Browsing Category

Thoughts

14 X HÄMMENTÄVÄ TILANNE


Hämmennyin totaalisesti, kun…


…tulin töistä kotiin ja kuulin heti rappuun astuessani voimakasta pianonsoittoa. Kiivettyäni kerroksen ylöspäin, huomasin että seinänaapurini oli jättänyt ilmeisesti ihan tarkoituksella asuntonsa oven sepposen selälleen, ja esitteli tällä tavoin soittotaitojaan koko kerrostalon väelle.

…eräs asiakas töissä pyysi saada ”vielä kahdeksan” muovipussia, kun olin pakannut hänen ostoksensa yhteen pussiin ja ojentanut sen hänelle.

…eräänä lauantaiaamuna onnistuin keittämään kahvit ilman pannua. Olin laittanut kahvinkeittimen päälle ja mennyt vielä hetkeksi takaisin sänkyyn makoilemaan. Ihmettelin, miksi kahvinkeitin piti jotenkin outoa ääntä, mutten kuitenkaan jostain syystä mennyt tsekkaamaan tilannetta. Kun sitten valmiin kahvin toivossa menin keittiöön, olivat aamukahvini pannun sijaan pöydällä sekä lattialla.

…tajusin, että Hankoon on melkeinpä yhtä pitkä matka Helsingistä kuin Turusta. Olin jotenkin kuvitellut, että Hanko olisi ihan Helsingin kupeessa, ja täysin eri suunnalla kuin Turku.

…onnistuin kadottamaan pankkikorttini sekä HSL:n matkakorttini saman päivän aikana. Olin ollut aamupäivällä käymässä keskustassa, ja myöhemmin istuttiin ystäväni kanssa iltaa luonani. Kun meidän oli tarkoitus lähteä ulos, en löytänyt matkakorttiani mistään. Oli jo sen verran kiire ehtiä junaan, että päätin jättää etsimisen sikseen, ja pärjätä tämän illan ilman korttia. Olin kuitenkin lähes varma siitä, että se löytyisi myöhemmin jostain asunnostani. Päädyimme jatkamaan iltaa vielä terdelle, ja kun olimme menossa tiskille, huomasin että nyt myös pankkikorttini oli kadonnut. Olin kuitenkin jo kerran illan aikana käyttänyt sitä, joten tiesin etten ollut jättänyt sitä kotiin. Sain korttini onneksi takaisin, sillä tarjoilija oli napannut sen lattialta talteen. Ilmeisesti se oli pudonnut takkini taskusta ottaessani sieltä jotain muuta. Kun myöhemmin saavuimme kotiin, huomasin matkakorttini odottelevan minua kiltisti rappukäytävämme nimitaulun reunalla. Ilmeisesti sekin oli siis jo aiemmin päivällä pudonnut taskustani jonnekin päin pihaa, ja joku ihana oli nostanut sen siihen.

Tällä kertaa oli siis molemmissa tapauksisa onni mukana, mutta ehkä pitäisi jatkossa olla hieman varovaisempi, kun kaivelee tavaroita taskuistaan… 😀

...töissä intialainen asiakas tuli kertomaan minulle, että hänen kotimaassaan porojen ampuminen on kielletty. Vaikka yritin hienovaraisesti hänelle selittää, ettei Intiassa taida olla poroja, hän vakuutti minulle, että ihan varmasti on, ja niitä ei missään nimessä saa ampua. Lopulta keskustelu johti siihen, että kerroin hänelle puolestaan tiikereiden metsästyksen olevan erittäin kiellettyä täällä Suomessa.

…suomensimme ystäväni kanssa koulussa ruotsinkielistä tekstiä, ja luulimme käsitteen ”uppe med tuppen” tarkoittavan, että tekstin tyttö valvoi myöhään poikaystävänsä Tuppen kanssa. Onneksi tarkistimme asian, sillä ilmeisesti tämä tarkoittaakin aikaisin aamulla heräämistä… 😀

…olin varma, että olen äärimmäisen allerginen kissoille, ja menin allergiatesteihin varmistaakseni asian. Saan siis kissoista aina ihan hirveät allergiaoireet: kurkkua ja nenää alkaa kutittaa, silmät vuotavat ja alan aivastella. Testien tuloksissa kuitenkin sanottiin, etten ole oikeastaan ollenkaan allerginen kissoille, kun taas koirille sekä hevosille hyvinkin. Kummastakaan en ollut koskaan saanut minkäänlaisia oireita.

…eräänä iltana ollessani ulkona Helsingissä, multa kysyttiin, mistä maasta olen alunperin kotoisin, kun puhun niin hassusti suomea. Ilmeisesti ei ole siis täysin tuulesta temmattua, että rauman murre on ennemminkin kokonaan oma kielensä.

…tajusin katsoneeni kotimaisen Karppi -rikossarjan koko tuotantokauden alle vuorokaudessa. 12 kappaletta 45 minuutin mittaisia jaksoja tekee siis yhteensä yhdeksän tuntia. Näin järkevästi käytän vapaa-aikani.

…yhtenä iltana sain aivan yhtäkkiä päähäni, että ostan rapussamme myynnissä olevan kolmion ja muutan siihen. Ehdin jo hetken aikaa olla täysin varma päätöksestäni, suunnitella sisustusta ja miettiä mitä uudistuksia esimerkiksi keittiössä pitäisi ehdottomasti tehdä. Järjen ääni astui kuitenkin lopulta mukaan kuvioihin… 😀

…onnistuin sulattamaan leivänpaahtimeni, vaikka tarkoitukseni oli vain kiehauttaa vadelmat nopeasti kattilassa. Laitoin veden sekä marjat kattilaan ja napsautin levyn päälle, ja menin tekemään sillä välin jotain muuta. Yhtäkkiä huomasin keittiöstä leijailevan ihan hirveän hajun, ja ihmettelin, miten vadelmat voivat muka haista näin kaamealta. Menin katsomaan tilannetta ja huomasin, ettei kattilan alla oleva levy ollut laisinkaan päällä. Sen sijaan olin vahingossa laittanut päälle väärän levyn, ja kaiken huipuksi olin epähuomiossa siirtänyt muovisen leivänpaahtimeni juurikin tämän levyn päälle. Paahdin oli nyt siis hyvää vauhtia leviämässä valkoisena, venyvänä muovimassana hellanlevylle ja palamassa siihen kiinni.

EDIT: Leivänpaahdin toimii vielä tänäkin päivänä, ja sain rapsutettua sulaneen muovin irti hellanlevystä myöhemmin pienen jäähdyttelyn jälkeen.

Kuvat: Inka Pietilä

…olin heittämässä ystävääni koulun jälkeen kotiin, ja yhtäkkiä tien yli edestämme käveli pitkäkarvainen, pullea kissa, jolla oli päällään poropaita. Siis sellainen kissojen villapaita, jossa oli selässä poron kuva, ja poron nenä oli tietenkin vielä villalangasta tehty iso punainen tupsu! Kissan omistajaa ei näkynyt missään, vaan tyyppi seikkaili menemään poropaidassaan ihan itsekseen. Toivottavasti muut kissat eivät kiusaa tätä söpöliiniä joukosta poikkeavan pukeutumisensa takia. <3

…tajusin, että myös Espanjassa siirretään kelloja. Olin jotenkin elänyt tähän päivään asti siinä kuvitelmassa, että kellojen siirtäminen on pelkästään pohjoismaiden juttu, mutta näköjään näitä kelloja siirtäviä maita onkin jopa 70… Blondi mikä blondi.

KODIN MERKITYKSESTÄ (+ALEKOODI!)

Postaus toteutettu yhteistyössä Desenion kanssa.

Olen aina ollut sellainen kotona viihtyvä tyyppi. Perjantai-iltana valitsen kotihengailun ulkona hillumisen sijaan, ja mulle on myös tärkeää, että kotona näyttää kivalta. Kun ympärillä on siistiä ja tavarat omilla paikoillaan, koko elämä tuntuu olevan jotenkin paremmin järjestyksessä, ja koen olevani aikaansaavampi sekä vähemmän stressaantunut.

Kodin merkitys korostui entisestään, kun muutin kesäksi Helsinkiin. Vuokrasin valmiiksi kalustetun asunnon, ja vaikka viihdyinkin Helsingissä äärimmäisen hyvin, aloin jossain vaiheessa todellakin kaivata omaa kotia.

Huomasin, kuinka paljon henkiseen hyvinvointiini vaikutti se, etteivät tavarat ympärilläni olleet minun, vaan jonkun toisen. Huonekalut eivät olleet itse valitsemiani, ja tilanpuutteen vuoksi kaikki tavarani eivät mahtuneet kaappeihin, joten jouduin väistelemään lattialla lojuvia Ikea-kasseja koko kesän. Vaikka asunto olikin ihan kiva, ja aivan ihanalla alueella, ei se silti tuntunut oikeasti kodilta. Ikävöin kaktusvauvojani, tilavassa keittiössä puuhastelua sekä tuttua maisemaa ikkunan takana. Sitä, kun joka ikinen tavara ympärilläni on minun.

Kun syksyn tullen palasin takaisin kotiin, tuntui niin hyvältä olla taas täällä. Vähän hassulta, mutta niin hyvältä. Fiilistelin viherkasvejani, riittävää kaappitilaa ja kodin tuoksua, iloitsin jopa eteisen kenkätelineestä. Sisustuskärpänenkin puraisi, ja halusin tehdä tänne muutamia pieniä muutoksia, jotta koti olisi vielä entistäkin mukavampi paikka. Ostin kuvissa näkyvän maton, vaihdoin parit huonekalut uusiin (tai siis vanhoihin, kuvassa näkyvä täydellinen lipasto lojui vintillä tyhjänpanttina), ja tein tilauksen Deseniolle.


”Kun ympärillä on siistiä ja tavarat omilla paikoillaan, koko elämä tuntuu olevan jotenkin paremmin järjestyksessä, ja koen olevani aikaansaavampi sekä vähemmän stressaantunut.”

Törmäsin hetki sitten kauppareissulla yllättäen yhteen vanhaan tuttuuni, joka kertoi lukevansa blogiani ja pitävänsä siitä kovasti. (Tästä kohtaamisesta jäi muuten ihan super hyvä fiilis koko päiväksi, terkkuja sulle jos luet tätä. <3) Vaihdettiin pikaisesti kuulumiset, ja yksi hänen lauseensa jäi pyörimään mieleeni pidemmäksi aikaa. ”Jännää, miten sitä lopulta palaa kotiin juuri niiden samojen juttujen perässä, joiden takia aikanaan lähti pois.”

Totta joka sana.

Lähdin täältä viime keväänä siksi, että olin kyllästynyt. Kyllästynyt pikkukaupungin hiljaisuuteen, samoihin maisemiin ja reitteihin, samoihin naamoihin päivästä toiseen. Itseään toistaneet arkirutiinit olivat alkaneet tympiä, ja kaipasin uutta elämää ja uusia ihmisiä ympärilleni. Ja niin hullunkurista kuin se onkin, juuri näitä asioita päädyin Helsinki-kesäni aikana kaipaamaan kaikista eniten. Kun syyskuun alussa palasin taas kotiin, olin maailman onnellisin ja kiitollisin ympäröivästä rauhallisuudesta ja luonnosta lähellä, rakkaista ihmisistä kävelymatkan päässä ja juuri niistä tutuista paikoista, reiteistä ja rutiineista. On ihanaa, kun lenkillä voi moikata lähes jokaiselle vastaantulijalle, ja kaupassa näkee aina tuttuja.

Tällä hetkellä, juuri nyt, en olisi missään muualla mieluummin, kuin kotona. Täällä on hyvä olla.


”Jännää, miten sitä lopulta palaa kotiin juuri niiden samojen juttujen perässä, joiden takia aikanaan lähti pois.”

Jos sullakin on tarvetta piristää kotisi ilmettä, jotta viihtyisit siellä entistäkin paremmin, suosittelen klikkaamaan itsesi osoitteseen Desenio.fi. Heidän sivuiltaan löytyy ihan valtava valikoima ihania julisteita eri kategorioissa, ja toimitus on todella nopea. Omat julisteeni tulivat perille muistaakseni jo kaksi päivää tilauksen tekemisen jälkeen!

Koodilla SUVI saat 25% alennusta julisteista 16.10. ja 18.10. välisenä aikana. Alennus ei koske kehyksiä tai handpicked-/collaboration-osioiden julisteita. Koodi on siis voimassa vain kolme päivää, joten nyt äkkiä shoppailemaan!


ARJEN ILAHDUTTAJIA

Huomenta! Jos sun maanantaiaamu on jostain syystä lähtenyt käyntiin vähän tahmeasti, niin tää on erityisesti sulle.

Mitäpä jos katselisit tänään vähän ympärillesi, ja kiinnittäisit ihan tarkoituksella huomiosi kaikkeen näkemääsi hyvään? Arjessa sitä ajautuu helposti vain suorittamaan elämäänsä päivä kerrallaan eteenpäin ja odottamaan jatkuvasti viikonloppua tai lomaa. Kulkemaan kuin putkessa, sivuilleen katsomatta. Todellisuudessa se ihan tavallinen arkikin voi olla täynnä ihania hetkiä ja niitä pieniä juttuja, jotka tekevät jokaisesta päivästä vähäsen paremman. Kun oppii olemaan pienistä asioista kiitollinen, elämästä tulee kertaheitolla aika paljon mukavampaa.

Listasin tähän postaukseen muutamia juttuja, jotka ovat ilahduttaneet omaa arkeani viime päivinä, ja näiden miettiminen sai mut niin hyvälle tuulelle. Suosittelen kokeilemaan, erityisesti näin maanantaina. <3


Illalla valmiiksi ladattu kahvinkeitin, jonka voi vaan napsauttaa aamulla päälle

Tentin jälkeinen hyvä fiilis, kun on osannut vastata kaikkiin kysymyksiin

Hervoton naurukohtaus ystävän kanssa

Tiskikone (neljän kuukauden tiskikoneettoman elämän jälkeen)

Kun ravintolan työntekijä kehuu yllättäen asuasi

Kun ystävä tuntuu ihan perheenjäseneltä



Kun koulupäivän jälkeen pääsee päikkäreille

Kun vakkarihuoltoasemallasi auto tullaan tankkaamaan lähes aina puolestasi

Kun smoothie onnistuu täydellisesti

Laatikoiden läpikäyminen ja hauskoihin muistoihin palaaminen

Söpöt hiuspannat

Syksyn kirpeän raikas tuoksu, kun lähtee aikaisin aamulla ulos

Pirkan luomutaatelit

Juoksulenkki + sauna, täydellinen kombo

Maapähkinävoi 😀


Nyt haastan sutkin pysähtymään ja miettimään mielessäsi muutaman pienen asian tai onnenhetken, joka sua on onnistunut ilahduttamaan arjen keskellä. Ja jos siltä tuntuu, jaa ne vielä kanssani kommenteissa, lukisin niitä aivan super mielelläni.

Tsemppiä uuteen viikkoon! <3


6 X MIELESSÄ JUST NYT

Viimeisen viikon aikana järkevää tekstiä ei ole meinannut syntyä sitten millään, vaikka ajatuksia on pyörinyt päässä vaikka kuinka. Olen alkanut kirjoittaa noin miljoonasta eri aiheesta, mutta lopulta pyyhkinyt kaiken pois, sillä mikään ei ole kuulostanut tarpeeksi hyvältä tai julkaisemisen arvoiselta.

Lähdin sitten epämääräisesti listailemaan viime aikoina päässä pyörineitä ajatuksia, ja päätin unohtaa turhan tarkat vaatimukset siitä, mistä mun pitäisi kirjoittaa. Ehkä jokaisella postauksella ei aina tarvitsekaan olla mitään maailmaa mullistavaa aihetta täynnä uusia oivalluksia, ja välillä voi vaan kirjoitella päiväkirjamaisesti kuulumisia. Kertoa, miten menee just nyt. Toki luonnoksista löytyy myös pitkä lista niitä vähän pidempiä pohdintoja tietystä aiheesta, mutta tänään ei ole niiden aika. Nyt katsotaan, mitä mun mielessä pyörii just nyt.


Mielessä juuri nyt:


Arki, koulun alku ja selkeät rutiinit. Juuri maanantaina mietin, kuinka kiitollinen saankaan olla siitä, että olen maanantaiaamuna kuudelta herätessäni näin hyvällä tuulella, ja enemmän kuin valmis kohtaamaan uuden viikon ja sen haasteet. Do what you love and you´ll never have a problem with Monday. Koulussa on tänä syksynä meneillään erityisen mielenkiintoisia kursseja, ja motivaatiota riittää. Ruotsin opinnot alkoivat ihan täydelliseen saumaan, ja myös yrittäjyyskurssin alkamisesta olen super innoissani!


Sisustaminen ja omassa kodissa viihtyminen. Kun koko kesän asusteli jonkun toisen asunnossa ja kalusteissa, on tuntunut ihan luksukselta palata takaisin omaan kotiin, missä tilaa riittää ja kaikki on just niin kuin itse haluaa. Olenkin ihan innoissani päivitellyt sisustusta ja suunnitellut uusia juttuja tänne kotiin. Eilen postissa saapui kasa ihania julisteita, ja löysin myös juuri sellaisen maton, josta olin haaveillut – kaiken lisäksi vielä tosi hyvällä alennuksella! Kyllä koti on vaan se maailman paras paikka.


Vapaat viikonloput. Kun on tehnyt töitä kaupan alalla opintojenkin ohella jo lähes niin kauan kuin pystyy muistamaan, on käsite vapaa viikonloppu tarkoittanut jotain todella kaukaista luksusta ja harvinaista herkkua. Kun tällainen etuoikeus sitten on sattunut osumaan kohdalle ehkä kerran pariin kuukauteen, homma on helposti mennyt jopa vähän suorittamisen puolelle. Olen ottanut paineita siitä, että juuri näiden parin päivän aikana pitäisi nyt ehtiä tekemään kaikkea mahdollista ja kokemaan jotain ihan mahtavaa.

Tänä syksynä en enää ole sellaisessa duunissa, joka sitoisi mut tiettyyn aikaan tai paikkaan, ja tuntuu aivan sairaan mahtavalta saada aikatauluttaa jokainen viikonloppuni ihan itse. Tästä lähtien viikonloput ovat aikaa, joille voin sopia oman mieleni mukaan jotain kivaa tekemistä, tai vaihtoehtoisesti olla tekemättä yhtään mitään, ja sekös vasta ihanaa onkin!

Viime viikolla alkanut Ensitreffit alttarilla -vitoskausi. Tiistaista onkin heti muodostunut mun ehdoton lempparipäivä viikosta, kun illalla saa syventyä uuden jakson pariin. Olen varmastikin vähän outo, sillä kun parit tapasivat tämän viikon jaksossa toisensa ensimmäistä kertaa, jännitin kotona ihan hulluna kädet täristen heidän puolestaan! 😀 Löytyykö sieltä muita Enskarit-faneja??


Yrittäjyys. Viime viikolla vietettiin Yrittäjän päivää, ja lueskelin monien menestyneiden yrittäjien inspiroivia uratarinoita. En ollut aiemmin miettinyt asiaa sen kummemmin, mutta kun muutamia viikkoja sitten mieleeni muodostui vihdoin tarkka visio siitä, mitä oikeasti haluan työkseni tehdä, alkoi oman yrityksen perustaminen ihan tosissaan houkuttaa. Juuri startanneista yrittäjyysopinnoista tulen varmasti saamaan elintärkeitä vinkkejä ja uusia näkökulmia aiheeseen!


Ensi kuussa odottava reissu Espanjaan. Ihanaa saada vielä pilkahdus aurinkoa päiviin ennen talvea, kun lokakuun lopussa täällä Suomessa alkaa kuitenkin olla jo melko pimeää ja koleaa. Ensi vuonna tähän aikaan opiskelijavaihtoni pitäisi olla jo hyvässä vauhdissa, ja juuri Espanja houkutteleekin tällä hetkellä vaihtokohteena kaikkein eniten. En ole kuitenkaan edes käynyt siellä koskaan aikaisemmin, joten kiva päästä vähän tsekkailemaan tunnelmia jo nyt, ja laittamaan kaikki vuosien varrella kerätyt espanjankielen opit vihdoin käytäntöön.

Kuvat: Sara Susanna´s


Tuntuipas hassulta kirjoittaa näin hajanaisesti vain kuulumisia sieltä sun täältä, ilman sen kummempaa punaista lankaa. Mitä te olette mieltä, onko tällaiset rennommat kuulumispostaukset välillä ihan okei, vai tykkäättekö lukea tekstejä vain jostain tietyistä aiheista? Otan palautetta mielelläni vastaan!

Pitäkää hei kiva viikonloppu! <3

KESÄN JÄLKEEN


Ja niin saapui taas elokuu, kesä alkaa lähestyä loppuaan ja syksy kolkutella ovella. Kesän aikana blogini sekä muut somet päivittyivät naurettavan harvoin, mutta enpä usko että näillä hulluilla helteillä täällä olisi kukaan edes roikkunut juttujani lukemassa. Kesä on ollut ihan huippu, niin erilainen ja aiemmista poikkeava. Olen enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni lähteä kesäksi Helsinkiin, vaikka töiden ja kämpän hakemiseen menikin koko alkuvuosi ja hiukset olivat vähällä pudota päästä siitä kaikesta stressaamisesta ja odottelusta. Olen saanut tehdä, nähdä ja kokea niin paljon, ja tämä kesä jää varmasti mieleeni yhtenä parhaimmista koskaan. Olen tosissani nauttinut hetkestä, enkä ole kovinkaan usein jaksanut kantaa kameraa mukana tai kuvailla edes puhelimella, muutamia spessuja hetkiä lukuunottamatta. Olen haahuillut ympäri kaupunkia, sekoillut julkisen liikenteen kanssa, alkanut pikkuhiljaa tuntea paikkoja, ja lopulta luonut ihan oikeasti kodin tänne, täysin uuteen kaupunkiin.

Olen taas saanut huomata, kuinka kaikella on lopulta oma tarkoituksensa. Haaveissani oli alunperin työllistyä kesäksi markkinoinnin ja sosiaalisen median pariin, mutta haku ei vielä tällä kertaa tuottanut toivottua tulosta, ja lopulta nappasin työn asiakaspalvelun parista. Vaikka olisinkin jo mielelläni hypännyt uusiin haasteisiin monen vuoden myyjänä toimimisen jälkeen, on tämä nykyinen työpaikkani opettanut minulle ihan suunnattoman paljon, ja olen vilpittömän kiitollinen ja onnellinen tästä mahdollisuudesta. Pääsin osaksi aivan mahtavaa työporukkaa, jota ilman en olisi mitenkään pystynyt luomaan kesän aikana näin laajaa ystäväpiiriä tänne Helsinkiin ja tutustumaan niin moneen uuteen huipputyyppiin.


Niin monta kertaa kesän aikana olen pysähtynyt hetkeen ja oikeasti keskittynyt siihen, kuinka kiitollinen ja onnellinen olenkaan juuri nyt kaikesta, mitä minulla on. Täytyisi myös muistaa useammin kiittää itseään siitä, että on uskaltanut mennä tosissaan unelmiaan kohti ja onnistunut luomaan itse itselleen sellaisen elämän, josta voi olla joka päivä ihan hiton innoissaan.

Ja mitä tuleekaan oman kotikaupungin arvostamiseen… Tiesin keväällä tänne lähtiessäni, että tulen varmasti kesän jälkeen kaipaamaan ja arvostamaan Raumaa ihan eri tavalla, mutta tällaista kuherrusvaihetta en osannut edes kuvitella. Kun hetki sitten tein viikon mittaisen visiitin kotiin, fiilistelin ihan kaikkea ja kaikkia siellä. Aamukahvia omalla pihalla, perheen kanssa grillailua, sukulaisia ja sukulaisten mökkejä kävelymatkan päässä, omaa pihasaunaa, luontoa ja rauhaa. Sitä, kuinka kotikylällä voi moikata joka toiselle vastaantulijalle ja kuinka jokainen metsäpolkukin on tuttu ja turvallinen. Niin se vaan taitaa olla, että nähdäkseen lähelle pitää lähteä kauas. Eikä välttämättä edes niin kovin kauas, välillä muutaman tunnin ajomatkakin saattaa riittää.

Kuvat: Inka P

Syksylle on luvassa niin kivoja juttuja, etten malttaisi enää millään odottaa. Ihanaa saada taas kiinni tutuista rutiineista, päästä treenailemaan omalle kotisalille, kouluun näkemään kavereita ja ystävän kanssa vakkarikahvilaan istuskelemaan syysiltojen pimetessä. Lisäksi suunnitteilla on ainakin pari kivaa reissua ja työrintamalla puhaltavat täysin uudet tuulet, joista varmasti kuulette vielä myöhemmin. Vaikka innoissani odottelenkin jo syksyä, nyt nautitaan vielä parisen viikkoa kesä-Hesasta, tehdään pikku roadtrip Hankoon ja varmaankin vielä toinen visiitti ihanaan Suomenlinnaan. Tämä vuosi on todellakin ollut tähän mennessä oikea elämäni vuosi, ja loppua kohden meininki tuntuu vain paranevan.

MIKÄ UNELMIEN TOTEUTTAMISESSA PELOTTAA?

Pari viikkoa sitten kaverin kanssa jutellessani heitin ilmoille melko villin idean ensi vuoteen liittyen, pieni pilke silmäkulmassa ja asiaa sen kummemmin miettimättä. Tähän hän totesi minun olevan varmaankin ainoa ihminen, jonka suusta kuultuna hän ottaa kaikki villeimmätkin ideat tosissaan, eikä edes enää ylläty, jos oikeasti toteuttaisinkin hullut aikeeni. Vähän naureskellen vastasin, että unelmathan on tehty toteutettaviksi! Kaveri kuitenkin muistutti, että aika harva tyyppi niitä lopulta ihan oikeasti lähtee toteuttamaan. Tämä keskustelu jäi kaivelemaan mieltäni ja päätin, että tästä haluan kirjoittaa. On ihan totta, että usein kuulee ihmisten luettelevan asioita, joita he haluaisivat tehdä, olla tai saavuttaa, mutta valitettavan harvoin näiden asioiden eteen kuitenkaan tosissaan tehdään yhtään mitään. Haaveillaan matkasta New Yorkiin, muutosta ulkomaille ja uudesta duunista, mutta ei kuitenkaan uskalleta ottaa niitä ratkaisevia askeleita unelmia kohti. Miksi ihmiset vain puhuvat, eivätkä toteuta unelmiaan? Mikä siinä pelottaa?


Täytin hetki sitten 22 vuotta, ja pysähdyin miettimään vuoden takaista syntymäpäivääni ja kaikkea sen jälkeen elämässäni tapahtunutta. Vietin siis edellisenä kesänä syntymäpäivääni Helsinki-viikonlopun merkeissä hyvästä ruoasta ja aurinkoisista keleistä nauttien, Löylyssä istuskellen ja kaupunkipyörillä ympäriinsä huristellen. Täydellisellä kesäsäällä oli varmastikin tekemistä sen kanssa, miten idyllisenä kesä-Helsinki mulle silloin näyttäytyi, mutta oli syy mikä tahansa, sain selkeän fiiliksen siitä, että tänne on päästävä. Ihan koko kesäksi. Päätin, että seuraavaksi kesäksi hommaan itselleni duunipaikan pääkaupunkiseudulta ja muutan Helsinkiin. En silloin tuntenut koko kaupungista ketään, enkä ollut rehellisesti sanoen edes montaa kertaa pääkaupunkiseudulla käynyt lapsuuden Linnanmäkivisiittejä lukuunottamatta. Muuttoaikeitani ei aluksi otettu kovinkaan tosissaan, mutta itse en enää epäröinyt hetkeäkään. Tiesin, että tämän tulen oikeasti toteuttamaan.

Ja nyt, vuotta myöhemmin, kirjoitan tätä postausta Helsinki-kodissani, kaikkien niiden epäröivien katseiden ja naureskeluiden jälkeen. Rehellisesti sanoen vähän yllätyin ihmisten epäluuloisista ja jopa negatiivisista reaktioista, kun kerroin suunnitelmistani. ”Helsinkiin, miksi ihmeessä?” ”Miten ajattelit saada sieltä töitä?” ”Eikös sieltä ole todella vaikea löytää asuntoa?” ”Asuminenkin on niin kallista, miten sä nyt ajattelit tämän kaiken järjestää?” Kysehän oli kuitenkin vain muutamasta kuukaudesta, ja olin lähtemässä yhden bussimatkan päähän, en suinkaan muuttamassa toiselle puolelle maapalloa loppuelämäkseni.

Muuttoaikeitani ei aluksi otettu kovinkaan tosissaan, mutta itse en enää epäröinyt hetkeäkään. Tiesin, että tämän tulen oikeasti toteuttamaan.


Ongelma piileekin varmasti juuri tuossa vääränlaisessa asennoitumisessa. Kun syntyy idea unelmasta, jota haluttaisi lähteä tavoittelemaan, asiaa lähestytään helposti kovin negatiivisesti ja mietitään, kuinka paljon vaivaa sen eteen täytyisikään jaksaa nähdä. Pitäisi soittaa sinne ja tänne, selvittää tämä ja tuo asia, lähettää sähköposti tästä ja ilmoittaa tuosta. Tehdä taustatutkimusta ja uhrata vaikka kuinka paljon aikaa. Miten minä tuonkin nyt oikein järjestän? Mitä jos en onnistu ja kaikki menee pieleen? Pitävätkö muut minua epäonnistujana?

Itse en halua ajatella näitä käytännön asioita esteinä, vaan tärkeinä rajapyykkeinä matkan varrella kohti unelmaa. Kun tehtävät asiat listaa selkeästi paperille ja ryhtyy tuumasta toimeen, pitäen tavoitteensa jatkuvasti kirkkaana mielessä, lista lähtee kohta kohdalta lyhenemään. Lopulta voikin katsoa taakseen ja ihailla kulkemaansa matkaa tyytyväisenä ja ylpeänä itsestään. Ja vastauksina näihin minulle esitettyihin kysymyksiin: Duunin sain etsimällä netistä avoimia työpaikkoja ja kirjoittelemalla aktiivisesti hakemuksia, ja asunnon taas tarkkailemalla Facebook-ryhmiä ja ottamalla yhteyttä jokaiseen potentiaaliseen asunnontarjoajaan. Kyllä, näin rutkasti vaivaa näiden asioiden eteen ja jouduin pettymään muutamaankin otteeseen sekä duuni- että asuntoasiassa, mutta kaikki se yrittäminen kannatti. Ja kyllä, vuokrat tosiaan ovat täällä pikkukaupungin hintoja reilusti korkeammat, mutta uskon vahvasti siihen, että kun jotain todella haluaa, käytännön asiat saa kyllä järjestymään tavalla tai toisella.

Mulle on älyttömän tärkeää pystyä elämään juuri itseni näköistä elämää ja seuraamaan omia unemiani, eikä mennä vain muiden oletusten mukaan. Rakastan haaveilla tulevasta ja asettaa itselleni tavoitteita. Olen valmis tekemään töitä unelmieni eteen ja hyppäämään tuntemattomaan, kun siihen on tarvis. Haaveilin esimerkiksi pitkään kielten opinnoista yliopistossa, ja tein ihan hurjasti hommia päästäkseni sisään. Opintojen alettua kuitenkin huomasin nopeasti, ettei kyseinen ala ollut ollenkaan minua varten, joten päätin jättää yliopiston taakseni ja hakea toiseen kouluun. Olen myös rohkeasti vaihtanut työpaikkaa, kun on tuntunut siltä, että kaipaan uusia haasteita. En halua mennä sieltä, mistä aita on matalin, enkä jämähtää paikoilleni, vaan pyrkiä aina eteenpäin, kohti uutta. Uskon, että jokaisen on mahdollista toteuttaa haaveensa ja elää täysilllä, mitä se kenenkin kohdalla ikinä tarkoittaakaan. Toiselle se voi merkitä muuttamista uuteen maahan, toiselle taas pitkään harkinnassa ollutta työpaikan vaihtoa, painonpudotusta tai uuden harrastuksen aloittamista.

Jokaisen on mahdollista toteuttaa haaveensa ja elää täysillä, mitä se kenenkin kohdalla ikinä tarkoittaakaan.


Sanotaan, että tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas, eikä sanonta ole ihan tyhjästä repäisty, sillä muutos ja tietty epätietoisuus tulevasta on aina jännittävää, jopa pelottavaa. Myönnän, että muutamaankin otteeseen olen ollut tilanteessa, jossa olen jopa miettinyt, että pitikö sitä nyt taas lähteä kurkottamaan kuuhun, ja helpommalla olisi päässyt kun olisi vaan tyytynyt vallitsevaan tilanteeseen. Lopulta tämä uskallus ja rohkeasti uuteen hyppääminen on kuitenkin aina palkittu moninkertaisesti, enkä todellakaan tekisi mitään toisin.

Jos unelman tavoittelu hirvittää, kannattaa miettiä, mikä on oikeasti pahinta mitä voisi tapahtua? Jos ulkomaille muuttaminen pelottaa, voit kuitenkin aina palata takaisin kotiin, kun siltä tuntuu. Mitä väliä, jos unelmasi ei toteutuisikaan heti ensimmäisellä yrittämällä? Aina on uusi mahdollisuus, ja ainakin uskalsit rohkeasti yrittää. Jos joku naureskelee unelmallesi tai vähättelee sitä, vika on näiden ihmisten asenteessa, ei suinkaan sinussa. Epäilyksistä voi sisuuntua ja saada entistä enemmän voimaa näyttää näille tyypeille, mihin oikeasti pystyt. Tietysti järki kannattaa aina pitää menossa mukana, mutta kun tarkemmin pysähtyy ajattelemaan, useimmat pelot ja epäröinnit ovat lopulta melko turhia ja mitättömiä. Toiset unelmat vaativat enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä kuin toiset, ja joskus tietyt haaveet saattavat myös muuttua matkan varrella, eikä siinäkään ole mitään väärää.

Kuvat: Inka P

Olen kuullut monien hyvinkin eri ikäisten harmittelevan, kuinka olisi pitänyt ehtiä saavuttaa ja kokea jo paljon enemmän tämän hetkiseen ikäänsä mennessä. Tällainen ajattelutapa on mielestäni vähän hassu. Menneitä on turha murehtia, joten mitäpä jos alkaisit tehdä ja kokea niitä haaveilemiasi asioita juuri nyt, niin vuoden tai viiden päästä sinun ei enää tarvitsisi ajatella samoin? Vuoden kuluttua tästä hetkestä elämäsi voi olla todella erilaista kuin nyt. Voit elää juuri sitä unelmiesi elämää, josta olet pitkään haaveillut, tai vaihtoehtoisesti jumittaa paikoillasi ja edelleen valitella sitä, kuinka elämässäsi ei koskaan tapahdu mitään. Ota siis se ratkaiseva askel ja ala tehdä töitä unelmiesi eteen jo tänään.

Vuoden kuluttua tästä hetkestä elämäsi voi olla todella erilaista kuin nyt. — Ota siis se ratkaiseva askel ja ala tehdä töitä unelmiesi eteen jo tänään.


Jos siis olet odottanut jotakin merkkiä ottaaksesi tietyn askeleen elämässäsi, tämä on nyt se merkki. Uskalla heittäytyä ja kokeilla. Se fiilis, kun huomaa vihdoin saavuttaneensa pitkäaikaisen unelmansa, on varmasti kaiken sen vaivan ja haparoinnin arvoinen.

EN OLE KOSKAAN


En ole koskaan…

…matkustanut Euroopan ulkopuolelle.

…käynyt hierojalla.

…murtanut luuta tai ollut leikkauksessa. Kop, kop, kop…

…seurannut suosittuja tv-sarjoja, kuten Gossip Girliä, Täydellisiä naisia, Pakoa tai Frendejä.

…erityisemmin haaveillut Lontooseen matkustamisesta, mutta viime aikoina kiinnostus kyseistä kaupunkia kohtaan on alkanut heräillä.

…nähnyt yhtäkään Taru sormusten herrasta -elokuvaa.

…tykännyt tulisesta ruoasta.

…ymmärtänyt ihmisiä, jotka valittavat jatkuvasti Suomessa asumisesta ja puhuvat kotimaastamme muutenkin pelkästään negatiiviseen sävyyn. Melkeinpä jokaisella meistä on kuitenkin mahdollisuus halutessaan muuttaa täältä pois, joten jos elämä Suomessa tympii päivästä toiseen, miksi et vain lähtisi kokeilemaan jotain sinulle sopivampaa paikkaa? Muutenkin tuntuu, että suomalaisten on välillä vaikea nähdä kaikkea sitä hyvää, mitä meillä täällä on. Itse en voisi olla kiitollisempi siitä, että olen syntynyt juuri Suomeen.

…ymmärtänyt ihmisiä, jotka yleensäkin valittavat koko ajan asioista, mutta eivät kuitenkaan tee mitään muuttaakseen tilannettaan.


…haaveillut tosissani koiran ottamisesta, kissaihminen täällä hei!

…hankkinut mopokorttia. Sain itse asiassa äidiltäni sen suorittamiseen menevän summan rahana itselleni. Mua ei selkeästikään haluttu päästää liikenteeseen. 😀

…erityisemmin tykännyt suolaisesta/rasvaisesta roskaruoasta. Makeat herkut ovat aina uponneet muhun paremmin, ja jossain vaiheessa olin itse asiassa parisenkin vuotta putkeen syömättä yhtään pitsaa tai hampparia.

…oppinut vinkkaamaan silmää.

…ollut rantalomalla. Onneksi tähän asiaan on tulossa korjaus jo ensi viikolla (!!)

…saanut jälki-istuntoa. Ainakaan muistaakseni. Kiltti tyttö.

…ollut spinningissä. Pyöräily missään muodossa ei ole mua varten.

Kuvat: Anette Marie

…ymmärtänyt, miten joku pystyy haukkumaan toisia netissä, esimerkiksi blogien kommenteissa. Vaikka toisen tuottama sisältö, naama, tai persoona kuinka kävisi hermoille, en ikinä pystyisi kommentoimaan kenenkään blogipostaukseen, youtube-videoon tai instagram-kuvaan ilkeää kommenttia.

…kokeillut joogaa. Miten tämä on edes mahdollista? Asia pitää korjata mahdollisimman pian.

…käynyt avannossa. Myös tämä pitää laittaa ensi talvena ehdottomasti toteutukseen!

…oppinut tykkäämään punaviinistä. Ehkä tämäkin tapahtuu vielä jonain päivänä ja mustakin tulee ”aikuinen”.

KYMMENEN KYSYMYSTÄ BLOGGAAMISESTA


1. Kuvaile blogiasi. Mitä aihepiirejä se käsittelee?

Kuvailisin blogiani lifestyle-blogiksi, vaikka en kyseisestä sanasta jostain syystä oikein pidäkään. Tyyli ja pukeutuminen ovat suuri osa blogiani, mutta haluan panostaa myös teksteihin ja pyrin kirjoittamaan postauksia, joista joku voisi oikeasti saada omaan elämäänsä jotain; inspiraatiota, vinkkejä, viihdettä tai vertaistukea. Hyvinvointiaiheista materiaalia, kuten treeni- ja ruokajuttuja julkaisisin mielelläni täällä enemmänkin.

2. Mistä saat inspiraatiota postauksiisi?

Muiden blogeista tulee tietysti otettua vaikutteita, mutta suurin inspiraationlähde on varmasti ihan se oma elämä ja arki. Tekstini pohjautuvat aina jotenkin omassa elämässäni sillä hetkellä meneillään oleviin juttuihin, ja yritän aina miettiä, mistä omista kokemuksistani voisin esimerkiksi jakaa teille vinkkejä. 

3. Bloggaatko mieluiten aamulla, päivällä vai illalla?

Olen kaikin puolin tehokkain aamulla heti herättyäni. Kahvikuppi käteen ja työpöydän ääreen – mieluiten suoraan sängystä, niin tekstiä syntyy ehdottomasti parhaiten! Sama pätee kouluhommiin ja oikeastaan ihan mihin vaan muuhunkin.

4. Kolme parasta asiaa bloggaamisessa?

Bloggaaminen on mun rakkain harrastus, ja saan tosi paljon iloa postausten suunnittelemisesta ja toteuttamisesta sekä esimerkiksi vuorovaikutuksesta seuraajien kanssa. Oikeastaan ihan kaikesta, mitä tähän hommaan kuuluu. Kuten olen aiemminkin jossain tekstissäni maininnut, olo on välillä kuin innostuneella lapsella, kun kuvat onnistuvat tai saan mielestäni hyvän postausidean, jota lähden innoissani toteuttamaan.


Toinen mahtava juttu bloggaamisessa on mahdollisuus kehittyä jatkuvasti, ja myös selkeästi nähdä se oma kehitys. On ihana huomata, kuinka vanhoja postauksiaan selaillessa voi todeta ottaneensa harppauksen eteenpäin esimerkiksi kuvien editoinnissa.

Blogi on myös hyödyllinen portfolio työelämässä. Haaveissani on työllistyä tulevaisuudessa sosiaalisen median ja markkinoinnin pariin, ja blogini avulla pystyn osoittamaan taitoni sisällöntuotannossa, kuten kuvaamisessa ja kirjoittamisessa. Myös uusiin ihmisiin tutustuminen ja tietty yhteisöllisyys muiden tätä hommaa tekevien kanssa ovat ihan parhaita juttuja, näitähän voisi keksiä vaikka kuinka paljon!

5. Entä kolme huonointa?

Tämä nyt ei ihan suoranaisesti ole välttämättä huono puoli, mutta bloggaaminen vie ihan älyttömästi aikaa. Postausten ideoiminen, tekstien kirjoittaminen ja kuvien ottaminen sekä muokkaaminen vaatii panostusta ja saattaa viedä päivästä moniakin tunteja, joten jo muutenkin kiireiseen viikkoon on välillä vaikea saada sovitettua aikaa bloggaamiselle. 

Toisinaan iskevä riittämättömyydentunne. Joskus kuvat eivät meinaa millään onnistua, eikä tekstiä irrota, vaikka kuinka yrittäisi. Tällä alalla on jo niin paljon ihan huipputekijöitä, että vaatii jatkuvaa kehitystä pysyä hommassa mukana. Suurimman osan ajasta olen kuitenkin tyytyväinen blogiini sekä omaan kehitykseeni, ja osaan olla vertaamatta itseäni muihin.


En ihan rehellisesti keksi enempää huonoja puolia. Tykkään tästä hommasta kuitenkin niin paljon, ja toistaiseksi olen myös onnistunut välttymään negatiivisilta kommenteilta. Kiitos teidän <3


6. Onko blogillasi muita somekanavia?


Instagram löytyy tämän linkin takaa, ja blogin oma Facebook-sivu täältä
Snapchatin käyttöä olen tietoisesti vähentänyt viime aikoina ihan minimiin muun muassa uuden päivityksen myötä, joten se ei enää kovinkaan aktiivisesti päivity. Facebook-sivulle päivitän aina ensimmäisenä uudet postaukset, joten siellä kannattaa käydä tykkäilemässä, ellet ole sitä vielä tehnyt!

7. Onko sinulla luonnoksissa useampia lähes valmiita postauksia, vai kirjoitatko mieluummin yhden postauksen kerrallaan ja julkaiset sen heti?

Ehdottomasti tuo ensimmäinen. Tsekkasin itse asiassa äsken, että multa löytyy täältä bloggerista 140 kappaletta luonnoksia! 😀 Näin äkkiseltään tulee mieleen ehkä pari kertaa, jolloin olen kirjoittanut postauksen yhdeltä istumalta alusta loppuun. Suunnittelen ja luonnostelen tekstejäni etukäteen esimerkiksi puhelimen muistioihin, ja viilaan niitä moneen otteeseen ennen julkaisua.



8. Miten haluaisit kehittää blogiasi?

Tietysti sitä haluaa aina kehittyä kaikin mahdollisin tavoin, mutta ehkä tällä hetkellä erityisesti videoiden tekeminen houkuttelee. Kameran asetusten kanssa pitäisi myös jaksaa leikkiä enemmän, jotta saisi kuvaamisesta kaiken mahdollisen irti. Vuorovaikutusta lukijoiden kanssa ei myöskään ole koskaan liikaa <3

9. Mitä haluaisit saavuttaa blogillasi?

Haaveilen siitä, että vielä jonain päivänä voisin kutsua tätä työkseni. Blogin ei välttämättä tarvitse olla se ainoa tulonlähde, vaan mielelläni tekisin tätä muiden samantyyppisten some- ja markkinointihommien ohessa. Olisi myös ihana pystyä tulevaisuudessa tarjoamaan esimerkiksi blogikonsultointia tai muita vastaavia sosiaalisen median palveluita. 

10. Kolme vinkkiä aloittelevalle bloggaajalle?

Jos vähääkään mietit, että tämä voisi olla sun juttu, niin rohkeasti vaan kokeilemaan! Uskalla, äläkä epäröi tai odota oikeaa hetkeä. Aina kannattaa yrittää, ja vaikka hommasta ei tulisikaan mitään, niin onpahan sekin kortti sitten katsottu, eikä tarvitse myöhemmin miettiä, että mitä jos. Et varmasti menetä mitään.

Panosta selkeään ja visuaalisesti miellyttävään ulkoasuun. Vaikka sisältörikkaat ja oivaltavat tekstit olisivatkin blogisi ydin, muodostuu lukijan ensivaikutelma blogistasi kuitenkin vain nopean vilkaisun perusteella. Liian koukeroiset fontit ja sekava tausta saattavat karkottaa lukijan pois melko nopeasti.

Mieti, mistä aiheesta juuri sinulla olisi annettavaa ja sanottavaa. Oletko mestari kehittelemään herkullisia reseptejä, voisiko pukeutumistyylisi inspiroida muita, tai onko sinulla mahdollisesti antaa hyviä kosmetiikkasuosituksia ja kampausvinkkejä? Jokaisella on ne omat vahvuutensa, joihin liittyen voi jakaa vinkkejä tai mielipiteitä, ja vaikka joku asia olisi sinulle täysi itsestäänselvyys, joku toinen voi saada jutuistasi paljonkin irti.

NIIN HYVÄÄ

Istahdan suihkunraikkaana salin jälkeen tähän työpöydän ääreen ja avaan koneen. Vaikka kello on jo yli kuusi, auringonvalo tulvii sisään ikkunoista. Ihana, ihana kevät ja pidentyneet päivät. <3 Treeni kulki pitkästä aikaa taas hyvin ja tehot olivat palanneet vähän väsyneemmän kauden jälkeen. Riittävä lepo oli selkeästi tehnyt tehtävänsä. Kahvikin maistuu jotenkin erityisen hyvältä (kyllä, juon kahvia vielä tähän aikaan päivästä, koskaan ei ole liian myöhäistä kahville).

Viime päivät on vedelty menemään erityisen hyvillä fiiliksillä, eikä varmastikaan vähiten sen takia, että sain eilen kauan odotetun soiton. Vihdoin, kaikkien niiden epätoivon hetkien jälkeen, pääsen kuin pääsenkin muuttamaan kesäksi uusiin maisemiin, ja saan juuri sitä kaivattua vaihtelua ja uusia tuulia elämään. Duunipaikka on nyt siis selvillä, mutta asunto vielä hakusessa. Jos satut tietämään jonkun, jolla olisi vuokrata mulle sopiva kämppä Helsingistä tai Vantaalta touko-elokuuksi, otahan ihmeessä yhteyttä!


Nyt vain odottelemaan entistä innokkaammin tulevaa kesää ja nauttimaan jo alkaneesta keväästä, auringonsäteistä ja pikkuhiljaa kuivuvista kaduista. Harvoin kirjoitan näin spontaania postausta, mutta nyt tuli vaan sellainen olo, että haluan päästä heti purkamaan näitä fiiliksiäni tänne.

Elämä on niin hyvää. <3 

Kuvat: Anette / Anette Marie

PERJANTAIHEIPAT

Heippa kaikki! Blogin puolella on ollut pari viikkoa hiljaista, ja tähän väliin onkin ehtinyt mahtua muun muassa rutkasti kouluhommia, treeniä ja pyörähdys Berliinissä! Pikku pakkasesta huolimatta oli aivan ihana reissu, ja pystyin kyllä täysin irtautumaan arjesta ja unohtamaan kotona odottavat velvollisuudet. Olin ollut muutaman päivän ennen reissua vähän stressaantunut kaikista kouluhommista ja epäselvistä jatkosuunnittelmista, mutta nuo viisi päivää ihanassa seurassa uusia paikkoja kierrellen tekivät kyllä tehtävänsä! Vaikka blogi oli reissun ajan unessa, Instagramia päivittelin senkin edestä, ja parhaat instastoryt löydätte vielä profiilini kohokohdat -osiosta @suvisailamaria.

Kotiin palatessa arki iski taas melkoisen lujaa vasten kasvoja, kun koulussa oli jakso juuri päättymäisillään, ja tentit sekä deadlinet painoivat päälle. Nyt voin kuitenkin huokaista helpotuksesta, kun viimeinenkin tentti on tältä erää tehty ja ryhmätyöt palautettu. Loppujen lopuksi on ollut oikeasti tosi kiva palata omaan arkeen, tuttuun treenirytmiin ja kouluun näkemään kivoja tyyppejä.

Tämän perjantain ohjelmassa on vielä salilla rehkimistä ja myöhemmin olisi tarkoitus suunnata yhden yön visiitille Tampereelle näkemään ystäviä, joiden näkemisestä on jo ihan liian pitkä aika, ihanaa! Sunnuntai meneekin sitten duunien parissa kahvilassa.

Palaillaan tänne mahdollisimman pian, ihan mahtavaa viikonloppua kaikille!