RAKAS PÄIVÄKIRJA…

Jos nyt oikein laskin, takana on tänään 75 päivää Ranskassa, edessä vielä 46. Yli puolenvälin siis mennään jo. Tarkoitus ei ollut todellakaan jättää blogia näin hiljaiseksi, mutta jotenkin se vain tapahtui. Ensimmäiset päivät ja viikot kaikki energia kului kämpän metsästykseen (asunto, jossa mun oli tarkoitus asua, osoittautuikin täydeksi katastrofiksi…), uusiin rutiineihin totutteluun ja vieraaseen maahan asettumiseen. Asuntoasia ratkesi lopulta, ja yhtäkkiä olikin hurahtanut jo niin monta viikkoa tänne saapumisesta, että tuntui vaikealta enää aloittaa. Oli tapahtunut jo niin paljon, ja olin ehtinyt kokea fiiliksiä niin laidasta laitaan, että niitä olisi ollut mahdotonta enää tiivistää yhteen blogipostaukseen. Olen kuitenkin kirjoittanut päiväkirjaa lähes päivittäin – osittain siksi, että haluan muistaa tämän kokemuksen vielä vuosienkin päästä, osittain ihan vain pysyäkseni järjissäni. Tänään raotan päiväkirjani sivuja teillekin. 

Lyon Suvi Myllymäki
tiistai, 20.elokuuta

Aamukahvi sängyssä, hyvät yöunet takana. Toiseksi viimeinen aamu kotona, lattialla matkalaukut valmiina täytettäviksi. Olo on hyvä ja levollinen. Mahanpohjassa kuitenkin kutkuttaa. Huomenna Helsinkiin, sieltä päiväksi Lissaboniin, perjantaina perillä Lyonissa. Edessä elämäni seikkailu.

 

perjantai, 30.elokuuta

Huhhuh. Saavuttiin Iran kanssa viikko sitten tänne asuntoon, ja ensimmäinen reaktio oli järkytys. Vessan lattia (kuten kaikki muutkin lattiat) oli saastainen, keittiön viemäri vuotaa vedet suoraan allaskaappiin, jääkaappi oli täynnä jotain outoa tahmaa ja haisi ihan järkyttävältä, roskia ei oltu viety ja pyykkikorissa lojuivat asunnon omistajan likapyykit. Kaiken lisäksi se mies asuu täällä meidän kanssa, vaikka vuokrasin tämän asunnon nimenomaan vain itselleni. Mitä helvettiä?!

Kaikesta huolimatta en ole kertaakaan miettinyt, että haluaisin lähteä kotiin, tai että katuisin tänne tuloa. Lyon on ihana. Täällä on niin lämmin, kauniita rakennuksia ja upeita maisemia riittää loputtomiin. Tämä vaihtokohde oli niin oikea valinta mulle.

 

lauantai, 31.elokuuta

Saavuin eilen tänne mun toiseen väliaikaismajoitukseen, ja oven avattuani purskahdin itkuun helpotuksesta. Ensimmäistä kertaa haistoin puhtauden ja raikkauden Suomesta lähdön jälkeen. Odotan niin paljon tiistaita ja koulun alkua, jotenkin tosi tylsää olla täällä vaan yksin.

 

Pariisi Suvi Myllymäki

 

sunnuntai, 1.syyskuuta

Herään täällä melkein aina luontaisesti samaan aikaan, about ysiltä. Eilen oli ensimmäinen huono päivä täällä. Yksin hengaaminen kävi sietämättömän tylsäksi, ja pää tuntui hajoavan täällä neljän seinän sisällä. Lähdin kaupungille kiertelemään. Yleensä rakastan tehdä sitä nimenomaan omassa rauhassani, mutta nyt sekin tuntui tylsältä yksin. Olisin halunnut jonkun, jonka kanssa jutella, jakaa näkemäni ja pysähtyä kivalle terdelle kahville tai viinille.

Sain eilen suurlähetystöstä viestin, että täällä Lyonissa on tapahtunut veitsi-isku. Viestissä kehotetaan välttämään tapahtumapaikkana ollutta metroasemaa ja seuraamaan paikallisia tiedotteita ja mediaa.

 

lauantai, 7. syyskuuta

Koulu alkoi vihdoin tiistaina, ihanaa! Kaikki tyypit meidän vaihtariporukassa vaikuttaa ihan mahtavilta, ja myös opettajat todella mukavilta ja helposti lähestyttäviltä. Opiskelu lähtikin yllättäen heti ihan kunnolla käyntiin, ja iltapäivällä meillä oli jo ensimmäinen luento ranskaa. Päivän päätteeksi mun päätä särki niin paljon, kun kaikki jännitys purkautui, ja oli joutunut kommunikoimaan kahdella vieraalla kielellä ja keskittymään koko päivän ihan täysillä.  Jäätävästä hedarista huolimatta lähdin kuitenkin vielä porukan mukana viettämään iltaa,  sillä en todellakaan halunnut jättää väliin heti ekana päivänä. 

Keskiviikkona koin totaalisen romahduksen kämppäasian suhteen. Tilanne tuntui täysin lohduttomalta ja itkin sitä, kuinka joudun kohta lentämään takaisin Suomeen, juuri kun kaikki on vasta alkamassa. Seuraavana päivänä hommat kuitenkin lähtivät vihdoin rullaamaan, ja ihan hurjalla vauhdilla lähtivätkin. Viestittelin mahdollisen vuokranantajani kanssa, ja meninkin heti paikan päälle katsomaan asuntoa. Kämppä oli söpöllä alueella asuntolassa, jossa varmaankin asuu pääasiassa opiskelijoita. Päädyin bookkaamaan kämpän ja maksamaan koko syksyn majoituksen heti. NYT MULLA ON SIIS VIHDOIN ASUNTO!! Maanantaina pääsen muuttamaan, oon niin onnellinen. Pääsen vihdoin asettumaan kunnolla aloilleni. Ihanaa olla täällä.

 

IMG_0187

 

torstai, 12.syyskuuta

Kaikki on niin superhyvin täällä. Muutin maanantaina tähän uuteen kämppään, ja tää on ihan täydellinen! Jotenkin muistin tämän paljon pienemmäksi, mutta täällä onkin kivasti tilaa. Tää on kolmannessa (eli ranskalaisten toisessa) kerroksessa, ja ikkunastakin on ihan nätit maisemat. Mulla on jotenkin niin kotoisa olo täällä, en voisi olla tyytyväisempi! Huomenna on luvassa ensimmäinen tentti,  ja mulla on sen suhteen ihan luottavainen fiilis. Ensi viikko meillä on kokonaan vapaa koulusta, joten päätettiin lähteä tyttöjen kanssa Nizzaan ja Monacoon, niin siistiä!

 

lauantai, 14.syyskuuta

No nyt on ranskalaiset eväät: pain au chocolat ja kahvi. Nappasin päiväkirjan messiin ja tulin tänne kahvilaan kirjoittamaan. Eilinen tentti meni oikein hyvin, kuten aavistelinkin. Meidän piti lähteä vielä illalla porukalla juhlimaan, mutten millään jaksanut. Jotenkin mulla on tullut raja vastaan jatkuvan viinin lipittämisen ja bilettämisen kanssa. Olen alkanut kaivata normaaleja arkirutiineja, säännöllistä liikkumista ja terveellisesti syömistä. Aikaisia aamuja. Myöhemmin tänään käydään porukalla pyörähtämässä kansainvälisillä ruokamarkkinoilla, jännä nähdä miten Suomi on siellä edustettuna. 

 

perjantai, 20.syyskuuta

Eilen palattiin kotiin aivan ihanalta Nizzan ja Monacon reissulta. Tuntuupa hassulta sanoa ”kotiin”. Nyt mun koti tosiaankin on täällä Ranskassa, kaukana vanhoista tutuista ympyröistä, ihan toisenlaisessa kulttuurissa. Katselin Suomen lämpötiloja, pohjoiseen on jo satanut ensilumi, ihmiset skrapailee instastooreissa auton ikkunoita ja pimeäkin alkaa jo tulla aikaisemmin. Samaan aikaan mä oon makoillut rannalla Nizzan helteissä, ja Lyoniinkin on luvattu loppuviikoksi upeita aurinkoisia säitä. Eilen se sitten iski ensimmäistä kertaa. Tunne siitä, etten ehkä haluaisikaan palata Suomeeen. Tai oikeastaan, etten haluaisi lähteä Ranskasta. Mitä jos mun tulevaisuus olisikin täällä…?

 

Monaco - Suvi Myllymäki blogi

 

perjantai, 27.syyskuuta

En haluaisi kutsua tätä koti-ikäväksi, sillä koen sen olevan jotenkin niin iso ja vakava tunne – itkua, ahdistusta, pahaa oloa, pakottavaa tarvetta päästä kotiin. Ei tämä sitä ole. Viimeiset pari päivää on vain tuntunut siltä, että mun olisi helpompaa olla onnellinen Suomessa just nyt. Kaipaan niin paljon mun ystäviä Suomessa. Heitä, jotka tietävät musta kaiken, ja joille tarinoita ei tarvitse pohjustaa vuosien päähän. Heitä, joiden seurassa voin olla täysin oma itseni. Kaipaan pitkiä keskusteluja, molemminpuolista ymmärrystä ja yhteistä huumoria. Kaipaan suomalaisia ruokakauppoja, mummun ja vaarin luona hengailua, serkkuja, omaa rakasta asuntoani Suomessa. Sitä ihan tavallista arkeani siellä.  On niin ikävä sitä.

 

sunnuntai, 6.lokakuuta

Tää päivä on ollut aika raskas, en oikeastaan jaksa edes sanoa sen enempää tänään. Ehkä tää nyt on sitä koti-ikävää sitten.

 

keskiviikko, 23.lokakuuta

Suomalainen kahvi kauramaidolla. Miten ihanaa. Koti-ikävä tosiaan eskaloitui pari viikkoa sitten ja tuntui, että olen jo saanut kaiken, mitä Lyonilla on mulle tarjota. Saaran visiitti tänne kuitenkin muutti kaiken. Saara toi mukanaan hyvän fiiliksen, nolot inside-läpät vuosien takaa, ja niin paljon naurua. Niin ja tietysti sitä suomalaista kahvia ja ruisleipää. Jo ensimmäisen Saaran kanssa vietetyn tunnin jälkeen koin, että olen saanut palasen itsestäni takaisin. Nyt koti-ikävä on poissa, ja mulla on taas tosi hyvä olla täällä. Ja miten ihana Pariisin reissu meillä olikaan! Tää oli mun kolmas kerta Pariisissa, ja huomaan rakastuvani siellä joka kerta vielä vähän lisää, jos se nyt on ylipäätään enää edes mahdollista. 

 

Suvi Myllymäki blogi

 

Näissä pätkissä tiivistyy niin hyvin se, miten laidasta laitaan tunteet täällä heittelee. Yhdessä hetkessä sitä on onnensa kukkuloilla, toisessa taas ihan pohjalla koti-ikävän kourissa. Näin kaukana kotoa sitä vain kokee kaiken paljon vahvemmin – sekä ilot että surut. Koko elämäni itkemisennätys on ainakin rikottu näiden viikkojen aikana ihan heittämällä.

Palaillaan taas pian, jos vaikka tällä kertaa vähän nopeammin kuin kolmen kuukauden päästä. 

RELATED POSTS

LEAVE A COMMENT