Browsing Category

random lists

PELOTTAVA PULLOJENPALAUTUS JA KADONNUT KOULUMOTIVAATIO // MIKSI?!

Miksi luulin, että onnenkeksi-emoji esittää hiekkadyyniä?

Miksi elin viime kesään asti siinä uskossa, että suppailu on äärimmäisen vaikeaa ja suunnilleen yhtä haastavaa kuin surffaaminen, ja että about jokainen ensikertalainen putoaa laudalta veteen?

Miksi luulin ala-asteella, että muun muassa kirjoitetaan muummoassa?

Miksi onnistun aina kiehauttamaan aamupuurot kattilan reunojen yli?

Miksi pullojen palauttaminen on niin ahdistavaa? Pelkään aina ihan suunnattomasti, että kone menee jostain syystä jumiin ja taakseni kertyy jäätävä jono kiireisiä ja turhautuneita ihmisiä? Pakoilen ja siirrän vastuuta tässä asiassa aina viimeiseen asti, tai nappaan kaverin mukaan henkiseksi tueksi pullojenpalautusreissulle…

Miksi +5 ja +20 lämpöasteen ero tuntuu paljon suuremmalta kuin -5 ja -20? Siis miettikää, pukeudut pakkasella jokatapauksessa suurinpiirtein samoihin kuteisiin, kun taas +5 ja +20 asteen pukeutumisessa on suuri ero, sillä +20 on meille suomalaisille jo täysin kesäkeli.

Miksi jään aina miettimään, kirjoitettiinko kiitos thankyou vai thank you?

Miksi hanskat, ponnarit sekä pinnit ovat aina hukassa?

Miksi ajatus kulkee parhaiten aina aamuisin, ja illalla aivoni eivät enää pysty mihinkään järkevään?

Miksi onnistun aina jättämään lasinpyyhkijät päälle sammuttaessani auton, ja kun seuraavaksi sen käynnistän, pyyhkijät heittävät kaikki lumet sisälle autoon avoinna olevasta ovesta?

Miksi on aina niin vaikeaa valita, minkä värisen kukkakimpun ostaisi. Jumitan kaupassa kukkien kohdalla ikuisuuden ja vekslaan edestakaisin. ”Jos viime kerralla ostin valkoisia, pitäisikö nyt ottaa nuo keltaiset? Vai onko keltainen vielä vähän turhan keväinen, ehkä otan sittenkin nuo vaaleanpunaiset. Tai kuitenkin vaan ne valkoiset…?”

Miksi mua vastaan ajoi mopoilija revityissä farkuissa kaameilla pakkasilla?

Miksi mun koulumotivaatio on näin kadoksissa? Voisin väittää, etten ole koskaan aiemmin ollut näin epämotivoitunut opintojeni suhteen, ja kaikki muu tuntuu tällä hetkellä kiilaavan prioriteettilistalla kouluhommien ohitse…

Miksi jengi pelkäsi nuorempana ensimmäisten stringien ostoa ihan hulluna, ja salaili asiaa vanhemmiltaan? Stringit piti pestä itse salassa, ettei niitä joutunut viemään koko perheen pyykkikasaan muiden kauhisteltavaksi.

Miksi soitan edelleen aina äidilleni, kun tarvitsen apua jossakin asiassa, vaikka kyseiseen tilanteeseen saisi mahdollisesti nopeammin ja kattavamman vastauksen esimerkiksi googlettamalla?

Miksi äiti kuitenkin lähes aina osaa vastata näihin kysymyksiini, koski asia melkeinpä mitä tahansa? Paitsi teknisiä tai digitaalisia hommia, niissä se on aina ihan pihalla…

Miksi mun takareidet on aina ihan jumissa, vaikka venyttelen huolellisesti melkeinpä jokaisen treenin päätteeksi?

Miksi haaveilin pienenä valkoisesta pitkäkarvaisesta kissasta, jonka nimeksi olisin antanut Pamela?

Miksi mulle on alkanut viime aikoina tulla jatkuvasti puheluita Irlannista sekä Hollannista? Olen estänyt jo ainakin neljä eri numeroa. Tähän asti olen aina säästynyt jopa puhelinmyyjiltä, joten ilmeisesti numeroni on nyt vuotanut jonnekin todella hämärille listoille…

Kuvat: Äiti <3

KARKASIN KOTOA JA PELKÄÄN MIKROA – NÄITÄ ET TIENNYT MINUSTA

Leikin koko lapsuuteni vain ”poikien leluilla”, sillä kasvoin kolmen pojan kanssa. Tutuiksi tulivat beybladet, turtlesit ja diabolot. Barbieilla tai muilla nukeilla en leikkinyt juuri koskaan, ja laatikolliset nukenvaatteita ja muita härpäkkeitä saivat pölyttyä kaapeissa. Kirkonrotan, lipunryöstön ja muiden pihapelien parissa saatettiin viettää helposti useita tunteja, ja muistelenkin lapsuusvuosiani suurella lämmöllä.

Olin ennen todella herkkä kofeiinille. Kerran lukiossa koeviikkostressin ja äärimmäisen väsymyksen painaessa päälle, päädyin kokeilemaan kaikkea mahdollista pysyäkseni hereillä aina parvekkeella lukemisesta lähtien. Kun mikään ei tuntunut tehoavan, päätin turvautua energiajuomaan (elämäni ensimmäisen ja ainoan kerran). Kroppani ei kestänyt kofeiinia ollenkaan, ja juoma aiheutti mulle vain ylienergisen ja sekavan olon, jota seurasi järkyttävä pahoinvointi sekä krapulan kaltainen tunne jäätävine sydämentykytyksineen. Kun myöhemmin aloin totuttaa itseäni kahviin, sain myös siitä aluksi samankaltaisia oireita. Nykyään kahvia tulee kuitenkin litkittyä monta mukillista päivässä ilman minkäänlaisia ongelmia.

Sanon ratikkaa aina vahingossa metroksi. Terkut Raumalta!

En ikinä seiso käynnissä olevan mikron edessä, sillä pelkään sieltä tulevan säteilyn vaikuttavan negatiivisesti hedelmällisyyteen. Pliis sanokaa etten ole ainoa…

Sain yläasteella aina kotitaloudesta arvosanaksi kympin, vaikka olin todellisuudessa täysin avuton keittiössä. Opettajaamme tuntui kiinnostavan enemmän se, miten kauniisti jaksoi koristella vihkonsa erilaisilla lehtileikkeillä ja söpöillä piirroksilla.

Vaikka olin kaikinpuolin rauhallinen lapsi ja teini, sain koulussa kymppejä enkä koskaan joutunut jälki-istuntoon, mahtui munkin teini-ikääni joitakin harha-askelia. Päädyin karkaamaan yhtenä kesänä suutuspäissäni kotoa, ja onnistuin olemaan poissa kolme päivää ennen kuin vanhempani löysivät mut. Kun olinpaikkani sitten viimein paljastui, vanhempani olivat tietysti entistäkin vihaisempia, ja jouduinkin sitten elämäni ensimmäiseen ja ainoaan kotiarestiin. Pahintahan tässä oli tietysti se, etten päässyt juhannuksena bilettämään…

Suhtaudun teepussien mukana tuleviin mietelauseisiin äärimmäisellä vakavuudella, ja onnistun aina löytämään niistä juuri siihen hetkeen sopivan merkityksen. Avaan teepussin joka kerta suurella jännityksellä ja odotan, mitä sillä onkaan minulle kerrottavana tänään.

Luettelen aina pitkät listat ominaisuuksista, joita haluan mieheltä, mutta kun joku lopulta täyttäisi kaikki nämä kohdat, en kuitenkaan kiinnostu. Ne tyypit joihin olen lopulta ihastunut, ovat olleet jotain aivan muuta, ja listani kohdista on toteutunut hyvällä tuurilla ehkä yksi.

Koen krapulassa lähes poikkeuksetta järkyttäviä morkkiksia ja ahdistuksia, vaikken oikeasti olisi tehnyt mitään tyhmää. Muun muassa tämän takia mun tulee nykyään juotua alkoholia todella harvoin, ja koenkin olevani onnellisimmillani juuri silloin, kun vietän viikonloput rauhassa kotona rentoutuen. Rakastan herätä aamulla aikaisin ja pitää kiinni selkeästä unirytmistä, joten kotihengailu on myös siksi mulle se mieluisin vaihtoehto.

Mun on tosi helppo puhua seksistä ja seksuaalisuudesta, enkä koe näitä asioita mitenkään kiusallisiksi puheenaiheiksi esimerkiksi kaveriporukassa. Näistä jutuista pitäisi mielestäni puhua enemmänkin, ja erityisesti uskaltaa avautua aiheeseen liittyvistä ongelmista ja epävarmuuksista. Vertaistuesta ja kokemusten jakamisesta olisi varmasti monelle huomattava apu yksin murehtimisen sijaan.

Olen todella tarkka siitä, minne uskallan pysäköidä autoni. Lievästi sanottuna säntillinen isäni on saanut mutkin pelkäämään erityisesti lapsiperheiden autojen viereen pysäköimistä, sillä lapset saattavat availla ovia miten sattuu. Tästä multa löytyy itseasiassa ihan omakohtaistakin kokemusta, ja mun auton voikin bongata aina sieltä parkkipaikan perimmäisestä nurkasta.

Melkeinpä mun koko suku isovanhempia ja serkkuja myöten asuu ihan kävelymatkan päässä. Tästä olen todella iloinen ja kiitollinen, ja esimerkiksi viime kesänä Helsingissä asuessani kaipasin erityisesti isovanhempieni luona hengailua.

MATKASUUNNITELMIA JA UNELMAKARTTOJA – VIIKON PARHAAT

Tämä viikko on ollut aivan erityisen hyvä. Inspiroitunut, onnellinen ja kiitollinen olo on seurannut mukana heti maanantaiaamusta lähtien. Sain fiksattua unirytmin vihdoinkin takaisin raiteilleen joululoman jäljiltä, ja vitsi miten freesi olo tuleekaan aikaisista aamuista! Aamut ovat mulle ehdottomasti sitä päivän parasta aikaa, ja huomaan olevani paljon energisempi ja saavani enemmän aikaan, kun pidän kiinni aikaisista aamuistani.

Myös blogin pariin palaaminen on vaikuttanut yleiseen fiilikseen, sillä tämä homma pitää mut niin motivoituneena ja tuo sisältöä arkeen. Kuten täällä jo kerroinkin, vaivasi loppuvuonna pitkään vähän nihkeämpi fiilis, joten tämä palannut motivaatio ja energia on tuntunut ihan erityisen hyvältä. Nyt mennään kuluneen viikon parhaisiin juttuihin, jotka ovat nostaneet tämän (toivottavasti) kestohymyn mun huulille!

Kolmen tunnin mittaiseksi venynyt kahvitteluhetki ystävän kanssa

Lentojen varaaminen maaliskuulle tämän samaisen tyypin kanssa, kyseinen matkakohde on ollut mun haaveissa niin pitkään!

Yhteinen HIIT-treeni äidin kanssa

Talviset kelit ja lumeen peittyneet puidenoksat, niin kaunista!

Innostavat suunnitelmat blogin tulevaisuuteen liittyen

Barebellsin caramel-cashewpatukka, nam!

Torstai-illan spontaani sauna treenin jälkeen

Kuvat: Ira H

Pikkuserkun näkeminen pitkästä aikaa

Elämäni ensimmäisen unelmakartan tekeminen

Uusi jättimäinen kokovartalopeili Ikeasta

Yhteinen ruokakauppareissu ystävän kanssa

Leuanvedoissa kehittyminen, VIHDOIN! Niin se kova työ vaan lopulta palkitaan.

Ihana tyttö joka tuli kaupassa viereeni ihmettelemään, onko suodatinpusseja todellakin olemassa erikokoisia 😀


Ihanaa sunnuntai-iltaa ja energiaa uuteen viikkoon! <3

KALLIIT PÄHKINÄT JA HYMY PYLLYYN – MIKSI?!

Miksen koskaan muista, tarkoittaako huokea hinta halpaa vai kallista?

Miksi niin moni sanoo mua aina Suvin sijaan Siniksi? Olen saanut kuulla tätä koko elämäni.

Miksi kaikki biisit kuulostaa aina niin paljon paremmilta auton radiosta kuultuna, kuin itse Spotifysta soitettuna?

Miksi matka Poriin kestää aina kauemmin kuin Porista takaisin kotiin?

Miksi kaikilla työporukan virkistyspäivillä ja jopa treffeillä mennään juuri keilaamaan?? Kuka siitä ihan oikeasti muka tykkää?

Miksi pähkinät on niin kalliita?

Miksi niin moni pitää bloggaamista edelleen vain helppona harrastuksena eikä ollenkaan ymmärrä sitä, kuinka monelle se on ihan oikea työ, joka vaatii äärimmäisen paljon aikaa ja omistautumista?

Miksi mun blogin nimi oli aikoinaan Fruitcandy?

Miksen koskaan osta lentokoneeseen niskatyynyä? Muistan aina lentäessäni tarvitsevani sellaista, mutten kuitenkaan koskaan saa aikaiseksi tehdä tätä hankintaa.

Miksi olen aina niin epävarma, kun pitää puhua ruotsia? Rakastan vieraita kieliä ja puhun niitä yleensä mielelläni, mutta ruotsin kohdalla homma vain tökkii.

Miksi näen lähes joka yö painajaisia? Nimenomaan sellaisia raakoja kauhuleffoja muistuttavia, joissa murhaaja jahtaa mua ja lopulta ajaudutaan puukkotappeluun…? Luulin painajaisten olevan lähinnä lasten ongelma.

Miksi niin monet pariskunnat häpeilevät sitä, että ovat tavanneet Tinderissä?

Miksi pidin yläasteella sateenkaaren värisiä raidallisia villasukkia Adidaksen tennareissa? Näiden raidallisten varsien tuli siis nimenomaan näkyä kunnolla, joten vedin ne housujen päälle puoleen sääreen asti. #fashionista

Miksi joku random nainen alkoi junassa kertoa mulle Berliiniin avatusta uudesta kauppakeskuksesta? Olin siis matkalla töihin ja istuin omissa ajatuksissani kuulokkeet korvilla.

Miksi tämän saman junamatkan aikana toinen nainen tuli kysymään multa, missä hänen pitää jäädä pois, jos hän haluaa lentokentälle?

Miksi vielä kolmaskin nainen tuli kysymään, onko hän menossa oikeaan suuntaan, jos hänen päämääränsä on Hiekkaharju? Yleinen infopiste Suvi Myllymäki täällä hei!

Multa saa siis tottakai tulla kysymään neuvoa ja autan mielelläni jos osaan! Oli vain todella hämmentävää, että tämä kaikki tapahtui viidentoista minuutin sisään…:D

Miksi niin moni luulee, että hymy pyllyyn on kehotus hymyillä leveästi, vaikka sanonnan tarkoitus on nimenomaan päinvastainen?

Miksei lentokonetta tyhjennetä järjestyksessä penkkiriveittäin? Näin kaikkien ei tarvitsisi nousta heti koneen laskeuduttua hädissään seisomaan ja lähteä rynnimään kohti ovea.

Miksi koirat ovat niin paljon suositumpia kuin kissat?

Miksi kaikki pohjoismaiset rikossarjat toistavat samaa kaavaa? (Siis miettikää nyt, mies ja nainen saavat toisistaan työparin, eivätkä aluksi tule ollenkaan toimeen keskenään. Lopulta he osoittautuvatkin äärimmäisen tehokkaaksi tiimiksi, ja heidän välilleen selkeästi kehittyy jotain muutakin. Lisäksi päähenkilö on aina yliluonnollisen omistautunut työlleen ja laiminlyö esimerkiksi perhettään ja parisuhdettaan. Hänellä on usein myös tarve sooloilla jatkuvasti ja tehdä uhkarohkeita ratkaisuja.)

Miksi mun on silti pakko katsoa joka ikinen pohjoismainen rikossarja alusta loppuun?

Miksi kahvinkeittimen ääni on niin rentouttava?

Miksi leuanveto on niin ylivoimaisen hankalaa?

Miksen ikinä uskalla mennä yksin hissiin?

Miksi kukaan haluaisi fiilistellä joulua jo lokakuussa?

Miksi teineillä on tapana tagailla kavereitaan omiin selfieihinsä Instagramissa? Kuulin yläasteikäisiltä serkuiltani että myös sillä, mihin kohtaan tyyppi on tagattu, on merkitystä. Esimerkiksi tärkeimmät ystävät lähimmäs kasvoja tai jotain…?

Miksen koskaan käy Turussa, vaikka melkein puolet mun kavereista asuu siellä?

Miksi luulin, ettei Jussi ole oikea nimi? Sain siis tietää varmaan parisen vuotta sitten, ettei kaikkien Jussien oikea nimi suinkaan ole Juha tai Johannes.

Miksi kahvi maistuu aina aamuisin paremmalta kuin myöhemmin päivällä?

Miksen ole edelleenkään varannut hammaslääkäriaikaa, vaikka hammastani on särkenyt jo yli kaksi vuotta? Lueskelin vanhoja postauksiani ja löysin viime vuoden toukokuulta postauksen, jossa vannoin varaavani ajan ensi viikolla

Miksi naapurini juoksivat salaa toisen naapurini pihaan ottamaan yhteiskuvan karhupatsaan kanssa? Kyse oli siis aikuisista miehistä keskellä kirkasta päivää, ja satuin näkemään tilanteen ikkunastani.

Miksi on niin vaikeaa sanoa rakastan sua suomeksi, vaikka about kaikilla muilla kielillä se kuulostaa ihan luonnolliselta?

Miksi pelkäsin pienenä ihan hulluna, että kaikki maitohampaani eivät jostain syystä irtoaisi? En todellakaan tiedä mistä ylipäätään sain jotain sellaista päähäni, tai miksen uskaltanut koskaan kertoa tästä fobiastani kellekään.

Miksi laitoin tätä postausta kirjoittaessani homeisen mandariinin suuhuni?

14 X HÄMMENTÄVÄ TILANNE


Hämmennyin totaalisesti, kun…


…tulin töistä kotiin ja kuulin heti rappuun astuessani voimakasta pianonsoittoa. Kiivettyäni kerroksen ylöspäin, huomasin että seinänaapurini oli jättänyt ilmeisesti ihan tarkoituksella asuntonsa oven sepposen selälleen, ja esitteli tällä tavoin soittotaitojaan koko kerrostalon väelle.

…eräs asiakas töissä pyysi saada ”vielä kahdeksan” muovipussia, kun olin pakannut hänen ostoksensa yhteen pussiin ja ojentanut sen hänelle.

…eräänä lauantaiaamuna onnistuin keittämään kahvit ilman pannua. Olin laittanut kahvinkeittimen päälle ja mennyt vielä hetkeksi takaisin sänkyyn makoilemaan. Ihmettelin, miksi kahvinkeitin piti jotenkin outoa ääntä, mutten kuitenkaan jostain syystä mennyt tsekkaamaan tilannetta. Kun sitten valmiin kahvin toivossa menin keittiöön, olivat aamukahvini pannun sijaan pöydällä sekä lattialla.

…tajusin, että Hankoon on melkeinpä yhtä pitkä matka Helsingistä kuin Turusta. Olin jotenkin kuvitellut, että Hanko olisi ihan Helsingin kupeessa, ja täysin eri suunnalla kuin Turku.

…onnistuin kadottamaan pankkikorttini sekä HSL:n matkakorttini saman päivän aikana. Olin ollut aamupäivällä käymässä keskustassa, ja myöhemmin istuttiin ystäväni kanssa iltaa luonani. Kun meidän oli tarkoitus lähteä ulos, en löytänyt matkakorttiani mistään. Oli jo sen verran kiire ehtiä junaan, että päätin jättää etsimisen sikseen, ja pärjätä tämän illan ilman korttia. Olin kuitenkin lähes varma siitä, että se löytyisi myöhemmin jostain asunnostani. Päädyimme jatkamaan iltaa vielä terdelle, ja kun olimme menossa tiskille, huomasin että nyt myös pankkikorttini oli kadonnut. Olin kuitenkin jo kerran illan aikana käyttänyt sitä, joten tiesin etten ollut jättänyt sitä kotiin. Sain korttini onneksi takaisin, sillä tarjoilija oli napannut sen lattialta talteen. Ilmeisesti se oli pudonnut takkini taskusta ottaessani sieltä jotain muuta. Kun myöhemmin saavuimme kotiin, huomasin matkakorttini odottelevan minua kiltisti rappukäytävämme nimitaulun reunalla. Ilmeisesti sekin oli siis jo aiemmin päivällä pudonnut taskustani jonnekin päin pihaa, ja joku ihana oli nostanut sen siihen.

Tällä kertaa oli siis molemmissa tapauksisa onni mukana, mutta ehkä pitäisi jatkossa olla hieman varovaisempi, kun kaivelee tavaroita taskuistaan… 😀

...töissä intialainen asiakas tuli kertomaan minulle, että hänen kotimaassaan porojen ampuminen on kielletty. Vaikka yritin hienovaraisesti hänelle selittää, ettei Intiassa taida olla poroja, hän vakuutti minulle, että ihan varmasti on, ja niitä ei missään nimessä saa ampua. Lopulta keskustelu johti siihen, että kerroin hänelle puolestaan tiikereiden metsästyksen olevan erittäin kiellettyä täällä Suomessa.

…suomensimme ystäväni kanssa koulussa ruotsinkielistä tekstiä, ja luulimme käsitteen ”uppe med tuppen” tarkoittavan, että tekstin tyttö valvoi myöhään poikaystävänsä Tuppen kanssa. Onneksi tarkistimme asian, sillä ilmeisesti tämä tarkoittaakin aikaisin aamulla heräämistä… 😀

…olin varma, että olen äärimmäisen allerginen kissoille, ja menin allergiatesteihin varmistaakseni asian. Saan siis kissoista aina ihan hirveät allergiaoireet: kurkkua ja nenää alkaa kutittaa, silmät vuotavat ja alan aivastella. Testien tuloksissa kuitenkin sanottiin, etten ole oikeastaan ollenkaan allerginen kissoille, kun taas koirille sekä hevosille hyvinkin. Kummastakaan en ollut koskaan saanut minkäänlaisia oireita.

…eräänä iltana ollessani ulkona Helsingissä, multa kysyttiin, mistä maasta olen alunperin kotoisin, kun puhun niin hassusti suomea. Ilmeisesti ei ole siis täysin tuulesta temmattua, että rauman murre on ennemminkin kokonaan oma kielensä.

…tajusin katsoneeni kotimaisen Karppi -rikossarjan koko tuotantokauden alle vuorokaudessa. 12 kappaletta 45 minuutin mittaisia jaksoja tekee siis yhteensä yhdeksän tuntia. Näin järkevästi käytän vapaa-aikani.

…yhtenä iltana sain aivan yhtäkkiä päähäni, että ostan rapussamme myynnissä olevan kolmion ja muutan siihen. Ehdin jo hetken aikaa olla täysin varma päätöksestäni, suunnitella sisustusta ja miettiä mitä uudistuksia esimerkiksi keittiössä pitäisi ehdottomasti tehdä. Järjen ääni astui kuitenkin lopulta mukaan kuvioihin… 😀

…onnistuin sulattamaan leivänpaahtimeni, vaikka tarkoitukseni oli vain kiehauttaa vadelmat nopeasti kattilassa. Laitoin veden sekä marjat kattilaan ja napsautin levyn päälle, ja menin tekemään sillä välin jotain muuta. Yhtäkkiä huomasin keittiöstä leijailevan ihan hirveän hajun, ja ihmettelin, miten vadelmat voivat muka haista näin kaamealta. Menin katsomaan tilannetta ja huomasin, ettei kattilan alla oleva levy ollut laisinkaan päällä. Sen sijaan olin vahingossa laittanut päälle väärän levyn, ja kaiken huipuksi olin epähuomiossa siirtänyt muovisen leivänpaahtimeni juurikin tämän levyn päälle. Paahdin oli nyt siis hyvää vauhtia leviämässä valkoisena, venyvänä muovimassana hellanlevylle ja palamassa siihen kiinni.

EDIT: Leivänpaahdin toimii vielä tänäkin päivänä, ja sain rapsutettua sulaneen muovin irti hellanlevystä myöhemmin pienen jäähdyttelyn jälkeen.

Kuvat: Inka Pietilä

…olin heittämässä ystävääni koulun jälkeen kotiin, ja yhtäkkiä tien yli edestämme käveli pitkäkarvainen, pullea kissa, jolla oli päällään poropaita. Siis sellainen kissojen villapaita, jossa oli selässä poron kuva, ja poron nenä oli tietenkin vielä villalangasta tehty iso punainen tupsu! Kissan omistajaa ei näkynyt missään, vaan tyyppi seikkaili menemään poropaidassaan ihan itsekseen. Toivottavasti muut kissat eivät kiusaa tätä söpöliiniä joukosta poikkeavan pukeutumisensa takia. <3

…tajusin, että myös Espanjassa siirretään kelloja. Olin jotenkin elänyt tähän päivään asti siinä kuvitelmassa, että kellojen siirtäminen on pelkästään pohjoismaiden juttu, mutta näköjään näitä kelloja siirtäviä maita onkin jopa 70… Blondi mikä blondi.

ARJEN ILAHDUTTAJIA

Huomenta! Jos sun maanantaiaamu on jostain syystä lähtenyt käyntiin vähän tahmeasti, niin tää on erityisesti sulle.

Mitäpä jos katselisit tänään vähän ympärillesi, ja kiinnittäisit ihan tarkoituksella huomiosi kaikkeen näkemääsi hyvään? Arjessa sitä ajautuu helposti vain suorittamaan elämäänsä päivä kerrallaan eteenpäin ja odottamaan jatkuvasti viikonloppua tai lomaa. Kulkemaan kuin putkessa, sivuilleen katsomatta. Todellisuudessa se ihan tavallinen arkikin voi olla täynnä ihania hetkiä ja niitä pieniä juttuja, jotka tekevät jokaisesta päivästä vähäsen paremman. Kun oppii olemaan pienistä asioista kiitollinen, elämästä tulee kertaheitolla aika paljon mukavampaa.

Listasin tähän postaukseen muutamia juttuja, jotka ovat ilahduttaneet omaa arkeani viime päivinä, ja näiden miettiminen sai mut niin hyvälle tuulelle. Suosittelen kokeilemaan, erityisesti näin maanantaina. <3


Illalla valmiiksi ladattu kahvinkeitin, jonka voi vaan napsauttaa aamulla päälle

Tentin jälkeinen hyvä fiilis, kun on osannut vastata kaikkiin kysymyksiin

Hervoton naurukohtaus ystävän kanssa

Tiskikone (neljän kuukauden tiskikoneettoman elämän jälkeen)

Kun ravintolan työntekijä kehuu yllättäen asuasi

Kun ystävä tuntuu ihan perheenjäseneltä



Kun koulupäivän jälkeen pääsee päikkäreille

Kun vakkarihuoltoasemallasi auto tullaan tankkaamaan lähes aina puolestasi

Kun smoothie onnistuu täydellisesti

Laatikoiden läpikäyminen ja hauskoihin muistoihin palaaminen

Söpöt hiuspannat

Syksyn kirpeän raikas tuoksu, kun lähtee aikaisin aamulla ulos

Pirkan luomutaatelit

Juoksulenkki + sauna, täydellinen kombo

Maapähkinävoi 😀


Nyt haastan sutkin pysähtymään ja miettimään mielessäsi muutaman pienen asian tai onnenhetken, joka sua on onnistunut ilahduttamaan arjen keskellä. Ja jos siltä tuntuu, jaa ne vielä kanssani kommenteissa, lukisin niitä aivan super mielelläni.

Tsemppiä uuteen viikkoon! <3


6 X MIELESSÄ JUST NYT

Viimeisen viikon aikana järkevää tekstiä ei ole meinannut syntyä sitten millään, vaikka ajatuksia on pyörinyt päässä vaikka kuinka. Olen alkanut kirjoittaa noin miljoonasta eri aiheesta, mutta lopulta pyyhkinyt kaiken pois, sillä mikään ei ole kuulostanut tarpeeksi hyvältä tai julkaisemisen arvoiselta.

Lähdin sitten epämääräisesti listailemaan viime aikoina päässä pyörineitä ajatuksia, ja päätin unohtaa turhan tarkat vaatimukset siitä, mistä mun pitäisi kirjoittaa. Ehkä jokaisella postauksella ei aina tarvitsekaan olla mitään maailmaa mullistavaa aihetta täynnä uusia oivalluksia, ja välillä voi vaan kirjoitella päiväkirjamaisesti kuulumisia. Kertoa, miten menee just nyt. Toki luonnoksista löytyy myös pitkä lista niitä vähän pidempiä pohdintoja tietystä aiheesta, mutta tänään ei ole niiden aika. Nyt katsotaan, mitä mun mielessä pyörii just nyt.


Mielessä juuri nyt:


Arki, koulun alku ja selkeät rutiinit. Juuri maanantaina mietin, kuinka kiitollinen saankaan olla siitä, että olen maanantaiaamuna kuudelta herätessäni näin hyvällä tuulella, ja enemmän kuin valmis kohtaamaan uuden viikon ja sen haasteet. Do what you love and you´ll never have a problem with Monday. Koulussa on tänä syksynä meneillään erityisen mielenkiintoisia kursseja, ja motivaatiota riittää. Ruotsin opinnot alkoivat ihan täydelliseen saumaan, ja myös yrittäjyyskurssin alkamisesta olen super innoissani!


Sisustaminen ja omassa kodissa viihtyminen. Kun koko kesän asusteli jonkun toisen asunnossa ja kalusteissa, on tuntunut ihan luksukselta palata takaisin omaan kotiin, missä tilaa riittää ja kaikki on just niin kuin itse haluaa. Olenkin ihan innoissani päivitellyt sisustusta ja suunnitellut uusia juttuja tänne kotiin. Eilen postissa saapui kasa ihania julisteita, ja löysin myös juuri sellaisen maton, josta olin haaveillut – kaiken lisäksi vielä tosi hyvällä alennuksella! Kyllä koti on vaan se maailman paras paikka.


Vapaat viikonloput. Kun on tehnyt töitä kaupan alalla opintojenkin ohella jo lähes niin kauan kuin pystyy muistamaan, on käsite vapaa viikonloppu tarkoittanut jotain todella kaukaista luksusta ja harvinaista herkkua. Kun tällainen etuoikeus sitten on sattunut osumaan kohdalle ehkä kerran pariin kuukauteen, homma on helposti mennyt jopa vähän suorittamisen puolelle. Olen ottanut paineita siitä, että juuri näiden parin päivän aikana pitäisi nyt ehtiä tekemään kaikkea mahdollista ja kokemaan jotain ihan mahtavaa.

Tänä syksynä en enää ole sellaisessa duunissa, joka sitoisi mut tiettyyn aikaan tai paikkaan, ja tuntuu aivan sairaan mahtavalta saada aikatauluttaa jokainen viikonloppuni ihan itse. Tästä lähtien viikonloput ovat aikaa, joille voin sopia oman mieleni mukaan jotain kivaa tekemistä, tai vaihtoehtoisesti olla tekemättä yhtään mitään, ja sekös vasta ihanaa onkin!

Viime viikolla alkanut Ensitreffit alttarilla -vitoskausi. Tiistaista onkin heti muodostunut mun ehdoton lempparipäivä viikosta, kun illalla saa syventyä uuden jakson pariin. Olen varmastikin vähän outo, sillä kun parit tapasivat tämän viikon jaksossa toisensa ensimmäistä kertaa, jännitin kotona ihan hulluna kädet täristen heidän puolestaan! 😀 Löytyykö sieltä muita Enskarit-faneja??


Yrittäjyys. Viime viikolla vietettiin Yrittäjän päivää, ja lueskelin monien menestyneiden yrittäjien inspiroivia uratarinoita. En ollut aiemmin miettinyt asiaa sen kummemmin, mutta kun muutamia viikkoja sitten mieleeni muodostui vihdoin tarkka visio siitä, mitä oikeasti haluan työkseni tehdä, alkoi oman yrityksen perustaminen ihan tosissaan houkuttaa. Juuri startanneista yrittäjyysopinnoista tulen varmasti saamaan elintärkeitä vinkkejä ja uusia näkökulmia aiheeseen!


Ensi kuussa odottava reissu Espanjaan. Ihanaa saada vielä pilkahdus aurinkoa päiviin ennen talvea, kun lokakuun lopussa täällä Suomessa alkaa kuitenkin olla jo melko pimeää ja koleaa. Ensi vuonna tähän aikaan opiskelijavaihtoni pitäisi olla jo hyvässä vauhdissa, ja juuri Espanja houkutteleekin tällä hetkellä vaihtokohteena kaikkein eniten. En ole kuitenkaan edes käynyt siellä koskaan aikaisemmin, joten kiva päästä vähän tsekkailemaan tunnelmia jo nyt, ja laittamaan kaikki vuosien varrella kerätyt espanjankielen opit vihdoin käytäntöön.

Kuvat: Sara Susanna´s


Tuntuipas hassulta kirjoittaa näin hajanaisesti vain kuulumisia sieltä sun täältä, ilman sen kummempaa punaista lankaa. Mitä te olette mieltä, onko tällaiset rennommat kuulumispostaukset välillä ihan okei, vai tykkäättekö lukea tekstejä vain jostain tietyistä aiheista? Otan palautetta mielelläni vastaan!

Pitäkää hei kiva viikonloppu! <3

TÄLLÄ VIIKOLLA

Tämä viikko on sujunut lomailun merkeissä, kun työvuorot lähtevät vasta huomisesta alkaen kunnolla rullailemaan. Tai no, kokonaiset neljä päivää ehdin siellä ahertaa, ennen kuin loppuviikosta starttaakin jo meidän tyttöporukkamme kauan odotettu lomareissu, ollaan niin innoissamme! Nyt istuskelen kotini läheisessä kahvilassa kirjoittamassa tätä postausta, johon ajattelin koota kuluneen viikon menoja ja meininkejä. Säät ovat ainakin suosineet ihan toden teolla, ja auringosta on tullut nautiskeltua täysin rinnoin.


Tällä viikolla:

Sain parhaan ystäväni pariksi päiväksi luokseni tänne Helsinkiin

Makoilin puistossa nauttimassa auringosta ja Maria Veitolan äänikirjasta

Tein sairaan hyvää nuudeliwokkia

Löysin Monkista täydellisen kesähameen

Kävin iskän kanssa dinnerillä

Herättelin blogin taas eloon kevätnokosiltaan, ja siirryin bloggailemaan tänne Nouwille

Onnistuin polttamaan itseni auringossa, vaikka mielestäni istuskeltiinkin siinä vain ihan hetki

Vietin ihanan lauantaipäivän Inkan kanssa kaupungilla pyörien, kuvaillen ja hyvästä ruoasta ja juomasta (ja tietty seurasta) nauttien

Kävin testaamassa Teatterin salaatit ja Stockan kattoterassin

Kärsin ihan järkyttävistä allergiaoireista siitepölyn takia ja turhauduin, kun lääkkeistäkään ei tuntunut löytyvän helpotusta

Join ihan liikaa kahvia (ihan kuin tämä enää edes yllättäisi ketään)

Kuvat: Inka P

Nautiskelin Helsingistä kuulokkeet korvilla ja hölmö hymy kasvoilla ympäri kaupunkia haahuillen

Pohdiskelin sitä, miten olemme lapsuudenystäviemme kanssa pysyneet niin läheisinä kaikki nämä vuodet aina aikuisiksi asti, ja kuinka kiitollinen siitä olenkaan <3


Millaisissa merkeissä teidän viikkonne on sujunut?


EN OLE KOSKAAN


En ole koskaan…

…matkustanut Euroopan ulkopuolelle.

…käynyt hierojalla.

…murtanut luuta tai ollut leikkauksessa. Kop, kop, kop…

…seurannut suosittuja tv-sarjoja, kuten Gossip Girliä, Täydellisiä naisia, Pakoa tai Frendejä.

…erityisemmin haaveillut Lontooseen matkustamisesta, mutta viime aikoina kiinnostus kyseistä kaupunkia kohtaan on alkanut heräillä.

…nähnyt yhtäkään Taru sormusten herrasta -elokuvaa.

…tykännyt tulisesta ruoasta.

…ymmärtänyt ihmisiä, jotka valittavat jatkuvasti Suomessa asumisesta ja puhuvat kotimaastamme muutenkin pelkästään negatiiviseen sävyyn. Melkeinpä jokaisella meistä on kuitenkin mahdollisuus halutessaan muuttaa täältä pois, joten jos elämä Suomessa tympii päivästä toiseen, miksi et vain lähtisi kokeilemaan jotain sinulle sopivampaa paikkaa? Muutenkin tuntuu, että suomalaisten on välillä vaikea nähdä kaikkea sitä hyvää, mitä meillä täällä on. Itse en voisi olla kiitollisempi siitä, että olen syntynyt juuri Suomeen.

…ymmärtänyt ihmisiä, jotka yleensäkin valittavat koko ajan asioista, mutta eivät kuitenkaan tee mitään muuttaakseen tilannettaan.


…haaveillut tosissani koiran ottamisesta, kissaihminen täällä hei!

…hankkinut mopokorttia. Sain itse asiassa äidiltäni sen suorittamiseen menevän summan rahana itselleni. Mua ei selkeästikään haluttu päästää liikenteeseen. 😀

…erityisemmin tykännyt suolaisesta/rasvaisesta roskaruoasta. Makeat herkut ovat aina uponneet muhun paremmin, ja jossain vaiheessa olin itse asiassa parisenkin vuotta putkeen syömättä yhtään pitsaa tai hampparia.

…oppinut vinkkaamaan silmää.

…ollut rantalomalla. Onneksi tähän asiaan on tulossa korjaus jo ensi viikolla (!!)

…saanut jälki-istuntoa. Ainakaan muistaakseni. Kiltti tyttö.

…ollut spinningissä. Pyöräily missään muodossa ei ole mua varten.

Kuvat: Anette Marie

…ymmärtänyt, miten joku pystyy haukkumaan toisia netissä, esimerkiksi blogien kommenteissa. Vaikka toisen tuottama sisältö, naama, tai persoona kuinka kävisi hermoille, en ikinä pystyisi kommentoimaan kenenkään blogipostaukseen, youtube-videoon tai instagram-kuvaan ilkeää kommenttia.

…kokeillut joogaa. Miten tämä on edes mahdollista? Asia pitää korjata mahdollisimman pian.

…käynyt avannossa. Myös tämä pitää laittaa ensi talvena ehdottomasti toteutukseen!

…oppinut tykkäämään punaviinistä. Ehkä tämäkin tapahtuu vielä jonain päivänä ja mustakin tulee ”aikuinen”.

UUSIA TUULIA JA 10 FAKTAA MINUSTA

Heippa kaikki uudet sekä vanhat kasvot ja lämpimästi tervetuloa! Tämä on ensimmäinen postaukseni täällä Nouwilla, joten pieni esittely olisi varmasti paikallaan. Nimeni on Suvi, tulen Raumalta ja täytän ensi kuussa 22 vuotta. Sain juuri päätökseen ensimmäisen opiskeluvuoteni International Business -linjalla ammattikorkeakoulussa, ja muutin kesän ajaksi tänne Helsinkiin.

Kirjoitan blogissani muodista ja pukeutumisesta, hyvinvoinnista, matkustelusta ja siitä ihan tavallisesta arjesta, mun elämästä. Tykkään pohdiskella täällä syvällisempiäkin juttuja ja jakaa omia vinkkejäni esimerkiksi työhon ja opiskeluun liittyen. Ja koska mikään ei kerro ihmisestä paremmin kuin random-faktat, niin nyt hypätään niiden pariin!

1. Olen ehdottomasti aamuihminen. Rakastan aamuja, aamukahvia ja aamiaisia. Olen aina aamuisin pirteimmilläni ja aikaansaavimmillani, ja odotan usein aamukahvihetkeäni jo illalla nukkumaan mennessä.

2. Mua kutsutaan usein Suveksi. Nimi sai alkunsa yläasteella, kun kaveriporukassamme lähes jokaisella oli e-kirjaimeen päättyvä lempinimi. Sieltä se sitten jotenkin jäi käyttöön, ja nykyään jopa äitini käyttää sitä. 😀

3. Rakastan kissoja ja kissavideoita. Täytyy myöntää, että olen pariinkin otteeseen jopa pysäyttänyt auton tien reunaan päästäkseni silittämään ohimennen näkemääni söpöä kisua. 😀

4. Tykkään liikkua, ja urheilu on aina ollut osa elämääni. Pelasin lentopalloa kymmenen vuotta, tykkään treenata salilla ja myös juokseminen on lähellä mun sydäntä. Vuoden alussa startattiin ystäväni kanssa crossfit-harrastus, jonka parissa olen myös viihtynyt paremmin kuin hyvin.

5. Mulle on tosi tärkeää tehdä omasta arjestani mieluista, motivoivaa ja inspiroivaa. Niin valtava osa elämästä on kuitenkin sitä ihan tavallista arkea, ja pahin painajaiseni olisi elää päivästä toiseen vain odottaen viikonloppua tai lomaa.

6. Oon aina ollut tosi kiinnostunut kielistä, ja niiden oppiminen on mulle luontevaa. Ylioppilastodistukseni koostui melkeinpä pelkistä kielistä, ja niiden pariin suuntasin alunperin valmistumiseni jälkeen myös jatko-opiskelemaan. Olisi sairaan siistiä oppia myös esimerkiksi viittomakieltä.

7. Vaikka koen olevani tosi sosiaalinen ihminen, viihdyn myös hyvin yksin, ja kaipaan varmasti keskimääräistä enemmän omaa aikaa, jolloin saan olla yksin itseni kanssa, ihan rauhassa.

8. Rakastan matkustelua. Viimeisten vuosien aikana matkakuume on kohonnut huippuunsa, eikä näytä helpottavan ainakaan reissaamalla. Onneksi tälle vuodelle on vielä edessä ainakin kaksi ihan huikeaa reissua! Suosikkimatkakohteeni tähän asti on ollut Pariisi.

9. Haaveilen työllistymisestä sosiaalisen median ja markkinoinnin pariin.

10. Rakastan listoja. Mulla on kaapeissani kasoittain muistivihkoja, joihin raapustelen listoja aiheesta kuin aiheesta, ja myös puhelimeni muistiot ovat aina ihan täynnä. Tehtyjen asioiden vetäminen yli TO DO-listalta on ehkä maailman helpottavin tunne! Erilaisia listoja näkyy myös blogissani postausten muodossa ihan laidasta laitaan, kuten nyt tämäkin.

Kuvat kevään Indiedays Blog Awards -gaalasta

Kuvaaja: Anette Marie

Siinä nyt pieni pintaraapaisu siihen, millainen tyyppi täällä ruudun takana on. Toivottavasti vanhat lukijat löysivät tiensä tänne, ja myös mahdollisimman paljon uusia silmäpareja eksyy lueskelemaan, palaillaan uuden postauksen merkeissä heti huomenna! <3

Lue myös:

11 x TÄTÄ ET TIENNYT MINUSTA

TÄTÄ ET TIENNYT MINUSTA PART 2