Browsing Category

Style

THROWBACK THURSDAY: ASUKUVIA VUOSIEN TAKAA

Aina kun joku kysyy, milloin olen aloittanut bloggaamisen, onnistun antamaan vastaukseksi vain jotain todella epämääräistä. Ensimmäisen blogini muistan perustaneeni jo yläasteella, mutta sitä upeaa luomusta ei (luojankiitos) taida olla enää missään nähtävillä. Vuosien mittaan olen jatkanut bloggailua eri osoitteissa – välillä aktiivisemmin, välillä harvemmin. Suurimman osan ajasta blogini on kulkenut nimellä Suvi Saila Maria, mutta muistuupa mieleeni sellainenkin aika, kun blogini nimi oli Fruitcandy (??) ja muistan saaneeni nimestä silloin jopa kehuja. Äitini sanoja lainaten: Kuulostaa ihan pornotähden taiteilijanimeltä…

Koska blogiharrastus on ollut osa elämääni jo vuosien ajan, on myös kuvamateriaalia tallentunut näiden vuosien varrelta ihan mukavasti, ja vanhojen kuvien pariin palaaminen tänä päivänä nostaa pintaan jos jonkinlaisia tunteita. Naurattaa, nolottaa, suorastaan hävettää – mutta päällimmäisenä on kuitenkin onnellinen ja helpottunut fiilis siitä, kuinka pitkälle noista ajoista ja tuosta nuoresta tytöstä onkaan tultu.

Asukuvat ovat olleet muoti- ja lifestyleblogien suola jo iät ja ajat, ja paljon on muuttunut niistä ajoista, kun peilin kautta järkkärillä (parhaassa tapauksessa salamalla) napsaistiin kuvat päivän asusta ja läväytettiin ne suoraan blogiin, ilman sen kummempaa käsittelyä. Tässä postauksessa jaan kanssanne muutamia asukuviani vuosien takaa, nyt vähän jännittää!

1. Viaton hymy kasvoilla poseeraan kotipihamme metsikössä. Kameran takana tietysti pikkuveljeni – vakiokuvaajani tuohon aikaan. Muistan tämän kuvan vieläkin kuin eilisen, sillä se keräsi tuolloin ennätysmäärän kehuja ja kommentteja, erityisesti upean asuni ansiosta! 😀

2. Samalla viattomalla ilmeellä mennään tässäkin, kuten myös kädet tyylikkäästi taskuissa. Maassa näyttäisi olevan lunta, mutta siitä huolimatta olen nähnyt parhaaksi vaihtoehdoksi hillua kuvissa pelkkä toppi päällä…

1. Ainakin meidän kaveriporukassa bleiserit oli jossakin vaiheessa the juttu, ja niitä piti löytyä kaapista mahdollisimman laaja valikoima. H&M oli ihan ykkösmesta löytää parhaat bleiserit, ja varsinkin viikonloppuisin bilettämään lähtiessä juuri tuollainen lyhyen mallinen ja istuva bleiseri oli ihan must.

2. Siis APUA tämä muokkaus! Filttereiden esi-isä aka Picasan ”Vaihdon käsittely” -ominaisuus, jolla kaikki kuvat oli tapana muokata vihertävän keltaisiksi. Kuvassa näkyvä raitapaita oli muuten mun lemppari vuosien ajan, ja käytin sen ihan loppuun.

Omistetaanko hetki näille kouluaamujen peiliselfieille, tuolle puhelimenkuorelle sekä noille rannekoruille ja sormuksille, jotka oli löydyttävä kädestä joka ikinen päivä. Tuo oli muuten sitä aikaa, kun kerran erehdyin kokeilemaan vähän tummempaa sävyä hiuksissa, ei kovinkaan hyvällä menestyksellä. Kyllä se blondi vaan on mun juttu.

1. Yhdessä vaiheessa mun lempparijuttu pukeutumisessa oli ehdottomasti huivit. Hamstrasin niitä kaikissa mahdollisissa väreissä, kuoseissa ja materiaaleissa. Mitä muhkeampi, sen parempi. Enää en osaisi kuvitella käyttäväni huiveja muuten kuin ulkovaatteiden kanssa talvipakkasilla.

2. Vanhan ala-asteeni rappusilla kuvaamassa. Mitäköhän mun hiuksille on tapahtunut… Ydinräjähdys maybe?

Muistan olleeni äärimmäisen ylpeä tästä kuvasta, tämä oli mielestäni jotenkin niin cool. Voi sitä tuubihuivien kulta-aikaa… Mutta mikä tuo naaman blurraus oikein on?!

1. En välttämättä enää tänä päivänä yhdistäisi samaan asuun bleiseriä, valkoisia farkkuja ja neonvärisiä tennareita…

2. Paljastus: Käytin noita kenkiä tasan tuon ainoan kerran, jonka jälkeen totesin, ettei noin korkeilla koroilla todellakaan pysty kävelemään. Yllättävää, että olen tässäkin kuvassa juuri horjahtamaisillani…

Nyt aletaan tulla jo pikkuisen lähemmäs nykyhetkeä. Valkoiset/vaaleat farkut ovat selkeästi olleet mun juttu.

No nyt näyttää jo siltä, että voisin käyttää samoja asuja edelleen, hieman muunneltuina kylläkin. Jälkimmäisen kuvan pörrötakki löytyy edelleen kaapista, joten täytyykin vetäistä se joku päivä taas päälle ja stailata tähän päivään sopivaksi.

 

Minultahan eivät kuvat arkistoista lopu, joten haluaisitteko nähdä tämäntyyppisiä postauksia vielä lisää? Ajattelin myös, että voisin kerätä vaatekaapin helmet yhteen ja yrittää luoda näitä vanhoja lookeja uudelleen, vastaamaan enemmän tämänhetkistä tyyliäni. Miltäs kuulostaisi?

 

2 Comments

PELOTTAVA PULLOJENPALAUTUS JA KADONNUT KOULUMOTIVAATIO // MIKSI?!

Miksi luulin, että onnenkeksi-emoji esittää hiekkadyyniä?

Miksi elin viime kesään asti siinä uskossa, että suppailu on äärimmäisen vaikeaa ja suunnilleen yhtä haastavaa kuin surffaaminen, ja että about jokainen ensikertalainen putoaa laudalta veteen?

Miksi luulin ala-asteella, että muun muassa kirjoitetaan muummoassa?

Miksi onnistun aina kiehauttamaan aamupuurot kattilan reunojen yli?

Miksi pullojen palauttaminen on niin ahdistavaa? Pelkään aina ihan suunnattomasti, että kone menee jostain syystä jumiin ja taakseni kertyy jäätävä jono kiireisiä ja turhautuneita ihmisiä? Pakoilen ja siirrän vastuuta tässä asiassa aina viimeiseen asti, tai nappaan kaverin mukaan henkiseksi tueksi pullojenpalautusreissulle…

Miksi +5 ja +20 lämpöasteen ero tuntuu paljon suuremmalta kuin -5 ja -20? Siis miettikää, pukeudut pakkasella jokatapauksessa suurinpiirtein samoihin kuteisiin, kun taas +5 ja +20 asteen pukeutumisessa on suuri ero, sillä +20 on meille suomalaisille jo täysin kesäkeli.

Miksi jään aina miettimään, kirjoitettiinko kiitos thankyou vai thank you?

Miksi hanskat, ponnarit sekä pinnit ovat aina hukassa?

Miksi ajatus kulkee parhaiten aina aamuisin, ja illalla aivoni eivät enää pysty mihinkään järkevään?

Miksi onnistun aina jättämään lasinpyyhkijät päälle sammuttaessani auton, ja kun seuraavaksi sen käynnistän, pyyhkijät heittävät kaikki lumet sisälle autoon avoinna olevasta ovesta?

Miksi on aina niin vaikeaa valita, minkä värisen kukkakimpun ostaisi. Jumitan kaupassa kukkien kohdalla ikuisuuden ja vekslaan edestakaisin. ”Jos viime kerralla ostin valkoisia, pitäisikö nyt ottaa nuo keltaiset? Vai onko keltainen vielä vähän turhan keväinen, ehkä otan sittenkin nuo vaaleanpunaiset. Tai kuitenkin vaan ne valkoiset…?”

Miksi mua vastaan ajoi mopoilija revityissä farkuissa kaameilla pakkasilla?

Miksi mun koulumotivaatio on näin kadoksissa? Voisin väittää, etten ole koskaan aiemmin ollut näin epämotivoitunut opintojeni suhteen, ja kaikki muu tuntuu tällä hetkellä kiilaavan prioriteettilistalla kouluhommien ohitse…

Miksi jengi pelkäsi nuorempana ensimmäisten stringien ostoa ihan hulluna, ja salaili asiaa vanhemmiltaan? Stringit piti pestä itse salassa, ettei niitä joutunut viemään koko perheen pyykkikasaan muiden kauhisteltavaksi.

Miksi soitan edelleen aina äidilleni, kun tarvitsen apua jossakin asiassa, vaikka kyseiseen tilanteeseen saisi mahdollisesti nopeammin ja kattavamman vastauksen esimerkiksi googlettamalla?

Miksi äiti kuitenkin lähes aina osaa vastata näihin kysymyksiini, koski asia melkeinpä mitä tahansa? Paitsi teknisiä tai digitaalisia hommia, niissä se on aina ihan pihalla…

Miksi mun takareidet on aina ihan jumissa, vaikka venyttelen huolellisesti melkeinpä jokaisen treenin päätteeksi?

Miksi haaveilin pienenä valkoisesta pitkäkarvaisesta kissasta, jonka nimeksi olisin antanut Pamela?

Miksi mulle on alkanut viime aikoina tulla jatkuvasti puheluita Irlannista sekä Hollannista? Olen estänyt jo ainakin neljä eri numeroa. Tähän asti olen aina säästynyt jopa puhelinmyyjiltä, joten ilmeisesti numeroni on nyt vuotanut jonnekin todella hämärille listoille…

Kuvat: Äiti <3

Lue myös nämä:

Kalliit pähkinät ja hymy pyllyyn – MIKSI?!

Karkasin kotoa ja pelkään mikroa – Näitä et tiennyt minusta

13 x Totuus kuvan takaa

6 Comments

KARKASIN KOTOA JA PELKÄÄN MIKROA – NÄITÄ ET TIENNYT MINUSTA

Leikin koko lapsuuteni vain ”poikien leluilla”, sillä kasvoin kolmen pojan kanssa. Tutuiksi tulivat beybladet, turtlesit ja diabolot. Barbieilla tai muilla nukeilla en leikkinyt juuri koskaan, ja laatikolliset nukenvaatteita ja muita härpäkkeitä saivat pölyttyä kaapeissa. Kirkonrotan, lipunryöstön ja muiden pihapelien parissa saatettiin viettää helposti useita tunteja, ja muistelenkin lapsuusvuosiani suurella lämmöllä.

Olin ennen todella herkkä kofeiinille. Kerran lukiossa koeviikkostressin ja äärimmäisen väsymyksen painaessa päälle, päädyin kokeilemaan kaikkea mahdollista pysyäkseni hereillä aina parvekkeella lukemisesta lähtien. Kun mikään ei tuntunut tehoavan, päätin turvautua energiajuomaan (elämäni ensimmäisen ja ainoan kerran). Kroppani ei kestänyt kofeiinia ollenkaan, ja juoma aiheutti mulle vain ylienergisen ja sekavan olon, jota seurasi järkyttävä pahoinvointi sekä krapulan kaltainen tunne jäätävine sydämentykytyksineen. Kun myöhemmin aloin totuttaa itseäni kahviin, sain myös siitä aluksi samankaltaisia oireita. Nykyään kahvia tulee kuitenkin litkittyä monta mukillista päivässä ilman minkäänlaisia ongelmia.

Sanon ratikkaa aina vahingossa metroksi. Terkut Raumalta!

En ikinä seiso käynnissä olevan mikron edessä, sillä pelkään sieltä tulevan säteilyn vaikuttavan negatiivisesti hedelmällisyyteen. Pliis sanokaa etten ole ainoa…

Sain yläasteella aina kotitaloudesta arvosanaksi kympin, vaikka olin todellisuudessa täysin avuton keittiössä. Opettajaamme tuntui kiinnostavan enemmän se, miten kauniisti jaksoi koristella vihkonsa erilaisilla lehtileikkeillä ja söpöillä piirroksilla.

Vaikka olin kaikinpuolin rauhallinen lapsi ja teini, sain koulussa kymppejä enkä koskaan joutunut jälki-istuntoon, mahtui munkin teini-ikääni joitakin harha-askelia. Päädyin karkaamaan yhtenä kesänä suutuspäissäni kotoa, ja onnistuin olemaan poissa kolme päivää ennen kuin vanhempani löysivät mut. Kun olinpaikkani sitten viimein paljastui, vanhempani olivat tietysti entistäkin vihaisempia, ja jouduinkin sitten elämäni ensimmäiseen ja ainoaan kotiarestiin. Pahintahan tässä oli tietysti se, etten päässyt juhannuksena bilettämään…

Suhtaudun teepussien mukana tuleviin mietelauseisiin äärimmäisellä vakavuudella, ja onnistun aina löytämään niistä juuri siihen hetkeen sopivan merkityksen. Avaan teepussin joka kerta suurella jännityksellä ja odotan, mitä sillä onkaan minulle kerrottavana tänään.

Luettelen aina pitkät listat ominaisuuksista, joita haluan mieheltä, mutta kun joku lopulta täyttäisi kaikki nämä kohdat, en kuitenkaan kiinnostu. Ne tyypit joihin olen lopulta ihastunut, ovat olleet jotain aivan muuta, ja listani kohdista on toteutunut hyvällä tuurilla ehkä yksi.

Koen krapulassa lähes poikkeuksetta järkyttäviä morkkiksia ja ahdistuksia, vaikken oikeasti olisi tehnyt mitään tyhmää. Muun muassa tämän takia mun tulee nykyään juotua alkoholia todella harvoin, ja koenkin olevani onnellisimmillani juuri silloin, kun vietän viikonloput rauhassa kotona rentoutuen. Rakastan herätä aamulla aikaisin ja pitää kiinni selkeästä unirytmistä, joten kotihengailu on myös siksi mulle se mieluisin vaihtoehto.

Mun on tosi helppo puhua seksistä ja seksuaalisuudesta, enkä koe näitä asioita mitenkään kiusallisiksi puheenaiheiksi esimerkiksi kaveriporukassa. Näistä jutuista pitäisi mielestäni puhua enemmänkin, ja erityisesti uskaltaa avautua aiheeseen liittyvistä ongelmista ja epävarmuuksista. Vertaistuesta ja kokemusten jakamisesta olisi varmasti monelle huomattava apu yksin murehtimisen sijaan.

Olen todella tarkka siitä, minne uskallan pysäköidä autoni. Lievästi sanottuna säntillinen isäni on saanut mutkin pelkäämään erityisesti lapsiperheiden autojen viereen pysäköimistä, sillä lapset saattavat availla ovia miten sattuu. Tästä multa löytyy itseasiassa ihan omakohtaistakin kokemusta, ja mun auton voikin bongata aina sieltä parkkipaikan perimmäisestä nurkasta.

Melkeinpä mun koko suku isovanhempia ja serkkuja myöten asuu ihan kävelymatkan päässä. Tästä olen todella iloinen ja kiitollinen, ja esimerkiksi viime kesänä Helsingissä asuessani kaipasin erityisesti isovanhempieni luona hengailua.

6 Comments

UUSI TYÖ JA ENSIMMÄINEN TATUOINTI – MIELESSÄ JUURI NYT

Just nyt tuntuu olevan suunnilleen miljoona rautaa tulessa. Lyhyen ajan sisään on ehtinyt tapahtua paljon, ja moni asia on loksahtanut kohdilleen. Juuri kun ehdin päivitellä täällä sitä, kuinka mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja elämä on ollut vaan sitä tavallista arkea, alkoikin ylläri ylläri heti tapahtua ihan toden teolla. Hetki sitten suunnitelmat olivat tämän vuoden osalta vielä totaalisen auki, mutta nyt alkaa olla jo melkoisen selvät sävelet. Ja se jos mikä tekee tällaisen ikuisen suunnittelijan olon todella levolliseksi ja huojentuneeksi.

Tekemistä on paljon ja moneen eri paikkaan pitää keritä venymään, mutta kaikki meneillään olevat jutut ovat todella mielekkäitä. Fiilis onkin super motivoitunut ja inspiroitunut, ja olen niin valmis laittamaan kunnon draivin päälle! Hyvällä aikataulutuksella, to do -listojen huolellisella seuraamisella ja riittävästä vapaa-ajasta huolehtimalla tästä tulee varmasti parempi kuin hyvä!

Nyt heitetään kehiin pienet päivittelyt siitä, mitä kaikkea pyörii mielessä tänä tammikuisena torstaina.

Päällimmäisenä mielessä on uuden duunin starttaaminen. Aloitin siis tällä viikolla uudessa työpaikassa, enkä ole varmaankaan ikinä ollut näin innoissani yhdestäkään työstäni. Tuntuu ihan hullulta, että nyt voin oikeasti sanoa tekeväni mun unelmaduunia. Kaikki tapahtui niin nopealla aikataululla, etten oikein itsekään meinannut pysyä perässä. Nyt ollaan kuitenkin menossa kohti uusia haasteita, intoa ja ideoita täynnä. Kerron tästä varmasti vielä myöhemmin lisää, mutta sen verran voin paljastaa, että tämä tulee varmasti vaikuttamaan myös blogin sisältöihin positiivisella tavalla!

Vietin viikonlopun Tampereella, ja vitsit miten inspiroitunein fiiliksin palasinkaan kotiin! Vaihdettiin Aneten kanssa ajatuksia muun muassa tulevaisuudensuunnitelmista, haaveista, somesta ja työkuvioista. On ihan mahtavaa, miten avoimet välit meillä on ja kuinka voidaan puhua kaikista näistä asioista suoraan ja pyytää apua toinen toisiltamme (okei lähinnä minä tarvitsen Aneten apua hahah), ja aina voi olla varma siitä, että toiselta saa tukea ja tsemppiä. Voi kun vielä asuttaisiin tän tyypin kanssa samassa kaupungissa ja voitaisiin yhdessä hoitaa duunihommat ja pallotella ideoita päivittäin… <3

Karsin muutama päivä sitten rankalla kädellä puhelimestani turhia sovelluksia. Alunperin tarkoitus oli hankkiutua eroon vain snapchatista, mutta lopulta samassa rytäkässä saivat lähteä myös jodel, facebook, muutama vähemmälle käytölle jäänyt kuvanmuokkausohjelma, yle areenat sun muut suoratoistopalvelut sekä tinder. Lisäksi kytkin vielä instagramin ilmoitukset pois päältä niin, että näen ne ainoastaan avatessani sovelluksen. Ja ai että miten raikas olo tästä tulikaan! Tarkoitus on siis muuttaa omaa somekäyttäytymistä ”tehokkaampaan” suuntaan ja keskittyä olennaiseen. Tästä voisinkin kirjoitella vielä myöhemmin ihan oman postauksensa.

Haluaisin monipuolistaa treenikalenterini sisältöä ja kokeilla uusia juttuja liikunnan suhteen. Viime aikoina on tullut rehkittyä niin ahkerasti perinteisen salitreenin parissa, että nyt kaipaisin sen rinnalle myös esimerkiksi erilaisia kehonhuollon muotoja, joogaa ja ryhmäliikuntatunteja. Juoksukipinäkin olisi kiva kaivaa jostain taas takaisin, kunhan säät tästä vähän lämpenisivät. Monipuolisuus pitää mielenkiinnon ja motivaation yllä.

Päätin muutama päivä sitten, että olen vihdoin valmis ottamaan ensimmäisen tatuointini. Idea siitä on pyörinyt mun mielessä jo vuosia, mutta olen halunnut olla täysin varma siitä, että tämä on juuri se oikea. Odotin myös erästä tiettyä hetkeä voidakseni ottaa sen, ja nyt aika on vihdoin koittanut! Enää pitäisi päättää, mistä varaan ajan.

Videoiden kuvaaminen on houkutellut viime aikoina poikkeuksellisen paljon. Oli niin siistiä tehdä uusi aluevaltaus, mutta kynnys on jotenkin niin valtava. Ideoita kyllä riittäisi vaikka muille jakaa, mutta kun toiveena olisi tietysti tuottaa hyvää ja laadukasta sisältöä, on oma tekninen kalusto sekä taidot vielä täysin olemattomat. Editoinnin opetteluun täytyisi uhrata hurjan paljon aikaa, ja mahdollisia kamerahankintoja tulisi miettiä ihan kunnolla ajan kanssa asiaan perehtyen. Ehkä senkin aika vielä koittaa!

Kuvat: Anette Marie

8 Comments

9 X PISTÄÄ HYMYILYTTÄMÄÄN

Mulla alkoi eilen joululoma. Tää viimeinen viikko oli todellinen loppurutistus, joka sisälsi yhteensä neljä tenttiä sekä kolme muuta palautettavaa työtä. Kunnialla kuitenkin selvisin, muutamia harmaita hiuksia lukuunottamatta. Nyt on roikkumaan jääneet uusinnatkin hoidettu pois alta, ja eilinen fiilis viimeisestä tentistä poistuessa oli niin helpottunut ja onnellinen. Pari kouluhommaa olisi vielä tälle vuodelle hoidettavana, mutta muuten ollaan jo täysin lomalla. Syyslukukausi hurahti ohi ihan silmänräpäyksessä, tuntuu kuin vasta eilen olisin palannut kotiin Helsingistä ja fiilistellyt syyskuun alkua ja auringonkukkia.

Julkaisin instagramissani pari päivää sitten arvonnan, jossa palkintona on Nunucon Secret Garden -kalenteri, ja te otitte arvonnan super hyvin vastaan! Arvonta keräsi jo heti ekana iltana hyvän joukon osallistujia, mutta vielä olisi sunnuntaihin asti aikaa osallistua. Jos sulta puuttuu vielä kalenteri ensi vuodelle, niin käy kurkkaamassa instasta @suvisailamaria !

Ostin eilen uusia kynttilöitä tuoksussa baked apple, ja vitsi miten ihanan jouluinen tuoksu näistä leviää koko kotiin! Päivä sai täydellisen startin tätä postausta kirjoitellessa, kahvista nauttiessa (lisäsin siihen vielä ripauksen kanelia joulufiiliksen takaamiseksi) ja kynttilöitä poltellessa.

En voi tarpeeksi hehkuttaa sitä, kuinka hyvältä on tuntunut saada kunnon draivi päälle treenaamisen suhteen, ja kuinka paljon lisäenergiaa ja hyvää mieltä urheilu tuokaan arkeen. Viime aikoina ykköspaikkaa ovat pitäneet erilaiset sykettä nostavat HIIT-treenit, joissa saa todella haastaa itseään.

Paras ystäväni ehdotti muutama päivä sitten, josko hän voisi tulla mun luokse yöksi nyt molempien joululomien alettua. Ollaan nähty viime aikoina hävettävän harvoin, ja tää ehdotus laitettiin heti hymyssä suin toteutukseen. Maanantaina siis luvassa perinteistä tyttöjen yökyläilyä. <3

Sain viime viikolla todella yllättävän kehun ruotsinopettajaltani. Ruotsi on aina ollut mulle suuri epävarmuuden paikka, enkä ole uskaltanut puhua sitä juuri ollenkaan, joten juurikin tässä asiassa kehu tuntui erityisen hyvältä. Ehkäpä jatkossa yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja uskaltautua käyttämään ruotsinkieltä rohkeammin.

Kuvat: Saara L

Spotifyn vuosikatsaus. Ketään ei varmastikaan yllätä, että nimenomaan viime postauksessa mainitsemani Dancing In The Moonlight vei ylivoimaisesti ykkössijan vuoden kuunnelluimpana biisinä.

Sain yhtenä iltana jostain päähäni, että haluan pelata pitkästä aikaa Aliasta. Saatiinkin äidin ja hänen miehensä kanssa sairaan hyvät pelit aikaiseksi ja kaupan päälle vuoden naurut! 😀 Lautapelejä pitäisi ehdottomasti pelata useammin, onneksi joulunpyhät ovat ihan kohta käsillä, joten pelailullekin löytyy varmasti oma aikansa.

Huomasin, että lähikaupassamme on aamuisin Aamuvirkkujen happy hour, joka tarkoittaa siis ilmaista kahvia seitsemästä kahdeksaan. Tää oli mun mielestä jotenkin todella ihana ele, ja olenkin muutaman kerran napannut aamukahvin mukaan matkalla kouluun.


2 Comments

PELKONI, PAHEENI JA OUDOIMMAT TAPANI – 20 KYSYMYSTÄ JA VASTAUSTA


1. Paljasta jotain, mitä emme tiedä sinusta.

Yritin alaikäisenä yhden tutun henkkareilla baariin, jäin samantien kiinni, ja paperit toimitettiin poliisiasemalle. Rakastan Popedan musiikkia ja tampereen murretta, kannatan Tapparaa ja olen aina tuntenut Tampereella oloni jotenkin erityisen kotoisaksi. Muutin omilleni 16-vuotiaana. Äiti on mun paras ystävä, ja voin jakaa sille kaiken aina koulustressistä Tinder-tarinoihin. Mun vitsit on suurimmilta osin jotain todella levotonta suihinottoläppää tai muuta totaalisen härskiä. Siinä nyt muutama! 😀

2. Mitkä ovat huonoja puoliasi?

Sanon asiat usein tosi suoraan, ja saatan heittää ronskimpaakin läppää sen kummemmin ajattelematta. Rakastan sarkasmia ja hyväntahtoista piikittelyä, enkä aina osaa ajatella, että joku voisi ottaa juttuni vähän liian tosissaan. Herkemmät ihmiset saattavat loukkaantua suorasukaisuudestani, vaikken todellakaan tarkoittaisi mitään pahaa. Jätän myös asiat ihan liian usein (lue: aina) viime tippaan. Koulujuttujen lisäksi lykkään pieniä ja helppojakin asioita, kuten viesteihin vastaamista, jolloin lopulta vastaaminen saattaa unohtua kokonaan. Sori kaverit!

3. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Tätä pitäisi varmaankin kysyä esimerkiksi ystäviltäni, mutta ainakin olen kuullut kehuja määrätietoisuudestani sekä siitä, että jos jotain saan päähäni, uskallan myös oikeasti tarttua toimeen ja toteuttaa unelmani. Myös suorapuheisuuteni ja ronskimpi huumorini ovat monien mielestä nimenomaan hyviä juttuja.


4. Jos saisit minkä tahansa ominaispiirteen tai taidon, mikä se olisi?

Varmaankin kaikkien kielten sujuva osaaminen. Olen aina ollut tosi kiinnostunut kielistä ja ihaillut ihmisiä, jotka omaavat laajan kielitaidon. Toinen juttu voisi olla luontainen kyky pitää koti aina siistinä ja tavarat omilla paikoillaan, sillä sellaista mulle ei todellakaan ole suotu…

5. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi?

Omien intohimojen toteuttaminen ja unelmien seuraaminen. Perheen kanssa vietetty aika, päikkärit koulupäivän jälkeen, naurukohtaukset ystävien kanssa. Hyvä ruoka, irtokarkit, Ensitreffit alttarilla. Hyvä treeni, saunominen, positiivinen palaute blogissa. Vapaat viikonloput, Pariisi. Kun joku tekee mulle aamiaisen.

6. Mitä pelkäät?

Olen aina ollut kaveripiirissämme se, joka pyydystää hämähäkit ja nukkuu lähimpänä ovea suojellakseen muita murhaajilta. Näiden perinteisten hyönteis- ja pimeänpelon sijaan olen oikeastaan aina pelännyt, että jokin laite/rakennus/kulkuneuvo menee rikki. Siltojen yli ajettaessa pelkään, että silta romahtaa, laivalla pelkään sen uppoamista ja lentokoneessa koneen putoamista. Myös huvipuistossa pelkään, että laitteeseen tulee jokin vika, ja putoan. Pelkään myös ihan hulluna liukkaalla kelillä ajamista, ja ylivoimaisesti suurin pelkoni on, että rakkaalle pikkuveljelleni tapahtuisi jotain.


7. Mikä sinusta tulee isona?

Haluaisin tehdä markkinointia ja sosiaalista mediaa yrityksille, sekä saada myös tästä blogista tulonlähteen. Erityisesti yrittäjyys on alkanut viime aikoina houkutella, ja oonkin pyöritellyt mielessäni siihen liittyviä juttuja tosi paljon. Oon kiinnostunut tosi monista eri asioista, ja mulla on mielessä lukemattomia eri juttuja, joita haluaisin tehdä: syventää markkinoinnin opintojani, opiskella jotain hyvinvointiin liittyvää, laajentaa kielitaitoani sekä opiskella viittomakielen tulkiksi. 😀 Ainakin löytyy varavaihtoehtoja taskusta, jos tämänhetkinen urapolku alkaa jostain syystä tökkiä!

8. Mikä saa sinut nauramaan?

Kaikki huiput tyypit meidän luokalla! Meillä on aivan mahtava porukka, jossa uskaltaa heittää ihan päätöntä juttua ja huumori perustuu nimenomaan siihen hyväntahtoiseen piikittelyyn. Ei ole päivää, jolloin en saisi nauraa koulussa jollekin täysin älyvapaalle jutulle. 😀

9. Paheesi?

Sokeri, sokeri, sokeri. Karkit ja muut makeat herkut ovat olleet suurin paheeni oikeastaan niin kauan kuin muistan, ja olenkin äärimmäisen ylpeä siitä, että onnistuin just pysyttelemään yli kaks kuukautta ilman sokeria!! Mulla on myös tapana jättää vaatteet lattialle, ja muutenkin levitellä tavaroitani ympäri kämppää. Niin joo, ja se asioiden viime tippaan jättäminen voidaan kyllä luokitella myös paheeksi…


10. Mitkä asiat tekevät sinut surulliseksi?

Riittämättömyyden ja merkityksettömyyden tunne. Riitely tärkeän ihmisen kanssa. Pettyminen rakkaudessa. Läheisestä ystävästä etääntyminen. Tilanteet, joissa lapsi joutuu jotenkin kärsimään.

11. Oudoimmat tapasi?

Jos näen jossain kissan, menen aina ensimmäisenä kysymään sen nimeä. Aina. Vielä tähän päivään mennessä en ole saanut kertaakaan mitään kovin ymmärrettävää vastausta. Pelaan luennoilla Pelikoneen Bubble Struggle 2 -pelin viimeistä tasoa, jota en koskaan pääse läpi. Paitsi kerran. Mulla on ulos lähtiessäni tarkat paikat jokaiselle tavaralle takintaskuissani. Laitan aina puhelimen oikeanpuoleiseen taskuun, kotiavaimet ja autonavaimet taas vasempaan. Huulirasva kuuluu oikealle, ja mahdollinen bussikortti vasemmalle. Kuuntelen edelleen autoa ajaessani Pikku G:n Räjähdysvaara -albumia ja räppään täysillä sen tahdissa. Kyseessä on siis ihan perinteinen CD-levy, jonka iskä poltti mulle ollessani ensimmäisellä luokalla, ja jonka kannessa on sanomalehdestä leikattu Pikku G:n naama samoilta ajoilta! 😀 Jonnet ei muista.

12. Vaihdatko jonkin tietyn tv-ohjelman kohdalla poikkeuksetta aina kanavaa?

Kaikkien, joihin on lisätty ne naurut valmiiksi, esimerkiksi nyt vaikka Frendit. En pysty pitämään tällaisia ohjelmia edes taustameluna, vaan kanava on oikeasti vaihdettava heti. En ole ikinä ymmärtänyt niiden ideaa, onko joku todellakin niin tyhmä, ettei itse ymmärrä milloin tapahtuu jotain hauskaa, vaan tarvitsee siihen joukon esimerkkinaurajia??

13. Jos kirjoittaisit nyt kirjan, mistä se kertoisi?

Se olisi varmaankin jonkinlainen opas, joka pyrkisi rohkaisemaan ihmisiä toteuttamaan omat unelmansa ja tekemään arjestaan mielekästä, sekä elämään muiden odotuksista välittämättä. Jakaisin siinä omia kokemuksiani sekä haastattelisin inspiroivia tyyppejä.


14. Asuisitko mieluummin kaupungissa vai maaseudulla?

Hmm… Tää onkin oikeastaan aika paha. Vielä hetki sitten olisin vastannut hetkeäkään epäröimättä kaupungissa, mutta viime aikoina oon alkanut entistä enemmän arvostaa luontoa, rauhaa ja nättejä lenkkimaisemia ympärillä. Hyvät kulkuyhteydet kaupunkiin pitää kuitenkin ehdottomasti olla, ja just nyt asun tavallaan maalla, mutta pääsen autolla helposti kaupungin keskustaan. Varmaankin mun vastaus olisi sitten jonkinlainen välimuoto, joka kuitenkin kallistuu enemmän sinne kaupunkiin, ainakin vielä tässä elämänvaiheessa.

15. Mikä on oudoin tapahtuma, jonka keskelle olet joutunut?

Oon itse asiassa kaksikin kertaa joutunut täysin tahtomattani ja yllättäen tilanteeseen, jossa olen joutunut tekemisiin kuolleen kanssa.

16. Missä olet lahjakas?

Tähän täytyy varmaankin vastata, että kielissä. Mun on aina ollut helppo muistaa uusia sanoja, matkia aksentteja ja sisäistää kielioppisääntöjä. Muutenkin oon aina pärjännyt koulussa tosi hyvin, eli kai mä sitten oon yleisestikin ihan perusfiksu tyyppi. 😀



17. Oletko riskienottaja vai -välttelijä?

Ehdottomasti riskienottaja. En mene sieltä, mistä aita on matalin, ja uskallan hypätä uusiin juttuihin ja jahdata unelmiani, vaikka välillä vähän pelottaisikin. Uskon siihen, että kaikesta kyllä selviää, jos vain tarpeeksi haluaa, enkä sorru pelkäämään pahinta joka tilanteessa. Aina kannattaa rohkeasti yrittää, sillä yrittämättä jättäminen on se kaikista suurin epäonnistuminen.

18. Milloin viimeksi olit ylpeä itsestäsi, ja miksi?

Varmaankin tiistaina, kun palasin lomareissun jälkeen kouluun opiskelumotivaatio täysin nollissa ja autuaan tietämättömänä kaikista deadlineista, ja sainkin yllätyksekseni tietää, että kahdesta viimeisimmästä tentistä napsahti arvosanoiksi vitoset!

19. Millaisissa tilanteissa olet epävarmimmillasi?

Hahah, tää on helppo. Kun menen yksin uudelle salille, enkä tiedä, mistä mikäkin laite löytyy, ja miten kaikki toimii. Aina yhtä ahdistavaa!

20. Elämäsi tähän mennessä hienoin päivä?

Ehdottomasti mun ylppäripäivä! Kaikki meni vaan niin nappiin, melkein kaikki kutsutut pääsivät tulemaan, Äiti piti ihanan puheen ja yksi tärkeimmistä ystävistäni ilmestyi täysin yllärinä paikalle esittämään mun lempibiisin. Niin suurella lämmöllä ja haikeudella muistelen sitä koko päivän mukana seurannutta fiilistä, kuinka lukio on vihdoin takana, elämä edessä ja kaikki ovet avoinna.


Kuvat: Inka Pietilä

Nyt haastan myös mun ihanat bloggaajaystäväni Aneten, Inkan, Hennan ja Saran vastailemaan näihin samoihin kysymyksiin blogeissaan!


7 Comments

6 X MIELESSÄ JUST NYT

Viimeisen viikon aikana järkevää tekstiä ei ole meinannut syntyä sitten millään, vaikka ajatuksia on pyörinyt päässä vaikka kuinka. Olen alkanut kirjoittaa noin miljoonasta eri aiheesta, mutta lopulta pyyhkinyt kaiken pois, sillä mikään ei ole kuulostanut tarpeeksi hyvältä tai julkaisemisen arvoiselta.

Lähdin sitten epämääräisesti listailemaan viime aikoina päässä pyörineitä ajatuksia, ja päätin unohtaa turhan tarkat vaatimukset siitä, mistä mun pitäisi kirjoittaa. Ehkä jokaisella postauksella ei aina tarvitsekaan olla mitään maailmaa mullistavaa aihetta täynnä uusia oivalluksia, ja välillä voi vaan kirjoitella päiväkirjamaisesti kuulumisia. Kertoa, miten menee just nyt. Toki luonnoksista löytyy myös pitkä lista niitä vähän pidempiä pohdintoja tietystä aiheesta, mutta tänään ei ole niiden aika. Nyt katsotaan, mitä mun mielessä pyörii just nyt.


Mielessä juuri nyt:


Arki, koulun alku ja selkeät rutiinit. Juuri maanantaina mietin, kuinka kiitollinen saankaan olla siitä, että olen maanantaiaamuna kuudelta herätessäni näin hyvällä tuulella, ja enemmän kuin valmis kohtaamaan uuden viikon ja sen haasteet. Do what you love and you´ll never have a problem with Monday. Koulussa on tänä syksynä meneillään erityisen mielenkiintoisia kursseja, ja motivaatiota riittää. Ruotsin opinnot alkoivat ihan täydelliseen saumaan, ja myös yrittäjyyskurssin alkamisesta olen super innoissani!


Sisustaminen ja omassa kodissa viihtyminen. Kun koko kesän asusteli jonkun toisen asunnossa ja kalusteissa, on tuntunut ihan luksukselta palata takaisin omaan kotiin, missä tilaa riittää ja kaikki on just niin kuin itse haluaa. Olenkin ihan innoissani päivitellyt sisustusta ja suunnitellut uusia juttuja tänne kotiin. Eilen postissa saapui kasa ihania julisteita, ja löysin myös juuri sellaisen maton, josta olin haaveillut – kaiken lisäksi vielä tosi hyvällä alennuksella! Kyllä koti on vaan se maailman paras paikka.


Vapaat viikonloput. Kun on tehnyt töitä kaupan alalla opintojenkin ohella jo lähes niin kauan kuin pystyy muistamaan, on käsite vapaa viikonloppu tarkoittanut jotain todella kaukaista luksusta ja harvinaista herkkua. Kun tällainen etuoikeus sitten on sattunut osumaan kohdalle ehkä kerran pariin kuukauteen, homma on helposti mennyt jopa vähän suorittamisen puolelle. Olen ottanut paineita siitä, että juuri näiden parin päivän aikana pitäisi nyt ehtiä tekemään kaikkea mahdollista ja kokemaan jotain ihan mahtavaa.

Tänä syksynä en enää ole sellaisessa duunissa, joka sitoisi mut tiettyyn aikaan tai paikkaan, ja tuntuu aivan sairaan mahtavalta saada aikatauluttaa jokainen viikonloppuni ihan itse. Tästä lähtien viikonloput ovat aikaa, joille voin sopia oman mieleni mukaan jotain kivaa tekemistä, tai vaihtoehtoisesti olla tekemättä yhtään mitään, ja sekös vasta ihanaa onkin!

Viime viikolla alkanut Ensitreffit alttarilla -vitoskausi. Tiistaista onkin heti muodostunut mun ehdoton lempparipäivä viikosta, kun illalla saa syventyä uuden jakson pariin. Olen varmastikin vähän outo, sillä kun parit tapasivat tämän viikon jaksossa toisensa ensimmäistä kertaa, jännitin kotona ihan hulluna kädet täristen heidän puolestaan! 😀 Löytyykö sieltä muita Enskarit-faneja??


Yrittäjyys. Viime viikolla vietettiin Yrittäjän päivää, ja lueskelin monien menestyneiden yrittäjien inspiroivia uratarinoita. En ollut aiemmin miettinyt asiaa sen kummemmin, mutta kun muutamia viikkoja sitten mieleeni muodostui vihdoin tarkka visio siitä, mitä oikeasti haluan työkseni tehdä, alkoi oman yrityksen perustaminen ihan tosissaan houkuttaa. Juuri startanneista yrittäjyysopinnoista tulen varmasti saamaan elintärkeitä vinkkejä ja uusia näkökulmia aiheeseen!


Ensi kuussa odottava reissu Espanjaan. Ihanaa saada vielä pilkahdus aurinkoa päiviin ennen talvea, kun lokakuun lopussa täällä Suomessa alkaa kuitenkin olla jo melko pimeää ja koleaa. Ensi vuonna tähän aikaan opiskelijavaihtoni pitäisi olla jo hyvässä vauhdissa, ja juuri Espanja houkutteleekin tällä hetkellä vaihtokohteena kaikkein eniten. En ole kuitenkaan edes käynyt siellä koskaan aikaisemmin, joten kiva päästä vähän tsekkailemaan tunnelmia jo nyt, ja laittamaan kaikki vuosien varrella kerätyt espanjankielen opit vihdoin käytäntöön.

Kuvat: Sara Susanna´s


Tuntuipas hassulta kirjoittaa näin hajanaisesti vain kuulumisia sieltä sun täältä, ilman sen kummempaa punaista lankaa. Mitä te olette mieltä, onko tällaiset rennommat kuulumispostaukset välillä ihan okei, vai tykkäättekö lukea tekstejä vain jostain tietyistä aiheista? Otan palautetta mielelläni vastaan!

Pitäkää hei kiva viikonloppu! <3

3 Comments

TÄLLÄ VIIKOLLA

Tämä viikko on sujunut lomailun merkeissä, kun työvuorot lähtevät vasta huomisesta alkaen kunnolla rullailemaan. Tai no, kokonaiset neljä päivää ehdin siellä ahertaa, ennen kuin loppuviikosta starttaakin jo meidän tyttöporukkamme kauan odotettu lomareissu, ollaan niin innoissamme! Nyt istuskelen kotini läheisessä kahvilassa kirjoittamassa tätä postausta, johon ajattelin koota kuluneen viikon menoja ja meininkejä. Säät ovat ainakin suosineet ihan toden teolla, ja auringosta on tullut nautiskeltua täysin rinnoin.


Tällä viikolla:

Sain parhaan ystäväni pariksi päiväksi luokseni tänne Helsinkiin

Makoilin puistossa nauttimassa auringosta ja Maria Veitolan äänikirjasta

Tein sairaan hyvää nuudeliwokkia

Löysin Monkista täydellisen kesähameen

Kävin iskän kanssa dinnerillä

Herättelin blogin taas eloon kevätnokosiltaan, ja siirryin bloggailemaan tänne Nouwille

Onnistuin polttamaan itseni auringossa, vaikka mielestäni istuskeltiinkin siinä vain ihan hetki

Vietin ihanan lauantaipäivän Inkan kanssa kaupungilla pyörien, kuvaillen ja hyvästä ruoasta ja juomasta (ja tietty seurasta) nauttien

Kävin testaamassa Teatterin salaatit ja Stockan kattoterassin

Kärsin ihan järkyttävistä allergiaoireista siitepölyn takia ja turhauduin, kun lääkkeistäkään ei tuntunut löytyvän helpotusta

Join ihan liikaa kahvia (ihan kuin tämä enää edes yllättäisi ketään)

Kuvat: Inka P

Nautiskelin Helsingistä kuulokkeet korvilla ja hölmö hymy kasvoilla ympäri kaupunkia haahuillen

Pohdiskelin sitä, miten olemme lapsuudenystäviemme kanssa pysyneet niin läheisinä kaikki nämä vuodet aina aikuisiksi asti, ja kuinka kiitollinen siitä olenkaan <3


Millaisissa merkeissä teidän viikkonne on sujunut?


2 Comments

EN OLE KOSKAAN


En ole koskaan…

…matkustanut Euroopan ulkopuolelle.

…käynyt hierojalla.

…murtanut luuta tai ollut leikkauksessa. Kop, kop, kop…

…seurannut suosittuja tv-sarjoja, kuten Gossip Girliä, Täydellisiä naisia, Pakoa tai Frendejä.

…erityisemmin haaveillut Lontooseen matkustamisesta, mutta viime aikoina kiinnostus kyseistä kaupunkia kohtaan on alkanut heräillä.

…nähnyt yhtäkään Taru sormusten herrasta -elokuvaa.

…tykännyt tulisesta ruoasta.

…ymmärtänyt ihmisiä, jotka valittavat jatkuvasti Suomessa asumisesta ja puhuvat kotimaastamme muutenkin pelkästään negatiiviseen sävyyn. Melkeinpä jokaisella meistä on kuitenkin mahdollisuus halutessaan muuttaa täältä pois, joten jos elämä Suomessa tympii päivästä toiseen, miksi et vain lähtisi kokeilemaan jotain sinulle sopivampaa paikkaa? Muutenkin tuntuu, että suomalaisten on välillä vaikea nähdä kaikkea sitä hyvää, mitä meillä täällä on. Itse en voisi olla kiitollisempi siitä, että olen syntynyt juuri Suomeen.

…ymmärtänyt ihmisiä, jotka yleensäkin valittavat koko ajan asioista, mutta eivät kuitenkaan tee mitään muuttaakseen tilannettaan.


…haaveillut tosissani koiran ottamisesta, kissaihminen täällä hei!

…hankkinut mopokorttia. Sain itse asiassa äidiltäni sen suorittamiseen menevän summan rahana itselleni. Mua ei selkeästikään haluttu päästää liikenteeseen. 😀

…erityisemmin tykännyt suolaisesta/rasvaisesta roskaruoasta. Makeat herkut ovat aina uponneet muhun paremmin, ja jossain vaiheessa olin itse asiassa parisenkin vuotta putkeen syömättä yhtään pitsaa tai hampparia.

…oppinut vinkkaamaan silmää.

…ollut rantalomalla. Onneksi tähän asiaan on tulossa korjaus jo ensi viikolla (!!)

…saanut jälki-istuntoa. Ainakaan muistaakseni. Kiltti tyttö.

…ollut spinningissä. Pyöräily missään muodossa ei ole mua varten.

Kuvat: Anette Marie

…ymmärtänyt, miten joku pystyy haukkumaan toisia netissä, esimerkiksi blogien kommenteissa. Vaikka toisen tuottama sisältö, naama, tai persoona kuinka kävisi hermoille, en ikinä pystyisi kommentoimaan kenenkään blogipostaukseen, youtube-videoon tai instagram-kuvaan ilkeää kommenttia.

…kokeillut joogaa. Miten tämä on edes mahdollista? Asia pitää korjata mahdollisimman pian.

…käynyt avannossa. Myös tämä pitää laittaa ensi talvena ehdottomasti toteutukseen!

…oppinut tykkäämään punaviinistä. Ehkä tämäkin tapahtuu vielä jonain päivänä ja mustakin tulee ”aikuinen”.

9 Comments

UUSIA TUULIA JA 10 FAKTAA MINUSTA

Heippa kaikki uudet sekä vanhat kasvot ja lämpimästi tervetuloa! Tämä on ensimmäinen postaukseni täällä Nouwilla, joten pieni esittely olisi varmasti paikallaan. Nimeni on Suvi, tulen Raumalta ja täytän ensi kuussa 22 vuotta. Sain juuri päätökseen ensimmäisen opiskeluvuoteni International Business -linjalla ammattikorkeakoulussa, ja muutin kesän ajaksi tänne Helsinkiin.

Kirjoitan blogissani muodista ja pukeutumisesta, hyvinvoinnista, matkustelusta ja siitä ihan tavallisesta arjesta, mun elämästä. Tykkään pohdiskella täällä syvällisempiäkin juttuja ja jakaa omia vinkkejäni esimerkiksi työhon ja opiskeluun liittyen. Ja koska mikään ei kerro ihmisestä paremmin kuin random-faktat, niin nyt hypätään niiden pariin!

1. Olen ehdottomasti aamuihminen. Rakastan aamuja, aamukahvia ja aamiaisia. Olen aina aamuisin pirteimmilläni ja aikaansaavimmillani, ja odotan usein aamukahvihetkeäni jo illalla nukkumaan mennessä.

2. Mua kutsutaan usein Suveksi. Nimi sai alkunsa yläasteella, kun kaveriporukassamme lähes jokaisella oli e-kirjaimeen päättyvä lempinimi. Sieltä se sitten jotenkin jäi käyttöön, ja nykyään jopa äitini käyttää sitä. 😀

3. Rakastan kissoja ja kissavideoita. Täytyy myöntää, että olen pariinkin otteeseen jopa pysäyttänyt auton tien reunaan päästäkseni silittämään ohimennen näkemääni söpöä kisua. 😀

4. Tykkään liikkua, ja urheilu on aina ollut osa elämääni. Pelasin lentopalloa kymmenen vuotta, tykkään treenata salilla ja myös juokseminen on lähellä mun sydäntä. Vuoden alussa startattiin ystäväni kanssa crossfit-harrastus, jonka parissa olen myös viihtynyt paremmin kuin hyvin.

5. Mulle on tosi tärkeää tehdä omasta arjestani mieluista, motivoivaa ja inspiroivaa. Niin valtava osa elämästä on kuitenkin sitä ihan tavallista arkea, ja pahin painajaiseni olisi elää päivästä toiseen vain odottaen viikonloppua tai lomaa.

6. Oon aina ollut tosi kiinnostunut kielistä, ja niiden oppiminen on mulle luontevaa. Ylioppilastodistukseni koostui melkeinpä pelkistä kielistä, ja niiden pariin suuntasin alunperin valmistumiseni jälkeen myös jatko-opiskelemaan. Olisi sairaan siistiä oppia myös esimerkiksi viittomakieltä.

7. Vaikka koen olevani tosi sosiaalinen ihminen, viihdyn myös hyvin yksin, ja kaipaan varmasti keskimääräistä enemmän omaa aikaa, jolloin saan olla yksin itseni kanssa, ihan rauhassa.

8. Rakastan matkustelua. Viimeisten vuosien aikana matkakuume on kohonnut huippuunsa, eikä näytä helpottavan ainakaan reissaamalla. Onneksi tälle vuodelle on vielä edessä ainakin kaksi ihan huikeaa reissua! Suosikkimatkakohteeni tähän asti on ollut Pariisi.

9. Haaveilen työllistymisestä sosiaalisen median ja markkinoinnin pariin.

10. Rakastan listoja. Mulla on kaapeissani kasoittain muistivihkoja, joihin raapustelen listoja aiheesta kuin aiheesta, ja myös puhelimeni muistiot ovat aina ihan täynnä. Tehtyjen asioiden vetäminen yli TO DO-listalta on ehkä maailman helpottavin tunne! Erilaisia listoja näkyy myös blogissani postausten muodossa ihan laidasta laitaan, kuten nyt tämäkin.

Kuvat kevään Indiedays Blog Awards -gaalasta

Kuvaaja: Anette Marie

Siinä nyt pieni pintaraapaisu siihen, millainen tyyppi täällä ruudun takana on. Toivottavasti vanhat lukijat löysivät tiensä tänne, ja myös mahdollisimman paljon uusia silmäpareja eksyy lueskelemaan, palaillaan uuden postauksen merkeissä heti huomenna! <3

Lue myös:

11 x TÄTÄ ET TIENNYT MINUSTA

TÄTÄ ET TIENNYT MINUSTA PART 2

6 Comments
© 2019