Browsing Category

Thoughts

KATEUDEN KIERTEESTÄ

Lempibloggaajasi on jatkuvasti hienoilla ulkomaanmatkoilla ja siemailee mojitoaan aurinkotuolissa, puolituttu hehkuttaa Facebookissa parisuhdeonneaan, koulussa kaikki muut menestyvät tentissä sinua paremmin, ja salilla timmit mimmit näyttävät suorastaan upeilta tiukoissa treenitrikoissaan, kun sinusta taas tuntuu, että omat reitesi koostuvat lähinnä selluliitista. Kuulostaako tutulta?

En ole itse ollut koskaan mitenkään kova kahdehtimaan, ja siitä saan ainakin osittain kiittää kasvatustani. Äitini on aina osannut iloita muiden onnistumisista ja olla kiitollinen siitä kaikesta, mitä itsellään jo on. Hän ei koskaan sorru kyräilemään esimerkiksi muiden rahallisesta menestyksestä tai päivittelemään, kuinka ”tuokin on varmasti saanut menestyksensä pelkällä tuurilla ja tekemättä yhtään mitään”. Totuus kuitenkin on, että jokainen meistä tuntee joskus kateutta, ja tiedän monia tyyppejä, jotka kadehtivat todella helposti ja kokevat toisen onnistumiset uhkana itselleen. Kateus saa ihmisen käyttäytymään inhottavasti, paheksumaan ja haukkumaan kateuden kohdetta ja jopa levittelemään tästä perättömiä huhuja. Tähän kalvavaan kateudentunteeseen pystyy kuitenkin vaikuttamaan keskittymällä omaan ajatusmaailmaansa.

Ehkä tärkein oivallus kateuteen liittyen on sen turhuus ja haitallisuus omalle itselleen. Kadehtiminen ja kyräily ei tuo sinulle onnea, eikä varmasti poista tätä kadehtimaasi ominaisuutta toiselta ihmiseltä. Se, että jollakin toisella menee hyvin, ei vähennä sinun mahdollisuuksiasi onneen. Kateus on ikuinen kierre, sillä aina löytää paremman, kauniimman ja menestyneemmän ihmisen (ellet nyt juuri sattunut esimerkiksi voittamaan maailmanmestaruutta).

Sosiaalinen media on nykypäivänä varmasti suurin kateuden aiheuttaja. Melko yksinkertainen ratkaisu siihen on kuitenkin medialukutaito. Someen jaetaan ainoastaan ne elämän huippuhetket ja onnistuneimmat kuvat, ja jokaisen omalle vastuulle jää, kuvitteleeko jonkun Instagram-feedin olevan yhtä kuin hänen koko elämänsä. Instasta voidaan nähdä ne parhaat reissukuvat, sunnuntain vaivalla väännetyt brunssit ja kesän festarimuistot. Feedin ulkopuolelle jäävät kiireisten aamujen mikrossa valmistetut pikapuurot, likaiset hiukset, koulustressi ja kipeät erot. Biitsikuvia huikealta reissulta saatetaan pommittaa someen vielä viikkoja kotiinpalun jälkeen. Et sinäkään ota selfietä viikon surkeimpana hius- ja naamapäivänä, joten miksi olettaisit muiden tekevän niin?

Somessa todellisuus vääristyy, ja kun pelkät hyvät hetket jaetaan, saatat huomaamattasi kadehtia sellaisen ihmisen elämää, jolla asiat ovat oikeasti huonosti ja joka esimerkiksi kamppailee päivittäin masennuksen kanssa. Kauniiden kuvien läpi ei näe ihmisen sielua, ja esimerkiksi blogin ja muun somen ulkopuolelle on yllättävän helppo jättää asioita joko ihan tietoisesti tai huomaamattaan. Vaikka tuntuisi, että ihminen jakaa sosiaaliseen mediaan koko elämänsä ja arkensa, todellisuus saattaa olla hyvinkin toinen.

Kannattaa myös muistaa, että vaikka joku olisi sinua parempi jossain asiassa, olet aina itse vahvoilla jossakin toisessa. Saatat kadehtia naapurilta hienoa taloa, serkulta kihloja ja ihanaa miestä joka järjestää jatkuvasti romanttisia yllätyksiä, bloggaajalta ilmaisia vaatteita ja kaverilta uutta unelmaduunia. Kenelläkään heistä ei kuitenkaan ole kaikkia näitä asioita, ja yhtä hyvin hekin saattavat kadehtia joitain sinun ominaisuuksiasi. Juuri tämän takia pitäisi oppia olemaan kiitollinen siitä, mitä kaikkea itsellä jo on. Ihminen, joka on saavuttanut ”kaiken”, ei välttämättä ole siihenkään tyytyväinen, jos hän itse asettaa itsensä tilaan, jossa vaatii aina vaan lisää ja lisää. Täydellinen puoliso, unelmaduuni, taloudellinen menestys, kalliit laukut ja ulkomaanmatkat, laaja ystäväpiiri ja täydellinen kroppa eivät tuo ihmiselle onnea, jos ajatusmaailma on edelleen vinksallaan. Kun taas palaset ovat oman pään sisällä kohdillaan, onnea voi tuntea pienistäkin asioista. Hitaasta aamusta, kahvista, kynttilöistä tai lempparisarjansa uudesta jaksosta. Kiitollisuus ja pienistä asioista nauttiminen ovat äärimmäisen tärkeitä avaimia onneen.

Kateus on voimakas tunne, ja sen voi kääntää myös valtavaksi positiiviseksi energiaksi ja motivaatioksi. Kun joku onnistuu tai menestyy jossain, käännä tunteesi kateuden sijaan ihailuksi ja ajattele, että jos hän pystyy siihen, voin minäkin saavuttaa saman. Kun joku on jo valmiiksi todistanut mahdolliseksi kahdenkymmenen kilon painonpudotuksen tai kirjan kirjoittamisen, on sinunkin helpompi lähteä luottavaisin mielin tähän projektiin. Itse ihailen esimerkiksi bloggaajia, jotka ovat tehneet harrastuksestaan ammatin, ja inspiroidun heidän saavutuksistaan.
Menestyksellä on myös kääntöpuoli, ja on tärkeää nähdä kaikki työ ja uhraukset suurten saavutusten takana. Mieti siis, mitä olisit itse valmis tekemään sen asian eteen, jota joltakin toiselta kadehdit. Huippukuntoinen fitness-tähti on valinnut elämäntyylikseen tarkan ruokavalion ja suuret treenimäärät, ja joutuu samalla ehkä luopumaan baari-illasta tai treffeistä hampurilaisravintolassa. Joku, jolla tuntuu olevan loputtomasti varaa matkustaa, saattaa yksinkertaisesti laittaa kaikki rahansa reissaamiseen, eikä hänellä tällöin ole varaa esimerkiksi asunnon ostoon tai kodin laittamiseen. Kaikki on siis suhteellista. Kun mietit tilanteen vaihtoehtoiskustannuksia, kadehditko enää sittenkään?

Kateuden tunnetta voi pitää myös hyvänä ohjenuorana, sillä se kertoo usein ihmisen todellisista haaveista ja intohimoista. Kadehdimme yleensä asioita, joita itsessämme jo osittain on. Jos et esimerkiksi ole ollenkaan kiinnostunut musiikista, et varmaankaan ensimmäisenä kadehdi huippupianistia, tai jos kropan ulkoiset ominaisuudet eivät ole sinulle millään tapaa merkityksellisiä, tuskin jaksat syynätä kenenkään vatsalihaksia kateellisena. Omaa itseään kannattaa siis tarkastella kateuden tunteen hiipiessä esiin, ja miettiä, olisiko sillä mahdollisesti jotakin kerrottavaa.

Kateus juontaa usein juurensa siihen, että asiat ovat jo lähtökohtaisesti huonosti omassa elämässä, jolloin kuva muiden ihanasta elämästä helposti vääristyy ja toisten onni korostuu silmissäsi. Jos et siis ole tyytyväinen itseesi ja elämääsi, keskity näiden epäkohtien kehittämiseen, älä toisille katkeroitumiseen. Hyvän itsetunnon rakentaminen on pitkä prosessi, mutta vähentää huomattavasti näiden inhottavien kateuspuuskien määrää. 
Älä keskity asioihin, joihin et voi vaikuttaa. Jos toisella on luonnostaan paremmat geenit, älä turhaudu tai luovuta. Keskity omiin vahvuuksiisi, ja treenaa niitä asioita, joihin sinulla on valtaa. Sillä loppujen lopuksi, sitä sinulla on oikeasti yllättävän paljon, lähes kaikkeen.

KOLME HYVÄÄ

Blogeissa on viime päivinä pyörinyt tämä ihanan hyväntuulinen kolmen asian haaste, ja muiden vastausten lukeminen on saanut niin hyvälle mielelle, että päätin itsekin tarttua haasteeseen!

3 HYVÄÄ ASIAA PÄIVISSÄNI:
❤ Aamut. Herään aina sen verran aikaisin, että ehdin rauhassa juoda kahvini, syödä aamiaisen ja valmistautua päivään. Mun kohdalla aamut eivät koskaan ole täynnä kiirettä, väsymystä ja ärtymystä, vaan rauhassa tekemistä ja omaa aikaa. Aamu on päivän paras hetki.
❤ Treenit. Takana on nyt kolme viikkoa crossfitin alkeiskurssia, jonka aloittaminen oli kyllä parhaita päätöksiä pikään aikaan. Treenaamaan on aina kiva mennä, sillä meininki on ihanan yhteisöllinen, ja joka kerta oppii jotain uutta. Olen saanut juuri sitä kaivattua rutiinia, motivaatiota ja säännöllisyyttä liikkumiseen, ja haastanut itseäni ihan eri tavalla kuin yksin treenatessa.

❤ Pienet hyvät hetket, joihin tajuaa pysähtyä kiitollisena. Olen mestari nauttimaan pienistä arjen iloista, ja esimerkiksi pimeänä ja kylmänä aamuna lämmitettyyn autoon istahtaminen kahvimuki kädessä on ihan parasta!

3 HYVÄÄ ASIAA MINUSSA:
❤ Olen määrätietoinen ja kunnianhimoinen, enkä mene sieltä, mistä aita on matalin. Teen tosissani töitä unelmieni eteen ja uskon itseeni ja mahdollisuuksiini.
❤ Olen avoin ja helposti lähestyttävä. Minuun on helppo tutustua, ja uskallan puhua avoimesti henkilökohtaisemmistakin asioista ja heittää vähän ronskimpaa läppää.
❤ En vertaile itseäni kovinkaan usein muihin tai kadehdi. Muiden onni ei ole omastani pois, enkä ärsyynny toisten onnistumisista, vaan otan niistä inspiraatiota ja motivaatiota omaan tekemiseen.


3 HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA:

❤ Tuleva kesä ja sen tuomat mahdollisuudet. Kaikki on auki, ja saan lähteä tekemään mitä ikinä haluan. Kohti uusia haasteita ja maisemia!
❤ Matkustelu. Pari kivaa reissua on jo lyöty lukkoon, ja olen niin innoissani! Matkakuumeen huonoja puolia on, että se ei todellakaan helpota matkustamalla, vaan nälkä vain kasvaa syödessä…

❤ Elämä ihan yleensä. Mulla on tästä vuodesta kaiken kaikkiaan niin hyvä fiilis.

3 HYVÄÄ ASIAA BLOGISSANI:


❤ Palava innostus tätä hommaa kohtaan. Saan toteuttaa itseäni ja luoda kokoajan uutta. Olen visuaalinen ihminen, ja rakastan kuvata ja kirjoittaa. Olo on välillä kuin lapsella lumileikeissä, kun innostun tosissani vaikka uudesta postausideasta tai onnistuneista kuvista.

❤ Sen lisäksi, että blogi on minulle rakas harrastus ja ajanviete, se on myös hyödyllinen portfolio työelämässä. Haaveenani on päästä työskentelemään sosiaalisen median parissa, ja blogillani pystyn näyttämään taitoni valokuvaamisessa, kirjoittamisessa ja sosiaalisen median sivuston ylläpitämisessä.

❤ En voi olla mainitsematta lopuksi vielä Anettea, yhtä parhaimmista ystävistäni, jota en pari vuotta sitten ollut vielä edes tavannut. Tutustuttiin blogiemme kautta, ja on ihan huippua jakaa toisen kanssa sama harrastus ja mielenkiinnonkohteet sekä jutella kaikista niistä bloggaamiseen liittyvistä jutuista, jotka eivät muita kavereita välttämättä niin jaksa kiinnostaa. Blogijuttujen lisäksi Anelle voin tottakai jakaa myös muut elämän ilot ja surut <3


Haastan nyt kaikki muutkin bloggaajat tekemään tämän haasteen ja linkkailemaan omia versioitanne kommenttiboksiin, näitä on niin ihana lukea! 

TÖIHIN VAATELIIKKEESEEN? 7+1 VINKKIÄ TYÖHAASTATTELUUN

Työnhakuhommilla jatketaan! Pari viikkoa sitten jaoin täällä omat vinkkini hakemuksen ja CV:n tekoon, ja tällä kertaa perehdytään haastatteluvaiheeseen.



1. Hyvä valmistautuminen ja taustatieto


Selvitä asioita yrityksestä: palvelukulttuuri, valikoima, kohderyhmä… Mistä maasta yritys on lähtöisin ja millaisia kampanjoita se on viime aikoina mahdollisesti toteuttanut? Aito mielenkiinto yritystä kohtaan antaa hyvän vaikutelman.

2. ”Mitäköhän minulta kysytään?”

Mieti vastauksia etukäteen ainakin seuraviin kysymyksiin, jotta et jäädy tilanteen tullen. Kirjoita vaikkapa ylös kysymyksiä sekä asioita joita haluat vastauksissasi tuoda esille ja harjoittele niitä mielessäsi, jotta muistaisit pienen jännityksenkin vallitessa, mitä kaikkea haluat sanoa. Listasin alle muutamia yleisiä työhaastattelukysymyksiä sekä niitä, joita minulta on kysytty nimenomaan muodin pariin töihin hakiessani.



Yleisimpiä työhaastattelukysymyksiä:

• Kerro itsestäsi.

(Tiivistä lyhyesti nimi, ikä, asuinpaikka, elämäntilanne, muutama luonteenpiirre ja mahdolliset vapaa-ajan harrastukset tai mielenkiinnon kohteet.)

• Miksi haet tätä paikkaa?

(Kerro yleisesti, miksi haluat juuri vaatealalle, mutta pyri perustelemaan myös, miksi juuri tässä kyseisessä yrityksessä työskentely kiinnostaisi sinua.)

• Miksi juuri sinä olisit sopiva tähän työhön?

(Pyri yhdistämään nämä asiat käytännön kokemuksiisi. Jos kerrot esimerkiksi olevasi hyvä toimimaan hankalienkin asiakkaiden kanssa, anna joku esimerkki aiemmasta työtilanteesta osoittaaksesi tämän todeksi.)

• Mitkä ovat vahvuutesi? Entä heikkoutesi?

(Heikkouksista saatetaan kysyä sekä yleisesti, että juuri tähän tehtävään liittyen.)


• Kerro jokin kokemus vaikeasta tilanteesta aiemmassa työpaikassasi. Mitä tapahtui, miten asia selvisi ja mitä opit siitä?

• Kuvaile itseäsi yhdellä (tai esim. kolmella) sanalla.

• Millainen on hyvä esimies? Entä hyvä työilmapiiri?

• Onko sinulla jotain kysyttävää?

(Tähän kannattaa aina olla valmiina mietittynä kysymys tai pari, sillä siten pystyt osoittamaan kiinnostuksesi. Itse olen kysynyt muun muassa kuinka monesta jäsenestä myyntitiimi koostuu ja millaisia soppareita ja työtehtäviä kenelläkin on, tai kysellyt etenemismahdollisuuksista ja työnantajan omasta taustasta ennen tämänhetkiseen asemaansa päätymistä.)


Juuri vaateliikkeeseen hakiessani kysyttyjä kysymyksiä:

• Mistä saat inspiraatiota pukeutumiseesi?

• Onko sinulla tyyli-idolia?

• Mitä blogeja luet?

• Mitkä ovat lempparitrendisi tulevalta seasonilta?

• Mitä työtehtäviisi kuuluu?

(Sinun ei tietenkään oleteta tietävän kaikkia aikatauluja ja pikkutarkkoja velvollisuuksia, vaan tarkoitus on testata, oletko yleensäkin perillä siitä, millaista työtehtävää olet hakemassa. Toisinaan minulle on myös kerrottu esimerkkejä liikkeessä tapahtuneista tilanteista ja kysytty, miten olisin itse toiminut kyseisissä tilanteissa.)

• Millainen somenkäyttäjä olet?

(Jotkut liikkeet päivittävät esimerkiksi omaa Instagram-tiliään, jolloin sosiaalisen median hallitsemisesta saattaa olla hyötyä. Ja let´s face it, tänä päivänä somea hyödynnetään, tai ainakin pitäisi hyödyntää, lähes kaikessa myynnissä ja markkinoinnissa.)

+ Varaudu kaikkeen! Minun on joskus pitänyt esimerkiksi tehdä haastattelun yhteydessä myymälän esillelaittoa tai toimia myymälässä kuvitteellisessa asiakaspalvelutilanteessa toisen myyjän esittäessä asiakasta.


3. Näytä kiinnostuksesi

Tähän pätee sama juttu kuin hakemusta tehdessä. Motivoituneet työntekijät ovat niitä parhaita ja myös oppivat ja kehittyvät nopeiten. Vaikka taidoissa vielä olisikin puutetta ja kokemusta olisi vähän, kaikki on korjattavissa innostuneella asenteella ja aidolla kiinnostuksella. Yritys haluaa varmasti palkata tyypin, josta paistaa kilometrien päähän halu saada juuri tämä työpaikka.

Kyseessä on asiakaspalvelutyö, joten persoona lopulta ratkaisee. Pirteys, iloisuus ja lähestyttävyys ovat ensisijaisen tärkeitä piirteitä hyvälle asiakaspalvelijalle, joten keskity positiiviseen ja avoimeen olemukseen.

4. Pukeutuminen

Vaikka asuvalintasi ei suoranaisesti ratkaise mitään, tällä alalla sillä on kuitenkin merkitystä. Myyjän tulee pukeutumisellaan edustaa työpaikkaansa ja inspiroida asiakasta. Pukeutuminen muodostaa sinusta ensimmäisen vaikutelman ja kokonaiskuvan haastatteluun saapuessasi, ja kivasti pukeutuminen lisää mitä todennäköisimmin myös omaa itsevarmuuttasi tilanteessa. Pyri pukeutumaan kyseisen brändin tyyliin sopivasti, mutta säilytä silti oma juttusi.


5. Asenne ratkaisee ja itsevarmuus myy

Tämä saattaa kuulostaa tyhjältä kliseeltä, mutta usko itseesi. Älä päästä päähäsi ajatuksia, kuinka kaikki muut hakijat ovat varmasti sinua parempia ja epäonnistut kuitenkin. Jos sinut on kutsuttu haastatteluun, sinua pidetään potentiaalisena hakijana, ja sinuun uskotaan.


Omalla fiiliksellä ja asennoitumisella haastattelutilanteessa on paljonkin merkitystä. Kun olen mennyt haaastatteluun epävarmana ja lievästi paniikissa, epävarmuuteni on näkynyt, enkä ole saanut paikkaa. Kun taas olen uskonut itseeni ja omiin mahdollisuuksiini, hyvä fiilikseni on välittynyt haastattelijalle ja olen saanut työn. Eräs aiemmista työnantajistani kertoi valinnan kohdistuneen lopulta juuri minuun, sillä olin haastattelussa kertonut voivani saavuttaa mitä vain ikinä tahdonkin, jos teen tarpeeksi kovasti hommia. Määrätietoisuuteni oli siis tehnyt vaikutuksen.


Kannattaa myös pitää mielessä, että haastattelijakin on vain ihminen, jolla on elämässään omat haasteensa ja epävarmuutensa. Jos haastattelija vaikuttaa tympeältä tai tiukalta, hän on todennäköisesti samanlainen myös muita hakijoita kohtaan.

6. Valmistaudu kieltävään vastaukseen

Työtä hakiessa voit saada useammankin kieltävän vastauksen, ennen kuin tärppää. Jos sinua ei tällä kertaa valittu, se ei tarkoita, että olisit huono hakija. Joku toinen vain sattui olemaan vielä parempi, tai jollain tapaa sopivampi kyseiseen työhön. Eri yrityksillä on omat arvonsa ja hakukriteerinsä, joten voi olla, että persoonasi sopii johonkin brändiin täydellisesti, kun taas toiseen ei.

7. Opi epäonnistumisista

Jokainen haastattelu opettaa jotain uutta, ja näihin tilanteisiin kannattaakin suhtautua oppimiskokemuksina. Seuraavalla kerralla olet taas aiempaa itsevarmempi, ja tiedät jo paremmin, mitä odottaa. Kirjoita haastattelun jälkeen ylös asioita, joita jäi mieleen. Tuliko yllättäviä kysymyksiä joihin et osannut vastata, mikä meni hyvin ja missä onnistuit, missä taas et? Näin saat kokemuksesta kaiken irti ja pystyt kehittämään itseäsi ensi kertaa varten.

Toivottavasti sait näistä postauksista jotain uutta irti! Jos sulle heräsi mitä vain kysyttävää aiheesta, kommenttiboksi on auki ja viestiä voi tietysti laittaa myös sähköpostilla (suvimyllymakiblogi@gmail.com), blogin Facebookissa tai Instassa @suvisailamaria. Päivittelisin jatkossakin mieluusti työ- ja opiskeluaiheisia postauksia, jos jengiä kiinnostaa.

TÖIHIN VAATELIIKKEESEEN? 5 + 3 VINKKIÄ HAKEMUKSEEN JA ANSIOLUETTELOON

Vaikka blogini toisinaan muistuttaa päiväkirjaa ja jaan täällä juttuja omasta elämästäni, haluan ehdottomasti myös pystyä blogini avulla auttamaan, inspiroimaan ja motivoimaan ihmisiä eri asioissa. Haluan jakaa vinkkejä ja ideoita aiheista, jotka ovat itselleni tuttuja ja joista minulla on teille jotain annettavaa.


Vaatemyyjän työ oli pitkään suuri unelmani, sillä olen lähes aina ollut kiinnostunut muodista ja pukeutumisesta, ja asiakaspalvelu on minulle hyvin luontaista. Töitä hakiessani olisin halunnut kuulla tai lukea enemmän ihmisten kokemuksia ja kaivannut tietoa aiheesta, joten juuri tällaiselle pienelle vinkkipaketille olisi silloin ollut käyttöä. Nyt vuoden alussa, kun kesätyöpaikatkin alkavat pikkuhiljaa aueta, ja työnhaku on aiheena vielä normaalia ajankohtaisempi, päätin laittaa omat vuosien varrella oppimani vinkit jakoon. Ja kuten jo aiemmin lupailinkin, tänä vuonna blogissani keskitytään ura-aiheisiin postauksiin aiempaa enemmän.

Olen siis nyt työskennellyt myyjänä Lindexillä viime vuoden tammikuusta alkaen. Sain ensin määräaikaisen sopimuksen kesän loppuun, jonka jälkeen paikkani vakituistettiin ja sain jatkaa töitä opintojeni ohessa. Tätä ennen työskentelin myyjänä Glitterillä, ja muutakin asiakaspalvelukokemusta oli jo muutaman vuoden ajalta. Olen myös lähettänyt hakemuksia ja käynyt haastatteluissa, jotka eivät ole johtaneet paikan saamiseen. Nämä kokemukset ovat opettaneet paljon, ehkä jopa enemmän kuin ne, joiden johdosta olen työpaikan napannut!

Päätin jakaa tämän aiheen kahteen postaukseen, joten nyt katsotaan, mitä vinkkejä minulla on antaa hyvään ansioluetteloon ja hakemukseen liittyen, ja seuraavassa osassa paneudutaan haastatteluvaiheeseen. Vinkit perustuvat täysin omaan kokemukseeni, ja joku saattaa tietysti olla asioista myös eri mieltä. Jotkut kohdista ovat varmasti itsestäänselvyyksiä monelle, mutta uskon, että joku teistä pystyy saamaan tästä jotain uutta irti. Osa vinkeistä pätee myös muihin työpaikkoihin, ja osan kohdistan juuri tähän työhön.


1. Ole aktiivinen.

Hae, hae hae! Mitä useampaan paikkaan haet, sitä suurempi todennäköisyys tietysti on, että jostain tärppää. Avoinna olevien työpaikkojen hakemisen lisäksi voit tehdä myös avoimia hakemuksia ja käydä viemässä niitä mielenkiintoisilta vaikuttaviin paikkoihin. Joissakin yrityksissä saatetaan nykyään ottaa vastaan vain sähköisiä hakemuksia, mutta paikalla käymisestä, itsensä esittelemisestä ja positiivisen kuvan jättämisestä ei varmasti ole koskaan haittaa. Älä pelkää hakea, vaikka et täyttäisikään kaikkia toivottuja ominaisuuksia. Esimerkiksi kaupan alan koulutusta usein toivotaan, mutta se ei ole missään nimessä mikään elinehto vaatemyyjän työssä. Hanki kuitenkin myös työkokemusta vaikka muista asiakaspalveluduuneista, sillä jotain kokemusta esimerkiksi kassan käytöstä useimmiten vaaditaan.

2. Vakuuta. ”Myy itsesi.”

Hakemuksesi tavoite on saada työnantaja uskomaan, että juuri sinä olisit se paras vaihtehto. Kerro, mitä sinulla on annettavaa tälle yritykselle ja pyri perustelemaan, eli yhdistämään nämä asiat käytännon kokemuksiisi. Älä tee hakemuksesta liian pitkää. Työnantaja ei halua kuulla koko elämäntarinaasi, vaan vain ne asiat, jotka todella merkitsevät. Sama pätee myös ansioluetteloon.

+ Suositukset. Mieti, olisiko jostain aiemmasta työpaikastasi mahdollista saada suosituskirjettä ja/tai puhelinnumeroa, johon uusi työnantaja voi soittaa ja kysellä sinusta. Kun pääsin aikanaan yhteen työpaikoistani, pomoni oli ensin soittanut entiselle työnantajalleni ja uskon hänen kehujensa vahvistaneen päätöksen ottaa minut töihin.

3. Osoita kiinnostuksesi.

Motivoituneet työntekijät ovat niitä parhaita ja myös oppivat ja kehittyvät nopeiten. Vaikka taidoissa vielä olisikin puutetta ja kokemusta olisi vähän, kaikki on korjattavissa innostuneella asenteella ja aidolla kiinnostuksella. Yritys haluaa varmasti palkata tyypin, jolle muoti on intohimo ja joka todella haluaa saada juuri tämän työn.


4. Panosta CV:n ulkoasuun.

Työ, jota haet, on ainakin jossain määrin luovaa ja visuaalista, joten on tärkeää, että visuaalisuutesi tulee esiin jo ansioluettelossasi. Esimerkiksi täältä löytyy kymmenittäin ilmaisia CV-pohjia, joista on helppo muokata omannäköisesi lisäämällä omat tiedot ja kuva ja vaihtamalla värejä sekä fontteja. Älä kuitenkaan kikkaile liikaa esimerkiksi fontin kanssa, sillä tekstiäsi pitää pystyä lukemaan helposti ja vaivattomasti.

Tarkista oikeinkirjoitus! Jos tiedät, etteivät yhdyssanat ja pilkkusäännöt ole vahvinta alaasi, pyydä joku toinen oikolukemaan tekstisi. Jos hakemus on täynnä huolimattomuusvirheitä, työnantaja varmasti ajattelee, ettet halunnut paikkaa tarpeeksi panostaaksesi hakemukseen kunnolla.

+ Huom! Jos käytät samaa hakemusta moneen paikkaan, muista tarkistaa huolellisesti, ettet vahingossa jätä minnekään näkyviin jonkin toisen yrityksen nimeä. Pyri muutenkin kohdistamaan hakemuksesi juuri kyseiseen paikkaan.

5. Edustava kuva.

Kuvan avulla pystyt mahdollisesti jo etukäteen osoittamaan tyylikkyytesi ja näyttämään, että ainakin siltä osin sopisit tähän työhön. Vaikka pukeutuminen ei tietenkään ole mikään ykköskriteeri valintaa tehdessä, tällä alalla sillä on kuitenkin jonkin verran merkitystä, sillä myyjän pitää työssään pystyä ainakin jossain määrin edustamaan kyseistä yritystä myös ulkoisella olemuksellaan. Älä valitse huulet töröllä otettua huonolaatuista selfietä, vaan pyydä vaikka kaverisi ottamaan sinusta ihan kunnollinen kuva. Instafeediltä napattu selfie saattaa antaa välinpitämättömän kuvan ja työnantajasta voi tuntua, ettet ole ottanut hommaa ihan tosissasi.

+ Sosiaalinen media. Mainitse CV:ssä myös kaikki someosaamisesi, jos sellaista löytyy. Monet yritykset esimerkiksi päivittävät Instagram- ja Facebook-profiiliaan, jolloin näiden asioiden hallitseminen katsotaan hyödyksi. Jos tykkäät esimerkiksi panostaa Instagramiisi tai kirjoitat blogia, joka voisi sopia tähän yhteyteen, kannattaa siitä mainita. Monissa CV-pohjissakin on nykyään valmiina kohdat, jonne liittää omat sosiaalisen median kanavasi.

Nyt haluaisin ehdottomasti kuulla, oliko vinkeistä teille jotain hyötyä!

Energistä uutta viikkoa kaikille ja tsemppiä työnhakuun!

MITÄ TOIVON VUODELTA 2018?

Rakastan uusia alkuja, ja vuoden vaihtuessa olo on aina inspiroitunut ja motivoitunut. Ankeiden uudenvuodenlupausten listaamisen sijaan ajattelin tänä vuonna vastailla näihin upean Johannan blogista löytämiini kysymyksiin. Vuoden kuluttua  voidaan sitten palailla katsomaan, menivätkö asiat lopulta kuten toivoin.

Huono tapa, jonka haluan rikkoa: Aamiaisen syöminen on aina ollut minulle itsestäänselvyys, mutta viime aikoina se on jäänyt valitettavan usein syömättä ja tullut korvatuksi pelkällä kahvilla. Tähän asiaan haluan ehdottomasti tehdä muutoksen. Kun aamun aloittaa hyvällä ja ravitsevalla aamupalalla, on terveellisten valintojen tekeminen paljon helpompaa koko päivän ajan.  

Paikat, jonne haluan matkustaa: Varattiin just helmikuulle reissu Berliiniin ystäväni Saaran kanssa, ja kesällä olisi tarkoitus lähteä viikoksi jonnekin lämpimään meidän tyttöporukan kesken. New York nousi viime vuoden aikana haavelistani kärkeen, mutta sen toteuttamista täytynee vielä vähän odotella. Kotimaan matkailun osalta haluaisin ehdottomasti päästä kesällä käymään Hangossa.

Asia, jossa haluan olla parempi: Haluaisin pystyä urheilun osalta parempiin suorituksiin. Ennen pystyin juoksemaan puolimaratonin, mikä tuskin olisi enää tällä hetkellä mahdollista. Haluan treenata salilla, kokeilla crossfitiä ja päästä taas lenkkeilyn makuun. Toisena toiveena olisi oppia kuvaamaan ja editoimaan videoita. 
 

Homma, jonka parissa haluan viettää enemmän aikaa: Ehdottomasti tämä blogi. Aionkin lähiaikoina tehdä pieniä muutoksia omaan arkeeni raivatakseni tälle rakkaalle harrastukselle enemmän tilaa kalenterista.


Kirja, jonka haluan lukea: Ensimmäisenä tulee mieleen Henriikka Rönkkösen toinen kirja, joka julkaistaan maaliskuussa. Kuuntelen myös ahkerasti äänikirjoja, ja Bookbeatin listoilla onkin jo muutama kirja odottelemassa vuoroaan. 


Arjen rutiini, johon toivon muutosta: Ruokaa pitäisi ehdottomasti laittaa enemmän itse. Ehkä tästä tuleekin virallinen uudenvuodenlupaukseni. 

Piirre, jota haluan itsessäni vahvistaa: Määrätietoisuus ja oman jutun  tekeminen muiden mielipiteistä välittämättä. Haluan myös päästä hyödyntämään visuaalisuuttani enemmän. 

Uusi asia, jota haluaisin kokeilla: Pääkaupunkiseudulla asuminen. Haaveissa olisi siis hommata kesäksi duunipaikka Helsingistä.


Teema, jota toivon vuodelle 2018: Saattaa kuulostaa hassulta elämäntilanteeseeni ja ikääni nähden, mutta ehdottomasti uralla eteneminen. Haluan kehittää blogiani ja tehdä kivoja yhteistöitä sekä päästä kesäksi työpaikkaan, jossa voin tehdä tulevaisuudenhaaveitani vastaavaa duunia.

10 x VIIME PÄIVIEN PARAS


 Se valtavan vapautunut fiilis kävellessäni ulos vuoden viimeisestä tentistä. Ihana päästä kiireisen syksyn jälkeen muutamaksi viikoksi hengähtämään kouluhommista.

❤ Tenttiviikon päätteeksi käytiin vielä yhdessä luokan tyttöjen kanssa kahvilla loman alkamisen kunniaksi

 Puhelu, joka lämmitti mieltä enemmän kuin mikään pitkään aikaan

 Työporukan pikkujoulut. Pääsin ensimmäistä kertaa testaamaan Escape Roomia, oli ihan super hauskaa!

 Glögi, jota olen taas jokavuotiseen tapaani kitannut menemään ihan hulluna


 Pitkään vaivannut asia, joka saatiin vihdoin selvitettyä. Tuli niin helpottunut olo. 

❤ Ed Sheeranin ja Eminemin uusi biisi, täyttä lovea!!

❤ Lumi, joka on tuonut paljon kaivattua valoa tähän pimeimpään vuodenaikaan 

 Joululahjashoppailu. Tänä vuonna olen onnistunut lahjahankinnoissani melkoisen hyvin, vaikka itse sanonkin! 

❤ Pitkän pohdinnan tuloksena varattu kampaaja-aika. Kyllä se polkka vaan on mun juttu!

TÄNÄ VUONNA TAPAHTUI

Huhh, niin muuten todellakin tapahtui! Melkeinpä hengästyttää miettiä, miten paljon muutoksia ehti vuoden aikana elämässäni tapahtua, oikeastaan sen ihan jokaisella osa-alueella. Vuosi 2017 oli yksi parhaita, ja samalla hirveimpiä elämässäni. 

Tammikuussa lopetin opinnot yliopistossa (siitä lisää täällä), jätin ihanan Tampereen taakseni ja palasin kotikaupunkiini Raumalle. Jätin siis myös aiemman työpaikkani ja aloitin täällä Raumalla uudessa työssä, jossa olenkin viihtynyt paremmin kuin yhdessäkään aiemmassa. Vuoden alussa hain myös todella pitkän pohdinnan jälkeen uudelleen opiskelemaan, ja syksyllä pääsinkin aloittamaan uudessa koulussa. Lähes kolmen vuoden parisuhde tuli myös päätökseensä, mikä tietysti aiheutti vuoden mittaan kuohuja suuntaan jos toiseenkin.

Vuoden kohokohtina mieleeni jäivät uuden työn saaminen, kouluun pääseminen, onnistuneet juhannusfestarit sekä muut ihanat kesämuistot. Pikku G:n keikka, joka ylitti kaikki odotukseni (jotka muuten olivat jo valmiiksi ihan hemmetin korkealla), mahtava reissu Pariisiin, koulussa tehdyt uudet tuttavuudet ja kaikki läheisten ja ystävien kanssa vietetyt tärkeät hetket 

Jos kulunutta vuotta pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi varmasti opettavainen. Tämä vuosi opetti minulle, että kaikesta selviää. Vaikka välillä rämmittäisiinkin epätoivoisesti pohjamudissa, ja juuri sillä hetkellä tuntuisi, että koko maailma kaatuu päälle. Olen myös oppinut ottamaan asiat paljon rennommin ja lopettamaan turhan stressaamisen esimerkiksi koulun suhteen. Näissä asioissa otin ihan huippusuuren harppauksen syksyn aikana. 

Ennen kaikkea olen oppinut arvostamaan ja rakastaman itseäni. Oppinut tuntemaan oman arvoni ja tietämään, milloin kannattaa taistella ja jäädä, milloin taas kävellä pois. Oppinut vaatimaan vain parasta itselleni. Asiat eivät aina mene, kuten suunnittelee, eivätkä ihmiset aina ole sitä, miltä aluksi näyttää. Omaa polkuaan kannattaa kulkea ja unelmiaan tavoitella viimeiseen asti. 



Kun tämä vuosi 2017 kahden viikon kuluttua tulee päätökseensä, tunnen olevani taas askeleen lähempänä omia unelmiani ja omaa itseäni. Fiilis on helpottunut, onnellinen ja odottavainen. Kaikki on niin hyvin.

TÄTÄ ET TIENNYT MINUSTA PART 2

Tämä heinäkuussa julkaisemani listaus asioista, joita ette vielä tienneet minusta, nousi koko vuoden luetuimmaksi tekstiksti blogissani. Päättelin siis, että jatko-osalle saattaisi olla kysyntää, joten nyt laitetaan seuraavat paljastukset jakoon!

Mulle on melko yleistä, että tajuan kesken unen näkeväni unta, mutta en kuitenkaan herää siihen. Pystyn siis tekemään unessani mitä haluan ja annan esimerkiksi perässäni juoksevan sarjamurhaajan ottaa mut kiinni, koska tiedän herääväni heti sen seurauksena. Tutkin asiaa ja huomasin, että tälle on jopa oma nimitys (selkouni), ja tämä on itseasiassa yllättävänkin yleistä. Onko joku teistä kokenut saman?

Leipäjuusto on suuri heikkouteni. Lähes aina sitä ostaessani syön koko jättimäisen palan kokonaan yksinäni. Ilman mitään lisukkeita ja yhdeltä istumalta. Nam.

Kannan suurinpiirtein koko omaisuuttani aina laukussani, enkä juuri koskaan poistu kotoa pelkän pienen käsilaukun kanssa. Saankin usein kuulla muutamalta ystävältäni näistä ”säkeistä”, joita kannan aina mukana 😀

Onnistun myös ajan mittaan keräilemään laukkuni pohjalle mitä ihmeellisimpiä tavaroita. Viimeksi koululaukkua tyhjentäessäni pohjalta paljastui muun muassa kolme paria sukkia, shampoo ja hoitoaine. #varaudukaikkeen
Kiroilen arkisessa puheessani ihan turhaan, mikä ei tietysti näin blogin kautta teille mitenkään välity. Tottakai hillitsen itseni tilanteissa, joissa sitä vaaditaan, mutta esimerkiksi lähimpien ystävieni seurassa puheestani puuttuu suodatin kokonaan! 😀

En ymmärrä, miten niin monien mielestä asioiden hoitaminen puhelimessa on jotenkin ahdistavaa. Haluan aina mieluummin soittaa, kuin laittaa sähköpostia tai käyttää sähköistä ajanvarausta.

En keksi montaa hirveämpää asiaa maailmassa, kuin opiskelijaristeilyt. #neveragain

Keräilin pienenä leijonia. Huoneeni nurkassa oleva pieni pöytä täyttyi pienistä pehmoleluversioista ja muovileijonista, kun taas seinälläni olevalle hyllylle pääsivät kaikki kookkaimmat kaverit. Osasin myös piirtää leijonan varmaan kymmenellä eri tavalla 😀

Mulle on aikanaan tehty oikomishoitoja seitsemän vuotta. Oli rautaa siellä sun täällä, mutta nyt saan olla kiitollinen suorasta hammasrivistöstäni.

Olen niin hulluna kissoihin, että olen muutamaankin otteeseen jopa pysäyttänyt auton tien viereen söpön kisun nähdessäni ja mennyt silittämään, hehh

Tykkään ihan sairaasti Popedan musiikista, joka siis poikkeaa erittäinkin paljon omasta musiikkimaustani yleensä. Kakskytä centtiä ja Tahdotko mut tosiaan, ihan huikeita biisejä!! Varsinkin kesäiltoina tämän yhtyeen biisit kolahtavat erityisen kovaa, ja Popedan keikka olikin ehdoton suosikkini viime kesän juhannusfestareilla.

Olen juossut kaksi puolimaratonia. 


 

Yksi lempitavoistani rentoutua on kierrellä vaatekauppoja rauhallisena arkiaamuna ihan yksinäni. Vaikken olisi edes aikeissa ostaa mitään, on ihana kierrellä tyhjissä kaupoissa ja hypistellä vaatteita.

Olen jo ainakin vuoden maksanut Netflixistä ihan turhaan, koska en ikinä katso sieltä mitään. En vaan ole saanut aikaiseksi lopettaa tilausta. 

Jos en jaksa kirjoittaa jotakin juttua muistiin, tai asia tulee mieleen esimerkiksi autoa ajaessani, lähetän jutun itselleni WhatsApin ääniviestinä…:D

Mua kutsutaan todella usein Suveksi. Tämä alkoi yläasteella, kun meidän porukassa kaikkien nimet piti jotenkin soveltua yhteen ja ilmeisesti loppua e-kirjaimeen. Nykyään jopa äitini käyttää tätä nimitystä, ja entisessä työpaikassakin mut tunnettiin ennemmin Suvena kuin Suvina.

LIFE UPDATE / TERKUT PARIISISTA!


Heippa tyypit, tuntuupa kivalta olla taas postailemassa! Koko syksy on oikeastaan hurahtanut ohi ihan silmänräpäyksessä ja syvän blogihiljaisuuden vallitessa, joten nyt voisi olla pienen päivityksen paikka. Miten mun syksy on sujunut, mitä mulle kuuluu nykyään, ja mitä ylipäänsä touhuilen elämässäni tällä hetkellä?

Aloitin siis tänä syksynä opinnot ammattikorkeakoulussa International Business -linjalla, ja suureksi onnekseni olen viihtynyt uudessa koulussa erittäin hyvin. Viime syksyn kauhutarinan (linkki postaukseen) jälkeen tuntuu erittäin hyvältä huomata opiskelevansa vihdoin alaa, joka vastaa tulevaisuudenhaaveitani ja todella kiinnostaa minua. Opiskelu englanniksi on ollut yllättävän helppoa, ja kansainvälinen ryhmämme on täynnä ihan huipputyyppejä! En rehellisesti sanoen olisi juuri nyt missään muussa koulussa mieluummin. 

Opintojeni ohella olen myös jatkanut työskentelyä vaatemyyjänä, ja vaikka pidänkin työstäni ihan älyttömästi, on koulun ja työn yhdistäminen välillä melko raskasta. Näiden lisäksi kun haluaisi vielä ihan kamalasti löytää aikaa bloggaamiselle (joka on itseasiassa paljon aikaavievämpää hommaa, kuin miltä ulospäin saattaa näyttää), niin menee yhtälö aika mahdottomaksi. Intoa ja ideoita blogin varalle olisi kuitenkin kasapäin, ja jatkossa yritänkin ehdottomasti raivata kalenterin sivuilta enemmän tilaa tälle rakkaalle harrastukselleni.

Maanantaina palailin aivan ihanalta viikonloppuvisiitiltä Pariisista, ja täytyy sanoa, että oli kyllä ihan huikea reissu! Sekin varmasti kertoo jo jotain, että viimeisenä iltana hotellilla päädyin googlettamaan ”vuokra-asunnot Pariisi”, heh. Tämän pienen irtioton jälkeen jaksaakin sitten vetäistä kunnon loppurutistuksen koulussa ja töissä ennen joulun hengähdystä. Reissusta luvassa vielä rutkasti materiaalia tänne blogiin, olkaahan kuulolla!

MIKSI ?!

Tein pari vuotta sitten vanhan blogini aikoina postauksen, jossa ihmettelin asioita aina vessapaperirullien luotettavuudesta margariinin lempinimiin, ja se nousi yhdeksi blogihistoriani luetuimmista postauksista. Päätinkin nyt toteuttaa samanlaisen postauksen uudelleen, ihmettelyn aiheet kun eivät maailmasta lopu, ainakaan minun elämässäni! 😀

Miksi löysin tämän kuvissa näkyvän täydellisen kesämekon ja myös toisen ihanan yksilön vasta, kun kesä oli jo loppu?


Miksi en saanut sanottua jehovantodistajille ei, ja lopulta päädyin katsomaan tabletilta viiden minuutin videota Jeesuksesta yöshortseissani rappukäytävässä?

Miksi väsymys tuntuu aina välillä jaloissa kamalana särkynä?


Miksi tajusin vasta muutaman vuoden ranskaa opiskeltuani, että ”Bonjour” todella tulee sanoista hyvä ja päivä?

Miksi osaan edelleen Winx clubin tunnusmusiikin ulkoa?

Miksi filosofia oli lukiossa kaikkien mielestä niin tylsää ja vastenmielistä? Itse tykkäsin siitä ihan oikeasti.

Miksi Tampereella ei ole Zaraa?

Miksi hirveä väsymys iskee aina seitsemän tai kahdeksan aikaan, mutta pari tuntia myöhemmin, kun oikeasti voisi mennä nukkumaan, ei yhtäkkiä väsytä enää ollenkaan?

Miksi viininpunainen tulee hittiväriksi joka ikinen syksy? (Miksi myös ostan viininpunaisia vaatteita joka syksy, vaikka vakuutan itselleni ja muille olevani jo täysin kyllästynyt…)

Miksi ihmiset juoksevat juoksumatolla, vaikka saman voisi tehdä raittiissa ulkoilmassa ja katsella maisemia salin seinän tuijottelun sijaan?
Miksi en uskalla mennä kulmien kestopigmentointiin, vaikka olen haaveillut siitä jo monta kuukautta?


Miksi yksin vaateliikkeissä kiertely on niin rentouttavaa? Vaikka en olisi edes ostamassa mitään, on ihana hypistellä vaatteita ja keräillä ideoita omaan pukeutumiseen.

Miksi aina ponttonista puhuessani joudun miettimään, oliko se tamponi vai ponttoni?

Miksi myös aina sen sanottuani jään miettimään, sanoinko sittenkään oikein?

Miksi jouduin juuri äsken tarkistamaan kummankin sanan kirjoitusasun googlesta…?

Miksi sisustuslehtien tekstit ovat aina niin naurettavan huonoja ja kliseisiä? Tyydyn nykyään vaan katselemaan kuvat läpi, ja hyvää viihdettä kaivatessani perehdyn paremmin myös teksteihin 😀


Miksi en pienenä meinannut millään oppia sanomaan resepti-sanaa, vaan sanoin aina repetsi?

Miksi asuntoni ikkunoiden edessä pitää olla niin paljon isoja puita, ettei valo pääse oikeastaan koskaan kunnolla sisään?

Miksi en käytä punaista huulipunaa useammin? Nyt seuraa kunnon ryhtiliike asian suhteen!


Miksi tekstin lukeminen konkreettisesti paperilta on niin paljon miellyttävämpää kuin tietokoneen ruudulta? Vaikka rakastankin lukea blogeja, on lehtien selailussa ihan oma hohtonsa, ja myös koulukirjoissa valitsen ehdottomasti perinteisen paperiversion e-kirjan sijaan.

Miksi päätin pari vuotta sitten, etten missään nimessä ole festari-ihminen? En tiedä, mihin tämä väite perustui, sillä onhan festareilla ihan hemmetin hauskaa!


Miksi päädymme ystäväni kanssa lähes aina kahville ABC:lle rekkakuskien ja mopopoikien keskelle? 😀

Miksi kirjoitan aina puhelimeni muistiinpanot täyteen asiota, ja lopulta unohdan ne?

Miksi käytän edelleen yläasteella ostamaani suoristusrautaa, joka on reunoilta täysin värinsä menettänyt ja käytön jälkeen hiukseni haisevat koko päivän palaneelta…?

Miksi kaikki rahapelit ovat niin ärsyttäviä? En koskaan lottoa tai osta arpoja, enkä varsinkaan laittaisi rahojani pelikoneeseen.

Miksi Lidlin sydämenmuotoiset kauraleivät ovat niin hyviä? Väittäisin, etten ole koko elämässäni syönyt niin hyvää leipää. (Ja paahdettuna tietenkin.)



Ja hei, tänään on viimeinen päivä hyödyntää koodia SUVI25 Deseniolle ja saada alennusta julisteista! (Postaukseen pääset tästä.)