Browsing Category

Thoughts

KUNNIANHIMOSTA, KOULUTUSPAINEISTA JA HUKASSA OLEMISESTA

 
Juttelin hetki sitten ystäväni kanssa siitä, kuinka hänestä tuntuu kuin muiden elämässä tapahtuisi jatkuvasti, kun taas itse vain junnaa päivästä toiseen paikallaan. Kaverit saavat uusia työpaikkoja, aloittavat unelmiensa kouluissa ja saavuttavat upeita mahdollisuuksia. Somepäivitykset täyttyvät skumpan kilistelystä uuden duunin johdosta ja läksiäisjuhlista kaukomaille, ja kaikilla tuntuu olevan selkeä suunta elämässään. Vaikka ystävien puolesta kokeekin vilpitöntä onnea ja ylpeyttä, tulee väistämättäkin tunne siitä, että tässä pitäisi itsekin olla menossa kohti jotain suurempaa ja merkittävämpää. Pystyin todellakin samaistumaan noihin ajatuksiin ja tunnistamaan fiilikset omasta elämästäni muutaman vuoden takaa, ja aihe herättelikin mussa yllättävän paljon ajatuksia.

Olen muutamaankin otteesen ollut elämässäni risteyskohdassa, jossa ei todellakaan tiedä mihin suuntaan lähtisi, ja tuntee olevansa hukassa ja epäonnistunut. Kun lukion jälkeen päätin pitää välivuoden opinnoista ja keskittyä työntekoon, päädyin yllättäen parin kuukauden ajaksi työttömäksi. Vaikka kyse oli vain muutamasta viikosta, eikä työsuhteen päättyminen johtunut minusta, tunsin itseni luuseriksi. Kaksi kuukautta tuntui ikuisuudelta, ja jokainen ”valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun” -viesti tuntui musertavalta.

”Kun muut ympärilläni viihtyivät uusissa kouluissaan, saivat uusia ystäviä ja nauttivat opiskelijabileistä, en voinut olla miettimättä mikä minussa on vialla, kun en tunne samoin.”

Samantyyppisiä fiiliksiä koin myös silloin, kun olin juuri päässyt kovan työn tuloksena sisään yliopistoon ja sain harmikseni huomata, ettei kyseinen ala ollutkaan minua varten. En viihtynyt koulussa, olin jatkuvasti stressaantunut, enkä onnistunut löytämään samanhenkisiä ihmisiä ympärilleni. Kouluun lähteminen alkoi tuntua ylivoimaisen vaikealta, ja seuraavan päivän luennot alkoivat ahdistaa jo edellisenä iltana. Olin haaveillut näistä opinnoista niin pitkään, etten ollut edes miettinyt muita mahdollisia urapolkuja. Olin aivan hukassa, enkä uskaltanut kertoa tuntemuksistani kellekään, enhän halunnut myöntää asiaa edes itselleni. Kun muut ympärilläni viihtyivät uusissa kouluissaan, saivat uusia ystäviä ja nauttivat opiskelijabileistä, en voinut olla miettimättä mikä minussa on vialla, kun en tunne samoin.

 

Unelmien jahtaaminen, intohimoduunin tekeminen ja täysillä kohti tavoitteita painaminen ovat tämän hetken suurimpia trendejä. Blogeissa, podcasteissa ja lehtiartikkeleissa korostetaan kunnianhimoa ja kehotetaan kurkottamaan kuuhun. Kaikki tuntuvat olevan jatkuvasti hyppäämässä uusiin haasteisiin, työstämässä mielenkiintoisia projekteja ja perustamassa yrityksiä. Tämä kaikki on kuitenkin pitkälti vain somen aiheuttamaa harhaa siitä, että jotain suurta ja upeaa tapahtuisi koko ajan. Tavallisesta arjesta harvemmin tehdään kovin näyttäviä postauksia, ja someen pääsevät ne suurimmat onnistumiset sekä saavutukset. Kun näitä juttuja sitten lueskelee kotisohvalta käsin, eikä itse ole vähään aikaan tehnyt mitään uutta tai kovinkaan ihmeellistä, saattaa alemmuudentunne hiipiä takaraivoon.

”Tämä kaikki on kuitenkin pitkälti vain somen aiheuttamaa harhaa siitä, että jotain suurta ja upeaa tapahtuisi koko ajan.”

Ystäväni josta aiemmin mainitsin, viihtyy nykyisessä työpaikassaan oikein hyvin, joten miksi kiirehtiä kohti uudistuksia, jos on oikeasti tyytyväinen elämäänsä juuri näin? Yhteiskunnan oletukset ja odotukset painostavat hakemaan kouluun ja suuntaamaan jatko-opintoihin mahdollisimman pian, mutta mitä jos mikään koulutusohjelma ei tunnukaan omalta? Olen vahvasti sitä mieltä, että kouluun ei kannata kiirehtiä, jos sitä itselle sopivaa alaa ei ole vielä löytynyt. On ihan turha lähteä opiskelemaan jotain vain siksi, että niin kuuluu tehdä. Elämälle ei ole määritelty ikärajoja. Kukaan ei vaadi sinulta maisterin papereita tiettyihin ikävuosiin mennessä, ei naimisiinmenoa, lapsia eikä johtajan pestiä. Jos olet tällaisia aikarajoja itsellesi joskus asettanut, kannattaa ne unohtaa nyt heti.

Itseään ja omaa elämäänsä on ihan turha verrata muihin. Jokaisella on omat lähtökohtansa, haasteensa ja taistelunsa. On myös ihan okei, ettei aina tiedä mihin suuntaan seuraavaksi kääntyisi, mitä unelmia lähtisi tavoittelemaan ja mikä urapolku olisi itselle se oikea. Jokainen on välillä vähän – tai vähän enemmänkin – hukassa. Tällainen itsetutkiskeluvaihe on kuitenkin tärkeä osa prosessia, matkalla kohti oman jutun löytymistä. Sitä odotellessa voit keskittyä nauttimaan täysillä arjestasi ja siitä, mitä teet juuri nyt.

”Elät todennäköisesti jo nyt unelmiesi elämää, jos katsotaan vuosi tai pari taaksepäin.”

Puhun itsekin blogissani unelmien tavoittelusta ja itseensä uskomisesta, ja pyrin motivoimaan ihmisiä puskemaan kohti tavoitteitaan ja tekemään elämästään sitä parasta mahdollista. Haluan kuitenkin korostaa myös sen jokapäiväisen arjen tärkeyttä, siitä nauttimista ja sen arvostamista. Elät todennäköisesti jo nyt unelmiesi elämää, jos katsotaan vuosi tai pari taaksepäin. Teet sitä työtä, josta aiemmin haaveilit, opiskelet unelmiesi alaa, olet saavuttanut toivomasi taloudellisen tilanteen tai muuttanut haaveilemaasi asuntoon. Välillä on hyvä vain elää hetkessä ja nauttia siitä mitä jo on, miettimättä jatkuvasti mitä seuraavaksi?.

TAMMIKUUN KIITOLLISUUSPÄIVÄKIRJA

Tammikuun viimeinen päivä. Jotenkin kummallisesti tuntuu, kuin tämä kuukausi olisi kestänyt ikuisuuden. Hassua, sillä yleensä aika kuluu niin nopeasti ja kuukaudet vain vilisevät silmissä. Toisaalta, tammikuu on yksi suosikkikuukausistani, joten ihan hyvä vaan, että siitä on ehtinyt nauttia kunnolla.

Aloin vuoden alusta kirjoittaa säännöllisesti kiitollisuuspäiväkirjaa, ja vitsi miten hyväksi päätökseksi se onkaan osoittautunut! Iltaisin olen pysähtynyt hetkeksi viime syksyn Espanjanreissulta ostamani vihkosen ääreen ja listaillut ylös asioita, joista olen kuluneena päivänä ollut erityisen kiitollinen. Ja miten ihanaa onkaan huomata, että vaikka päivä olisi tuntunut kuinka nihkeältä ja ankealta tahansa, löytyy siitä aina jotain, mistä olla kiitollinen. Kun nyt selailin kuukauden mittaan täyttyneitä sivuja läpi, nousi väkisinkin hymy huulille.

Ajattelin raottaa päiväkirjani sivuja teillekin ja jakaa muutamia juttuja, joista olen tammikuun aikana kokenut kiitollisuutta.

 

Tammikuussa olen ollut kiitollinen…

punaisista poskista ulkona reippailun jälkeen

kolmen tunnin kahvittelusta ystävän kanssa

isovanhemmista

kuvissa näkyvästä mummun tekemästä villapaidasta

musiikista, joka saa ihon kananlihalle

yökyläilystä serkusten kesken

Tafferin vetoremmeistä salilla

ystävästä, joka tekee spagettia ja jauhelihakastiketta pahimpaan nälkäkiukkuuni

omasta kodista, jossa on niin äärimmäisen hyvä olla

äidin tekemästä lasagnesta

jalkojen alla narskuvan lumen äänestä

Oatlyn iKaffe kauramaidosta

pikkuserkusta, joka tuntuu ihan pikkusiskolta

siitä, kun vakkarihuoltoasemalla auto tullaan tankkaamaan puolestani

ystävästä, jonka kanssa voi yhdessä pohtia sitä, kuinka miehet ovat paskoja 😀

uudesta kokovartalopeilistä, joka oli roikkunut ostoslistalla ikuisuuden

lumeen peittyneistä puista

työstä, jollaisesta olen unelmoinut vuosien ajan

ystävästä, joka tuo mulle banaanin kouluun sillä hän tietää, että unohdin kuitenkin eväät

Suomessa asumisesta ja upeista talvipäivistä

ihan huipputyypeistä meidän luokalla

loputtomista naurukohtauksista vedet silmissä

<3

KARKASIN KOTOA JA PELKÄÄN MIKROA – NÄITÄ ET TIENNYT MINUSTA

Leikin koko lapsuuteni vain ”poikien leluilla”, sillä kasvoin kolmen pojan kanssa. Tutuiksi tulivat beybladet, turtlesit ja diabolot. Barbieilla tai muilla nukeilla en leikkinyt juuri koskaan, ja laatikolliset nukenvaatteita ja muita härpäkkeitä saivat pölyttyä kaapeissa. Kirkonrotan, lipunryöstön ja muiden pihapelien parissa saatettiin viettää helposti useita tunteja, ja muistelenkin lapsuusvuosiani suurella lämmöllä.

Olin ennen todella herkkä kofeiinille. Kerran lukiossa koeviikkostressin ja äärimmäisen väsymyksen painaessa päälle, päädyin kokeilemaan kaikkea mahdollista pysyäkseni hereillä aina parvekkeella lukemisesta lähtien. Kun mikään ei tuntunut tehoavan, päätin turvautua energiajuomaan (elämäni ensimmäisen ja ainoan kerran). Kroppani ei kestänyt kofeiinia ollenkaan, ja juoma aiheutti mulle vain ylienergisen ja sekavan olon, jota seurasi järkyttävä pahoinvointi sekä krapulan kaltainen tunne jäätävine sydämentykytyksineen. Kun myöhemmin aloin totuttaa itseäni kahviin, sain myös siitä aluksi samankaltaisia oireita. Nykyään kahvia tulee kuitenkin litkittyä monta mukillista päivässä ilman minkäänlaisia ongelmia.

Sanon ratikkaa aina vahingossa metroksi. Terkut Raumalta!

En ikinä seiso käynnissä olevan mikron edessä, sillä pelkään sieltä tulevan säteilyn vaikuttavan negatiivisesti hedelmällisyyteen. Pliis sanokaa etten ole ainoa…

Sain yläasteella aina kotitaloudesta arvosanaksi kympin, vaikka olin todellisuudessa täysin avuton keittiössä. Opettajaamme tuntui kiinnostavan enemmän se, miten kauniisti jaksoi koristella vihkonsa erilaisilla lehtileikkeillä ja söpöillä piirroksilla.

Vaikka olin kaikinpuolin rauhallinen lapsi ja teini, sain koulussa kymppejä enkä koskaan joutunut jälki-istuntoon, mahtui munkin teini-ikääni joitakin harha-askelia. Päädyin karkaamaan yhtenä kesänä suutuspäissäni kotoa, ja onnistuin olemaan poissa kolme päivää ennen kuin vanhempani löysivät mut. Kun olinpaikkani sitten viimein paljastui, vanhempani olivat tietysti entistäkin vihaisempia, ja jouduinkin sitten elämäni ensimmäiseen ja ainoaan kotiarestiin. Pahintahan tässä oli tietysti se, etten päässyt juhannuksena bilettämään…

Suhtaudun teepussien mukana tuleviin mietelauseisiin äärimmäisellä vakavuudella, ja onnistun aina löytämään niistä juuri siihen hetkeen sopivan merkityksen. Avaan teepussin joka kerta suurella jännityksellä ja odotan, mitä sillä onkaan minulle kerrottavana tänään.

Luettelen aina pitkät listat ominaisuuksista, joita haluan mieheltä, mutta kun joku lopulta täyttäisi kaikki nämä kohdat, en kuitenkaan kiinnostu. Ne tyypit joihin olen lopulta ihastunut, ovat olleet jotain aivan muuta, ja listani kohdista on toteutunut hyvällä tuurilla ehkä yksi.

Koen krapulassa lähes poikkeuksetta järkyttäviä morkkiksia ja ahdistuksia, vaikken oikeasti olisi tehnyt mitään tyhmää. Muun muassa tämän takia mun tulee nykyään juotua alkoholia todella harvoin, ja koenkin olevani onnellisimmillani juuri silloin, kun vietän viikonloput rauhassa kotona rentoutuen. Rakastan herätä aamulla aikaisin ja pitää kiinni selkeästä unirytmistä, joten kotihengailu on myös siksi mulle se mieluisin vaihtoehto.

Mun on tosi helppo puhua seksistä ja seksuaalisuudesta, enkä koe näitä asioita mitenkään kiusallisiksi puheenaiheiksi esimerkiksi kaveriporukassa. Näistä jutuista pitäisi mielestäni puhua enemmänkin, ja erityisesti uskaltaa avautua aiheeseen liittyvistä ongelmista ja epävarmuuksista. Vertaistuesta ja kokemusten jakamisesta olisi varmasti monelle huomattava apu yksin murehtimisen sijaan.

Olen todella tarkka siitä, minne uskallan pysäköidä autoni. Lievästi sanottuna säntillinen isäni on saanut mutkin pelkäämään erityisesti lapsiperheiden autojen viereen pysäköimistä, sillä lapset saattavat availla ovia miten sattuu. Tästä multa löytyy itseasiassa ihan omakohtaistakin kokemusta, ja mun auton voikin bongata aina sieltä parkkipaikan perimmäisestä nurkasta.

Melkeinpä mun koko suku isovanhempia ja serkkuja myöten asuu ihan kävelymatkan päässä. Tästä olen todella iloinen ja kiitollinen, ja esimerkiksi viime kesänä Helsingissä asuessani kaipasin erityisesti isovanhempieni luona hengailua.

UUSI TYÖ JA ENSIMMÄINEN TATUOINTI – MIELESSÄ JUURI NYT

Just nyt tuntuu olevan suunnilleen miljoona rautaa tulessa. Lyhyen ajan sisään on ehtinyt tapahtua paljon, ja moni asia on loksahtanut kohdilleen. Juuri kun ehdin päivitellä täällä sitä, kuinka mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja elämä on ollut vaan sitä tavallista arkea, alkoikin ylläri ylläri heti tapahtua ihan toden teolla. Hetki sitten suunnitelmat olivat tämän vuoden osalta vielä totaalisen auki, mutta nyt alkaa olla jo melkoisen selvät sävelet. Ja se jos mikä tekee tällaisen ikuisen suunnittelijan olon todella levolliseksi ja huojentuneeksi.

Tekemistä on paljon ja moneen eri paikkaan pitää keritä venymään, mutta kaikki meneillään olevat jutut ovat todella mielekkäitä. Fiilis onkin super motivoitunut ja inspiroitunut, ja olen niin valmis laittamaan kunnon draivin päälle! Hyvällä aikataulutuksella, to do -listojen huolellisella seuraamisella ja riittävästä vapaa-ajasta huolehtimalla tästä tulee varmasti parempi kuin hyvä!

Nyt heitetään kehiin pienet päivittelyt siitä, mitä kaikkea pyörii mielessä tänä tammikuisena torstaina.

Päällimmäisenä mielessä on uuden duunin starttaaminen. Aloitin siis tällä viikolla uudessa työpaikassa, enkä ole varmaankaan ikinä ollut näin innoissani yhdestäkään työstäni. Tuntuu ihan hullulta, että nyt voin oikeasti sanoa tekeväni mun unelmaduunia. Kaikki tapahtui niin nopealla aikataululla, etten oikein itsekään meinannut pysyä perässä. Nyt ollaan kuitenkin menossa kohti uusia haasteita, intoa ja ideoita täynnä. Kerron tästä varmasti vielä myöhemmin lisää, mutta sen verran voin paljastaa, että tämä tulee varmasti vaikuttamaan myös blogin sisältöihin positiivisella tavalla!

Vietin viikonlopun Tampereella, ja vitsit miten inspiroitunein fiiliksin palasinkaan kotiin! Vaihdettiin Aneten kanssa ajatuksia muun muassa tulevaisuudensuunnitelmista, haaveista, somesta ja työkuvioista. On ihan mahtavaa, miten avoimet välit meillä on ja kuinka voidaan puhua kaikista näistä asioista suoraan ja pyytää apua toinen toisiltamme (okei lähinnä minä tarvitsen Aneten apua hahah), ja aina voi olla varma siitä, että toiselta saa tukea ja tsemppiä. Voi kun vielä asuttaisiin tän tyypin kanssa samassa kaupungissa ja voitaisiin yhdessä hoitaa duunihommat ja pallotella ideoita päivittäin… <3

Karsin muutama päivä sitten rankalla kädellä puhelimestani turhia sovelluksia. Alunperin tarkoitus oli hankkiutua eroon vain snapchatista, mutta lopulta samassa rytäkässä saivat lähteä myös jodel, facebook, muutama vähemmälle käytölle jäänyt kuvanmuokkausohjelma, yle areenat sun muut suoratoistopalvelut sekä tinder. Lisäksi kytkin vielä instagramin ilmoitukset pois päältä niin, että näen ne ainoastaan avatessani sovelluksen. Ja ai että miten raikas olo tästä tulikaan! Tarkoitus on siis muuttaa omaa somekäyttäytymistä ”tehokkaampaan” suuntaan ja keskittyä olennaiseen. Tästä voisinkin kirjoitella vielä myöhemmin ihan oman postauksensa.

Haluaisin monipuolistaa treenikalenterini sisältöä ja kokeilla uusia juttuja liikunnan suhteen. Viime aikoina on tullut rehkittyä niin ahkerasti perinteisen salitreenin parissa, että nyt kaipaisin sen rinnalle myös esimerkiksi erilaisia kehonhuollon muotoja, joogaa ja ryhmäliikuntatunteja. Juoksukipinäkin olisi kiva kaivaa jostain taas takaisin, kunhan säät tästä vähän lämpenisivät. Monipuolisuus pitää mielenkiinnon ja motivaation yllä.

Päätin muutama päivä sitten, että olen vihdoin valmis ottamaan ensimmäisen tatuointini. Idea siitä on pyörinyt mun mielessä jo vuosia, mutta olen halunnut olla täysin varma siitä, että tämä on juuri se oikea. Odotin myös erästä tiettyä hetkeä voidakseni ottaa sen, ja nyt aika on vihdoin koittanut! Enää pitäisi päättää, mistä varaan ajan.

Videoiden kuvaaminen on houkutellut viime aikoina poikkeuksellisen paljon. Oli niin siistiä tehdä uusi aluevaltaus, mutta kynnys on jotenkin niin valtava. Ideoita kyllä riittäisi vaikka muille jakaa, mutta kun toiveena olisi tietysti tuottaa hyvää ja laadukasta sisältöä, on oma tekninen kalusto sekä taidot vielä täysin olemattomat. Editoinnin opetteluun täytyisi uhrata hurjan paljon aikaa, ja mahdollisia kamerahankintoja tulisi miettiä ihan kunnolla ajan kanssa asiaan perehtyen. Ehkä senkin aika vielä koittaa!

10 + 1 VINKKIÄ: NÄIN ONNISTUT UUDENVUODENLUPAUKSISSASI TÄNÄ VUONNA

Uudenvuodenlupaukset ovat taas vuosittaiseen tapaansa olleet tapetilla, ja jengi on lupaillut kaikkea maan ja taivaan väliltä aina leuanvedoista uusien reseptien kokeiluun ja tupakoinnin lopettamiseen. Uudet alut ovat ihanan freesejä ja inspiroivia, ja vuoden vaihtuminen onkin oiva tilaisuus miettiä, mitä haluaisi itsessään tai elämässään vielä kehittää.

Harmillisen usein nämä lupaukset kuitenkin unohtuvat jo tammikuun aikana, ja tulee sorruttua klassisiin virheisiin, joiden takia tavoitteet eivät toteudu. Jos susta siis tuntuu siltä, että teet vuodesta toiseen uudenvuodenlupauksia, muttet koskaan lopulta onnistu niissä, tämä postaus on just sulle! Nyt paneudutaan niihin yleisimpiin sudenkuoppiin joihin ihmiset yleensä putoavat lupaustensa kanssa, ja paljastetaan parhaat vinkit onnistumiseen.

1. Pidä lupausten määrä inhimillisenä. Älä lähde luettelemaan loputonta listaa kaikesta mitä mieleen tulee, vaan keskity muutamaan oikeasti tärkeään tavoitteeseen, jotka haluat tänä vuonna saavuttaa. Helposti sitä innostuu liikaa, ja lista alkaa kuulostaa tältä: Haluan saada vedettyä kymmenen leukaa, oppia kävelemään käsillä, pudottaa painoa, parantaa kouluarvosanoja, saada stipendin, laittaa enemmän ruokaa kotona, lukea enemmän, aloittaa uuden harrastuksen, perustaa yrityksen, aloittaa sijoittamisen ja löytää elämäni rakkauden… On mahdotonta keskittyä tuhanteen asiaan samaan aikaan, ja todennäköisesti tässä käykin niin, ettei lupauksista juuri mikään toteudu, sillä niitä on aivan liikaa. Sanoisin, että kolme tavoitetta on ihan maksimi, jolloin niihin on helppo keskittyä tosissaan. Yksikin isompi tavoite on ihan tarpeeksi, sinun ei todellakaan tarvitse ylisuorittaa jokaisella elämän osa-alueella.

2. Kuuntele vain itseäsi. Kun miettii uudenvuodenlupauksia tai mitä tahansa elämän suuntia ja suunnitelmia, tulee helposti keskityttyä asioihin, joita muut ympärilläsi tekevät, tai odottavat sinun tekevän. Vaikka ystäväsi olisivat innoissaan etenemässä urallaan tänä vuonna, hakemassa yliopistooon tai haaveilemassa matkasta Balille, sinun ei tarvitse haluta samaa. Älä siis lähde toteuttamaan ystäviesi, vanhempiesi tai somessa seuraamiesi tuntemattomien ihmisten haaveita, vaan mieti, mitä sinä ihan oikeasti elämältäsi haluat.

3. Kirjoita tavoitteet ylös. Olisi äärimmäisen tärkeää listata omat tavoitteensa ylös paperille, jotta ne konkretisoituvat paremmin. Älä heitä tätä paperia kaapin perälle, mistä et sitä enää myöhemmin löydä, vaan pidä se paikassa, jossa sen pariin on helppo palata vuoden mittaan. Voit esimerkiksi kirjoittaa tavoitteesi puhelimen muistioihin, missä ne kulkevat aina mukanasi. Vaikka et yleensä olisikaan mitään kirjoittajatyyppiä, suosittelen todellakin kokeilemaan!

4. Perustele. Sen lisäksi, että olet nyt kirjoittanut tavoitteesi paperille, listaa ylös myös syyt, miksi haluat saavuttaa juuri nämä tavoitteet. Jos lupasit esimerkiksi pudottaa painoa, mieti miksi oikeastaan haluat sitä, ja mitä hyvää se toisi elämääsi. Haluatko saada energisemmän olon arkeesi, olla paremmin sujut itsesi kanssa tai kenties mahtua taas lempifarkkuihisi? Jos taas tavoitteesi on oppia paremmaksi kirjoittajaksi, haluatko esimerkiksi kirjoittaa jonain päivänä kirjan, oppia ilmaisemaan itseäsi paremmin tai tehdä kirjoittamisesta ammatin? Jos et pysty perustelemaan unelmaasi, se ei välttämättä olekaan sinulle kovin tärkeä, jolloin sitä kannattaa harkita uudelleen.

5. Mitä se vaatii? Nyt tiedät jo mitä haluat saavuttaa ja miksi. Enää tulisi keksiä, miten? Listaa siis ylös asiat, jotka sinun täytyy tehdä saavuttaaksesi tavoitteesi. Pyri olemaan tässä kohtaa mahdollisimman pikkutarkka ja listaamaan konkreettisia käytännön tekoja ympäripyöreyden sijaan. Jos käytetään vielä painonpudotusesimerkkiä, älä kirjoita ainoastaan, että pitää syödä terveellisemmin ja liikkua enemmän, vaan kirjoita tarkasti, mitä asioita pitää oikeasti tehdä. Tarvitsetko kenties jonkun ulkopuolisen apua tähän tavoitteeseen, alatko noudattaa jotakin tiettyä ruokavaliota, ilmoittaudutko treeniryhmään? Tai jos tarkoituksenasi on kehittyä kirjoittajana, mieti voisitko pyytää jotakuta lukemaan tekstejäsi tai ilmoittautua luovan kirjoittamisen kurssille, ja kuinka usein sinun tulisi harjoitella kirjoittamista. Mitä konkreettisempia ja käytännönläheisempiä nämä asiat ovat, sitä helpompi niihin on todellisuudessa tarttua.


6. Jaa tavoite pienempiin osiin. Suuresta tavoitteesta saa paljon helpommin otteen, kun se on jaettu pienempiin ja realistisempiin palasiin. Mieti, kuinka paljon sinun täytyisi saada aikaiseksi vuoden puoliväliin mennessä, mitä pitää saavuttaa neljäsosavuosittain, tai vaikka viikkotasolla. Liian suurena möykkynä tavoite saattaa tuntua turhan kaukaiselta ja saavuttamattomalta, joten lähde rauhassa toteuttamaan unelmaasi askel kerrallaan.

7. Uskalla sanoa unelmasi ääneen. Omien haaveiden kertominen muille on pelottavaa, sillä kukaan ei halua epäonnistua muiden edessä. Olisi kuitenkin hyvä uskaltaa puhua unelmistaan, sillä se tuo hurjasti lisäboostia niiden tavoitteluun. Mun viime vuoden tärkein tavoite oli lähteä kesäksi Helsinkiin töihin, ja kun lukuisista yrityksistä huolimatta sopivaa duunia tai kämppää ei meinannut löytyä, olin jo lähellä luovuttaa. Olin kuitenkin ehtinyt jo kertoa tavoitteestani kaikille, joten en todellakaan halunnut enää epäonnistua, ja jatkoin sinnikkäästi yrittämistä. Jos kukaan ei olisi tiennyt tästä unelmastani, se olisi todennäköisesti jäänyt lopulta saavuttamatta.

8. Säännöllisyys on avain onnistumiseen. Pyri luomaan rutiineja ja tapoja, jotka vievät sinua kohti unelmaasi. Jos tavoitteenasi on pystyä tekemään spagaatti, pyri tekemään venyttelystä päivittäinen tapa, ja yhdistä se esimerkiksi aamu- tai iltarutiineihisi. Kun aloitat uuden asian tekemisen, siihen ryhtyminen vie joka kerta energiaa ja voimia. Kun taas onnistut muodostamaan siitä samanlaisen rutiinin kuin hampaidenpesusta tai aamiaisen syömisestä, se alkaa tapahtua kuin itsestään, eikä siihen ryhtymistä tarvitse sen kummemmin suunnitella. Kehityskin tapahtuu siinä sivussa kuin itsestään!

9. Pysy tilanteen tasalla. Tee välitsekkauksia ja pidä kehityskeskusteluja itsesi kanssa vuoden mittaan. Vaikka alkuvusi ei olisi lähtenyt käyntiin haluamallasi tavalla, voit aina tarttua toimeen uudelleen. Loppupuoli vuodesta on aivan yhtä arvokasta aikaa unelmien tavoitteluun kuin alkuvuosikin. Vuosi on pitkä aika, ja jo viikossakin voi saada paljon aikaiseksi, kunhan vaan ryhtyy toimeen ja saa hyvän draivin päälle. Voit vaikka vielä marraskuussakin laittaa unelmientavoittelumoodin päälle ja saavuttaa upeita asioita. Älä siis lannistu, jos et ole pysynyt tavoitteissasi täydellisesti koko vuotta.

10. Nauti matkasta. Jos koko prosessi unelmaasi kohti on ollut pelkkää kärsimystä, saattaa sen lopulta toteuduttua tulla todella tyhjä olo. Iloitse siis jokaisesta pienestäkin onnistumisesta ja askeleesta unelmaasi kohti. Muista tasaisin väliajoin katsoa taaksesi ja huomata, mihin asti oletkaan jo tullut. Helposti sitä unohtaa katsoa taakseen ja olla ylpeä itsestään, kun kulkee vain laput silmillä kohti tavoitetta. Unelmien tavoittelu saa ja pitää olla hauskaa!

+BONUS: Visualisoi unelmasi. Tämä kohta onkin oikeastaan mun henkilökohtainen suosikki. Muodosta mielikuvia kuvitteellisista hetkistä saavutettuasi unelmasi. Nyt saa siis haaveilla ihan tosissaan ja heittää kehiin kaikki tyhmältä ja nololtakin tuntuvat jutut, kunhan ne vain auttavat sinua eteenpäin unelmasi kanssa! Esimerkiksi, jos olet hakemassa unelmiesi kouluun, mieti miltä sinusta tuntuisi siinä hetkessä, kun saat tiedon sisäänpääsystä. Missä olisit silloin ja kenen kanssa, mitä tuntemuksia se herättäisi kehossa, kenelle soittaisit ensimmäisenä… Tai jos tavoitteenasi on kropan muokkaus, mieti millaisen mekon voisit kesällä vetää päällesi ja kuinka upealta näyttäisit siinä. Jos säästät rahaa reissua varten, fiilistele sitä hetkeä kun vihdoin istut koneessa matkalla unelmiesi kohteeseen. Millaiselta normaali arkipäiväsi näyttäisi, kun olet vihdoin saanut unelmiesi työn? Kun nämä pienet hetket lopulta käyvät toteen, tuntuu aivan äärimmäisen hienolta ja melkeinpä epätodelliselta tajuta, että tässä sitä nyt vihdoin ollaan. Nämä mielikuvat ovat halutessasi täysin henkilökohtaisia, ja voit pitää ne ihan vain itselläsi ja vaalia niitä mielessäsi. Niihin keskittyminen auttaa sinua jaksamaan ja jatkamaan silloinkin, kun motivaatio meinaa loppua ja tekisi mieli luovuttaa.

Kuvat: Ira H


Kuulisin todella mielelläni, oliko näistä vinkeistä sulle jotakin hyötyä ja onnistuinko motivoimaan sua tavoittelemaan unelmiasi. Rohkeimmat voivat myös jakaa omat uudenvuodenlupauksensa kommenteissa!

Onnea, menestystä ja saavutettuja unelmia kaikkien vuoteen 2019! <3

IDENTITEETTIKRIISI JA SOMEAHDISTUS

Blogi ei ole päivittynyt moneen viikkoon, ja viimeisimmästä Instagram-kuvastakin on vierähtänyt melkein kuukausi. Olen viimeisten viikkojen aikana ehtinyt potea todellisen identiteettikriisin näiden somejuttujen kanssa. Miettinyt pääni puhki millaista sisältöä haluan tuottaa, mitä somekanavia hyödyntää ja miten? Mihin tulisi panostaa ja mihin suuntaan lähteä? Mikä olisi eniten minua? Tuntuu, että kokoajan pitäisi olla tekemässä jotain todella ihmeellistä ja paljastamassa jotain uutta ja yllättävää, jotta ihmiset jaksaisivat seurata ja mielenkiinto säilyisi.

Jossain vaiheessa viime vuoden loppupuolella huomasin, ettei tekstiä meinannut syntyä enää millään. Keksimäni aiheet eivät tuntuneet tarpeeksi mielenkiintoisilta, eivätkä kyhäämäni tekstit julkaisemisen arvoisilta. Jostain syystä alkoi tuntua tosi hölmöltä jakaa omaa elämäänsä ja arkeansa tänne, miksi se edes kiinnostaisi ketään?

Tiedostan olevani erittäin etuoikeutetussa ja onnellisessa asemassa voidessani sanoa näin, mutta mun elämä oli niin tasapainoisen onnellista ja arki niin hyvää ja ja tasaista, ettei siitä tuntunut irtoavan mitään mielenkiintoista sanottavaa. Aina kun mietin kulunutta viikkoa ja mitä siitä voisin kirjoittaa, oli sisältö melkeinpä sama: kouluhommia, blogijuttuja, salilla treenailua ja omassa rakkaassa kodissa viihtymistä. Onnea ja tyytyväisyyttä omaan arkeen. Ei mitään suuria oivalluksia tai tulevaisuutta mullistavia elämänmuutoksia.

Kun koulussa oli käynnissä loppurutistus ennen joululomaa ja koneella tuli jo senkin puolesta roikuttua jatkuvasti, ei huvittanut enää päivän päätteeksi istua naama kiinni ruudussa kirjoittamassa postauksia. Viikottainen ruutuaika alkoi ahdistaa, ja välillä teki mieli poistaa kaikki sometilit, tyhjentää puhelin turhista sovelluksista ja keskittyä johonkin ihan muuhun. Irtautua täysin.

Päätin lopulta, että annan vain olla ja keskityn hetken aikaa ihan muihin juttuihin. Laitoin puhelimen syrjään ja vietin aivan ihanan joulun sukulaisten ja perheen kanssa. Nautiskelin hyvästä ruoasta ja rakkaiden seurasta, pelasin lautapelejä ja rentouduin ihan kunnolla. En ottanut kuvia, päivittänyt Instagramia tai edes selaillut somea. Vuosi vaihtui onnellisissa merkeissä ja lähdinkin tähän vuoteen tosi hyvällä fiiliksellä, vaikkakin vailla tietoa tulevasta.

Todellinen irtiotto somesta ja oikeastaan ihan kaikesta teki äärimmäisen hyvää. Pikkuhiljaa homma lähti selkiytymään kuin itsestään, ja vanha tuttu motivaatio alkoi hiipiä takaisin. Huomasin ikävöiväni kuvaamista, kirjoittamista, ideoiden keräilyä ja postausten suunnittelua. Nyt tiedän ainakin suurilta osin, mitä haluan täällä lähteä tekemään, ja mieli on täynnä kivoja suunnitelmia, joista olenkin jo aika innoissani.

Bloggaaminen on mun intohimo, enkä todellakaan ole valmis luopumaan tästä rakkaasta harrastuksestani. Haasteet ja tavoitteet motivoivat mua, ja tässä hommassa löytyy aina jotain kehitettävää, parannettavaa ja uutta opittavaa. Ja vaikka tämä olisi kuinka turhanpäiväistä hommaa tahansa, niin mä en oikeastaan edes välitä. Haluan myös uskoa, etteivät blogit ihan kokonaan ole vielä kuolemassa, vaikka sellaisellakin uhkaillaan jatkuvasti. Mä nimittäin satun tykkäämään tästä hommasta ihan hirmuisesti.

Kuulostan todelliselta hörhöltä sanoessani tämän, mutta eilen teepussista paljastunut mietelause ”Recognize that you are the truth” upposi jotenkin erityisen syvälle. (Kuten näiden teepussiennustusten joita seuraan kuin raamattua, kohdalla tuntuu tapahtuvan joka ikinen kerta.) Ei mun tarvitse yrittää olla mitään muuta tai miettiä päätäni kipeäksi näiden juttujen takia. Voin tehdä tätä just mun omalla tavalla, omaan elämääni ja ajatuksiini pohjautuen.

Ja vain toivoa, että se riittää.

16 KYSYMYSTÄ KULUNEESTA VUODESTA + ARVONTA!

Kalenteri saatu yhteistyössä Nunuco Designin kanssa.


1. Mistä tänä vuonna tekemästäsi asiasta olet ylpeä?

Siitä, että toteutin unelmani Helsinkiin muuttamisesta ja jaksoin nähdä niin paljon vaivaa sen mahdollistamiseksi. Työnhakuprosessiin ja kämpän löytämiseen upposi ihan älyttömästi aikaa, mutta kaikki oli todellakin sen arvoista. Kun oma päämäärä oli selkeänä mielessä, eivät muiden epäilytkään pystyneet horjuttamaan. Tunsin muuttaessani koko kaupungista vain yhden ihmisen, mutta kesän aikana tutustuin ihan mahtaviin tyyppeihin ja onnistuin muodostamaan oman pikku yhteisön sekä luomaan kodin täysin uuteen kaupunkiin. Tästä kaikesta olen todellakin ylpeä.

2. Mikä inspiroi sinua vuoden aikana eniten?

Menestyneiden yrittäjien tarinat. Treenivideot, huippu-urheilijat, crossfit-leffat.

3. Millaisissa hetkissä koit suurinta elämäniloa?

Viinilasi kädessä uusien ystävien kanssa auringon laskiessa. Elokuisessa kesäsateessa pyöräillessä, luonnosta nauttiessa, uusia juttuja suunnitellessa. Aamuviideltä taksissa matkalla töihin, kun keskikesän aurinko sokaisee jo silmiä. Kesän seikkailujen jälkeen kotiin palatessa. Kovan treenin jälkeen venytellessä, kesäduunissa ihan huikeasta yhteishengestä nauttiessa. Kylmänä ja pimeänä talviaamuna kouluun lähtiessä, kun auto on valmiiksi lämmitetty ja kädessä höyryävä kahvimuki. Löylyn terassilla aamuyön pikkutunneilla.

4. Mikä kappale oli sinulle erityisen merkityksellinen tänä vuonna?

Jubel, NEIMY – Dancing in the Moonlight. Tähän biisiin tiivistyy niin paljon tunteita, muistoja, ajatuksia ja kauniita hetkiä. Iho menee edelleen kananlihalle, vaikka oikeastaan kulutin tän jo ihan puhki tossa loppukesästä. Tästä kappaleesta tulen varmasti muistamaan tämän vuoden – ja erityisesti kesän – koko loppu elämäni.

5. Miten pidit itsestäsi huolta tänä vuonna?

Sanomalla rohkeasti ei, silloin kun siltä tuntui. En hypännyt tyhmänä mukaan jokaiseen houkuttelevaan juttuun, vaan osasin ajatella myös omaa jaksamistani.

6. Mikä oli haastavinta tänä vuonna?

Oman kehonkuvan kanssa kamppailu ja kropassa tapahtuneiden muutosten hyväksyminen. Jollain tapaa oman identiteetin kadottaminen ja se, kun ei enää tunnistakaan itseään peilikuvasta. Kiinnostaisiko teitä kuulla näistä aiheista lisää ihan oman postauksensa muodossa?

7. Lempilainauksesi tältä vuodelta?

”The most successful people follow passion, not paychecks.”

8. Ketä haluaisit erityisesti kiittää tästä vuodesta?

Tätä ei tarvitse kauaa miettiä. Tutustuttiin Iran kanssa koulussa, kun päädyttiin sattumalta samalle luokalle, enkä voi uskoa että ollaan tunnettu kunnolla vasta vuosi. Irasta on tullut yksi läheisimmistä ystävistäni ja tärkeimmistä tukipilareistani, ja tuntuu kuin oltais tunnettu aina. Ollaan tehty yhdessä kouluhommat ja ryhmätyöt, käyty treenaamassa, nukuttu päikkärit, tsempattu toisiamme ja jaettu ilot sekä surut. En varmastikaan kenenkään muun seurassa naura yhtä paljon kuin Iran, ja arki on niin paljon helpompaa ja hauskempaa tän tyypin kanssa. Love you Irmeli. <3


9. Tärkeimmät tänä vuonna oppimasi asiat?

Raha ei kasva puussa. Muiden mielipiteillä ei lopulta ole mitään väliä. Epäonnistumisista pitää oppia, sisuuntua ja yrittää uudelleen. Menestyksen tiellä on aina esteitä, haasteita ja hidasteita, jotka täytyy osata kääntää voimavaroiksi. Kouluasioista stressaaminen on ajanhukkaa. Lopulta kaikki aina järjestyy.

10. Mikä kirja teki sinuun suurimman vaikutuksen?

Martin Pistorius – Mykkä huuto. Kirja vei täysin mukanaan, ja kahlasin sen läpi parissa päivässä. Tarina järkytti, itketti, herätteli ja ravisutteli. Opetti olemaan kiitollinen ja katsomaan elämää täysin uudelta kantilta. Kirja on tositarina pojasta, joka sairastuu tunnistamattomaan rappeumasairauteen ja vaipuu kooman kaltaiseen tilaan. Vuosien kuluttua hänen mielensä palaa takaisin tiedostavaksi, mutta hänen kehonsa pysyy edelleen halvaantuneena, eikä hän pääse kertomaan kellekään, että on täysin tietoinen ympäröivästä maailmasta. Ahdistavasta aiheesta ja pojan sydäntäriipaisevasta kohtalosta huolimatta kirja on aivan uskomaton selviytymistarina, joka palauttaa uskon rakkauteen ja siihen, että elämä kyllä kantaa.

11. Mitkä piirteesi pääsivät tänä vuonna todella esiin?

Määrätietoisuus ja sinnikkyys, avoimuus ja sosiaalisuus. Introvertti-minä sai monesti väistyä, kun piti heittäytyä täysin uuteen tilanteeseen ja olla avoin uusien ihmisten edessä.

12. Mitä toivot vieväsi mukanasi myös uuteen vuoteen?

Vankan uskon omaan tekemiseen, uskalluksen heittäytyä ja tavoitella suurimpiakin unelmia sekä seurata omaa polkua muiden mielipiteistä välittämättä.


13. Mistä asioista olit erityisen kiitollinen?

Mun ihanasta yhteisöstä Helsingissä. Kuinka kaikki uudet ystäväni tekivät parhaansa, että kotiutuisin mahdollisimman kivasti uuteen kaupunkiin. Neuvoivat julkisen liikenteen kanssa, toimivat turistioppaina, suosittelivat parhaita kahviloita ja bilemestoja, ja tulivat jopa hakemaan mut kotoa kauppaan ollessani sairaana. <3

Olin myös koko vuoden läpi erityisen kiitollinen ihan tavallisesta arjestani ja siitä, että saan tehdä päivittäin juuri niitä asioita, jotka ovat itselleni mieluisia. Olen äärimmäisen onnekas, sillä elämässäni maanantait ovat ihan yhtä hyviä päiviä kuin kaikki muutkin.

Suunnattoman kiitollinen olin tietysti myös äidistäni, joka tuki ja tsemppasi jokaisessa käänteessä. Hänen puoleensa käännyin, kun en osannut ostaa oikeanlaisia suodatinpusseja, kun vessanpönttö meni tukkoon ja kun deittailuhommissa oli ongelmia. Ja aina apu oli saatavilla. En oikeasti tiedä, missä olisin ilman äitiä.

14. Mitä sellaista teit, mitä et ollut koskaan ennen tehnyt?

Nimesin tämän vuoden jo aikoja sitten Ekojen kertojen vuodeksi, joten näitähän muuten riittää. Lensin ensimmäistä kertaa yksin, asuin pääkaupunkiseudulla, kuljin sporalla, aloitin crossfit-harrastuksen, kävin Suomenlinnassa ja Hangossa. Haaveilin ensimmäistä kertaa urasta yrittäjänä, osallistuin Indiedays Blog Awardseihin sekä matkustin Saksaan, Kreikkaan, Espanjaan ja Norjaan. Pääsin suunnittelemaan nettisivut uudelle yritykselle ja tekemään somemarkkinointia, kokeilin suppailua, kävin Lintsin valokarnevaaleilla, lenkkeilin Töölönlahdella ja osallistuin koodauskurssille. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.

15. Minkä asian kuluneesta vuodesta tulet muistamaan aina?

Kesän Helsingissä, ja erityisesti työkokemuksen lentokentällä. Se oli jotain niin erilaista kuin kaikki mun aiemmat duunit. Työ opetti ihan hurjasti asioita uusista kulttuureista, kehitti kielitaitoa, kasvatti hermoja ja osasi yllättää joka ikinen päivä.

16. Mihin haluaisit panostaa tulevana vuonna enemmän?

Kiinnostus hyvinvointiin, liikuntaan ja terveelliseen syömiseen on kasvanut kuluneen syksyn aikana suuremmaksi kuin koskaan, ja haluaisin ehdottomasti tuoda näitä aiheita enemmän esiin myös täällä somessa. Ensi vuonna blogissa puhaltavatkin siis uudenlaiset tuulet, pysykää kuulolla!

Jos sulta tai vaikka ystävältäsi puuttuu vielä kalenteri ensi vuodelle, niin mulla on teille hyviä uutisia! Yhteistyössä Nunuco Designin kanssa sain mahdollisuuden arpoa yhden tällaisen kuvissa näkyvän Secret Garden -kalenterin myös teidän kesken. Käykää siis osallistumassa arvontaan mun Instagramissa @suvisailamaria, ja tsekatkaa myös mun Instagram Story, josta löytyy tarkempi esittely kalenterista!

Onnea arvontaan!

RAKAS PÄIVÄKIRJA…

08:49. Lauantaiaamu. Mukissa kahvi kauramaidolla. Ostin sitä taas, kun teki pitkästä aikaa mieli. Kyllästyin siihen jossain vaiheessa, mutta nyt maistuu taas. Teen vielä smoothien aamupalaksi. Onneksi muistin käväistä illalla kaupassa hakemassa kurkkua. Kajareissa Kygo Remixes -soittolista, parasta. Cut your teeth ei kuole koskaan. Jalassa villasukat, päällä lämmin neule, yöpaidassa tärkeät sanat: The love of my life is myself. Ulkona vielä vähän hämärtää, muttei onneksi sada. Tästä pitäis tulla aurinkoinen päivä.

Ihana viikonloppu. Tai olihan se kouluviikkokin aika leppoisa, yksi tentti ja yksi tunti ruotsia. Mutta viikonloppu maistuu aina. Kävin eilen kampaajalla harjoitusasiakkaana. Kunnon syväpuhdistus ja ihania hoitoja, latvoista lähti vähäsen. Oikeastaan houkuttelisi palata taas vanhaan tuttuun polkkatukkaan…

Tehdään tänään perheen kanssa yhdessä sushia. Jännää, en ole koskaan kokkaillut itse tätä lempiruokaani. Sitä ennen pitäisi hoitaa muutamat koulujutut pois alta, saada loppukiri käyntiin ennen joulua.

Viikon päässä häämöttää pidennetty viikonloppu ystäväni luona Oslossa. On ollut niin kova ikävä. Luvassa naurua, yhdessä tekemistä ja uuden näkemistä. En ole koskaan ennen lentänyt yksin, jännittää vähäsen. Mutta odotan niin kovasti.

Pitkään on jo seurannut mukana erityisen hyvä fiilis. Kaikesta. Vaikka marraskuun pimeys meinasi jo ottaa vallan, taistelin ja selvisin. Uskon, että säännöllisellä treenirytmillä on ollut osuutta asiaan. Liikunnasta saa niin paljon energiaa, voimaa, itsevarmuutta. Toivottavasti tää flow pysyy päällä pitkään. Kuukausien ajan suunniteltu projekti saatiin vihdoin päätökseen, tai pitäisi varmaankin sanoa, että alkuun. Olo on huojentunut ja helpottunut. Rento, mutta innostunut ja odottava. Mitäköhän kaikkea siistiä tää juttu vielä poikii…?

Puhelu parin päivän takaa herätteli, ravisutteli, laittoi ajattelemaan. Muistutti, kuinka kiitollinen saa olla siitä, että on terve. Siitä että saa liikkua, matkustaa, mennä ja tulla, nauttia elämästä. Näitä asioita ei koskaan saisi ottaa itsestäänselvyytenä. Siksi olenkin tänä aamuna erityisen kiitollinen kaikesta. Aamukahvistani, arjestani. Siitä, että sain herätä tähän päivään levänneenä, omasta rakkaasta kodistani. Eilisillan kynttilöiden tuoksuun.


Ihanaa viikonloppua. <3 


LOPULTA OLEMME KUITENKIN YKSIN – AJATUKSIA SINKKUUDESTA

Suorastaan hävettää myöntää, mutta ajattelin ennen olevani jotenkin riittämätön, jos en seurustele. Että jos en ole juuri sille yhdelle tyypille se maailman tärkein, en ole oikeastaan juuri mitään. Että sinkkuna vietetty aika olisi jotenkin hukkaan heitettyä; vain välivaihe, jolloin odottaa sen varsinaisen elämän tapahtuvan sitten parisuhteessa. Muistan jo ennen ensimmäistä poikaystävääni miettineeni, että nyt pitäisi muuten seurustella. Monet kavereistani seurustelivat jo, ja minulla oli vahva tunne siitä, että sinkkuna elämästäni varmasti puuttuu jotain.

Ensimmäisen pitkän parisuhteeni päätyttyä puolisentoista vuotta sitten, tuo sama fiilis palasi entistä vahvempana ja ajattelin, etten enää koskaan selviäisi yksin, ja etten sinkkuna voisi mitenkään olla yhtä onnellinen kuin parisuhteessa. Tänä päivänä noihin ajatuksiini palaaminen lähinnä naurattaa.

”Ajattelin ennen olevani jotenkin riittämätön, jos en seurustele. Että jos en ole juuri sille yhdelle tyypille se maailman tärkein, en ole oikeastaan juuri mitään.”

Elämässä on niin monta eri osa-aluetta, joihin keskittyä ja joita kehittää, joilla luoda sisältöä ja monipuolisuutta päiviinsä. Mielenkiintoinen työ, matkustelu, uudet ja vanhat ystävät, harrastukset… Onnellisuutta voi lisätä niin monella eri tapaa, mikä meiltä helposti unohtuu, kun jäämme vain odottelemaan unelmiemme kumppanin saapuvan pelastamaan valkoisella ratsullaan ja täydentämään elämämme, joka on muuten niin tyhjää ja tylsää.

Parisuhteen päättyminen onkin hyvä hetki miettiä, ovatko elämäsi muut palaset kohdillaan, vai olisiko itsessäsi tai arjessasi jotain, mihin voisit vielä keskittyä ja panostaa sen sijaan, että odottaisit pelastajan saapuvan? Sopivan kumppanin löytäminen on pitkälti arpapeliä ja tuurista kiinni, joten mikset keskittyisi sillä välin niihin asioihin, joihin todella voit itse vaikuttaa?

 

”Sopivan kumppanin löytäminen on pitkälti arpapeliä ja tuurista kiinni, joten mikset keskittyisi sillä välin niihin asioihin, joihin todella voit itse vaikuttaa?”

 

Tätä samaa pysähtymistä ja onnellisuuden kartoittamista kannattaa aina silloin tällöin tehdä myös parisuhteen aikana. Miettiä, olenko tyytyväinen elämääni juuri tällä hetkellä? Siihen ihan tavalliseen arkeen, työhön, ihmisiin ympärilläni sekä itseeni? Onko elämässäni muutakin sisältöä kuin parisuhde?

Onni kumpuaa sisältä. Onnellisuus on asennekysymys, päätös, omien valintojemme sarja. Se ei ole mitään, minkä joku toinen voi tuoda tarjottimella eteemme ja ottaa taas pois, kun hänestä siltä tuntuu. Elämä ei aina noudata alkuperäistä suunnitelmaamme, mutta ei sen ole tarkoituskaan. Jos keskittyy näkemään pelkkiä epäkohtia, näyttäytyy ympäröivä maailma varmasti melko ankeana paikkana, vaikka kaikki peruspilarit olisivatkin kohdillaan. Kiitollisuus ja positiivinen asenne auttavat nauttimaan elämästä täysillä siitä huolimatta, että yksi elämän osa-alue välillä loksahtaisikin pois paikaltaan.

Oman eroni jälkeen meni pitkään, ennen kuin oikeasti ymmärsin, kuinka hyvää elämäni onkaan juuri näin. Sinkkuna. Eivät ne rakkaat ystävät, ihana koti, rakastava perhe ja suuret unelmat olleet kadonneet minnekään, vaikka parisuhde olikin päättynyt.

 

”Onni kumpuaa sisältä. Onnellisuus on asennekysymys, päätös, omien valintojemme sarja. Se ei ole mitään, minkä joku toinen voi tuoda tarjottimella eteemme ja ottaa taas pois, kun hänestä siltä tuntuu.”

 

Myös hetkessä elämistä olisi oikeasti hyvä opetella. Hyviin hetkiin uppoutuminen ja kaiken muun sulkeminen ulkopuolelle rentouttaa ja lisää onnellisuutta. Kun pitää hauskaa ystävien kanssa, tekee hyvän treenin tai nauttii sunnuntain myöhäisestä aamukahvista kaikessa rauhassa, sitä huomaa, kuinka hyvin kaikki on juuri nyt. Juuri tässä, tällä hetkellä, ei ole mitään hätää.

Eron jälkeen itsetunto helposti horjuu, ja päässä saattaa pyöriä jos minkälaisia ajatuksia omasta riittämättömyydestä ja epätärkeydestä. Itseään ja omaa arvokkuuttaan ei kuitenkaan saisi koskaan määritellä jonkun toisen ihmisen kautta. Kaikki lähtee itsestä, ja vaikka olisitkin parisuhteessa, tulet aina olemaan myös yksilö. Kun annoin seurustelun tai seurustelemattomuuden määritellä minua ja sitä mitä olin, näin itseni automaattisesti jotenkin huonompana ja vähemmän tärkeänä, kun en seurustellut. Miksi antaa oman onnensa avaimet jonkun toisen käteen ja luopua niistä itse?

Vahvan itsetunnon ja positiivisen minäkuvan rakentaminen on äärimmäisen tärkeä elämän varrella työstettävä projekti. Kun hyvä itsetunto ei nojaa muiden mielipiteisiin sinusta, sitä on vaikea kenenkään toisen tulla horjuttamaan. Se on voimakkainta ja pysyvintä, mitä voit omistaa. Kun minäkuva on kohdillaan, uskaltaa turvallisesti sukeltaa myös uuteen suhteeseen.

 

”Kun hyvä itsetunto ei nojaa muiden mielipiteisiin sinusta, sitä on vaikea kenenkään toisen tulla horjuttamaan.”

 

En enää tarvitse toista ihmistä siihen, että voin tuntea itseni merkitykselliseksi, kauniiksi, seksikkääksi tai hyväksi tyypiksi. Tunne siitä, että ihan oikeasti pärjää yksin ja on tyytyväinen elämäänsä juuri näin, on oikeastaan aika mahtava. Ja kuinka ihanaa onkaan mennä suhteeseen silloin, kun on jo valmiiksi tyytyväinen itseensä ja elämäänsä! Haluaisitko itse alkaa seurustella tyypin kanssa, joka on täysin hukassa itsensä ja elämänsä kanssa, ja kaikki vastuu pelastaa hänet ja hänen tylsä elämänsä jäisi sinulle? Haluan tuoda suhteeseen ehjän ja vahvan minän, ja sitä samaa odotan myös kumppaniltani. En palasia, joita joudun keräilemään sieltä sun täältä ja liimailemaan epätoivoisesti yhteen.

 

Tottakai haluan itsekin vielä seurustella, ihastuminen ja rakastuminen on ihanaa! En kuitenkaan halua heittää niitä hetkiä elämästäni hukkaan, kun olen vielä sinkku, ja elää jatkuvasti vain odottaen jotain. Haluan muistaa nämä ajat ihan yhtä hienoina ja hyvinä kuin seurusteluvuodet. Korostan aina sitä, kuinka elämästään ja arjestaan pitäisi pystyä tekemään niin kivaa, ettei aina tarvitsisi elää lomaa tai viikonloppua odottaen. Vähintään yhtä typerää on odotella päivästä, saati vuodesta toiseen elämänsä miestä.

Sopiva kumppani osuu kohdalle sitten, kun sen aika on. Siihen asti elän tuhat kertaa mieluummin sinkkuna, kuin suhteessa, joka olisi vain ihan ok. Tyypin kanssa, josta en olisi ääriäni myöten innoissani, tai joka ei olisi vähintään yhtä fiiliksissä musta.

”Korostan aina sitä, kuinka elämästään ja arjestaan pitäisi pystyä tekemään niin kivaa, ettei aina tarvitsisi elää lomaa tai viikonloppua odottaen. Vähintään yhtä typerää on odotella päivästä, saati vuodesta toiseen elämänsä miestä.”

Scandinavian Music Groupia lainaten: Lopulta olemme kuitenkin yksin. Kuulostaa aluksi lohduttomalta, mutta kun sitä miettii tarkemmin, se tavallaan antaa voimaa ja jotenkin huojentaa. Sinä itse olet ainut, joka elämässäsi tulee varmasti aina olemaan, ja joka tulee elämään elämäsi jokaisen hetken. Jokaisen arkipäivän, jokaisen juhlan, onnistumisen, pettymyksen ja kärsimyksen. Panostamalla itseesi, rakentamalla vahvan itsetunnon ja kulkemalla omaa tietäsi intohimojasi toteuttaen, voit luoda itsellesi jotain, mitä kukaan ei voi sinulta ottaa pois. Suhde omaan itseensä on elämän tärkein ihmissuhde.

Mitä ajatuksia tämä sussa herättää? Onko sinkkuus sulle paniikinomainen kilpajuoksu kohti parisuhdetta, vai koetko pystyväsi nauttimaan elämästäsi yhtälailla myös sinkkuna? Tunnetko itsesi yhtä vahvaksi ja upeaksi myös ilman parisuhdetta? Kuulisin niin mielelläni myös teidän ajatuksianne aiheesta!

PELKONI, PAHEENI JA OUDOIMMAT TAPANI – 20 KYSYMYSTÄ JA VASTAUSTA


1. Paljasta jotain, mitä emme tiedä sinusta.

Yritin alaikäisenä yhden tutun henkkareilla baariin, jäin samantien kiinni, ja paperit toimitettiin poliisiasemalle. Rakastan Popedan musiikkia ja tampereen murretta, kannatan Tapparaa ja olen aina tuntenut Tampereella oloni jotenkin erityisen kotoisaksi. Muutin omilleni 16-vuotiaana. Äiti on mun paras ystävä, ja voin jakaa sille kaiken aina koulustressistä Tinder-tarinoihin. Mun vitsit on suurimmilta osin jotain todella levotonta suihinottoläppää tai muuta totaalisen härskiä. Siinä nyt muutama! 😀

2. Mitkä ovat huonoja puoliasi?

Sanon asiat usein tosi suoraan, ja saatan heittää ronskimpaakin läppää sen kummemmin ajattelematta. Rakastan sarkasmia ja hyväntahtoista piikittelyä, enkä aina osaa ajatella, että joku voisi ottaa juttuni vähän liian tosissaan. Herkemmät ihmiset saattavat loukkaantua suorasukaisuudestani, vaikken todellakaan tarkoittaisi mitään pahaa. Jätän myös asiat ihan liian usein (lue: aina) viime tippaan. Koulujuttujen lisäksi lykkään pieniä ja helppojakin asioita, kuten viesteihin vastaamista, jolloin lopulta vastaaminen saattaa unohtua kokonaan. Sori kaverit!

3. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Tätä pitäisi varmaankin kysyä esimerkiksi ystäviltäni, mutta ainakin olen kuullut kehuja määrätietoisuudestani sekä siitä, että jos jotain saan päähäni, uskallan myös oikeasti tarttua toimeen ja toteuttaa unelmani. Myös suorapuheisuuteni ja ronskimpi huumorini ovat monien mielestä nimenomaan hyviä juttuja.


4. Jos saisit minkä tahansa ominaispiirteen tai taidon, mikä se olisi?

Varmaankin kaikkien kielten sujuva osaaminen. Olen aina ollut tosi kiinnostunut kielistä ja ihaillut ihmisiä, jotka omaavat laajan kielitaidon. Toinen juttu voisi olla luontainen kyky pitää koti aina siistinä ja tavarat omilla paikoillaan, sillä sellaista mulle ei todellakaan ole suotu…

5. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi?

Omien intohimojen toteuttaminen ja unelmien seuraaminen. Perheen kanssa vietetty aika, päikkärit koulupäivän jälkeen, naurukohtaukset ystävien kanssa. Hyvä ruoka, irtokarkit, Ensitreffit alttarilla. Hyvä treeni, saunominen, positiivinen palaute blogissa. Vapaat viikonloput, Pariisi. Kun joku tekee mulle aamiaisen.

6. Mitä pelkäät?

Olen aina ollut kaveripiirissämme se, joka pyydystää hämähäkit ja nukkuu lähimpänä ovea suojellakseen muita murhaajilta. Näiden perinteisten hyönteis- ja pimeänpelon sijaan olen oikeastaan aina pelännyt, että jokin laite/rakennus/kulkuneuvo menee rikki. Siltojen yli ajettaessa pelkään, että silta romahtaa, laivalla pelkään sen uppoamista ja lentokoneessa koneen putoamista. Myös huvipuistossa pelkään, että laitteeseen tulee jokin vika, ja putoan. Pelkään myös ihan hulluna liukkaalla kelillä ajamista, ja ylivoimaisesti suurin pelkoni on, että rakkaalle pikkuveljelleni tapahtuisi jotain.


7. Mikä sinusta tulee isona?

Haluaisin tehdä markkinointia ja sosiaalista mediaa yrityksille, sekä saada myös tästä blogista tulonlähteen. Erityisesti yrittäjyys on alkanut viime aikoina houkutella, ja oonkin pyöritellyt mielessäni siihen liittyviä juttuja tosi paljon. Oon kiinnostunut tosi monista eri asioista, ja mulla on mielessä lukemattomia eri juttuja, joita haluaisin tehdä: syventää markkinoinnin opintojani, opiskella jotain hyvinvointiin liittyvää, laajentaa kielitaitoani sekä opiskella viittomakielen tulkiksi. 😀 Ainakin löytyy varavaihtoehtoja taskusta, jos tämänhetkinen urapolku alkaa jostain syystä tökkiä!

8. Mikä saa sinut nauramaan?

Kaikki huiput tyypit meidän luokalla! Meillä on aivan mahtava porukka, jossa uskaltaa heittää ihan päätöntä juttua ja huumori perustuu nimenomaan siihen hyväntahtoiseen piikittelyyn. Ei ole päivää, jolloin en saisi nauraa koulussa jollekin täysin älyvapaalle jutulle. 😀

9. Paheesi?

Sokeri, sokeri, sokeri. Karkit ja muut makeat herkut ovat olleet suurin paheeni oikeastaan niin kauan kuin muistan, ja olenkin äärimmäisen ylpeä siitä, että onnistuin just pysyttelemään yli kaks kuukautta ilman sokeria!! Mulla on myös tapana jättää vaatteet lattialle, ja muutenkin levitellä tavaroitani ympäri kämppää. Niin joo, ja se asioiden viime tippaan jättäminen voidaan kyllä luokitella myös paheeksi…


10. Mitkä asiat tekevät sinut surulliseksi?

Riittämättömyyden ja merkityksettömyyden tunne. Riitely tärkeän ihmisen kanssa. Pettyminen rakkaudessa. Läheisestä ystävästä etääntyminen. Tilanteet, joissa lapsi joutuu jotenkin kärsimään.

11. Oudoimmat tapasi?

Jos näen jossain kissan, menen aina ensimmäisenä kysymään sen nimeä. Aina. Vielä tähän päivään mennessä en ole saanut kertaakaan mitään kovin ymmärrettävää vastausta. Pelaan luennoilla Pelikoneen Bubble Struggle 2 -pelin viimeistä tasoa, jota en koskaan pääse läpi. Paitsi kerran. Mulla on ulos lähtiessäni tarkat paikat jokaiselle tavaralle takintaskuissani. Laitan aina puhelimen oikeanpuoleiseen taskuun, kotiavaimet ja autonavaimet taas vasempaan. Huulirasva kuuluu oikealle, ja mahdollinen bussikortti vasemmalle. Kuuntelen edelleen autoa ajaessani Pikku G:n Räjähdysvaara -albumia ja räppään täysillä sen tahdissa. Kyseessä on siis ihan perinteinen CD-levy, jonka iskä poltti mulle ollessani ensimmäisellä luokalla, ja jonka kannessa on sanomalehdestä leikattu Pikku G:n naama samoilta ajoilta! 😀 Jonnet ei muista.

12. Vaihdatko jonkin tietyn tv-ohjelman kohdalla poikkeuksetta aina kanavaa?

Kaikkien, joihin on lisätty ne naurut valmiiksi, esimerkiksi nyt vaikka Frendit. En pysty pitämään tällaisia ohjelmia edes taustameluna, vaan kanava on oikeasti vaihdettava heti. En ole ikinä ymmärtänyt niiden ideaa, onko joku todellakin niin tyhmä, ettei itse ymmärrä milloin tapahtuu jotain hauskaa, vaan tarvitsee siihen joukon esimerkkinaurajia??

13. Jos kirjoittaisit nyt kirjan, mistä se kertoisi?

Se olisi varmaankin jonkinlainen opas, joka pyrkisi rohkaisemaan ihmisiä toteuttamaan omat unelmansa ja tekemään arjestaan mielekästä, sekä elämään muiden odotuksista välittämättä. Jakaisin siinä omia kokemuksiani sekä haastattelisin inspiroivia tyyppejä.


14. Asuisitko mieluummin kaupungissa vai maaseudulla?

Hmm… Tää onkin oikeastaan aika paha. Vielä hetki sitten olisin vastannut hetkeäkään epäröimättä kaupungissa, mutta viime aikoina oon alkanut entistä enemmän arvostaa luontoa, rauhaa ja nättejä lenkkimaisemia ympärillä. Hyvät kulkuyhteydet kaupunkiin pitää kuitenkin ehdottomasti olla, ja just nyt asun tavallaan maalla, mutta pääsen autolla helposti kaupungin keskustaan. Varmaankin mun vastaus olisi sitten jonkinlainen välimuoto, joka kuitenkin kallistuu enemmän sinne kaupunkiin, ainakin vielä tässä elämänvaiheessa.

15. Mikä on oudoin tapahtuma, jonka keskelle olet joutunut?

Oon itse asiassa kaksikin kertaa joutunut täysin tahtomattani ja yllättäen tilanteeseen, jossa olen joutunut tekemisiin kuolleen kanssa.

16. Missä olet lahjakas?

Tähän täytyy varmaankin vastata, että kielissä. Mun on aina ollut helppo muistaa uusia sanoja, matkia aksentteja ja sisäistää kielioppisääntöjä. Muutenkin oon aina pärjännyt koulussa tosi hyvin, eli kai mä sitten oon yleisestikin ihan perusfiksu tyyppi. 😀



17. Oletko riskienottaja vai -välttelijä?

Ehdottomasti riskienottaja. En mene sieltä, mistä aita on matalin, ja uskallan hypätä uusiin juttuihin ja jahdata unelmiani, vaikka välillä vähän pelottaisikin. Uskon siihen, että kaikesta kyllä selviää, jos vain tarpeeksi haluaa, enkä sorru pelkäämään pahinta joka tilanteessa. Aina kannattaa rohkeasti yrittää, sillä yrittämättä jättäminen on se kaikista suurin epäonnistuminen.

18. Milloin viimeksi olit ylpeä itsestäsi, ja miksi?

Varmaankin tiistaina, kun palasin lomareissun jälkeen kouluun opiskelumotivaatio täysin nollissa ja autuaan tietämättömänä kaikista deadlineista, ja sainkin yllätyksekseni tietää, että kahdesta viimeisimmästä tentistä napsahti arvosanoiksi vitoset!

19. Millaisissa tilanteissa olet epävarmimmillasi?

Hahah, tää on helppo. Kun menen yksin uudelle salille, enkä tiedä, mistä mikäkin laite löytyy, ja miten kaikki toimii. Aina yhtä ahdistavaa!

20. Elämäsi tähän mennessä hienoin päivä?

Ehdottomasti mun ylppäripäivä! Kaikki meni vaan niin nappiin, melkein kaikki kutsutut pääsivät tulemaan, Äiti piti ihanan puheen ja yksi tärkeimmistä ystävistäni ilmestyi täysin yllärinä paikalle esittämään mun lempibiisin. Niin suurella lämmöllä ja haikeudella muistelen sitä koko päivän mukana seurannutta fiilistä, kuinka lukio on vihdoin takana, elämä edessä ja kaikki ovet avoinna.


Kuvat: Inka Pietilä

Nyt haastan myös mun ihanat bloggaajaystäväni Aneten, Inkan, Hennan ja Saran vastailemaan näihin samoihin kysymyksiin blogeissaan!