päästä salille rehkimään. HIIT-tyyppisen pakaratreenin jälkeen olin ihan loppu, mutta jotenkin ihmeellisesti kaikki se stressi oli valunut hien mukana pois, ja hartiat rentoutuneet muutaman sentin alaspäin. Treenatessa ei ole aikaa ajatella mitään muuta, ja juuri stressaavina ajanjaksoina on elinehto päästä hetkeksi pakoon päässä pyörivää to do -listaa.  Myös ihmissuhteita hiertävät solmut alkavat aina kummasti löystyä lenkkipolun varrella. Toisinaan tilanne vaatii kunnon hikirääkin, toisinaan taas rauhallisen kävelylenkin metsässä, luonnon ääniä kuunnellen. Pääasia on, että saa kropan liikkeelle sekä hien ja ajatukset virtaamaan. 

 

Miksi urheilen

 

”Salille ei ole hyvä lähteä sättimään itseään ja purkamaan raivoaan vatsamakkaroita ja selluliittia kohtaan”

6. Ulkoiset muutokset

Vaikka liikunnan tuoma energia ja hyvä fiilis ovat toimivia motivaattoreita, en todellakaan väitä, ettenkö välittäisi myös siitä, miltä näytän. Unelmieni keho on hyvinkin sporttinen, ja mielestäni on ihan okei tavoitella pyöreää peppua ja kireitä vatsalihaksia, kunhan se kaikki tehdään hyvän fiiliksen kautta. Salille ei ole hyvä lähteä sättimään itseään ja purkamaan raivoaan vatsamakkaroita ja selluliittia kohtaan, vaan juurikin positiivisella ja lempeällä suhtautumisella omaan kehoon hyvä treenimoodi pysyy paremmin yllä. 

7. Yhteinen aika

Liikunta on oiva tilaisuus viettää aikaa yhdessä, ja yhteistreenien sopiminen myös nostaa kynnystä jämähtää kotisohvalle. Omilta lentopalloajoiltani olen saanut elämänmittaisia ystävyyssuhteita, ja joukkueurheilun tarjoamasta yhteisöstä olen aina ollut äärettömän kiitollinen. Salitreenistä saa enemmän irti, kun kaveri on varmistamassa, ja yhteiset sulkapallopelit pikkuveljen kanssa ovat parasta ajanvietettä. Pitäisi useamminkin yhdistää urheiluun ystäviä ja läheisiä, ja perinteisen kahvittelun sijaan vaihtaa välillä kuulumiset vaikkapa yhteisellä iltalenkillä. Vaikka ei siinä kahvittelussakaan mitään vikaa ole. 

Hei millaisia postauksia te haluaisitte nähdä liikuntaan ja hyvinvointiin liittyen? Kiinnostaako treenipäiväkirjat, puolimaratonille valmistautuminen, ulkona liikkuminen, treenivideot…? Olisin äärimmäisen kiitollinen jos jaksaisitte vastailla, ihanaa viikonloppua! ❤️

YSTÄVÄKIRJA: UNELMIENI MIES JA SALAINEN TAITONI

Ystäväkirja Suvi Myllymäki
Pienenä ajattelin, että minusta tulee yksityisetsivä sekä kirjailija, joka hakee rikostutkijan elämästään inspiraatiota romaaneihinsa. Ainakaan vielä ei ole ura tämän asian parissa urjennut, mutta tehdäänhän tässä jollain tapaa ainakin niitä kirjoitushommia nytkin!
 
Tällä hetkellä olen melko ristiriitaisissa fiiliksissä kevään ja kesän tulosta, sillä vaikka ilmojen lämpeneminen sekä valon lisääntyminen tekevät mut iloiseksi, saan jatkuvasti taistella jäätävien allergiaoireiden kanssa.

Joskus minusta tulee pätevä mutta tykätty esimies, menestynyt yrittäjä ja rakastava äiti. Tällaisia kevyitä suunnitelmia nyt ainakin tähän alkuun… 😀

Rakastan suunnittelua. Reissupläänien tekemista, sisustushaaveilua, seuraavan päivän asun kokoamista, tulevan viikon aikataulun tekemistä, postausideoiden pyörittelyä… Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. 

Vihaan sitä käytöstä, mitä kateus ja mustasukkaisuus saavat ihmisissä aikaan. En siedä turhaa mustasukkaisuutta parisuhteessa, enkä ole koskaan ollut kovin kateellinen tyyppi, joten mun on vaikea ymmärtää, kuinka monet  saattavat kateuspuuskissaan heittäytyä ihan hirviöiksi.

Haaveilen roadtripistä Suomessa, järveen pulahtamisesta hikisen juoksulenkin jälkeen, kouluttautumisesta hyvinvoinnin pariin, tradenomiksi valmistumisesta, Pariisista, maratonista, koodaajan opinnoista, omasta yrityksestä…

Arkirutiineista suosikkini on aamukahvi heti herättyäni sekä säännöllinen treenaaminen.

Unelmieni mies ja salainen taitoni - Suvi Myllymäki
Unelmieni mies tukee mua tavoitteissani ja innostuu kanssani uusista haasteista. Hän on kunnianhimoinen ja keskittyy omien unelmiensa jahtaamiseen määrätietoisesti. Perhe on hänelle tärkeä, ja liikunnalliset elämäntavat tulevat luonnostaan. Hän ei ole turhasta mustasukkainen, vaan luottaa muhun täysin.
 
Kirja tai elokuva, joka aiheuttaa edelleen väristyksiä: Martin Pistorius – Mykkä huuto.
 
Harrastan nyt bloggaamisen lisäksi liikuntaa tosi monipuolisesti: treenailen salilla, juoksen, joogaan ja viimeisimpänä lajikokeiluna rengastrapetsi, johon oon hurahtanut ihan täysin!
 
Harrastaisin kaikkea tätä, jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja: ainakin ottaisin  rakkaan lentopalloharrastukseni heti ensi töikseni takaisin päiväjärjestykseen.
 
Inspiroidun menestyneistä uranaisista, elämäntapamuutoksista, taitavasti kirjoitetuista teksteistä, terveyskahviloista, kauniista kodeista ja Pinterestistä.
 
Nautin selkeästä arkirytmistä ja aikaisista aamuista, saunomisesta, urheilusta ja päikkäreistä.
 
En uskalla ottaa permanenttia, josta salaa haaveilen.
Unelmieni mies ja salainen taitoni Suvi Myllymäki

Parin viinilasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifysta vanhoja yläaste- ja lukioaikaisia suosikkejani (Taio Cruz, Flo Rida, Usher…) sekä vielä vanhempia lemppareita (Gimmel, Tiktak, Kristiina Brask, Antti Tuiskun vanhat hitit…)
 
Noloin tv-ohjelma, josta pidän: Suomen sinkkulaiva (tehdäänköhän sitä edes enää…?), Temptation Island, Winx Club… näitähän riittää.
 
Sarja, jota suosittelen : suomalaiset rikossarjat (Sorjonen, Ivalo, Karppi, Ratamo, Aallonmurtaja…)
 
Salainen taitoni on tajuta kesken unen olevani unessa, jolloin en kuitenkaan vielä herää, mutta pystyn ohjailemaan unen kulkua haluamallani tavalla.
 
Salainen paheeni: suklaa, irtokarkit, kaikki makeat herkut. En kylläkään tiedä, kuinka salaista tämä oikeastaan on…
 
Itken aina kun katson jälleennäkemisiä, kosintoja, yllätyssynttäreitä tai mitä tahansa koskettavia kohtaamisia videolta.
 
Haluan osata pitää kodin siistinä, tehdä spagaatin ja kävellä käsillä, puhua sujuvasti ranskaa, ruotsia ja espanjaa, tehdä upeita jooga-asanoita, editoida siistejä videoita, aikatauluttaa elämäni paremmin ja olla arjessani aikaansaavampi.

Ystäväkirja - Suvi MyllymäkiKuvat: Ira H

Kahta en vaihda: Batisten kuivashampoot ja Oatlyn iKaffe-kauramaito.

 
Hymyilen lapsille jotka tulevat vastaan kaupassa, kadulla, tai ihan missä tahansa. Huomaan hymyileväni erityisen leveästi myös ranskaa puhuville ihmisille, sillä kyseisellä kielellä on ihan erityinen paikka mun sydämessä.
 
Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: The most successful people follow passion, not paychecks.
 
Haluaisin matkustaa New Yorkiin. Se on ollut ykkösenä matkahaaveissani jo pidemmän aikaa.
 
Muistelen lämmöllä lapsuuttani. Olen niin onnekas, ettei minulla ollut lapsena koskaan esimerkiksi turvaton tai ei-rakastettu olo. Niin monelle on valitettavasti jäänyt lapsuusajoistaan haavoja, joita joutuu parantelemaan vielä pitkään aikuisiällä, joten olen hyvin kiitollinen onnellisesta lapsuudestani.
 
Kaipaan takaisin muutamiin teiniaikojeni kesähetkiin.
 
Salaa toivon, ettei älypuhelimia tai somea olisi koskaan keksitty.

Nyt haastan myös ihanat ystäväni Aneten, Hennan ja Inkan vastailemaan näihin ystäväkirjan kysymyksiin blogeissaan! 

MITÄ KUULUU JUURI NYT? / TYÖ, OPISKELU, IHMISSUHTEET…

Fresh start Suvi Myllymäki

Blogipaussilla tuli oltua sen verran pitkään, että kunnon life update olisi varmasti ihan paikallaan. Julia haastoi postauksessaan muutkin bloggaajat kertomaan rehellisesti kuulumisistaan, ja halusin itsekin heti tarttua tähän haasteeseen. Blogien siirtyessä jatkuvasti ammattimaisempaan sisältöön ja muistuttamaan enemmän ja enemmän naistenlehtiä, tuntuu kirjoittajan oma arki ja elämä jäävän turhan helposti taka-alalle. Ja vaikka tykkäänkin tuottaa laadukasta sisältöä, jakaa hyödyllisiä vinkkejä ja kirjoittaa merkityksellisistä aiheista, juurikin persoonan näkyminen sekä kirjoittajan aidot, arkiset ajatukset ja kokemukset tekivät aikoinaan blogeista niin suosittuja.

Fresh start - Suvi Myllymäki

MITÄ IHAN OIKEASTI KUULUU?

No rehellisesti sanoen ihan tosi hyvää. Keitin just päivän kolmannen kupin kahvia, nappasin läppärin kainaloon ja tulin tänne partsille hengailemaan. Kevät tekee tuloaan ihan hurjalla vauhdilla ja ilmat lämpenevät päivä päivältä. Ekat lenkit pelkässä treenitopissa on jo juostu, ja se on muuten varma kesän merkki se! Lukukauden viimeisten kouluhommien hoitaminen meinaa vähän stressata, mutta muuten elämä näyttää just nyt hyvinkin aurinkoiselta. Olo on blogiuudistuksen myötä inspiroitunut ja äärimmäisen helpottunut, sillä uuden blogin väsääminen oli melkoisen jäätävä ja hermoja raastava urakka…

MITEN MENEE OPISKELU- JA TYÖRINTAMALLA?

Olen työskennellyt kuluneen kevään ajan eräällä kuntosalilla markkinoinnin sekä sosiaalisen median parissa. Työnkuvani on melko laaja, sisältäen erilaista luovaa hommaa, kuten kuvien ja videoiden kuvaamista sekä editointia, nettisivujen päivittämistä, somejulkaisujen suunnittelua ja toteutusta, sekä mainosten tekoa, myyntiä ja asiakkaiden kontaktoimista. Olen myös tehnyt ihan perus asiakaspalvelua, mikä on tuntunut tosi kivalta ja freesiltä nyt kun viime kesän asiakaspalvelutyön yliannostuksesta on vihdoin selvitty.

Opiskelun suhteen motivaatio on ollut koko kevään ajan totaalisen kadoksissa, kuten olen täällä jo aiemminkin maininnut. Vaikka koenkin olevani oikealla alalla, enkä ole päivääkään katunut koulutusvalintaani, ovat kurssit viime aikoina toistaneet vähän liikaa itseään, ja olen alkanut ihan tosissani jo odotella valmistumista. Onneksi syksyllä odottaa vaihto Ranskassa, mikä tuo varmasti vaihtelua ja lisämotivaatiota opintoihini.

Suvi Myllymäki (3)

IHMISSUHTEET?

Olen viime aikoina kokenut ihan valtavaa kiitollisuutta ystävistäni. Kuulostaa todelliselta kliseeltä, mutta olen ihan oikeasti todella todella onnekas, kun olen onnistunut muodostamaan niin tiiviitä ja kestäviä ihmissuhteita ympäri Suomen. Aina löytyy joku, joka tukee vaikean paikan tullen, jakaa kokemukset kanssani, iloitsee puolestani ja on valmis varjelemaan salaisuuksiani. Kaikille ystävilleni en ehdi antaa niin paljon ajastani kuin haluaisin, mutta uskon teidän tietävän tekeväni parhaani. Olette rakkaita. ❤️

MATKUSTELU?

Käytiin viime kuussa parhaan ystäväni kanssa Barcelonassa, ja rakastuttiin kyseiseen kaupunkiin ihan täysin. Tällä hetkellä suunnitteilla on parin yön mittainen Tallinna-visiitti äidin kanssa, kunhan saan kevään viimeisetkin kouluhommat pois alta. Kesällä olisi tarkoitus toteuttaa roadtrip ihan täällä Suomen rajojen sisällä, ja nauttia kotimaan maisemista ennen syksyllä koittavaa maisemanvaihdosta.

Fresh start - Suvi Myllymäki 2

Kuvat: Anette

HARRASTUKSET / HYVINVOINTI?

Jossakin postauksessa taisin aiemmin mainita, että vanha kunnon juoksukipinä olisi ihana kaivaa taas talven jäljiltä esiin, ja niin on muuten todellakin tapahtunut! Kuivien katujen ja lämmenneiden ilmojen myötä lenkkitossu on kulkenut niin kevyesti, että taidanpa tänä kesänä ilmoittautua puolimaratonille taas muutaman vuoden tauon jälkeen.

Tänään tulee päätökseen myös rengastrapetsikurssi, joka on ollut ihan huippu! En todellakaan osannut pari kuukautta sitten (silkkaa uteliaisuuttani kurssille ilmoittautuessani) odottaa, että hurahtaisin hommaan näin totaalisesti. Aion todellakin osallistua myös jatkotunneille nyt kun alkeiskurssi on paketissa.  

MITÄ ODOTAT?

Voi näitä on niin paljon… Vappua, juhannusfestareita, Ed Sheeranin keikkaa, Ruisrockia, Tallinnan reissua äidin kanssa, vaihtoon lähtöä, grillailua ja rentoa kesähengailua terdellä, synttäreitä, kesäiltoja Helsingissä (erityisesti Löylyssä), uimista, äidin viisikymppisiä, valoisia kesäöitä… Tähän aikaan vuodesta on aina niin paljon kaikkea kivaa edessä. <3

BACK ON TRACK

Mitä kuuluu juuri nyt - Suvi Myllymäki

Heippa kaikki ja lämpimästi tervetuloa uuteen blogikotiini! Ajatus blogin siirtämisestä WordPressille syntyi jo kauan sitten, mutta tähän urakkaan ryhtyminen tuntui niin ylitsepääsemättömän suurelta haasteelta, että homma lykkääntyi. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, (melkein) valmiin blogin kanssa, muutama harmaa hius sekä tärkeä oppi rikkaampana. Jälleen sain ilokseni huomata, että mitkä tahansa ongelmat saa ratkaistua, kunhan vain tahtoa ja innostusta riittää, ja asioihin jaksaa tarpeeksi perehtyä.

Suvi Myllymäki Mitä kuuluu juuri nytKuvat: Ira H

Parin kuukauden hiljaiselon jälkeen ideoita ja motivaatiota on ehtinyt kertyä vaikka millä mitalla, ja pää suorastaan pursuaa postausaiheita. Ulkoasumuutoksen ohessa halusin myös vähän uudistaa blogini sisältöä ja aihepiirejä. Jatkossa aion siis keskittyä täällä enemmän hyvinvointiin; jakaa treeni-inspistä ja ruokavinkkejä sekä puhua kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin sekä tasapainon puolesta. Haluan tarjota raikasta, inspiroivaa ja energistä sisältöä seuraajilleni, ja ottaa myös videot osaksi somesisältöjäni. Uskon, että mulla on paljon annettavaa tämän uuden aluevaltauksen tiimoilta!

Vanhalla tutulla osoitteella suvimyllymaki.com mennään siis edelleen, mutta jos oot esimerkiksi tallentanut blogin aikaisemmin kirjanmerkkeihisi nouw-alkuisella osoitteella, vaihdathan nyt tilalle tämän osoitteen, jotta pysyt kartalla uusimmista postauksista! Toivottavasti tekin ootte yhtä innoissanne uusista tuulista kuin allekirjoittanut täällä, palataan uuden postauksen merkeissä heti huomenna! ❤️ 

KUNNIANHIMOSTA, KOULUTUSPAINEISTA JA HUKASSA OLEMISESTA

Juttelin hetki sitten ystäväni kanssa siitä, kuinka hänestä tuntuu kuin muiden elämässä tapahtuisi jatkuvasti, kun taas itse vain junnaa päivästä toiseen paikallaan. Kaverit saavat uusia työpaikkoja, aloittavat unelmiensa kouluissa ja saavuttavat upeita mahdollisuuksia. Somepäivitykset täyttyvät skumpan kilistelystä uuden duunin johdosta ja läksiäisjuhlista kaukomaille, ja kaikilla tuntuu olevan selkeä suunta elämässään. Vaikka ystävien puolesta kokeekin vilpitöntä onnea ja ylpeyttä, tulee väistämättäkin tunne siitä, että tässä pitäisi itsekin olla menossa kohti jotain suurempaa ja merkittävämpää. Pystyin todellakin samaistumaan noihin ajatuksiin ja tunnistamaan fiilikset omasta elämästäni muutaman vuoden takaa, ja aihe herättelikin mussa yllättävän paljon ajatuksia.

Olen muutamaankin otteesen ollut elämässäni risteyskohdassa, jossa ei todellakaan tiedä mihin suuntaan lähtisi, ja tuntee olevansa hukassa ja epäonnistunut. Kun lukion jälkeen päätin pitää välivuoden opinnoista ja keskittyä työntekoon, päädyin yllättäen parin kuukauden ajaksi työttömäksi. Vaikka kyse oli vain muutamasta viikosta, eikä työsuhteen päättyminen johtunut minusta, tunsin itseni luuseriksi. Kaksi kuukautta tuntui ikuisuudelta, ja jokainen ”valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun” -viesti tuntui musertavalta.

”Kun muut ympärilläni viihtyivät uusissa kouluissaan, saivat uusia ystäviä ja nauttivat opiskelijabileistä, en voinut olla miettimättä mikä minussa on vialla, kun en tunne samoin.”

Samantyyppisiä fiiliksiä koin myös silloin, kun olin juuri päässyt kovan työn tuloksena sisään yliopistoon ja sain harmikseni huomata, ettei kyseinen ala ollutkaan minua varten. En viihtynyt koulussa, olin jatkuvasti stressaantunut, enkä onnistunut löytämään samanhenkisiä ihmisiä ympärilleni. Kouluun lähteminen alkoi tuntua ylivoimaisen vaikealta, ja seuraavan päivän luennot alkoivat ahdistaa jo edellisenä iltana. Olin haaveillut näistä opinnoista niin pitkään, etten ollut edes miettinyt muita mahdollisia urapolkuja. Olin aivan hukassa, enkä uskaltanut kertoa tuntemuksistani kellekään, enhän halunnut myöntää asiaa edes itselleni. Kun muut ympärilläni viihtyivät uusissa kouluissaan, saivat uusia ystäviä ja nauttivat opiskelijabileistä, en voinut olla miettimättä mikä minussa on vialla, kun en tunne samoin.

 

Unelmien jahtaaminen, intohimoduunin tekeminen ja täysillä kohti tavoitteita painaminen ovat tämän hetken suurimpia trendejä. Blogeissa, podcasteissa ja lehtiartikkeleissa korostetaan kunnianhimoa ja kehotetaan kurkottamaan kuuhun. Kaikki tuntuvat olevan jatkuvasti hyppäämässä uusiin haasteisiin, työstämässä mielenkiintoisia projekteja ja perustamassa yrityksiä. Tämä kaikki on kuitenkin pitkälti vain somen aiheuttamaa harhaa siitä, että jotain suurta ja upeaa tapahtuisi koko ajan. Tavallisesta arjesta harvemmin tehdään kovin näyttäviä postauksia, ja someen pääsevät ne suurimmat onnistumiset sekä saavutukset. Kun näitä juttuja sitten lueskelee kotisohvalta käsin, eikä itse ole vähään aikaan tehnyt mitään uutta tai kovinkaan ihmeellistä, saattaa alemmuudentunne hiipiä takaraivoon.

”Tämä kaikki on kuitenkin pitkälti vain somen aiheuttamaa harhaa siitä, että jotain suurta ja upeaa tapahtuisi koko ajan.”

Ystäväni josta aiemmin mainitsin, viihtyy nykyisessä työpaikassaan oikein hyvin, joten miksi kiirehtiä kohti uudistuksia, jos on oikeasti tyytyväinen elämäänsä juuri näin? Yhteiskunnan oletukset ja odotukset painostavat hakemaan kouluun ja suuntaamaan jatko-opintoihin mahdollisimman pian, mutta mitä jos mikään koulutusohjelma ei tunnukaan omalta? Olen vahvasti sitä mieltä, että kouluun ei kannata kiirehtiä, jos sitä itselle sopivaa alaa ei ole vielä löytynyt. On ihan turha lähteä opiskelemaan jotain vain siksi, että niin kuuluu tehdä. Elämälle ei ole määritelty ikärajoja. Kukaan ei vaadi sinulta maisterin papereita tiettyihin ikävuosiin mennessä, ei naimisiinmenoa, lapsia eikä johtajan pestiä. Jos olet tällaisia aikarajoja itsellesi joskus asettanut, kannattaa ne unohtaa nyt heti.

Itseään ja omaa elämäänsä on ihan turha verrata muihin. Jokaisella on omat lähtökohtansa, haasteensa ja taistelunsa. On myös ihan okei, ettei aina tiedä mihin suuntaan seuraavaksi kääntyisi, mitä unelmia lähtisi tavoittelemaan ja mikä urapolku olisi itselle se oikea. Jokainen on välillä vähän – tai vähän enemmänkin – hukassa. Tällainen itsetutkiskeluvaihe on kuitenkin tärkeä osa prosessia, matkalla kohti oman jutun löytymistä. Sitä odotellessa voit keskittyä nauttimaan täysillä arjestasi ja siitä, mitä teet juuri nyt.

”Elät todennäköisesti jo nyt unelmiesi elämää, jos katsotaan vuosi tai pari taaksepäin.”

Puhun itsekin blogissani unelmien tavoittelusta ja itseensä uskomisesta, ja pyrin motivoimaan ihmisiä puskemaan kohti tavoitteitaan ja tekemään elämästään sitä parasta mahdollista. Haluan kuitenkin korostaa myös sen jokapäiväisen arjen tärkeyttä, siitä nauttimista ja sen arvostamista. Elät todennäköisesti jo nyt unelmiesi elämää, jos katsotaan vuosi tai pari taaksepäin. Teet sitä työtä, josta aiemmin haaveilit, opiskelet unelmiesi alaa, olet saavuttanut toivomasi taloudellisen tilanteen tai muuttanut haaveilemaasi asuntoon. Välillä on hyvä vain elää hetkessä ja nauttia siitä mitä jo on, miettimättä jatkuvasti mitä seuraavaksi?.

THROWBACK THURSDAY: ASUKUVIA VUOSIEN TAKAA

Aina kun joku kysyy, milloin olen aloittanut bloggaamisen, onnistun antamaan vastaukseksi vain jotain todella epämääräistä. Ensimmäisen blogini muistan perustaneeni jo yläasteella, mutta sitä upeaa luomusta ei (luojankiitos) taida olla enää missään nähtävillä. Vuosien mittaan olen jatkanut bloggailua eri osoitteissa – välillä aktiivisemmin, välillä harvemmin. Suurimman osan ajasta blogini on kulkenut nimellä Suvi Saila Maria, mutta muistuupa mieleeni sellainenkin aika, kun blogini nimi oli Fruitcandy (??) ja muistan saaneeni nimestä silloin jopa kehuja. Äitini sanoja lainaten: Kuulostaa ihan pornotähden taiteilijanimeltä…

Koska blogiharrastus on ollut osa elämääni jo vuosien ajan, on myös kuvamateriaalia tallentunut näiden vuosien varrelta ihan mukavasti, ja vanhojen kuvien pariin palaaminen tänä päivänä nostaa pintaan jos jonkinlaisia tunteita. Naurattaa, nolottaa, suorastaan hävettää – mutta päällimmäisenä on kuitenkin onnellinen ja helpottunut fiilis siitä, kuinka pitkälle noista ajoista ja tuosta nuoresta tytöstä onkaan tultu.

Asukuvat ovat olleet muoti- ja lifestyleblogien suola jo iät ja ajat, ja paljon on muuttunut niistä ajoista, kun peilin kautta järkkärillä (parhaassa tapauksessa salamalla) napsaistiin kuvat päivän asusta ja läväytettiin ne suoraan blogiin, ilman sen kummempaa käsittelyä. Tässä postauksessa jaan kanssanne muutamia asukuviani vuosien takaa, nyt vähän jännittää!

1. Viaton hymy kasvoilla poseeraan kotipihamme metsikössä. Kameran takana tietysti pikkuveljeni – vakiokuvaajani tuohon aikaan. Muistan tämän kuvan vieläkin kuin eilisen, sillä se keräsi tuolloin ennätysmäärän kehuja ja kommentteja, erityisesti upean asuni ansiosta! 😀

2. Samalla viattomalla ilmeellä mennään tässäkin, kuten myös kädet tyylikkäästi taskuissa. Maassa näyttäisi olevan lunta, mutta siitä huolimatta olen nähnyt parhaaksi vaihtoehdoksi hillua kuvissa pelkkä toppi päällä…

1. Ainakin meidän kaveriporukassa bleiserit oli jossakin vaiheessa the juttu, ja niitä piti löytyä kaapista mahdollisimman laaja valikoima. H&M oli ihan ykkösmesta löytää parhaat bleiserit, ja varsinkin viikonloppuisin bilettämään lähtiessä juuri tuollainen lyhyen mallinen ja istuva bleiseri oli ihan must.

2. Siis APUA tämä muokkaus! Filttereiden esi-isä aka Picasan ”Vaihdon käsittely” -ominaisuus, jolla kaikki kuvat oli tapana muokata vihertävän keltaisiksi. Kuvassa näkyvä raitapaita oli muuten mun lemppari vuosien ajan, ja käytin sen ihan loppuun.

Omistetaanko hetki näille kouluaamujen peiliselfieille, tuolle puhelimenkuorelle sekä noille rannekoruille ja sormuksille, jotka oli löydyttävä kädestä joka ikinen päivä. Tuo oli muuten sitä aikaa, kun kerran erehdyin kokeilemaan vähän tummempaa sävyä hiuksissa, ei kovinkaan hyvällä menestyksellä. Kyllä se blondi vaan on mun juttu.

1. Yhdessä vaiheessa mun lempparijuttu pukeutumisessa oli ehdottomasti huivit. Hamstrasin niitä kaikissa mahdollisissa väreissä, kuoseissa ja materiaaleissa. Mitä muhkeampi, sen parempi. Enää en osaisi kuvitella käyttäväni huiveja muuten kuin ulkovaatteiden kanssa talvipakkasilla.

2. Vanhan ala-asteeni rappusilla kuvaamassa. Mitäköhän mun hiuksille on tapahtunut… Ydinräjähdys maybe?

Muistan olleeni äärimmäisen ylpeä tästä kuvasta, tämä oli mielestäni jotenkin niin cool. Voi sitä tuubihuivien kulta-aikaa… Mutta mikä tuo naaman blurraus oikein on?!

1. En välttämättä enää tänä päivänä yhdistäisi samaan asuun bleiseriä, valkoisia farkkuja ja neonvärisiä tennareita…

2. Paljastus: Käytin noita kenkiä tasan tuon ainoan kerran, jonka jälkeen totesin, ettei noin korkeilla koroilla todellakaan pysty kävelemään. Yllättävää, että olen tässäkin kuvassa juuri horjahtamaisillani…

Nyt aletaan tulla jo pikkuisen lähemmäs nykyhetkeä. Valkoiset/vaaleat farkut ovat selkeästi olleet mun juttu.

No nyt näyttää jo siltä, että voisin käyttää samoja asuja edelleen, hieman muunneltuina kylläkin. Jälkimmäisen kuvan pörrötakki löytyy edelleen kaapista, joten täytyykin vetäistä se joku päivä taas päälle ja stailata tähän päivään sopivaksi.

 

Minultahan eivät kuvat arkistoista lopu, joten haluaisitteko nähdä tämäntyyppisiä postauksia vielä lisää? Ajattelin myös, että voisin kerätä vaatekaapin helmet yhteen ja yrittää luoda näitä vanhoja lookeja uudelleen, vastaamaan enemmän tämänhetkistä tyyliäni. Miltäs kuulostaisi?

 

SE LEMPEÄMPI VIHERSMOOTHIE

Pääsin sisään vihersmoothieiden maailmaan vasta muutamia kuukausia sitten. Olin aina ajatellut, että vihersmoothie on yhtä kuin kitkerä kaalinmakuinen pirtelö, mutta väärässä olin. Kunhan vain löytää itselleen sopivan reseptin ja hyvät mittasuhteet ainesosille, saa aikaan erittäin raikkaan, mutta maistuvan lopputuloksen. Nykyään nimenomaan vihersmoothie tuleekin napattua matkaan aamulla kouluun lähtiessä, tai pyöräytettyä kiireisen päivän välipalaksi.

Tässä tulee siis mun luottoresepti, joka on lähes päivittäisessä käytössä. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle, jos vihreät smoothiet eivät ole vielä tulleet tutuiksi, ja liian ”vihreä” maku arveluttaa.

Lempeä vihersmoothie:

Pakastemangoa

Pakastettua banaania

Tuoretta pinaattia tai lehtikaalia

Kurkkua

Sitruunamehua

Kauramaitoa

 

Makeamman vihersmoothien salaisuus ovat ehdottomasti mango ja banaani, jotka tuovat sopivaa vastapainoa pinaatille/lehtikaalille, ja sitruunan mehusta saa kivasti kirpeyttä. Jos vihersmoothie on täysin uusi tuttavuus, kannatta aloittaa hyvin pienellä määrällä vihreää, ja pikkuhiljaa lisäillä sitä oman maun mukaan. Mulla on tapana pitää valmista smoothieta vielä hetken pakastimessa ennen nauttimista, jotta se on varmasti tarpeeksi kylmää ja raikasta.

Nautinnollisia smoothiehetkiä!

PELOTTAVA PULLOJENPALAUTUS JA KADONNUT KOULUMOTIVAATIO // MIKSI?!

Miksi luulin, että onnenkeksi-emoji esittää hiekkadyyniä?

Miksi elin viime kesään asti siinä uskossa, että suppailu on äärimmäisen vaikeaa ja suunnilleen yhtä haastavaa kuin surffaaminen, ja että about jokainen ensikertalainen putoaa laudalta veteen?

Miksi luulin ala-asteella, että muun muassa kirjoitetaan muummoassa?

Miksi onnistun aina kiehauttamaan aamupuurot kattilan reunojen yli?

Miksi pullojen palauttaminen on niin ahdistavaa? Pelkään aina ihan suunnattomasti, että kone menee jostain syystä jumiin ja taakseni kertyy jäätävä jono kiireisiä ja turhautuneita ihmisiä? Pakoilen ja siirrän vastuuta tässä asiassa aina viimeiseen asti, tai nappaan kaverin mukaan henkiseksi tueksi pullojenpalautusreissulle…

Miksi +5 ja +20 lämpöasteen ero tuntuu paljon suuremmalta kuin -5 ja -20? Siis miettikää, pukeudut pakkasella jokatapauksessa suurinpiirtein samoihin kuteisiin, kun taas +5 ja +20 asteen pukeutumisessa on suuri ero, sillä +20 on meille suomalaisille jo täysin kesäkeli.

Miksi jään aina miettimään, kirjoitettiinko kiitos thankyou vai thank you?

Miksi hanskat, ponnarit sekä pinnit ovat aina hukassa?

Miksi ajatus kulkee parhaiten aina aamuisin, ja illalla aivoni eivät enää pysty mihinkään järkevään?

Miksi onnistun aina jättämään lasinpyyhkijät päälle sammuttaessani auton, ja kun seuraavaksi sen käynnistän, pyyhkijät heittävät kaikki lumet sisälle autoon avoinna olevasta ovesta?

Miksi on aina niin vaikeaa valita, minkä värisen kukkakimpun ostaisi. Jumitan kaupassa kukkien kohdalla ikuisuuden ja vekslaan edestakaisin. ”Jos viime kerralla ostin valkoisia, pitäisikö nyt ottaa nuo keltaiset? Vai onko keltainen vielä vähän turhan keväinen, ehkä otan sittenkin nuo vaaleanpunaiset. Tai kuitenkin vaan ne valkoiset…?”

Miksi mua vastaan ajoi mopoilija revityissä farkuissa kaameilla pakkasilla?

Miksi mun koulumotivaatio on näin kadoksissa? Voisin väittää, etten ole koskaan aiemmin ollut näin epämotivoitunut opintojeni suhteen, ja kaikki muu tuntuu tällä hetkellä kiilaavan prioriteettilistalla kouluhommien ohitse…

Miksi jengi pelkäsi nuorempana ensimmäisten stringien ostoa ihan hulluna, ja salaili asiaa vanhemmiltaan? Stringit piti pestä itse salassa, ettei niitä joutunut viemään koko perheen pyykkikasaan muiden kauhisteltavaksi.

Miksi soitan edelleen aina äidilleni, kun tarvitsen apua jossakin asiassa, vaikka kyseiseen tilanteeseen saisi mahdollisesti nopeammin ja kattavamman vastauksen esimerkiksi googlettamalla?

Miksi äiti kuitenkin lähes aina osaa vastata näihin kysymyksiini, koski asia melkeinpä mitä tahansa? Paitsi teknisiä tai digitaalisia hommia, niissä se on aina ihan pihalla…

Miksi mun takareidet on aina ihan jumissa, vaikka venyttelen huolellisesti melkeinpä jokaisen treenin päätteeksi?

Miksi haaveilin pienenä valkoisesta pitkäkarvaisesta kissasta, jonka nimeksi olisin antanut Pamela?

Miksi mulle on alkanut viime aikoina tulla jatkuvasti puheluita Irlannista sekä Hollannista? Olen estänyt jo ainakin neljä eri numeroa. Tähän asti olen aina säästynyt jopa puhelinmyyjiltä, joten ilmeisesti numeroni on nyt vuotanut jonnekin todella hämärille listoille…

Kuvat: Äiti <3