RAKAS PÄIVÄKIRJA…

Suvi Myllymäki

Heinäkuun ensimmäinen päivä. Tuntuu hassulta, kesäkuu hurahti ohi ihan silmänräpäyksessä. Suorastaan pelottaa miettiä, mihin tämä kaikki aika oikein katoaa. Toisaalta, olenhan ehtinyt nauttia kesästä jo tähänkin mennessä täysin rinnoin. Tanssinut ääneni käheäksi ja hiukseni hikisiksi juhannusfestareilla, käynyt uimassa useammin kuin koko viime kesänä yhteensä, käynyt Yyterissä, viettänyt helteistä Helsinki-viikonloppua ja osallistunut puolimaratonille, joogannut laiturilla, kerännyt luonnonkukkia tien varsilta, järkännyt piknikkejä ystävien kanssa, nautiskellut pihasaunan löylyistä, grillaillut ja soudellut auringonlaskussa. Niin ja juonut aamukahvini parvekkeella aina, kun sää on vain sallinut. Täällä istuskelen kahvikuppini kanssa nytkin – vilttiin kääriytyneenä kylläkin.

Suvi Myllymäki Blogi

Suvi Myllymäki - Blogi

Just nyt on aika hyvä fiilis kaikesta. Erityisen hyvältä se tuntuu siksi, että vielä hetki sitten näin ei todellakaan ollut. Muutama viikko sitten mulla oli meneillään vähän nihkeämpi kausi, ja olin todella alla päin monta päivää putkeen, oikeastaan ihan syyttä. Vaikka päällisin puolin elämä todellakin hymyili, ja tulevaisuuden varalle oli kivoja suunnitelmia, oli fiilis jatkuvasti jotenkin inhottava – mikään ei oikein innostanut, ja sellainen selittämätön huono olo vaivasi päivästä toiseen. Olen yleensä aika perusiloinen ja -tyytyväinen tyyppi, ja kuten eräs ystävänikin totesi: ”Oot aina niin iloinen ja onnellinen, ja ehkä viimeisin ihminen keneltä odotin kuulevai tällaista…” Harvemmin olen hetkeä kauempaa huonolla tuulella tai koen surullisuutta tai riittämättömyyttä, joten en oikein itsekään meinannut tunnistaa itseäni. 

Pikkuhiljaa se hyvä fiilis kuitenkin hiipi jostain takaisin, ja askel askeleelta palasin jälleen omaksi iloiseksi itsekseni. Ja voi luoja, kuinka hyvältä tuntuukaan taas jammailla auton ratissa matkalla töihin vailla huolen häivää, innostua ja inspiroitua tulevista jutuista ja kokea kiitollisuutta pienistä asioista. Vaihtoon lähtö häämöttää jo alle kahden kuukauden päässä, ja myös valmistumisen jälkeiset suunnitelmat ovat alkaneet selkiytyä. Olen ehdottomasti sellainen tyyppi, joka motivoituu tavoitteista, eikä siedä turhaa epämääräisyyttä elämässä. Haluan, että mulla on selkeä suunta, kirkkaat päämäärät ja tavoitteet joita kohti mennä ja joiden eteen tehdä kaikkeni. Ehkä juuri tämä osa minusta oli hetkeksi pudonnut matkasta, ja siksi huono fiilis pääsikin yllättämään. 

Suvi Myllymäki Blog

Kuvat: Anette

Asiasta toiseen, nappasin juhannuksena matkaani oikein kunnon kesäflunssan, joka onkin osoittautunut melko sinnikkääksi tapaukseksi. Kaipuu salille ja lenkkipoluille on ollut älyttömän kova, ja nyt alkaakin vihdoin helpottaa. Voipi olla, että tänään pääsee taas pitkästä aikaa liikkumaan. Ja ainiin, olen päättänyt juosta ensi kesänä maratonin. Nyt se on sitten sanottu ääneen. 

RELATED POSTS

LEAVE A COMMENT