Monthly Archives

lokakuu 2018

14 X HÄMMENTÄVÄ TILANNE


Hämmennyin totaalisesti, kun…


…tulin töistä kotiin ja kuulin heti rappuun astuessani voimakasta pianonsoittoa. Kiivettyäni kerroksen ylöspäin, huomasin että seinänaapurini oli jättänyt ilmeisesti ihan tarkoituksella asuntonsa oven sepposen selälleen, ja esitteli tällä tavoin soittotaitojaan koko kerrostalon väelle.

…eräs asiakas töissä pyysi saada ”vielä kahdeksan” muovipussia, kun olin pakannut hänen ostoksensa yhteen pussiin ja ojentanut sen hänelle.

…eräänä lauantaiaamuna onnistuin keittämään kahvit ilman pannua. Olin laittanut kahvinkeittimen päälle ja mennyt vielä hetkeksi takaisin sänkyyn makoilemaan. Ihmettelin, miksi kahvinkeitin piti jotenkin outoa ääntä, mutten kuitenkaan jostain syystä mennyt tsekkaamaan tilannetta. Kun sitten valmiin kahvin toivossa menin keittiöön, olivat aamukahvini pannun sijaan pöydällä sekä lattialla.

…tajusin, että Hankoon on melkeinpä yhtä pitkä matka Helsingistä kuin Turusta. Olin jotenkin kuvitellut, että Hanko olisi ihan Helsingin kupeessa, ja täysin eri suunnalla kuin Turku.

…onnistuin kadottamaan pankkikorttini sekä HSL:n matkakorttini saman päivän aikana. Olin ollut aamupäivällä käymässä keskustassa, ja myöhemmin istuttiin ystäväni kanssa iltaa luonani. Kun meidän oli tarkoitus lähteä ulos, en löytänyt matkakorttiani mistään. Oli jo sen verran kiire ehtiä junaan, että päätin jättää etsimisen sikseen, ja pärjätä tämän illan ilman korttia. Olin kuitenkin lähes varma siitä, että se löytyisi myöhemmin jostain asunnostani. Päädyimme jatkamaan iltaa vielä terdelle, ja kun olimme menossa tiskille, huomasin että nyt myös pankkikorttini oli kadonnut. Olin kuitenkin jo kerran illan aikana käyttänyt sitä, joten tiesin etten ollut jättänyt sitä kotiin. Sain korttini onneksi takaisin, sillä tarjoilija oli napannut sen lattialta talteen. Ilmeisesti se oli pudonnut takkini taskusta ottaessani sieltä jotain muuta. Kun myöhemmin saavuimme kotiin, huomasin matkakorttini odottelevan minua kiltisti rappukäytävämme nimitaulun reunalla. Ilmeisesti sekin oli siis jo aiemmin päivällä pudonnut taskustani jonnekin päin pihaa, ja joku ihana oli nostanut sen siihen.

Tällä kertaa oli siis molemmissa tapauksisa onni mukana, mutta ehkä pitäisi jatkossa olla hieman varovaisempi, kun kaivelee tavaroita taskuistaan… 😀

...töissä intialainen asiakas tuli kertomaan minulle, että hänen kotimaassaan porojen ampuminen on kielletty. Vaikka yritin hienovaraisesti hänelle selittää, ettei Intiassa taida olla poroja, hän vakuutti minulle, että ihan varmasti on, ja niitä ei missään nimessä saa ampua. Lopulta keskustelu johti siihen, että kerroin hänelle puolestaan tiikereiden metsästyksen olevan erittäin kiellettyä täällä Suomessa.

…suomensimme ystäväni kanssa koulussa ruotsinkielistä tekstiä, ja luulimme käsitteen ”uppe med tuppen” tarkoittavan, että tekstin tyttö valvoi myöhään poikaystävänsä Tuppen kanssa. Onneksi tarkistimme asian, sillä ilmeisesti tämä tarkoittaakin aikaisin aamulla heräämistä… 😀

…olin varma, että olen äärimmäisen allerginen kissoille, ja menin allergiatesteihin varmistaakseni asian. Saan siis kissoista aina ihan hirveät allergiaoireet: kurkkua ja nenää alkaa kutittaa, silmät vuotavat ja alan aivastella. Testien tuloksissa kuitenkin sanottiin, etten ole oikeastaan ollenkaan allerginen kissoille, kun taas koirille sekä hevosille hyvinkin. Kummastakaan en ollut koskaan saanut minkäänlaisia oireita.

…eräänä iltana ollessani ulkona Helsingissä, multa kysyttiin, mistä maasta olen alunperin kotoisin, kun puhun niin hassusti suomea. Ilmeisesti ei ole siis täysin tuulesta temmattua, että rauman murre on ennemminkin kokonaan oma kielensä.

…tajusin katsoneeni kotimaisen Karppi -rikossarjan koko tuotantokauden alle vuorokaudessa. 12 kappaletta 45 minuutin mittaisia jaksoja tekee siis yhteensä yhdeksän tuntia. Näin järkevästi käytän vapaa-aikani.

…yhtenä iltana sain aivan yhtäkkiä päähäni, että ostan rapussamme myynnissä olevan kolmion ja muutan siihen. Ehdin jo hetken aikaa olla täysin varma päätöksestäni, suunnitella sisustusta ja miettiä mitä uudistuksia esimerkiksi keittiössä pitäisi ehdottomasti tehdä. Järjen ääni astui kuitenkin lopulta mukaan kuvioihin… 😀

…onnistuin sulattamaan leivänpaahtimeni, vaikka tarkoitukseni oli vain kiehauttaa vadelmat nopeasti kattilassa. Laitoin veden sekä marjat kattilaan ja napsautin levyn päälle, ja menin tekemään sillä välin jotain muuta. Yhtäkkiä huomasin keittiöstä leijailevan ihan hirveän hajun, ja ihmettelin, miten vadelmat voivat muka haista näin kaamealta. Menin katsomaan tilannetta ja huomasin, ettei kattilan alla oleva levy ollut laisinkaan päällä. Sen sijaan olin vahingossa laittanut päälle väärän levyn, ja kaiken huipuksi olin epähuomiossa siirtänyt muovisen leivänpaahtimeni juurikin tämän levyn päälle. Paahdin oli nyt siis hyvää vauhtia leviämässä valkoisena, venyvänä muovimassana hellanlevylle ja palamassa siihen kiinni.

EDIT: Leivänpaahdin toimii vielä tänäkin päivänä, ja sain rapsutettua sulaneen muovin irti hellanlevystä myöhemmin pienen jäähdyttelyn jälkeen.

Kuvat: Inka Pietilä

…olin heittämässä ystävääni koulun jälkeen kotiin, ja yhtäkkiä tien yli edestämme käveli pitkäkarvainen, pullea kissa, jolla oli päällään poropaita. Siis sellainen kissojen villapaita, jossa oli selässä poron kuva, ja poron nenä oli tietenkin vielä villalangasta tehty iso punainen tupsu! Kissan omistajaa ei näkynyt missään, vaan tyyppi seikkaili menemään poropaidassaan ihan itsekseen. Toivottavasti muut kissat eivät kiusaa tätä söpöliiniä joukosta poikkeavan pukeutumisensa takia. <3

…tajusin, että myös Espanjassa siirretään kelloja. Olin jotenkin elänyt tähän päivään asti siinä kuvitelmassa, että kellojen siirtäminen on pelkästään pohjoismaiden juttu, mutta näköjään näitä kelloja siirtäviä maita onkin jopa 70… Blondi mikä blondi.

KODIN MERKITYKSESTÄ (+ALEKOODI!)

Postaus toteutettu yhteistyössä Desenion kanssa.

Olen aina ollut sellainen kotona viihtyvä tyyppi. Perjantai-iltana valitsen kotihengailun ulkona hillumisen sijaan, ja mulle on myös tärkeää, että kotona näyttää kivalta. Kun ympärillä on siistiä ja tavarat omilla paikoillaan, koko elämä tuntuu olevan jotenkin paremmin järjestyksessä, ja koen olevani aikaansaavampi sekä vähemmän stressaantunut.

Kodin merkitys korostui entisestään, kun muutin kesäksi Helsinkiin. Vuokrasin valmiiksi kalustetun asunnon, ja vaikka viihdyinkin Helsingissä äärimmäisen hyvin, aloin jossain vaiheessa todellakin kaivata omaa kotia.

Huomasin, kuinka paljon henkiseen hyvinvointiini vaikutti se, etteivät tavarat ympärilläni olleet minun, vaan jonkun toisen. Huonekalut eivät olleet itse valitsemiani, ja tilanpuutteen vuoksi kaikki tavarani eivät mahtuneet kaappeihin, joten jouduin väistelemään lattialla lojuvia Ikea-kasseja koko kesän. Vaikka asunto olikin ihan kiva, ja aivan ihanalla alueella, ei se silti tuntunut oikeasti kodilta. Ikävöin kaktusvauvojani, tilavassa keittiössä puuhastelua sekä tuttua maisemaa ikkunan takana. Sitä, kun joka ikinen tavara ympärilläni on minun.

Kun syksyn tullen palasin takaisin kotiin, tuntui niin hyvältä olla taas täällä. Vähän hassulta, mutta niin hyvältä. Fiilistelin viherkasvejani, riittävää kaappitilaa ja kodin tuoksua, iloitsin jopa eteisen kenkätelineestä. Sisustuskärpänenkin puraisi, ja halusin tehdä tänne muutamia pieniä muutoksia, jotta koti olisi vielä entistäkin mukavampi paikka. Ostin kuvissa näkyvän maton, vaihdoin parit huonekalut uusiin (tai siis vanhoihin, kuvassa näkyvä täydellinen lipasto lojui vintillä tyhjänpanttina), ja tein tilauksen Deseniolle.


”Kun ympärillä on siistiä ja tavarat omilla paikoillaan, koko elämä tuntuu olevan jotenkin paremmin järjestyksessä, ja koen olevani aikaansaavampi sekä vähemmän stressaantunut.”

Törmäsin hetki sitten kauppareissulla yllättäen yhteen vanhaan tuttuuni, joka kertoi lukevansa blogiani ja pitävänsä siitä kovasti. (Tästä kohtaamisesta jäi muuten ihan super hyvä fiilis koko päiväksi, terkkuja sulle jos luet tätä. <3) Vaihdettiin pikaisesti kuulumiset, ja yksi hänen lauseensa jäi pyörimään mieleeni pidemmäksi aikaa. ”Jännää, miten sitä lopulta palaa kotiin juuri niiden samojen juttujen perässä, joiden takia aikanaan lähti pois.”

Totta joka sana.

Lähdin täältä viime keväänä siksi, että olin kyllästynyt. Kyllästynyt pikkukaupungin hiljaisuuteen, samoihin maisemiin ja reitteihin, samoihin naamoihin päivästä toiseen. Itseään toistaneet arkirutiinit olivat alkaneet tympiä, ja kaipasin uutta elämää ja uusia ihmisiä ympärilleni. Ja niin hullunkurista kuin se onkin, juuri näitä asioita päädyin Helsinki-kesäni aikana kaipaamaan kaikista eniten. Kun syyskuun alussa palasin taas kotiin, olin maailman onnellisin ja kiitollisin ympäröivästä rauhallisuudesta ja luonnosta lähellä, rakkaista ihmisistä kävelymatkan päässä ja juuri niistä tutuista paikoista, reiteistä ja rutiineista. On ihanaa, kun lenkillä voi moikata lähes jokaiselle vastaantulijalle, ja kaupassa näkee aina tuttuja.

Tällä hetkellä, juuri nyt, en olisi missään muualla mieluummin, kuin kotona. Täällä on hyvä olla.


”Jännää, miten sitä lopulta palaa kotiin juuri niiden samojen juttujen perässä, joiden takia aikanaan lähti pois.”

Jos sullakin on tarvetta piristää kotisi ilmettä, jotta viihtyisit siellä entistäkin paremmin, suosittelen klikkaamaan itsesi osoitteseen Desenio.fi. Heidän sivuiltaan löytyy ihan valtava valikoima ihania julisteita eri kategorioissa, ja toimitus on todella nopea. Omat julisteeni tulivat perille muistaakseni jo kaksi päivää tilauksen tekemisen jälkeen!

Koodilla SUVI saat 25% alennusta julisteista 16.10. ja 18.10. välisenä aikana. Alennus ei koske kehyksiä tai handpicked-/collaboration-osioiden julisteita. Koodi on siis voimassa vain kolme päivää, joten nyt äkkiä shoppailemaan!


WEEKEND PLANS

Huomenta! Kello on 6:30 ja heräilin just, keitin kahvit ja tulin vielä hetkeksi koneen kanssa tähän sänkyyn kirjottelemaan teille pikaiset kuulumiset. Edessä häämöttää viikonloppu ja taustalla soi Lukas Grahamin Love someone, sairaan ihana. 

Olen ollut koko viikon totaalisen sekaisin päivistä, kun viikko starttasi koulun osalta vasta tiistaina. Nyt tuntuu ihan hullulta, että perjantai on taas täällä, vastahan oli viikonloppu! Perjantait tarkoittavat koulun puolesta yleensä vapaapäiviä, mutta tänään suuntaan vähän poikkeuksellisesti kouluun istuskelemaan parin luennon verran. Iltapäivällä treffailen pitkästä aikaa yhtä ystävääni, jonka kanssa ollaan yritetty saada aikatauluja sopimaan jo pieni ikuisuus. Tänään vihdoin onnistuttiin.

Palasin tällä viikolla taas tutulle Crossfit-salille Helsingissä asustelun jäljiltä, ja vitsit miten hyvältä tuntui olla takaisin! Päivä saa niin paljon pirteämmän ja energisemmän alun, kun käy heti aamusta kunnolla hikoilemassa parhaan treenikaverin kanssa. Tästä aamutreenailusta pitää ehdottomasti tehdä taas tapa!

Tänään starttaavan viikonlopun varalle riittää ihan kivasti ohjelmaa. Lauantai menee kuvaushommissa, ollaan suunniteltu ja työstetty kyseistä projektia kulissien takana jo muutaman kuukauden ajan, ja aletaaan vihdoin olla niin lähellä, että voin kohta paljastaa uudet kuvioni täälläkin. Sunnuntaina pääsen pitkästä aikaa katsomaan lentopalloa, mistä olen super innoissani, sillä laji on ollut mukana elämässäni jo niin kauan kuin pystyn edes muistamaan. Yhdestä koulutyöstä on deadline sunnuntaille, ja maanantaiseen tenttiinkin pitäisi jossain välissä ehtiä vähän valmistautua. Suunnitelmissa olisi myös vihdoin varata lentoliput vaihdossa olevan ystäväni luokse Osloon. <3


Näittekö muuten jo Instagram Storyssa (@suvisailamaria) jakamani vanhat kuvat, jotka löysin ulkoisen kovalevyn kätköistä? 😀 Ajattelin, että voisin lähipäivinä toteuttaa postauksen, jossa jakaisin lisää näitä kuva-arkistojen helmiä, jos sellaiselle löytyy kiinnostusta!


Mitä viikonloppusuunnitelmia teillä on? 🙂