Monthly Archives

helmikuu 2018

13 X HÄMMENNYS


Kun tilasin Zalandolta treenikassin, mutta paketista paljastuikin kukkakuvioitu juhlalaukku, jonka tietysti laitoin menemään palautuksena takaisin. Pian kuitenkin sain heiltä viestin, jossa kerrottiin, että palauttamani laukku ei ollut peräisin heiltä, ja he lupasivat ystävällisesti lähettää sen minulle takaisin tuota pikaa. 


Kun pudotin töissä mallinuken lasipohjan sylistäni lattialle, vaikka luulin pitäväni siitä erittäinkin tukevasti kiinni. Lasilevy hajosi tietysti kamalan metelin saattelemana tuhansiksi palasiksi, ja myymälässä ollut lapsi pelästyi niin paljon, että juoksi äitinsä luokse itkemään. Ei niitä elämäni hohdokkaimpia hetkiä…

Kun huomasin blogin analytiikkaa seuraillessani, että blogiani lukee enemmän miehiä kuin naisia?! Tämä tilanne on siis jatkunut jo pitkään, mikä on melko yllättävää, sillä ajattelisin blogini sisältöjen kiinnostavan lähinnä naisia. 😀


Kun äidiltäni kysyttiin, onko tuo pitkä tyttö sinun tyttäresi? Ja minähän en siis todellakaan ole mitenkään erityisen pitkä, vaan ehkä juuri ja juuri 170cm. Eikä tämä ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun minua jostain syystä luullaan pidemmäksi mitä todellisuudessa olen.

Kun hotellin saunatiloissa aasialainen nainen seisoskeli suihkussa ainakin vartin verran minun ja ystäväni istuessa ja odottaessa suihkun vapautumista siinä vieressä. Kun hän sitten vihdoin oli valmis, ja luulimme oman vuoromme koittaneen, ilmestyi hänen ystävänsä paikalle kuin tyhjästä ja kiilasi suoraan edestämme suihkuun. Ja kuten arvata saattaa, hän nautti suihkustaan ihan yhtä pitkään kuin edeltäjänsäkin. 😀 

Kun jouduimme kaulahuivivarkauden uhriksi. Viime keväänä Tapparan suomenmestaruuden kunniaksi jätimme äitini kanssa veljeni fanihuivin roikkumaan heidän asuntonsa ovenkahvaan odottamaan veljeni kotiinpaluuta. Hän tuli kuitenkin kotiin vasta seuraavana päivänä, ja yön aikana huivi oli mystisesti kadonnut ovesta. Jätimme alaoveen viestin, jossa pyysimme varasta ystävällisesti palauttamaan huivin, mutta se ei valitettavasti ole palannut kotiin vielä tänäkään päivänä. 


Kun sain kuulla, että katkenneen Snapchat streakin voi todellakin saada takaisin laittamalla asiasta viestiä Team Snapchatille. 😀

Kun lapsena sain tietää, ettei kaikissa perheissä ole karkkipäivää, ja että joillakin se voi olla myös esimerkiksi perjantai. Meillä oli siis koko lapsuuteni ajan lauantaisin karkkipäivä. Samoin serkuillani, joiden kanssa suuren osan lapsuudestani vietin, joten luulin sen olevan yleinen totuus.

Kun uudenvuoden juhlintojen jälkeen astuimme parhaan kaverini kanssa täpötäyteen pizzeriaan ja huomasimme olevamme täydelliset tekstiilikaksoset lähes identtisissä housuissamme ja vihreissä karvatakeissamme. Emme olisi todellakaan itse kiinnittäneet asiaan huomiota, ellei joku ulkopuolinen olisi meille siitä huomauttanut. 😀

Kun hotellin aamiaisella tarjoilija koki jostain syystä tarpeelliseksi nolata minut ja edellämainitun ystäväni täysin. Olimme jättäneet tavaramme pöytään siksi aikaa, kun haimme ruokaa, ja hän järjesti asiasta hirveän shown. Tarkoitus oli varmasti hyvä, mutta toteutus huono. Hänen siinä heilutellessaan avainkorttiani ja huutaessaan ”Tämä on vuosi 2018, ei mikään 1500-luku!” mietin vain päässäni, kuinka taidan joutua antamaan elämäni ensimmäistä kertaa huonon asiakaspalautteen.


Kun yläpuolellani asuva mummo tyhjensi aina roskansa ja pilaantuneet ruokansa minun parvekkeelleni.

Kun bussikuski tarjosi minulle lastenlippua, vaikka olen 21-vuotias ja lastenlippu on tarkoitettu 7-16-vuotiaalle. 😀 Tätä menoa tulen varmasti olemaan erittäin hyvin säilynyt keski-ikäinen!

Kun yläasteella minun oli tarkoitus pitää esitelmä, ja huomasin unohtaneeni siihen tarvitsemani paperit kotiin. Ne oli tietysti saatava nopeasti koululle, ja vanhempani eivät olleet kotona, joten ihana mummuni lähti tuomaan niitä minulle. Myöhemmin sain kuulla, että mummu oli ajanut ylinopeutta ehtiäkseen ajoissa, ja poliisit olivat pysäyttäneet hänet. Hän oli kuitenkin huikannut heille tuovansa ensin tärkeät paperit perille ja palaavansa pian takaisin sakotettavaksi. 😀 Mitä vain lastenlasten hyväksi 

ALKUVUOSI PUHELIMESTA


1. Ystävänpäiväkukat minulta minulle <3

2. Keittiö, tän hetken ehdoton lempparikohta kodissani

3. Punaisen villapaidan metsästysoperaatio tuli vihdoin päätökseensä!

4. Mustikka-banaanismoothie: viime aikojen kulutetuin aamu-, ilta- ja välipala 😀

 

1. Treeni on kulkenut viime aikoina ihan super hyvin ja motivaatiota liikkumiseen on riittänyt tosi kivasti

2. Kotikaupunkini parasta antia

3. Käytiin tällä viikolla parina päivänä jo aamulla treenaamassa. Ihan parasta startata päivä kunnon hikoilulla, tästä tulee ehdottomasti tapa!

4. Sanna, mun paras ystävä ala-asteelta aina tähän päivään saakka <3
1. #freshh

2. Uudet farkut ja lauantain duunivuoro

3. Neilikoista tais just tulla mun lempparikukat!

4. Yksi parhaista quoteista varmaan ikinä



1. Vähän lisää duunia

2. Kouluhommia ja yllättäen ryhmätyötä! Niiden parissa saa meidän koulutusohjelmassa kyllä ahertaa tiuhaan tahtiin. 

3. Mun oma home office <3 

4. Koulupäivän peiliselfie 😀


Voit seurailla mua Instagramissa @suvisailamaria !

KATEUDEN KIERTEESTÄ

Lempibloggaajasi on jatkuvasti hienoilla ulkomaanmatkoilla ja siemailee mojitoaan aurinkotuolissa, puolituttu hehkuttaa Facebookissa parisuhdeonneaan, koulussa kaikki muut menestyvät tentissä sinua paremmin, ja salilla timmit mimmit näyttävät suorastaan upeilta tiukoissa treenitrikoissaan, kun sinusta taas tuntuu, että omat reitesi koostuvat lähinnä selluliitista. Kuulostaako tutulta?

En ole itse ollut koskaan mitenkään kova kahdehtimaan, ja siitä saan ainakin osittain kiittää kasvatustani. Äitini on aina osannut iloita muiden onnistumisista ja olla kiitollinen siitä kaikesta, mitä itsellään jo on. Hän ei koskaan sorru kyräilemään esimerkiksi muiden rahallisesta menestyksestä tai päivittelemään, kuinka ”tuokin on varmasti saanut menestyksensä pelkällä tuurilla ja tekemättä yhtään mitään”. Totuus kuitenkin on, että jokainen meistä tuntee joskus kateutta, ja tiedän monia tyyppejä, jotka kadehtivat todella helposti ja kokevat toisen onnistumiset uhkana itselleen. Kateus saa ihmisen käyttäytymään inhottavasti, paheksumaan ja haukkumaan kateuden kohdetta ja jopa levittelemään tästä perättömiä huhuja. Tähän kalvavaan kateudentunteeseen pystyy kuitenkin vaikuttamaan keskittymällä omaan ajatusmaailmaansa.

Ehkä tärkein oivallus kateuteen liittyen on sen turhuus ja haitallisuus omalle itselleen. Kadehtiminen ja kyräily ei tuo sinulle onnea, eikä varmasti poista tätä kadehtimaasi ominaisuutta toiselta ihmiseltä. Se, että jollakin toisella menee hyvin, ei vähennä sinun mahdollisuuksiasi onneen. Kateus on ikuinen kierre, sillä aina löytää paremman, kauniimman ja menestyneemmän ihmisen (ellet nyt juuri sattunut esimerkiksi voittamaan maailmanmestaruutta).

Sosiaalinen media on nykypäivänä varmasti suurin kateuden aiheuttaja. Melko yksinkertainen ratkaisu siihen on kuitenkin medialukutaito. Someen jaetaan ainoastaan ne elämän huippuhetket ja onnistuneimmat kuvat, ja jokaisen omalle vastuulle jää, kuvitteleeko jonkun Instagram-feedin olevan yhtä kuin hänen koko elämänsä. Instasta voidaan nähdä ne parhaat reissukuvat, sunnuntain vaivalla väännetyt brunssit ja kesän festarimuistot. Feedin ulkopuolelle jäävät kiireisten aamujen mikrossa valmistetut pikapuurot, likaiset hiukset, koulustressi ja kipeät erot. Biitsikuvia huikealta reissulta saatetaan pommittaa someen vielä viikkoja kotiinpalun jälkeen. Et sinäkään ota selfietä viikon surkeimpana hius- ja naamapäivänä, joten miksi olettaisit muiden tekevän niin?

Somessa todellisuus vääristyy, ja kun pelkät hyvät hetket jaetaan, saatat huomaamattasi kadehtia sellaisen ihmisen elämää, jolla asiat ovat oikeasti huonosti ja joka esimerkiksi kamppailee päivittäin masennuksen kanssa. Kauniiden kuvien läpi ei näe ihmisen sielua, ja esimerkiksi blogin ja muun somen ulkopuolelle on yllättävän helppo jättää asioita joko ihan tietoisesti tai huomaamattaan. Vaikka tuntuisi, että ihminen jakaa sosiaaliseen mediaan koko elämänsä ja arkensa, todellisuus saattaa olla hyvinkin toinen.

Kannattaa myös muistaa, että vaikka joku olisi sinua parempi jossain asiassa, olet aina itse vahvoilla jossakin toisessa. Saatat kadehtia naapurilta hienoa taloa, serkulta kihloja ja ihanaa miestä joka järjestää jatkuvasti romanttisia yllätyksiä, bloggaajalta ilmaisia vaatteita ja kaverilta uutta unelmaduunia. Kenelläkään heistä ei kuitenkaan ole kaikkia näitä asioita, ja yhtä hyvin hekin saattavat kadehtia joitain sinun ominaisuuksiasi. Juuri tämän takia pitäisi oppia olemaan kiitollinen siitä, mitä kaikkea itsellä jo on. Ihminen, joka on saavuttanut ”kaiken”, ei välttämättä ole siihenkään tyytyväinen, jos hän itse asettaa itsensä tilaan, jossa vaatii aina vaan lisää ja lisää. Täydellinen puoliso, unelmaduuni, taloudellinen menestys, kalliit laukut ja ulkomaanmatkat, laaja ystäväpiiri ja täydellinen kroppa eivät tuo ihmiselle onnea, jos ajatusmaailma on edelleen vinksallaan. Kun taas palaset ovat oman pään sisällä kohdillaan, onnea voi tuntea pienistäkin asioista. Hitaasta aamusta, kahvista, kynttilöistä tai lempparisarjansa uudesta jaksosta. Kiitollisuus ja pienistä asioista nauttiminen ovat äärimmäisen tärkeitä avaimia onneen.

Kateus on voimakas tunne, ja sen voi kääntää myös valtavaksi positiiviseksi energiaksi ja motivaatioksi. Kun joku onnistuu tai menestyy jossain, käännä tunteesi kateuden sijaan ihailuksi ja ajattele, että jos hän pystyy siihen, voin minäkin saavuttaa saman. Kun joku on jo valmiiksi todistanut mahdolliseksi kahdenkymmenen kilon painonpudotuksen tai kirjan kirjoittamisen, on sinunkin helpompi lähteä luottavaisin mielin tähän projektiin. Itse ihailen esimerkiksi bloggaajia, jotka ovat tehneet harrastuksestaan ammatin, ja inspiroidun heidän saavutuksistaan.
Menestyksellä on myös kääntöpuoli, ja on tärkeää nähdä kaikki työ ja uhraukset suurten saavutusten takana. Mieti siis, mitä olisit itse valmis tekemään sen asian eteen, jota joltakin toiselta kadehdit. Huippukuntoinen fitness-tähti on valinnut elämäntyylikseen tarkan ruokavalion ja suuret treenimäärät, ja joutuu samalla ehkä luopumaan baari-illasta tai treffeistä hampurilaisravintolassa. Joku, jolla tuntuu olevan loputtomasti varaa matkustaa, saattaa yksinkertaisesti laittaa kaikki rahansa reissaamiseen, eikä hänellä tällöin ole varaa esimerkiksi asunnon ostoon tai kodin laittamiseen. Kaikki on siis suhteellista. Kun mietit tilanteen vaihtoehtoiskustannuksia, kadehditko enää sittenkään?

Kateuden tunnetta voi pitää myös hyvänä ohjenuorana, sillä se kertoo usein ihmisen todellisista haaveista ja intohimoista. Kadehdimme yleensä asioita, joita itsessämme jo osittain on. Jos et esimerkiksi ole ollenkaan kiinnostunut musiikista, et varmaankaan ensimmäisenä kadehdi huippupianistia, tai jos kropan ulkoiset ominaisuudet eivät ole sinulle millään tapaa merkityksellisiä, tuskin jaksat syynätä kenenkään vatsalihaksia kateellisena. Omaa itseään kannattaa siis tarkastella kateuden tunteen hiipiessä esiin, ja miettiä, olisiko sillä mahdollisesti jotakin kerrottavaa.

Kateus juontaa usein juurensa siihen, että asiat ovat jo lähtökohtaisesti huonosti omassa elämässä, jolloin kuva muiden ihanasta elämästä helposti vääristyy ja toisten onni korostuu silmissäsi. Jos et siis ole tyytyväinen itseesi ja elämääsi, keskity näiden epäkohtien kehittämiseen, älä toisille katkeroitumiseen. Hyvän itsetunnon rakentaminen on pitkä prosessi, mutta vähentää huomattavasti näiden inhottavien kateuspuuskien määrää. 
Älä keskity asioihin, joihin et voi vaikuttaa. Jos toisella on luonnostaan paremmat geenit, älä turhaudu tai luovuta. Keskity omiin vahvuuksiisi, ja treenaa niitä asioita, joihin sinulla on valtaa. Sillä loppujen lopuksi, sitä sinulla on oikeasti yllättävän paljon, lähes kaikkeen.

KOLME HYVÄÄ

Blogeissa on viime päivinä pyörinyt tämä ihanan hyväntuulinen kolmen asian haaste, ja muiden vastausten lukeminen on saanut niin hyvälle mielelle, että päätin itsekin tarttua haasteeseen!

3 HYVÄÄ ASIAA PÄIVISSÄNI:
❤ Aamut. Herään aina sen verran aikaisin, että ehdin rauhassa juoda kahvini, syödä aamiaisen ja valmistautua päivään. Mun kohdalla aamut eivät koskaan ole täynnä kiirettä, väsymystä ja ärtymystä, vaan rauhassa tekemistä ja omaa aikaa. Aamu on päivän paras hetki.
❤ Treenit. Takana on nyt kolme viikkoa crossfitin alkeiskurssia, jonka aloittaminen oli kyllä parhaita päätöksiä pikään aikaan. Treenaamaan on aina kiva mennä, sillä meininki on ihanan yhteisöllinen, ja joka kerta oppii jotain uutta. Olen saanut juuri sitä kaivattua rutiinia, motivaatiota ja säännöllisyyttä liikkumiseen, ja haastanut itseäni ihan eri tavalla kuin yksin treenatessa.

❤ Pienet hyvät hetket, joihin tajuaa pysähtyä kiitollisena. Olen mestari nauttimaan pienistä arjen iloista, ja esimerkiksi pimeänä ja kylmänä aamuna lämmitettyyn autoon istahtaminen kahvimuki kädessä on ihan parasta!

3 HYVÄÄ ASIAA MINUSSA:
❤ Olen määrätietoinen ja kunnianhimoinen, enkä mene sieltä, mistä aita on matalin. Teen tosissani töitä unelmieni eteen ja uskon itseeni ja mahdollisuuksiini.
❤ Olen avoin ja helposti lähestyttävä. Minuun on helppo tutustua, ja uskallan puhua avoimesti henkilökohtaisemmistakin asioista ja heittää vähän ronskimpaa läppää.
❤ En vertaile itseäni kovinkaan usein muihin tai kadehdi. Muiden onni ei ole omastani pois, enkä ärsyynny toisten onnistumisista, vaan otan niistä inspiraatiota ja motivaatiota omaan tekemiseen.


3 HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA:

❤ Tuleva kesä ja sen tuomat mahdollisuudet. Kaikki on auki, ja saan lähteä tekemään mitä ikinä haluan. Kohti uusia haasteita ja maisemia!
❤ Matkustelu. Pari kivaa reissua on jo lyöty lukkoon, ja olen niin innoissani! Matkakuumeen huonoja puolia on, että se ei todellakaan helpota matkustamalla, vaan nälkä vain kasvaa syödessä…

❤ Elämä ihan yleensä. Mulla on tästä vuodesta kaiken kaikkiaan niin hyvä fiilis.

3 HYVÄÄ ASIAA BLOGISSANI:


❤ Palava innostus tätä hommaa kohtaan. Saan toteuttaa itseäni ja luoda kokoajan uutta. Olen visuaalinen ihminen, ja rakastan kuvata ja kirjoittaa. Olo on välillä kuin lapsella lumileikeissä, kun innostun tosissani vaikka uudesta postausideasta tai onnistuneista kuvista.

❤ Sen lisäksi, että blogi on minulle rakas harrastus ja ajanviete, se on myös hyödyllinen portfolio työelämässä. Haaveenani on päästä työskentelemään sosiaalisen median parissa, ja blogillani pystyn näyttämään taitoni valokuvaamisessa, kirjoittamisessa ja sosiaalisen median sivuston ylläpitämisessä.

❤ En voi olla mainitsematta lopuksi vielä Anettea, yhtä parhaimmista ystävistäni, jota en pari vuotta sitten ollut vielä edes tavannut. Tutustuttiin blogiemme kautta, ja on ihan huippua jakaa toisen kanssa sama harrastus ja mielenkiinnonkohteet sekä jutella kaikista niistä bloggaamiseen liittyvistä jutuista, jotka eivät muita kavereita välttämättä niin jaksa kiinnostaa. Blogijuttujen lisäksi Anelle voin tottakai jakaa myös muut elämän ilot ja surut <3


Haastan nyt kaikki muutkin bloggaajat tekemään tämän haasteen ja linkkailemaan omia versioitanne kommenttiboksiin, näitä on niin ihana lukea!