Heinäkuun ensimmäinen päivä. Tuntuu hassulta, kesäkuu hurahti ohi ihan silmänräpäyksessä. Suorastaan pelottaa miettiä, mihin tämä kaikki aika oikein katoaa. Toisaalta, olenhan ehtinyt nauttia kesästä jo tähänkin mennessä täysin rinnoin. Tanssinut ääneni käheäksi ja hiukseni hikisiksi juhannusfestareilla, käynyt uimassa useammin kuin koko viime kesänä yhteensä, käynyt Yyterissä, viettänyt helteistä Helsinki-viikonloppua…
Blogipaussilla tuli oltua sen verran pitkään, että kunnon life update olisi varmasti ihan paikallaan. Julia haastoi postauksessaan muutkin bloggaajat kertomaan rehellisesti kuulumisistaan, ja halusin itsekin heti tarttua tähän haasteeseen. Blogien siirtyessä jatkuvasti ammattimaisempaan sisältöön ja muistuttamaan enemmän ja enemmän naistenlehtiä, tuntuu kirjoittajan oma arki ja elämä jäävän turhan helposti taka-alalle….
Aina kun joku kysyy, milloin olen aloittanut bloggaamisen, onnistun antamaan vastaukseksi vain jotain todella epämääräistä. Ensimmäisen blogini muistan perustaneeni jo yläasteella, mutta sitä upeaa luomusta ei (luojankiitos) taida olla enää missään nähtävillä. Vuosien mittaan olen jatkanut bloggailua eri osoitteissa – välillä aktiivisemmin, välillä harvemmin. Suurimman osan ajasta blogini on…
Miksi luulin, että onnenkeksi-emoji esittää hiekkadyyniä?
Miksi elin viime kesään asti siinä uskossa, että suppailu on äärimmäisen vaikeaa ja suunnilleen yhtä haastavaa kuin surffaaminen, ja että about jokainen ensikertalainen putoaa laudalta veteen?
Miksi luulin ala-asteella, että muun muassa kirjoitetaan muummoassa?
Miksi onnistun aina kiehauttamaan aamupuurot kattilan reunojen yli?
Miksi pullojen palauttaminen on niin…
Leikin koko lapsuuteni vain ”poikien leluilla”, sillä kasvoin kolmen pojan kanssa. Tutuiksi tulivat beybladet, turtlesit ja diabolot. Barbieilla tai muilla nukeilla en leikkinyt juuri koskaan, ja laatikolliset nukenvaatteita ja muita härpäkkeitä saivat pölyttyä kaapeissa. Kirkonrotan, lipunryöstön ja muiden pihapelien parissa saatettiin viettää helposti useita tunteja, ja muistelenkin lapsuusvuosiani suurella…
Just nyt tuntuu olevan suunnilleen miljoona rautaa tulessa. Lyhyen ajan sisään on ehtinyt tapahtua paljon, ja moni asia on loksahtanut kohdilleen. Juuri kun ehdin päivitellä täällä sitä, kuinka mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja elämä on ollut vaan sitä tavallista arkea, alkoikin ylläri ylläri heti tapahtua ihan toden teolla….
Mulla alkoi eilen joululoma. Tää viimeinen viikko oli todellinen loppurutistus, joka sisälsi yhteensä neljä tenttiä sekä kolme muuta palautettavaa työtä. Kunnialla kuitenkin selvisin, muutamia harmaita hiuksia lukuunottamatta. Nyt on roikkumaan jääneet uusinnatkin hoidettu pois alta, ja eilinen fiilis viimeisestä tentistä poistuessa oli niin helpottunut ja onnellinen. Pari kouluhommaa olisi…
1. Paljasta jotain, mitä emme tiedä sinusta.
Yritin alaikäisenä yhden tutun henkkareilla baariin, jäin samantien kiinni, ja paperit toimitettiin poliisiasemalle. Rakastan Popedan musiikkia ja tampereen murretta, kannatan Tapparaa ja olen aina tuntenut Tampereella oloni jotenkin erityisen kotoisaksi. Muutin omilleni 16-vuotiaana. Äiti on mun paras ystävä, ja voin jakaa sille kaiken…
Viimeisen viikon aikana järkevää tekstiä ei ole meinannut syntyä sitten millään, vaikka ajatuksia on pyörinyt päässä vaikka kuinka. Olen alkanut kirjoittaa noin miljoonasta eri aiheesta, mutta lopulta pyyhkinyt kaiken pois, sillä mikään ei ole kuulostanut tarpeeksi hyvältä tai julkaisemisen arvoiselta.
Lähdin sitten epämääräisesti listailemaan viime aikoina päässä pyörineitä ajatuksia, ja…
Tämä viikko on sujunut lomailun merkeissä, kun työvuorot lähtevät vasta huomisesta alkaen kunnolla rullailemaan. Tai no, kokonaiset neljä päivää ehdin siellä ahertaa, ennen kuin loppuviikosta starttaakin jo meidän tyttöporukkamme kauan odotettu lomareissu, ollaan niin innoissamme! Nyt istuskelen kotini läheisessä kahvilassa kirjoittamassa tätä postausta, johon ajattelin koota kuluneen viikon menoja…
