Monthly Archives

marraskuu 2018

KALLIIT PÄHKINÄT JA HYMY PYLLYYN – MIKSI?!

Miksen koskaan muista, tarkoittaako huokea hinta halpaa vai kallista?

Miksi niin moni sanoo mua aina Suvin sijaan Siniksi? Olen saanut kuulla tätä koko elämäni.

Miksi kaikki biisit kuulostaa aina niin paljon paremmilta auton radiosta kuultuna, kuin itse Spotifysta soitettuna?

Miksi matka Poriin kestää aina kauemmin kuin Porista takaisin kotiin?

Miksi kaikilla työporukan virkistyspäivillä ja jopa treffeillä mennään juuri keilaamaan?? Kuka siitä ihan oikeasti muka tykkää?

Miksi pähkinät on niin kalliita?

Miksi niin moni pitää bloggaamista edelleen vain helppona harrastuksena eikä ollenkaan ymmärrä sitä, kuinka monelle se on ihan oikea työ, joka vaatii äärimmäisen paljon aikaa ja omistautumista?

Miksi mun blogin nimi oli aikoinaan Fruitcandy?

Miksen koskaan osta lentokoneeseen niskatyynyä? Muistan aina lentäessäni tarvitsevani sellaista, mutten kuitenkaan koskaan saa aikaiseksi tehdä tätä hankintaa.

Miksi olen aina niin epävarma, kun pitää puhua ruotsia? Rakastan vieraita kieliä ja puhun niitä yleensä mielelläni, mutta ruotsin kohdalla homma vain tökkii.

Miksi näen lähes joka yö painajaisia? Nimenomaan sellaisia raakoja kauhuleffoja muistuttavia, joissa murhaaja jahtaa mua ja lopulta ajaudutaan puukkotappeluun…? Luulin painajaisten olevan lähinnä lasten ongelma.

Miksi niin monet pariskunnat häpeilevät sitä, että ovat tavanneet Tinderissä?

Miksi pidin yläasteella sateenkaaren värisiä raidallisia villasukkia Adidaksen tennareissa? Näiden raidallisten varsien tuli siis nimenomaan näkyä kunnolla, joten vedin ne housujen päälle puoleen sääreen asti. #fashionista

Miksi joku random nainen alkoi junassa kertoa mulle Berliiniin avatusta uudesta kauppakeskuksesta? Olin siis matkalla töihin ja istuin omissa ajatuksissani kuulokkeet korvilla.

Miksi tämän saman junamatkan aikana toinen nainen tuli kysymään multa, missä hänen pitää jäädä pois, jos hän haluaa lentokentälle?

Miksi vielä kolmaskin nainen tuli kysymään, onko hän menossa oikeaan suuntaan, jos hänen päämääränsä on Hiekkaharju? Yleinen infopiste Suvi Myllymäki täällä hei!

Multa saa siis tottakai tulla kysymään neuvoa ja autan mielelläni jos osaan! Oli vain todella hämmentävää, että tämä kaikki tapahtui viidentoista minuutin sisään…:D

Miksi niin moni luulee, että hymy pyllyyn on kehotus hymyillä leveästi, vaikka sanonnan tarkoitus on nimenomaan päinvastainen?

Miksei lentokonetta tyhjennetä järjestyksessä penkkiriveittäin? Näin kaikkien ei tarvitsisi nousta heti koneen laskeuduttua hädissään seisomaan ja lähteä rynnimään kohti ovea.

Miksi koirat ovat niin paljon suositumpia kuin kissat?

Miksi kaikki pohjoismaiset rikossarjat toistavat samaa kaavaa? (Siis miettikää nyt, mies ja nainen saavat toisistaan työparin, eivätkä aluksi tule ollenkaan toimeen keskenään. Lopulta he osoittautuvatkin äärimmäisen tehokkaaksi tiimiksi, ja heidän välilleen selkeästi kehittyy jotain muutakin. Lisäksi päähenkilö on aina yliluonnollisen omistautunut työlleen ja laiminlyö esimerkiksi perhettään ja parisuhdettaan. Hänellä on usein myös tarve sooloilla jatkuvasti ja tehdä uhkarohkeita ratkaisuja.)

Miksi mun on silti pakko katsoa joka ikinen pohjoismainen rikossarja alusta loppuun?

Miksi kahvinkeittimen ääni on niin rentouttava?

Miksi leuanveto on niin ylivoimaisen hankalaa?

Miksen ikinä uskalla mennä yksin hissiin?

Miksi kukaan haluaisi fiilistellä joulua jo lokakuussa?

Miksi teineillä on tapana tagailla kavereitaan omiin selfieihinsä Instagramissa? Kuulin yläasteikäisiltä serkuiltani että myös sillä, mihin kohtaan tyyppi on tagattu, on merkitystä. Esimerkiksi tärkeimmät ystävät lähimmäs kasvoja tai jotain…?

Miksen koskaan käy Turussa, vaikka melkein puolet mun kavereista asuu siellä?

Miksi luulin, ettei Jussi ole oikea nimi? Sain siis tietää varmaan parisen vuotta sitten, ettei kaikkien Jussien oikea nimi suinkaan ole Juha tai Johannes.

Miksi kahvi maistuu aina aamuisin paremmalta kuin myöhemmin päivällä?

Miksen ole edelleenkään varannut hammaslääkäriaikaa, vaikka hammastani on särkenyt jo yli kaksi vuotta? Lueskelin vanhoja postauksiani ja löysin viime vuoden toukokuulta postauksen, jossa vannoin varaavani ajan ensi viikolla

Miksi naapurini juoksivat salaa toisen naapurini pihaan ottamaan yhteiskuvan karhupatsaan kanssa? Kyse oli siis aikuisista miehistä keskellä kirkasta päivää, ja satuin näkemään tilanteen ikkunastani.

Miksi on niin vaikeaa sanoa rakastan sua suomeksi, vaikka about kaikilla muilla kielillä se kuulostaa ihan luonnolliselta?

Miksi pelkäsin pienenä ihan hulluna, että kaikki maitohampaani eivät jostain syystä irtoaisi? En todellakaan tiedä mistä ylipäätään sain jotain sellaista päähäni, tai miksen uskaltanut koskaan kertoa tästä fobiastani kellekään.

Miksi laitoin tätä postausta kirjoittaessani homeisen mandariinin suuhuni?

RAKAS PÄIVÄKIRJA…

08:49. Lauantaiaamu. Mukissa kahvi kauramaidolla. Ostin sitä taas, kun teki pitkästä aikaa mieli. Kyllästyin siihen jossain vaiheessa, mutta nyt maistuu taas. Teen vielä smoothien aamupalaksi. Onneksi muistin käväistä illalla kaupassa hakemassa kurkkua. Kajareissa Kygo Remixes -soittolista, parasta. Cut your teeth ei kuole koskaan. Jalassa villasukat, päällä lämmin neule, yöpaidassa tärkeät sanat: The love of my life is myself. Ulkona vielä vähän hämärtää, muttei onneksi sada. Tästä pitäis tulla aurinkoinen päivä.

Ihana viikonloppu. Tai olihan se kouluviikkokin aika leppoisa, yksi tentti ja yksi tunti ruotsia. Mutta viikonloppu maistuu aina. Kävin eilen kampaajalla harjoitusasiakkaana. Kunnon syväpuhdistus ja ihania hoitoja, latvoista lähti vähäsen. Oikeastaan houkuttelisi palata taas vanhaan tuttuun polkkatukkaan…

Tehdään tänään perheen kanssa yhdessä sushia. Jännää, en ole koskaan kokkaillut itse tätä lempiruokaani. Sitä ennen pitäisi hoitaa muutamat koulujutut pois alta, saada loppukiri käyntiin ennen joulua.

Viikon päässä häämöttää pidennetty viikonloppu ystäväni luona Oslossa. On ollut niin kova ikävä. Luvassa naurua, yhdessä tekemistä ja uuden näkemistä. En ole koskaan ennen lentänyt yksin, jännittää vähäsen. Mutta odotan niin kovasti.

Pitkään on jo seurannut mukana erityisen hyvä fiilis. Kaikesta. Vaikka marraskuun pimeys meinasi jo ottaa vallan, taistelin ja selvisin. Uskon, että säännöllisellä treenirytmillä on ollut osuutta asiaan. Liikunnasta saa niin paljon energiaa, voimaa, itsevarmuutta. Toivottavasti tää flow pysyy päällä pitkään. Kuukausien ajan suunniteltu projekti saatiin vihdoin päätökseen, tai pitäisi varmaankin sanoa, että alkuun. Olo on huojentunut ja helpottunut. Rento, mutta innostunut ja odottava. Mitäköhän kaikkea siistiä tää juttu vielä poikii…?

Puhelu parin päivän takaa herätteli, ravisutteli, laittoi ajattelemaan. Muistutti, kuinka kiitollinen saa olla siitä, että on terve. Siitä että saa liikkua, matkustaa, mennä ja tulla, nauttia elämästä. Näitä asioita ei koskaan saisi ottaa itsestäänselvyytenä. Siksi olenkin tänä aamuna erityisen kiitollinen kaikesta. Aamukahvistani, arjestani. Siitä, että sain herätä tähän päivään levänneenä, omasta rakkaasta kodistani. Eilisillan kynttilöiden tuoksuun.


Ihanaa viikonloppua. <3 


13 X TOTUUS KUVAN TAKAA

Skumppalasien kilistelyä, täydellisiä bikinikroppia ja virheettömiä ihoja, siistejä koteja tuoreine kukkineen ja täydellisiä aamiaisia hotellin valkoisissa lakanoissa… Somessa kaikki näyttää olevan täydellistä, ja elämä yhtä juhlaa ja rantalomaa. Totuus saattaa kuitenkin olla ihan toinen, eikä kenenkään elämä ole oikeasti pelkkää kiillotettua pintaa ja onnen hetkiä. Tässä postauksessa kurkataan muutamien blogissa tai Instassa näkyneiden kuvieni taakse ja paljastetaan, mitä niiden taustalla todellisuudessa tapahtui. Kaikki ei tosiaankaan ole aina sitä, miltä somessa näyttää!

Kokeilin innoissani tehdä bataattipizzaa, ja halusin tietysti jakaa ohjeen myös täällä blogissa. Valmis pizza näytti ja tuoksui herkulliselta, kuvista tuli super kivoja ja kaikki meni hyvin – kunnes erehdyin maistamaan. Lopputulos oli täysi katastrofi: pohja oli raaka ja liisterimäinen, eikä pizza maistunut oikeastaan yhtään miltään. Kumma kyllä, tätä reseptiä ei sitten koskaan nähty blogissa…

Näissä Hangossa napatuissa kuvissa siemailen kasuaalisti kahviani, vaikka todellisuudessa muki oli tuossa vaiheessa jo tyhjä. Lisäksi erittäin sinnikäs ampiainen piinasi meitä jatkuvasti, ja sinkoiltiin hysteerisinä sitä pakoon.

Ystäväni nappasi unelmiensa opiskelupaikan, ja haluttiin ottaa hänelle perinteinen kilistelykuva sen kunniaksi. Pakattiin viinit messiin ja suunnattiin auringonlaskun aikaan rannalle. Kun kuva oli otettu ja päästiin maistamaan juhlajuomaamme, todettiin sen olevan ihan järkyttävän pahaa, ja lopulta se jäi kokonaan juomatta. No, onneksi sentään saatiin onnistunut kuva Instagramiin! 😀

Vielä toinenkin tapaus viime kesän Hanko-reissulta. Kesken näiden kuvien ottamisen, paikalle ilmaantui vanhempi mies, joka tarjoutui ottamaan musta ja ystävästäni yhteiskuvia kamerallani. Me sitten suostuttiin, ja tyyppi osoittautuikin todella intohimoiseksi kuvaajaksi ja heitteli meille innoissaan ohjeita: ”Käännä päätä vähän vasemmalle!” ”Siirrä hiukset pois kasvoilta!” ”Odottakaa hetki, otan vielä yhden täältä suunnasta!” Hämmentävää… 😀

Kun postasin tämän kuvan Instagramiini kuvatekstillä ”Niin hyvä olla taas kotona.”, kuva oli oikeasti otettu jo yli puoli vuotta sitten, ja todellisuudessa keittiössäni ei sillä hetkellä todellakaan näyttänyt tältä. Pöytä oli tiskivuoren peitossa, ja muuttolaatikot olivat vallanneet lattian.

Satuttiin kaupunkilomalle Berliiniin viime talven kovimpien pakkasten aikaan, ja näitä asukuvia ottaessa oli aivan järkyttävän kylmä. Jouduttiin juoksemaan sisälle random turistikauppaan vaihtamaan kameran objektiivia, sillä sormet eivät todellakaan toimineet hyytävässä ulkoilmassa. Lisäksi ulkona tuuli ihan älyttömästi, joten Brandenburgin portin ihastelu jäi todella lyhyeksi…

Hahah, tässä kuvassa mun pää on käytännössä ystäväni haaravälissä, sillä hän joutui seisomaan sängyllä yläpuolellani, jotta saatiin kuva tarpeeksi ylhäältä! 😀

Kuvan taustaksi asetettu keittiöpyyhettä esittävä kangas on oikeasti tyynyliina. Lisäksi seisoin tätä kuvaa ottaessani keittiöni työpöydällä ja otin toisella kädelläni tukea katosta. 😀 Työturvallisuus ennen kaikkea!

Ja kuten voitte varmaankin tässä vaiheessa jo arvata, myös tässä kuvassa näkyvä muki oli tyhjä. Olin juuri ostanut sen, ja se sopi täydellisesti rekvisiitaksi asukuviini. Kun sitten myöhemmin otin sen käyttöön, huomasin että kansi vuotaa ja kahvit valuvat päälleni, joten muki lensi samantien roskikseen. Note to self: Ei enää mukeja Primarkista.


Nämä kuvat napattiin kirjaimellisesti minuuttiaikataululla. Meillä oli todella niukasti aikaa ennen Inkan iltavuoroa, ja jouduttiin laskemaan minuutilleen, kuinka paljon aikaa jää kummankin kuville. Laitettiin hihat heilumaan, ja hyvät kuvat saatiin lopulta molemmille. Naureskellaankin aina Inkan kanssa, että ollaan todellinen tehotiimi näissä hommissa! <3

Alppiruusupuisto, varmasti yksi Helsingin suosituimmista kuvauslokaatioista alkukesäisin, löytyi täysin sattumalta. Olin juuri muuttanut Helsinkiin, ja suunnistin google mapsin avulla lähipostiin hakemaan pakettia. Yhtäkkiä tajusin olevani keskellä kukkaloistoa ja tunnistin paikan samaksi, joka oli vilahdellut lukuisissa instakuvissa. Mulla ei siis ollut aiemmin mitään hajua, missä tämä puisto sijaitsi, ja yhtäkkiä se olikin melkein mun takapihalla!

Hattuni sisällä on muropaketista leikattu pahvisuikale, jotta se pysyy paremmin ryhdissä, eikä lässähdä totaalisesti. 😀 Pitäisi varmaankin ottaa yhteyttä Niksi-Pirkkaan…

Herättiin näiden kuvien takia kuudelta aamulla, sillä meillä oli super kiireinen aikataulu koko päivälle, ja haluttiin ehtiä hyödyntämään jokainen hetki. Onneksi tehotiimi Inka ja Suvi oli jälleen vauhdissa, kuvat saatiin nopsasti purkkiin ja päästiin jatkamaan päivää!

LOPULTA OLEMME KUITENKIN YKSIN – AJATUKSIA SINKKUUDESTA

Suorastaan hävettää myöntää, mutta ajattelin ennen olevani jotenkin riittämätön, jos en seurustele. Että jos en ole juuri sille yhdelle tyypille se maailman tärkein, en ole oikeastaan juuri mitään. Että sinkkuna vietetty aika olisi jotenkin hukkaan heitettyä; vain välivaihe, jolloin odottaa sen varsinaisen elämän tapahtuvan sitten parisuhteessa. Muistan jo ennen ensimmäistä poikaystävääni miettineeni, että nyt pitäisi muuten seurustella. Monet kavereistani seurustelivat jo, ja minulla oli vahva tunne siitä, että sinkkuna elämästäni varmasti puuttuu jotain.

Ensimmäisen pitkän parisuhteeni päätyttyä puolisentoista vuotta sitten, tuo sama fiilis palasi entistä vahvempana ja ajattelin, etten enää koskaan selviäisi yksin, ja etten sinkkuna voisi mitenkään olla yhtä onnellinen kuin parisuhteessa. Tänä päivänä noihin ajatuksiini palaaminen lähinnä naurattaa.

”Ajattelin ennen olevani jotenkin riittämätön, jos en seurustele. Että jos en ole juuri sille yhdelle tyypille se maailman tärkein, en ole oikeastaan juuri mitään.”

Elämässä on niin monta eri osa-aluetta, joihin keskittyä ja joita kehittää, joilla luoda sisältöä ja monipuolisuutta päiviinsä. Mielenkiintoinen työ, matkustelu, uudet ja vanhat ystävät, harrastukset… Onnellisuutta voi lisätä niin monella eri tapaa, mikä meiltä helposti unohtuu, kun jäämme vain odottelemaan unelmiemme kumppanin saapuvan pelastamaan valkoisella ratsullaan ja täydentämään elämämme, joka on muuten niin tyhjää ja tylsää.

Parisuhteen päättyminen onkin hyvä hetki miettiä, ovatko elämäsi muut palaset kohdillaan, vai olisiko itsessäsi tai arjessasi jotain, mihin voisit vielä keskittyä ja panostaa sen sijaan, että odottaisit pelastajan saapuvan? Sopivan kumppanin löytäminen on pitkälti arpapeliä ja tuurista kiinni, joten mikset keskittyisi sillä välin niihin asioihin, joihin todella voit itse vaikuttaa?

 

”Sopivan kumppanin löytäminen on pitkälti arpapeliä ja tuurista kiinni, joten mikset keskittyisi sillä välin niihin asioihin, joihin todella voit itse vaikuttaa?”

 

Tätä samaa pysähtymistä ja onnellisuuden kartoittamista kannattaa aina silloin tällöin tehdä myös parisuhteen aikana. Miettiä, olenko tyytyväinen elämääni juuri tällä hetkellä? Siihen ihan tavalliseen arkeen, työhön, ihmisiin ympärilläni sekä itseeni? Onko elämässäni muutakin sisältöä kuin parisuhde?

Onni kumpuaa sisältä. Onnellisuus on asennekysymys, päätös, omien valintojemme sarja. Se ei ole mitään, minkä joku toinen voi tuoda tarjottimella eteemme ja ottaa taas pois, kun hänestä siltä tuntuu. Elämä ei aina noudata alkuperäistä suunnitelmaamme, mutta ei sen ole tarkoituskaan. Jos keskittyy näkemään pelkkiä epäkohtia, näyttäytyy ympäröivä maailma varmasti melko ankeana paikkana, vaikka kaikki peruspilarit olisivatkin kohdillaan. Kiitollisuus ja positiivinen asenne auttavat nauttimaan elämästä täysillä siitä huolimatta, että yksi elämän osa-alue välillä loksahtaisikin pois paikaltaan.

Oman eroni jälkeen meni pitkään, ennen kuin oikeasti ymmärsin, kuinka hyvää elämäni onkaan juuri näin. Sinkkuna. Eivät ne rakkaat ystävät, ihana koti, rakastava perhe ja suuret unelmat olleet kadonneet minnekään, vaikka parisuhde olikin päättynyt.

 

”Onni kumpuaa sisältä. Onnellisuus on asennekysymys, päätös, omien valintojemme sarja. Se ei ole mitään, minkä joku toinen voi tuoda tarjottimella eteemme ja ottaa taas pois, kun hänestä siltä tuntuu.”

 

Myös hetkessä elämistä olisi oikeasti hyvä opetella. Hyviin hetkiin uppoutuminen ja kaiken muun sulkeminen ulkopuolelle rentouttaa ja lisää onnellisuutta. Kun pitää hauskaa ystävien kanssa, tekee hyvän treenin tai nauttii sunnuntain myöhäisestä aamukahvista kaikessa rauhassa, sitä huomaa, kuinka hyvin kaikki on juuri nyt. Juuri tässä, tällä hetkellä, ei ole mitään hätää.

Eron jälkeen itsetunto helposti horjuu, ja päässä saattaa pyöriä jos minkälaisia ajatuksia omasta riittämättömyydestä ja epätärkeydestä. Itseään ja omaa arvokkuuttaan ei kuitenkaan saisi koskaan määritellä jonkun toisen ihmisen kautta. Kaikki lähtee itsestä, ja vaikka olisitkin parisuhteessa, tulet aina olemaan myös yksilö. Kun annoin seurustelun tai seurustelemattomuuden määritellä minua ja sitä mitä olin, näin itseni automaattisesti jotenkin huonompana ja vähemmän tärkeänä, kun en seurustellut. Miksi antaa oman onnensa avaimet jonkun toisen käteen ja luopua niistä itse?

Vahvan itsetunnon ja positiivisen minäkuvan rakentaminen on äärimmäisen tärkeä elämän varrella työstettävä projekti. Kun hyvä itsetunto ei nojaa muiden mielipiteisiin sinusta, sitä on vaikea kenenkään toisen tulla horjuttamaan. Se on voimakkainta ja pysyvintä, mitä voit omistaa. Kun minäkuva on kohdillaan, uskaltaa turvallisesti sukeltaa myös uuteen suhteeseen.

 

”Kun hyvä itsetunto ei nojaa muiden mielipiteisiin sinusta, sitä on vaikea kenenkään toisen tulla horjuttamaan.”

 

En enää tarvitse toista ihmistä siihen, että voin tuntea itseni merkitykselliseksi, kauniiksi, seksikkääksi tai hyväksi tyypiksi. Tunne siitä, että ihan oikeasti pärjää yksin ja on tyytyväinen elämäänsä juuri näin, on oikeastaan aika mahtava. Ja kuinka ihanaa onkaan mennä suhteeseen silloin, kun on jo valmiiksi tyytyväinen itseensä ja elämäänsä! Haluaisitko itse alkaa seurustella tyypin kanssa, joka on täysin hukassa itsensä ja elämänsä kanssa, ja kaikki vastuu pelastaa hänet ja hänen tylsä elämänsä jäisi sinulle? Haluan tuoda suhteeseen ehjän ja vahvan minän, ja sitä samaa odotan myös kumppaniltani. En palasia, joita joudun keräilemään sieltä sun täältä ja liimailemaan epätoivoisesti yhteen.

 

Tottakai haluan itsekin vielä seurustella, ihastuminen ja rakastuminen on ihanaa! En kuitenkaan halua heittää niitä hetkiä elämästäni hukkaan, kun olen vielä sinkku, ja elää jatkuvasti vain odottaen jotain. Haluan muistaa nämä ajat ihan yhtä hienoina ja hyvinä kuin seurusteluvuodet. Korostan aina sitä, kuinka elämästään ja arjestaan pitäisi pystyä tekemään niin kivaa, ettei aina tarvitsisi elää lomaa tai viikonloppua odottaen. Vähintään yhtä typerää on odotella päivästä, saati vuodesta toiseen elämänsä miestä.

Sopiva kumppani osuu kohdalle sitten, kun sen aika on. Siihen asti elän tuhat kertaa mieluummin sinkkuna, kuin suhteessa, joka olisi vain ihan ok. Tyypin kanssa, josta en olisi ääriäni myöten innoissani, tai joka ei olisi vähintään yhtä fiiliksissä musta.

”Korostan aina sitä, kuinka elämästään ja arjestaan pitäisi pystyä tekemään niin kivaa, ettei aina tarvitsisi elää lomaa tai viikonloppua odottaen. Vähintään yhtä typerää on odotella päivästä, saati vuodesta toiseen elämänsä miestä.”

Scandinavian Music Groupia lainaten: Lopulta olemme kuitenkin yksin. Kuulostaa aluksi lohduttomalta, mutta kun sitä miettii tarkemmin, se tavallaan antaa voimaa ja jotenkin huojentaa. Sinä itse olet ainut, joka elämässäsi tulee varmasti aina olemaan, ja joka tulee elämään elämäsi jokaisen hetken. Jokaisen arkipäivän, jokaisen juhlan, onnistumisen, pettymyksen ja kärsimyksen. Panostamalla itseesi, rakentamalla vahvan itsetunnon ja kulkemalla omaa tietäsi intohimojasi toteuttaen, voit luoda itsellesi jotain, mitä kukaan ei voi sinulta ottaa pois. Suhde omaan itseensä on elämän tärkein ihmissuhde.

Mitä ajatuksia tämä sussa herättää? Onko sinkkuus sulle paniikinomainen kilpajuoksu kohti parisuhdetta, vai koetko pystyväsi nauttimaan elämästäsi yhtälailla myös sinkkuna? Tunnetko itsesi yhtä vahvaksi ja upeaksi myös ilman parisuhdetta? Kuulisin niin mielelläni myös teidän ajatuksianne aiheesta!

PELKONI, PAHEENI JA OUDOIMMAT TAPANI – 20 KYSYMYSTÄ JA VASTAUSTA


1. Paljasta jotain, mitä emme tiedä sinusta.

Yritin alaikäisenä yhden tutun henkkareilla baariin, jäin samantien kiinni, ja paperit toimitettiin poliisiasemalle. Rakastan Popedan musiikkia ja tampereen murretta, kannatan Tapparaa ja olen aina tuntenut Tampereella oloni jotenkin erityisen kotoisaksi. Muutin omilleni 16-vuotiaana. Äiti on mun paras ystävä, ja voin jakaa sille kaiken aina koulustressistä Tinder-tarinoihin. Mun vitsit on suurimmilta osin jotain todella levotonta suihinottoläppää tai muuta totaalisen härskiä. Siinä nyt muutama! 😀

2. Mitkä ovat huonoja puoliasi?

Sanon asiat usein tosi suoraan, ja saatan heittää ronskimpaakin läppää sen kummemmin ajattelematta. Rakastan sarkasmia ja hyväntahtoista piikittelyä, enkä aina osaa ajatella, että joku voisi ottaa juttuni vähän liian tosissaan. Herkemmät ihmiset saattavat loukkaantua suorasukaisuudestani, vaikken todellakaan tarkoittaisi mitään pahaa. Jätän myös asiat ihan liian usein (lue: aina) viime tippaan. Koulujuttujen lisäksi lykkään pieniä ja helppojakin asioita, kuten viesteihin vastaamista, jolloin lopulta vastaaminen saattaa unohtua kokonaan. Sori kaverit!

3. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Tätä pitäisi varmaankin kysyä esimerkiksi ystäviltäni, mutta ainakin olen kuullut kehuja määrätietoisuudestani sekä siitä, että jos jotain saan päähäni, uskallan myös oikeasti tarttua toimeen ja toteuttaa unelmani. Myös suorapuheisuuteni ja ronskimpi huumorini ovat monien mielestä nimenomaan hyviä juttuja.


4. Jos saisit minkä tahansa ominaispiirteen tai taidon, mikä se olisi?

Varmaankin kaikkien kielten sujuva osaaminen. Olen aina ollut tosi kiinnostunut kielistä ja ihaillut ihmisiä, jotka omaavat laajan kielitaidon. Toinen juttu voisi olla luontainen kyky pitää koti aina siistinä ja tavarat omilla paikoillaan, sillä sellaista mulle ei todellakaan ole suotu…

5. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi?

Omien intohimojen toteuttaminen ja unelmien seuraaminen. Perheen kanssa vietetty aika, päikkärit koulupäivän jälkeen, naurukohtaukset ystävien kanssa. Hyvä ruoka, irtokarkit, Ensitreffit alttarilla. Hyvä treeni, saunominen, positiivinen palaute blogissa. Vapaat viikonloput, Pariisi. Kun joku tekee mulle aamiaisen.

6. Mitä pelkäät?

Olen aina ollut kaveripiirissämme se, joka pyydystää hämähäkit ja nukkuu lähimpänä ovea suojellakseen muita murhaajilta. Näiden perinteisten hyönteis- ja pimeänpelon sijaan olen oikeastaan aina pelännyt, että jokin laite/rakennus/kulkuneuvo menee rikki. Siltojen yli ajettaessa pelkään, että silta romahtaa, laivalla pelkään sen uppoamista ja lentokoneessa koneen putoamista. Myös huvipuistossa pelkään, että laitteeseen tulee jokin vika, ja putoan. Pelkään myös ihan hulluna liukkaalla kelillä ajamista, ja ylivoimaisesti suurin pelkoni on, että rakkaalle pikkuveljelleni tapahtuisi jotain.


7. Mikä sinusta tulee isona?

Haluaisin tehdä markkinointia ja sosiaalista mediaa yrityksille, sekä saada myös tästä blogista tulonlähteen. Erityisesti yrittäjyys on alkanut viime aikoina houkutella, ja oonkin pyöritellyt mielessäni siihen liittyviä juttuja tosi paljon. Oon kiinnostunut tosi monista eri asioista, ja mulla on mielessä lukemattomia eri juttuja, joita haluaisin tehdä: syventää markkinoinnin opintojani, opiskella jotain hyvinvointiin liittyvää, laajentaa kielitaitoani sekä opiskella viittomakielen tulkiksi. 😀 Ainakin löytyy varavaihtoehtoja taskusta, jos tämänhetkinen urapolku alkaa jostain syystä tökkiä!

8. Mikä saa sinut nauramaan?

Kaikki huiput tyypit meidän luokalla! Meillä on aivan mahtava porukka, jossa uskaltaa heittää ihan päätöntä juttua ja huumori perustuu nimenomaan siihen hyväntahtoiseen piikittelyyn. Ei ole päivää, jolloin en saisi nauraa koulussa jollekin täysin älyvapaalle jutulle. 😀

9. Paheesi?

Sokeri, sokeri, sokeri. Karkit ja muut makeat herkut ovat olleet suurin paheeni oikeastaan niin kauan kuin muistan, ja olenkin äärimmäisen ylpeä siitä, että onnistuin just pysyttelemään yli kaks kuukautta ilman sokeria!! Mulla on myös tapana jättää vaatteet lattialle, ja muutenkin levitellä tavaroitani ympäri kämppää. Niin joo, ja se asioiden viime tippaan jättäminen voidaan kyllä luokitella myös paheeksi…


10. Mitkä asiat tekevät sinut surulliseksi?

Riittämättömyyden ja merkityksettömyyden tunne. Riitely tärkeän ihmisen kanssa. Pettyminen rakkaudessa. Läheisestä ystävästä etääntyminen. Tilanteet, joissa lapsi joutuu jotenkin kärsimään.

11. Oudoimmat tapasi?

Jos näen jossain kissan, menen aina ensimmäisenä kysymään sen nimeä. Aina. Vielä tähän päivään mennessä en ole saanut kertaakaan mitään kovin ymmärrettävää vastausta. Pelaan luennoilla Pelikoneen Bubble Struggle 2 -pelin viimeistä tasoa, jota en koskaan pääse läpi. Paitsi kerran. Mulla on ulos lähtiessäni tarkat paikat jokaiselle tavaralle takintaskuissani. Laitan aina puhelimen oikeanpuoleiseen taskuun, kotiavaimet ja autonavaimet taas vasempaan. Huulirasva kuuluu oikealle, ja mahdollinen bussikortti vasemmalle. Kuuntelen edelleen autoa ajaessani Pikku G:n Räjähdysvaara -albumia ja räppään täysillä sen tahdissa. Kyseessä on siis ihan perinteinen CD-levy, jonka iskä poltti mulle ollessani ensimmäisellä luokalla, ja jonka kannessa on sanomalehdestä leikattu Pikku G:n naama samoilta ajoilta! 😀 Jonnet ei muista.

12. Vaihdatko jonkin tietyn tv-ohjelman kohdalla poikkeuksetta aina kanavaa?

Kaikkien, joihin on lisätty ne naurut valmiiksi, esimerkiksi nyt vaikka Frendit. En pysty pitämään tällaisia ohjelmia edes taustameluna, vaan kanava on oikeasti vaihdettava heti. En ole ikinä ymmärtänyt niiden ideaa, onko joku todellakin niin tyhmä, ettei itse ymmärrä milloin tapahtuu jotain hauskaa, vaan tarvitsee siihen joukon esimerkkinaurajia??

13. Jos kirjoittaisit nyt kirjan, mistä se kertoisi?

Se olisi varmaankin jonkinlainen opas, joka pyrkisi rohkaisemaan ihmisiä toteuttamaan omat unelmansa ja tekemään arjestaan mielekästä, sekä elämään muiden odotuksista välittämättä. Jakaisin siinä omia kokemuksiani sekä haastattelisin inspiroivia tyyppejä.


14. Asuisitko mieluummin kaupungissa vai maaseudulla?

Hmm… Tää onkin oikeastaan aika paha. Vielä hetki sitten olisin vastannut hetkeäkään epäröimättä kaupungissa, mutta viime aikoina oon alkanut entistä enemmän arvostaa luontoa, rauhaa ja nättejä lenkkimaisemia ympärillä. Hyvät kulkuyhteydet kaupunkiin pitää kuitenkin ehdottomasti olla, ja just nyt asun tavallaan maalla, mutta pääsen autolla helposti kaupungin keskustaan. Varmaankin mun vastaus olisi sitten jonkinlainen välimuoto, joka kuitenkin kallistuu enemmän sinne kaupunkiin, ainakin vielä tässä elämänvaiheessa.

15. Mikä on oudoin tapahtuma, jonka keskelle olet joutunut?

Oon itse asiassa kaksikin kertaa joutunut täysin tahtomattani ja yllättäen tilanteeseen, jossa olen joutunut tekemisiin kuolleen kanssa.

16. Missä olet lahjakas?

Tähän täytyy varmaankin vastata, että kielissä. Mun on aina ollut helppo muistaa uusia sanoja, matkia aksentteja ja sisäistää kielioppisääntöjä. Muutenkin oon aina pärjännyt koulussa tosi hyvin, eli kai mä sitten oon yleisestikin ihan perusfiksu tyyppi. 😀



17. Oletko riskienottaja vai -välttelijä?

Ehdottomasti riskienottaja. En mene sieltä, mistä aita on matalin, ja uskallan hypätä uusiin juttuihin ja jahdata unelmiani, vaikka välillä vähän pelottaisikin. Uskon siihen, että kaikesta kyllä selviää, jos vain tarpeeksi haluaa, enkä sorru pelkäämään pahinta joka tilanteessa. Aina kannattaa rohkeasti yrittää, sillä yrittämättä jättäminen on se kaikista suurin epäonnistuminen.

18. Milloin viimeksi olit ylpeä itsestäsi, ja miksi?

Varmaankin tiistaina, kun palasin lomareissun jälkeen kouluun opiskelumotivaatio täysin nollissa ja autuaan tietämättömänä kaikista deadlineista, ja sainkin yllätyksekseni tietää, että kahdesta viimeisimmästä tentistä napsahti arvosanoiksi vitoset!

19. Millaisissa tilanteissa olet epävarmimmillasi?

Hahah, tää on helppo. Kun menen yksin uudelle salille, enkä tiedä, mistä mikäkin laite löytyy, ja miten kaikki toimii. Aina yhtä ahdistavaa!

20. Elämäsi tähän mennessä hienoin päivä?

Ehdottomasti mun ylppäripäivä! Kaikki meni vaan niin nappiin, melkein kaikki kutsutut pääsivät tulemaan, Äiti piti ihanan puheen ja yksi tärkeimmistä ystävistäni ilmestyi täysin yllärinä paikalle esittämään mun lempibiisin. Niin suurella lämmöllä ja haikeudella muistelen sitä koko päivän mukana seurannutta fiilistä, kuinka lukio on vihdoin takana, elämä edessä ja kaikki ovet avoinna.


Kuvat: Inka Pietilä

Nyt haastan myös mun ihanat bloggaajaystäväni Aneten, Inkan, Hennan ja Saran vastailemaan näihin samoihin kysymyksiin blogeissaan!