THROWBACK THURSDAY: ASUKUVIA VUOSIEN TAKAA

Aina kun joku kysyy, milloin olen aloittanut bloggaamisen, onnistun antamaan vastaukseksi vain jotain todella epämääräistä. Ensimmäisen blogini muistan perustaneeni jo yläasteella, mutta sitä upeaa luomusta ei (luojankiitos) taida olla enää missään nähtävillä. Vuosien mittaan olen jatkanut bloggailua eri osoitteissa – välillä aktiivisemmin, välillä harvemmin. Suurimman osan ajasta blogini on kulkenut nimellä Suvi Saila Maria, mutta muistuupa mieleeni sellainenkin aika, kun blogini nimi oli Fruitcandy (??) ja muistan saaneeni nimestä silloin jopa kehuja. Äitini sanoja lainaten: Kuulostaa ihan pornotähden taiteilijanimeltä…

Koska blogiharrastus on ollut osa elämääni jo vuosien ajan, on myös kuvamateriaalia tallentunut näiden vuosien varrelta ihan mukavasti, ja vanhojen kuvien pariin palaaminen tänä päivänä nostaa pintaan jos jonkinlaisia tunteita. Naurattaa, nolottaa, suorastaan hävettää – mutta päällimmäisenä on kuitenkin onnellinen ja helpottunut fiilis siitä, kuinka pitkälle noista ajoista ja tuosta nuoresta tytöstä onkaan tultu.

Asukuvat ovat olleet muoti- ja lifestyleblogien suola jo iät ja ajat, ja paljon on muuttunut niistä ajoista, kun peilin kautta järkkärillä (parhaassa tapauksessa salamalla) napsaistiin kuvat päivän asusta ja läväytettiin ne suoraan blogiin, ilman sen kummempaa käsittelyä. Tässä postauksessa jaan kanssanne muutamia asukuviani vuosien takaa, nyt vähän jännittää!

1. Viaton hymy kasvoilla poseeraan kotipihamme metsikössä. Kameran takana tietysti pikkuveljeni – vakiokuvaajani tuohon aikaan. Muistan tämän kuvan vieläkin kuin eilisen, sillä se keräsi tuolloin ennätysmäärän kehuja ja kommentteja, erityisesti upean asuni ansiosta! 😀

2. Samalla viattomalla ilmeellä mennään tässäkin, kuten myös kädet tyylikkäästi taskuissa. Maassa näyttäisi olevan lunta, mutta siitä huolimatta olen nähnyt parhaaksi vaihtoehdoksi hillua kuvissa pelkkä toppi päällä…

1. Ainakin meidän kaveriporukassa bleiserit oli jossakin vaiheessa the juttu, ja niitä piti löytyä kaapista mahdollisimman laaja valikoima. H&M oli ihan ykkösmesta löytää parhaat bleiserit, ja varsinkin viikonloppuisin bilettämään lähtiessä juuri tuollainen lyhyen mallinen ja istuva bleiseri oli ihan must.

2. Siis APUA tämä muokkaus! Filttereiden esi-isä aka Picasan ”Vaihdon käsittely” -ominaisuus, jolla kaikki kuvat oli tapana muokata vihertävän keltaisiksi. Kuvassa näkyvä raitapaita oli muuten mun lemppari vuosien ajan, ja käytin sen ihan loppuun.

Omistetaanko hetki näille kouluaamujen peiliselfieille, tuolle puhelimenkuorelle sekä noille rannekoruille ja sormuksille, jotka oli löydyttävä kädestä joka ikinen päivä. Tuo oli muuten sitä aikaa, kun kerran erehdyin kokeilemaan vähän tummempaa sävyä hiuksissa, ei kovinkaan hyvällä menestyksellä. Kyllä se blondi vaan on mun juttu.

1. Yhdessä vaiheessa mun lempparijuttu pukeutumisessa oli ehdottomasti huivit. Hamstrasin niitä kaikissa mahdollisissa väreissä, kuoseissa ja materiaaleissa. Mitä muhkeampi, sen parempi. Enää en osaisi kuvitella käyttäväni huiveja muuten kuin ulkovaatteiden kanssa talvipakkasilla.

2. Vanhan ala-asteeni rappusilla kuvaamassa. Mitäköhän mun hiuksille on tapahtunut… Ydinräjähdys maybe?

Muistan olleeni äärimmäisen ylpeä tästä kuvasta, tämä oli mielestäni jotenkin niin cool. Voi sitä tuubihuivien kulta-aikaa… Mutta mikä tuo naaman blurraus oikein on?!

1. En välttämättä enää tänä päivänä yhdistäisi samaan asuun bleiseriä, valkoisia farkkuja ja neonvärisiä tennareita…

2. Paljastus: Käytin noita kenkiä tasan tuon ainoan kerran, jonka jälkeen totesin, ettei noin korkeilla koroilla todellakaan pysty kävelemään. Yllättävää, että olen tässäkin kuvassa juuri horjahtamaisillani…

Nyt aletaan tulla jo pikkuisen lähemmäs nykyhetkeä. Valkoiset/vaaleat farkut ovat selkeästi olleet mun juttu.

No nyt näyttää jo siltä, että voisin käyttää samoja asuja edelleen, hieman muunneltuina kylläkin. Jälkimmäisen kuvan pörrötakki löytyy edelleen kaapista, joten täytyykin vetäistä se joku päivä taas päälle ja stailata tähän päivään sopivaksi.

 

Minultahan eivät kuvat arkistoista lopu, joten haluaisitteko nähdä tämäntyyppisiä postauksia vielä lisää? Ajattelin myös, että voisin kerätä vaatekaapin helmet yhteen ja yrittää luoda näitä vanhoja lookeja uudelleen, vastaamaan enemmän tämänhetkistä tyyliäni. Miltäs kuulostaisi?

 

SE LEMPEÄMPI VIHERSMOOTHIE

Pääsin sisään vihersmoothieiden maailmaan vasta muutamia kuukausia sitten. Olin aina ajatellut, että vihersmoothie on yhtä kuin kitkerä kaalinmakuinen pirtelö, mutta väärässä olin. Kunhan vain löytää itselleen sopivan reseptin ja hyvät mittasuhteet ainesosille, saa aikaan erittäin raikkaan, mutta maistuvan lopputuloksen. Nykyään nimenomaan vihersmoothie tuleekin napattua matkaan aamulla kouluun lähtiessä, tai pyöräytettyä kiireisen päivän välipalaksi.

Tässä tulee siis mun luottoresepti, joka on lähes päivittäisessä käytössä. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle, jos vihreät smoothiet eivät ole vielä tulleet tutuiksi, ja liian ”vihreä” maku arveluttaa.

Lempeä vihersmoothie:

Pakastemangoa

Pakastettua banaania

Tuoretta pinaattia tai lehtikaalia

Kurkkua

Sitruunamehua

Kauramaitoa

 

Makeamman vihersmoothien salaisuus ovat ehdottomasti mango ja banaani, jotka tuovat sopivaa vastapainoa pinaatille/lehtikaalille, ja sitruunan mehusta saa kivasti kirpeyttä. Jos vihersmoothie on täysin uusi tuttavuus, kannatta aloittaa hyvin pienellä määrällä vihreää, ja pikkuhiljaa lisäillä sitä oman maun mukaan. Mulla on tapana pitää valmista smoothieta vielä hetken pakastimessa ennen nauttimista, jotta se on varmasti tarpeeksi kylmää ja raikasta.

Nautinnollisia smoothiehetkiä!

PELOTTAVA PULLOJENPALAUTUS JA KADONNUT KOULUMOTIVAATIO // MIKSI?!

Miksi luulin, että onnenkeksi-emoji esittää hiekkadyyniä?

Miksi elin viime kesään asti siinä uskossa, että suppailu on äärimmäisen vaikeaa ja suunnilleen yhtä haastavaa kuin surffaaminen, ja että about jokainen ensikertalainen putoaa laudalta veteen?

Miksi luulin ala-asteella, että muun muassa kirjoitetaan muummoassa?

Miksi onnistun aina kiehauttamaan aamupuurot kattilan reunojen yli?

Miksi pullojen palauttaminen on niin ahdistavaa? Pelkään aina ihan suunnattomasti, että kone menee jostain syystä jumiin ja taakseni kertyy jäätävä jono kiireisiä ja turhautuneita ihmisiä? Pakoilen ja siirrän vastuuta tässä asiassa aina viimeiseen asti, tai nappaan kaverin mukaan henkiseksi tueksi pullojenpalautusreissulle…

Miksi +5 ja +20 lämpöasteen ero tuntuu paljon suuremmalta kuin -5 ja -20? Siis miettikää, pukeudut pakkasella jokatapauksessa suurinpiirtein samoihin kuteisiin, kun taas +5 ja +20 asteen pukeutumisessa on suuri ero, sillä +20 on meille suomalaisille jo täysin kesäkeli.

Miksi jään aina miettimään, kirjoitettiinko kiitos thankyou vai thank you?

Miksi hanskat, ponnarit sekä pinnit ovat aina hukassa?

Miksi ajatus kulkee parhaiten aina aamuisin, ja illalla aivoni eivät enää pysty mihinkään järkevään?

Miksi onnistun aina jättämään lasinpyyhkijät päälle sammuttaessani auton, ja kun seuraavaksi sen käynnistän, pyyhkijät heittävät kaikki lumet sisälle autoon avoinna olevasta ovesta?

Miksi on aina niin vaikeaa valita, minkä värisen kukkakimpun ostaisi. Jumitan kaupassa kukkien kohdalla ikuisuuden ja vekslaan edestakaisin. ”Jos viime kerralla ostin valkoisia, pitäisikö nyt ottaa nuo keltaiset? Vai onko keltainen vielä vähän turhan keväinen, ehkä otan sittenkin nuo vaaleanpunaiset. Tai kuitenkin vaan ne valkoiset…?”

Miksi mua vastaan ajoi mopoilija revityissä farkuissa kaameilla pakkasilla?

Miksi mun koulumotivaatio on näin kadoksissa? Voisin väittää, etten ole koskaan aiemmin ollut näin epämotivoitunut opintojeni suhteen, ja kaikki muu tuntuu tällä hetkellä kiilaavan prioriteettilistalla kouluhommien ohitse…

Miksi jengi pelkäsi nuorempana ensimmäisten stringien ostoa ihan hulluna, ja salaili asiaa vanhemmiltaan? Stringit piti pestä itse salassa, ettei niitä joutunut viemään koko perheen pyykkikasaan muiden kauhisteltavaksi.

Miksi soitan edelleen aina äidilleni, kun tarvitsen apua jossakin asiassa, vaikka kyseiseen tilanteeseen saisi mahdollisesti nopeammin ja kattavamman vastauksen esimerkiksi googlettamalla?

Miksi äiti kuitenkin lähes aina osaa vastata näihin kysymyksiini, koski asia melkeinpä mitä tahansa? Paitsi teknisiä tai digitaalisia hommia, niissä se on aina ihan pihalla…

Miksi mun takareidet on aina ihan jumissa, vaikka venyttelen huolellisesti melkeinpä jokaisen treenin päätteeksi?

Miksi haaveilin pienenä valkoisesta pitkäkarvaisesta kissasta, jonka nimeksi olisin antanut Pamela?

Miksi mulle on alkanut viime aikoina tulla jatkuvasti puheluita Irlannista sekä Hollannista? Olen estänyt jo ainakin neljä eri numeroa. Tähän asti olen aina säästynyt jopa puhelinmyyjiltä, joten ilmeisesti numeroni on nyt vuotanut jonnekin todella hämärille listoille…

Kuvat: Äiti <3

TAMMIKUUN KIITOLLISUUSPÄIVÄKIRJA

Tammikuun viimeinen päivä. Jotenkin kummallisesti tuntuu, kuin tämä kuukausi olisi kestänyt ikuisuuden. Hassua, sillä yleensä aika kuluu niin nopeasti ja kuukaudet vain vilisevät silmissä. Toisaalta, tammikuu on yksi suosikkikuukausistani, joten ihan hyvä vaan, että siitä on ehtinyt nauttia kunnolla.

Aloin vuoden alusta kirjoittaa säännöllisesti kiitollisuuspäiväkirjaa, ja vitsi miten hyväksi päätökseksi se onkaan osoittautunut! Iltaisin olen pysähtynyt hetkeksi viime syksyn Espanjanreissulta ostamani vihkosen ääreen ja listaillut ylös asioita, joista olen kuluneena päivänä ollut erityisen kiitollinen. Ja miten ihanaa onkaan huomata, että vaikka päivä olisi tuntunut kuinka nihkeältä ja ankealta tahansa, löytyy siitä aina jotain, mistä olla kiitollinen. Kun nyt selailin kuukauden mittaan täyttyneitä sivuja läpi, nousi väkisinkin hymy huulille.

Ajattelin raottaa päiväkirjani sivuja teillekin ja jakaa muutamia juttuja, joista olen tammikuun aikana kokenut kiitollisuutta.

 

Tammikuussa olen ollut kiitollinen…

punaisista poskista ulkona reippailun jälkeen

kolmen tunnin kahvittelusta ystävän kanssa

isovanhemmista

kuvissa näkyvästä mummun tekemästä villapaidasta

musiikista, joka saa ihon kananlihalle

yökyläilystä serkusten kesken

Tafferin vetoremmeistä salilla

ystävästä, joka tekee spagettia ja jauhelihakastiketta pahimpaan nälkäkiukkuuni

omasta kodista, jossa on niin äärimmäisen hyvä olla

äidin tekemästä lasagnesta

jalkojen alla narskuvan lumen äänestä

Oatlyn iKaffe kauramaidosta

pikkuserkusta, joka tuntuu ihan pikkusiskolta

siitä, kun vakkarihuoltoasemalla auto tullaan tankkaamaan puolestani

ystävästä, jonka kanssa voi yhdessä pohtia sitä, kuinka miehet ovat paskoja 😀

uudesta kokovartalopeilistä, joka oli roikkunut ostoslistalla ikuisuuden

lumeen peittyneistä puista

työstä, jollaisesta olen unelmoinut vuosien ajan

ystävästä, joka tuo mulle banaanin kouluun sillä hän tietää, että unohdin kuitenkin eväät

Suomessa asumisesta ja upeista talvipäivistä

ihan huipputyypeistä meidän luokalla

loputtomista naurukohtauksista vedet silmissä

<3

KARKASIN KOTOA JA PELKÄÄN MIKROA – NÄITÄ ET TIENNYT MINUSTA

Leikin koko lapsuuteni vain ”poikien leluilla”, sillä kasvoin kolmen pojan kanssa. Tutuiksi tulivat beybladet, turtlesit ja diabolot. Barbieilla tai muilla nukeilla en leikkinyt juuri koskaan, ja laatikolliset nukenvaatteita ja muita härpäkkeitä saivat pölyttyä kaapeissa. Kirkonrotan, lipunryöstön ja muiden pihapelien parissa saatettiin viettää helposti useita tunteja, ja muistelenkin lapsuusvuosiani suurella lämmöllä.

Olin ennen todella herkkä kofeiinille. Kerran lukiossa koeviikkostressin ja äärimmäisen väsymyksen painaessa päälle, päädyin kokeilemaan kaikkea mahdollista pysyäkseni hereillä aina parvekkeella lukemisesta lähtien. Kun mikään ei tuntunut tehoavan, päätin turvautua energiajuomaan (elämäni ensimmäisen ja ainoan kerran). Kroppani ei kestänyt kofeiinia ollenkaan, ja juoma aiheutti mulle vain ylienergisen ja sekavan olon, jota seurasi järkyttävä pahoinvointi sekä krapulan kaltainen tunne jäätävine sydämentykytyksineen. Kun myöhemmin aloin totuttaa itseäni kahviin, sain myös siitä aluksi samankaltaisia oireita. Nykyään kahvia tulee kuitenkin litkittyä monta mukillista päivässä ilman minkäänlaisia ongelmia.

Sanon ratikkaa aina vahingossa metroksi. Terkut Raumalta!

En ikinä seiso käynnissä olevan mikron edessä, sillä pelkään sieltä tulevan säteilyn vaikuttavan negatiivisesti hedelmällisyyteen. Pliis sanokaa etten ole ainoa…

Sain yläasteella aina kotitaloudesta arvosanaksi kympin, vaikka olin todellisuudessa täysin avuton keittiössä. Opettajaamme tuntui kiinnostavan enemmän se, miten kauniisti jaksoi koristella vihkonsa erilaisilla lehtileikkeillä ja söpöillä piirroksilla.

Vaikka olin kaikinpuolin rauhallinen lapsi ja teini, sain koulussa kymppejä enkä koskaan joutunut jälki-istuntoon, mahtui munkin teini-ikääni joitakin harha-askelia. Päädyin karkaamaan yhtenä kesänä suutuspäissäni kotoa, ja onnistuin olemaan poissa kolme päivää ennen kuin vanhempani löysivät mut. Kun olinpaikkani sitten viimein paljastui, vanhempani olivat tietysti entistäkin vihaisempia, ja jouduinkin sitten elämäni ensimmäiseen ja ainoaan kotiarestiin. Pahintahan tässä oli tietysti se, etten päässyt juhannuksena bilettämään…

Suhtaudun teepussien mukana tuleviin mietelauseisiin äärimmäisellä vakavuudella, ja onnistun aina löytämään niistä juuri siihen hetkeen sopivan merkityksen. Avaan teepussin joka kerta suurella jännityksellä ja odotan, mitä sillä onkaan minulle kerrottavana tänään.

Luettelen aina pitkät listat ominaisuuksista, joita haluan mieheltä, mutta kun joku lopulta täyttäisi kaikki nämä kohdat, en kuitenkaan kiinnostu. Ne tyypit joihin olen lopulta ihastunut, ovat olleet jotain aivan muuta, ja listani kohdista on toteutunut hyvällä tuurilla ehkä yksi.

Koen krapulassa lähes poikkeuksetta järkyttäviä morkkiksia ja ahdistuksia, vaikken oikeasti olisi tehnyt mitään tyhmää. Muun muassa tämän takia mun tulee nykyään juotua alkoholia todella harvoin, ja koenkin olevani onnellisimmillani juuri silloin, kun vietän viikonloput rauhassa kotona rentoutuen. Rakastan herätä aamulla aikaisin ja pitää kiinni selkeästä unirytmistä, joten kotihengailu on myös siksi mulle se mieluisin vaihtoehto.

Mun on tosi helppo puhua seksistä ja seksuaalisuudesta, enkä koe näitä asioita mitenkään kiusallisiksi puheenaiheiksi esimerkiksi kaveriporukassa. Näistä jutuista pitäisi mielestäni puhua enemmänkin, ja erityisesti uskaltaa avautua aiheeseen liittyvistä ongelmista ja epävarmuuksista. Vertaistuesta ja kokemusten jakamisesta olisi varmasti monelle huomattava apu yksin murehtimisen sijaan.

Olen todella tarkka siitä, minne uskallan pysäköidä autoni. Lievästi sanottuna säntillinen isäni on saanut mutkin pelkäämään erityisesti lapsiperheiden autojen viereen pysäköimistä, sillä lapset saattavat availla ovia miten sattuu. Tästä multa löytyy itseasiassa ihan omakohtaistakin kokemusta, ja mun auton voikin bongata aina sieltä parkkipaikan perimmäisestä nurkasta.

Melkeinpä mun koko suku isovanhempia ja serkkuja myöten asuu ihan kävelymatkan päässä. Tästä olen todella iloinen ja kiitollinen, ja esimerkiksi viime kesänä Helsingissä asuessani kaipasin erityisesti isovanhempieni luona hengailua.

UUSI TYÖ JA ENSIMMÄINEN TATUOINTI – MIELESSÄ JUURI NYT

Just nyt tuntuu olevan suunnilleen miljoona rautaa tulessa. Lyhyen ajan sisään on ehtinyt tapahtua paljon, ja moni asia on loksahtanut kohdilleen. Juuri kun ehdin päivitellä täällä sitä, kuinka mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja elämä on ollut vaan sitä tavallista arkea, alkoikin ylläri ylläri heti tapahtua ihan toden teolla. Hetki sitten suunnitelmat olivat tämän vuoden osalta vielä totaalisen auki, mutta nyt alkaa olla jo melkoisen selvät sävelet. Ja se jos mikä tekee tällaisen ikuisen suunnittelijan olon todella levolliseksi ja huojentuneeksi.

Tekemistä on paljon ja moneen eri paikkaan pitää keritä venymään, mutta kaikki meneillään olevat jutut ovat todella mielekkäitä. Fiilis onkin super motivoitunut ja inspiroitunut, ja olen niin valmis laittamaan kunnon draivin päälle! Hyvällä aikataulutuksella, to do -listojen huolellisella seuraamisella ja riittävästä vapaa-ajasta huolehtimalla tästä tulee varmasti parempi kuin hyvä!

Nyt heitetään kehiin pienet päivittelyt siitä, mitä kaikkea pyörii mielessä tänä tammikuisena torstaina.

Päällimmäisenä mielessä on uuden duunin starttaaminen. Aloitin siis tällä viikolla uudessa työpaikassa, enkä ole varmaankaan ikinä ollut näin innoissani yhdestäkään työstäni. Tuntuu ihan hullulta, että nyt voin oikeasti sanoa tekeväni mun unelmaduunia. Kaikki tapahtui niin nopealla aikataululla, etten oikein itsekään meinannut pysyä perässä. Nyt ollaan kuitenkin menossa kohti uusia haasteita, intoa ja ideoita täynnä. Kerron tästä varmasti vielä myöhemmin lisää, mutta sen verran voin paljastaa, että tämä tulee varmasti vaikuttamaan myös blogin sisältöihin positiivisella tavalla!

Vietin viikonlopun Tampereella, ja vitsit miten inspiroitunein fiiliksin palasinkaan kotiin! Vaihdettiin Aneten kanssa ajatuksia muun muassa tulevaisuudensuunnitelmista, haaveista, somesta ja työkuvioista. On ihan mahtavaa, miten avoimet välit meillä on ja kuinka voidaan puhua kaikista näistä asioista suoraan ja pyytää apua toinen toisiltamme (okei lähinnä minä tarvitsen Aneten apua hahah), ja aina voi olla varma siitä, että toiselta saa tukea ja tsemppiä. Voi kun vielä asuttaisiin tän tyypin kanssa samassa kaupungissa ja voitaisiin yhdessä hoitaa duunihommat ja pallotella ideoita päivittäin… <3

Karsin muutama päivä sitten rankalla kädellä puhelimestani turhia sovelluksia. Alunperin tarkoitus oli hankkiutua eroon vain snapchatista, mutta lopulta samassa rytäkässä saivat lähteä myös jodel, facebook, muutama vähemmälle käytölle jäänyt kuvanmuokkausohjelma, yle areenat sun muut suoratoistopalvelut sekä tinder. Lisäksi kytkin vielä instagramin ilmoitukset pois päältä niin, että näen ne ainoastaan avatessani sovelluksen. Ja ai että miten raikas olo tästä tulikaan! Tarkoitus on siis muuttaa omaa somekäyttäytymistä ”tehokkaampaan” suuntaan ja keskittyä olennaiseen. Tästä voisinkin kirjoitella vielä myöhemmin ihan oman postauksensa.

Haluaisin monipuolistaa treenikalenterini sisältöä ja kokeilla uusia juttuja liikunnan suhteen. Viime aikoina on tullut rehkittyä niin ahkerasti perinteisen salitreenin parissa, että nyt kaipaisin sen rinnalle myös esimerkiksi erilaisia kehonhuollon muotoja, joogaa ja ryhmäliikuntatunteja. Juoksukipinäkin olisi kiva kaivaa jostain taas takaisin, kunhan säät tästä vähän lämpenisivät. Monipuolisuus pitää mielenkiinnon ja motivaation yllä.

Päätin muutama päivä sitten, että olen vihdoin valmis ottamaan ensimmäisen tatuointini. Idea siitä on pyörinyt mun mielessä jo vuosia, mutta olen halunnut olla täysin varma siitä, että tämä on juuri se oikea. Odotin myös erästä tiettyä hetkeä voidakseni ottaa sen, ja nyt aika on vihdoin koittanut! Enää pitäisi päättää, mistä varaan ajan.

Videoiden kuvaaminen on houkutellut viime aikoina poikkeuksellisen paljon. Oli niin siistiä tehdä uusi aluevaltaus, mutta kynnys on jotenkin niin valtava. Ideoita kyllä riittäisi vaikka muille jakaa, mutta kun toiveena olisi tietysti tuottaa hyvää ja laadukasta sisältöä, on oma tekninen kalusto sekä taidot vielä täysin olemattomat. Editoinnin opetteluun täytyisi uhrata hurjan paljon aikaa, ja mahdollisia kamerahankintoja tulisi miettiä ihan kunnolla ajan kanssa asiaan perehtyen. Ehkä senkin aika vielä koittaa!

HELPPO JA TERVEELLINEN ARKIRUOKA: TONNIKALAPASTA

Lupailin jo viime vuoden puolella, että tänä vuonna blogissa puhaltavat hieman uudenlaiset tuulet. Tarkoituksena olisi siis tuoda hyvinvointia enemmän esiin täällä blogissa sekä muussa somessa. Ruokaa ja treeniä, mutta myös henkistä hyvinvointia ja jaksamista. Nämä jutut ovat todella suuressa osassa elämääni ja arkeani, mutta varsinkin treenaaminen on jäänyt aiheena täysin taka-alalle täällä blogissa. Haluan jakaa oikeasti hyödyllistä sisältöä; vinkkejä, reseptejä ja inspiraatiota. Joten tänään lähtee julkaisuun mun ensimmäinen arkiresepti!

Tämä ohje on siis kaikenkaikkiaan todella simppeli sekä helppo toteuttaa, kuten kaikki reseptit joita tulen täällä jakamaan. Tarkoitus on nimenomaan tarjota yksikertaisia mutta terveellisiä ratkaisuja arkeen, ei suinkaan leikkiä huippukokkia. Helposti sitä pyörittelee keittiössään viikosta toiseen niitä samoja ruokia, eikä tule laajennettua omaa repertuaariaan monipuolisemmaksi. Toivottavasti näistä resepteistä irtoaa jatkossa uutta inspistä kotikokkailuun!


Keitä pasta kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä. Pyörittele pannulla pienessä öljymäärässä tonnikala ja pilkottu sipuli. Lisää tomaattimurska ja anna kiehua hetken aikaa miedolla lämmöllä. Lisää pasta ja mausteet, lorauta sekaan soijakastiketta ja sekoittele. Lisää lopuksi kirsikkatomaatit ja feta ja anna hautua hetki kannen alla. Nauti!

Vinkki: Tykkään valmistaa tätä aina reilun määrän kerralla, jolloin ruokaa riittää monelle aterialle. Treenin jälkeen kotiin palatessa valmis ruoka-annos jääkaapissa on todellinen arjen pelastus!

ARJEN PUHELINRÄPSYJÄ

Olin ihan totaalisesti unohtanut nämä puhelinkuvista kootut postaukset, jotka ovat jo vuosien ajan pyörineet blogeissa. Näiden kautta pääsee kurkistamaan kivasti siihen ihan todelliseen arkeen, kun kuvat eivät ole niinkään suunniteltuja, vaan spontaaneista hetkistä napattuja räpsyjä. Tehdäänpä siis kurkkaus mun menneisiin viikkoihin puhelimen kuvakansioiden kautta!

1. Mun ultimate lempparikahvimuki! Niin nätti, sekä riittävän iso herättelemään vähän väsyneempänäkin aamuna. Kyseessä siis Huuma designin uusin malli, joka tulee myyntiin ihan pian!

2. Ystävän luona yökylässä keskellä viikkoa ja yhdessä väsätty brunssi <3

3. R-A-K-A-S-T-A-N talvea! Varsinkin tänä talvena ollaan saatu nauttia poikkeuksellisen usein aivan upeista aurinkoisista päivistä.

4. Mun koti. <3

1. Salista on viime aikoina muodostunut mulle toinen koti.

2. Pientä piristystä kahviin ripauksella kanelia!

3. Yhtenä nättinä talvipäivänä käytiin serkkutyttöjen kanssa yhdessä ulkoilemassa, nappasin tän kuvan meidän metsäretken varrelta.

4. Hahah, team Myllymäki&Heinonen treenillä

1. Vielä yksi fiilistelykuva näistä ihanista talvimaisemista

2. Bestie <3

3. Mulla on melkeinpä aina keittiön pöydällä kimppu neilikoita, ne on niin nättejä ja tuo ihanaa piristystä arkeen. Pirkka Reilun kaupan terttuneilikat kestää super pitkään ja kimppu maksaa K-kaupoissa vaan vitosen, iso suositus!

4. Smoothiehommia

1. Yhtenä iltana lähdössä pienelle reippailulle. Täydellistä vastapainoa rankalle salitreenille ovat rauhalliset kävelylenkit, kun voi vaan hengitellä rauhassa ja fiilistellä musiikkia. Niin rentouttavaa!

2. Yksi mun lemppari arkiruuista, helppo ja nopea tonnikalapasta.

3. Nämä Tafferin vetoremmit todellakin veivät mun salitreenin ihan uudelle tasolle! Selkätreeni on aina ollut mun inhokki, mutta näiden myötä sekin nousi lemppareiden listalle!

4. Lähdössä hikoilemaan uusissa Gymsharkin treenipöksyissä ja Bara Sportswearin paidassa, suositus lähtee molemmille!

MATKASUUNNITELMIA JA UNELMAKARTTOJA – VIIKON PARHAAT

Tämä viikko on ollut aivan erityisen hyvä. Inspiroitunut, onnellinen ja kiitollinen olo on seurannut mukana heti maanantaiaamusta lähtien. Sain fiksattua unirytmin vihdoinkin takaisin raiteilleen joululoman jäljiltä, ja vitsi miten freesi olo tuleekaan aikaisista aamuista! Aamut ovat mulle ehdottomasti sitä päivän parasta aikaa, ja huomaan olevani paljon energisempi ja saavani enemmän aikaan, kun pidän kiinni aikaisista aamuistani.

Myös blogin pariin palaaminen on vaikuttanut yleiseen fiilikseen, sillä tämä homma pitää mut niin motivoituneena ja tuo sisältöä arkeen. Kuten täällä jo kerroinkin, vaivasi loppuvuonna pitkään vähän nihkeämpi fiilis, joten tämä palannut motivaatio ja energia on tuntunut ihan erityisen hyvältä. Nyt mennään kuluneen viikon parhaisiin juttuihin, jotka ovat nostaneet tämän (toivottavasti) kestohymyn mun huulille!

Kolmen tunnin mittaiseksi venynyt kahvitteluhetki ystävän kanssa

Lentojen varaaminen maaliskuulle tämän samaisen tyypin kanssa, kyseinen matkakohde on ollut mun haaveissa niin pitkään!

Yhteinen HIIT-treeni äidin kanssa

Talviset kelit ja lumeen peittyneet puidenoksat, niin kaunista!

Innostavat suunnitelmat blogin tulevaisuuteen liittyen

Barebellsin caramel-cashewpatukka, nam!

Torstai-illan spontaani sauna treenin jälkeen

Kuvat: Ira H

Pikkuserkun näkeminen pitkästä aikaa

Elämäni ensimmäisen unelmakartan tekeminen

Uusi jättimäinen kokovartalopeili Ikeasta

Yhteinen ruokakauppareissu ystävän kanssa

Leuanvedoissa kehittyminen, VIHDOIN! Niin se kova työ vaan lopulta palkitaan.

Ihana tyttö joka tuli kaupassa viereeni ihmettelemään, onko suodatinpusseja todellakin olemassa erikokoisia 😀


Ihanaa sunnuntai-iltaa ja energiaa uuteen viikkoon! <3

10 + 1 VINKKIÄ: NÄIN ONNISTUT UUDENVUODENLUPAUKSISSASI TÄNÄ VUONNA

Uudenvuodenlupaukset ovat taas vuosittaiseen tapaansa olleet tapetilla, ja jengi on lupaillut kaikkea maan ja taivaan väliltä aina leuanvedoista uusien reseptien kokeiluun ja tupakoinnin lopettamiseen. Uudet alut ovat ihanan freesejä ja inspiroivia, ja vuoden vaihtuminen onkin oiva tilaisuus miettiä, mitä haluaisi itsessään tai elämässään vielä kehittää.

Harmillisen usein nämä lupaukset kuitenkin unohtuvat jo tammikuun aikana, ja tulee sorruttua klassisiin virheisiin, joiden takia tavoitteet eivät toteudu. Jos susta siis tuntuu siltä, että teet vuodesta toiseen uudenvuodenlupauksia, muttet koskaan lopulta onnistu niissä, tämä postaus on just sulle! Nyt paneudutaan niihin yleisimpiin sudenkuoppiin joihin ihmiset yleensä putoavat lupaustensa kanssa, ja paljastetaan parhaat vinkit onnistumiseen.

1. Pidä lupausten määrä inhimillisenä. Älä lähde luettelemaan loputonta listaa kaikesta mitä mieleen tulee, vaan keskity muutamaan oikeasti tärkeään tavoitteeseen, jotka haluat tänä vuonna saavuttaa. Helposti sitä innostuu liikaa, ja lista alkaa kuulostaa tältä: Haluan saada vedettyä kymmenen leukaa, oppia kävelemään käsillä, pudottaa painoa, parantaa kouluarvosanoja, saada stipendin, laittaa enemmän ruokaa kotona, lukea enemmän, aloittaa uuden harrastuksen, perustaa yrityksen, aloittaa sijoittamisen ja löytää elämäni rakkauden… On mahdotonta keskittyä tuhanteen asiaan samaan aikaan, ja todennäköisesti tässä käykin niin, ettei lupauksista juuri mikään toteudu, sillä niitä on aivan liikaa. Sanoisin, että kolme tavoitetta on ihan maksimi, jolloin niihin on helppo keskittyä tosissaan. Yksikin isompi tavoite on ihan tarpeeksi, sinun ei todellakaan tarvitse ylisuorittaa jokaisella elämän osa-alueella.

2. Kuuntele vain itseäsi. Kun miettii uudenvuodenlupauksia tai mitä tahansa elämän suuntia ja suunnitelmia, tulee helposti keskityttyä asioihin, joita muut ympärilläsi tekevät, tai odottavat sinun tekevän. Vaikka ystäväsi olisivat innoissaan etenemässä urallaan tänä vuonna, hakemassa yliopistooon tai haaveilemassa matkasta Balille, sinun ei tarvitse haluta samaa. Älä siis lähde toteuttamaan ystäviesi, vanhempiesi tai somessa seuraamiesi tuntemattomien ihmisten haaveita, vaan mieti, mitä sinä ihan oikeasti elämältäsi haluat.

3. Kirjoita tavoitteet ylös. Olisi äärimmäisen tärkeää listata omat tavoitteensa ylös paperille, jotta ne konkretisoituvat paremmin. Älä heitä tätä paperia kaapin perälle, mistä et sitä enää myöhemmin löydä, vaan pidä se paikassa, jossa sen pariin on helppo palata vuoden mittaan. Voit esimerkiksi kirjoittaa tavoitteesi puhelimen muistioihin, missä ne kulkevat aina mukanasi. Vaikka et yleensä olisikaan mitään kirjoittajatyyppiä, suosittelen todellakin kokeilemaan!

4. Perustele. Sen lisäksi, että olet nyt kirjoittanut tavoitteesi paperille, listaa ylös myös syyt, miksi haluat saavuttaa juuri nämä tavoitteet. Jos lupasit esimerkiksi pudottaa painoa, mieti miksi oikeastaan haluat sitä, ja mitä hyvää se toisi elämääsi. Haluatko saada energisemmän olon arkeesi, olla paremmin sujut itsesi kanssa tai kenties mahtua taas lempifarkkuihisi? Jos taas tavoitteesi on oppia paremmaksi kirjoittajaksi, haluatko esimerkiksi kirjoittaa jonain päivänä kirjan, oppia ilmaisemaan itseäsi paremmin tai tehdä kirjoittamisesta ammatin? Jos et pysty perustelemaan unelmaasi, se ei välttämättä olekaan sinulle kovin tärkeä, jolloin sitä kannattaa harkita uudelleen.

5. Mitä se vaatii? Nyt tiedät jo mitä haluat saavuttaa ja miksi. Enää tulisi keksiä, miten? Listaa siis ylös asiat, jotka sinun täytyy tehdä saavuttaaksesi tavoitteesi. Pyri olemaan tässä kohtaa mahdollisimman pikkutarkka ja listaamaan konkreettisia käytännön tekoja ympäripyöreyden sijaan. Jos käytetään vielä painonpudotusesimerkkiä, älä kirjoita ainoastaan, että pitää syödä terveellisemmin ja liikkua enemmän, vaan kirjoita tarkasti, mitä asioita pitää oikeasti tehdä. Tarvitsetko kenties jonkun ulkopuolisen apua tähän tavoitteeseen, alatko noudattaa jotakin tiettyä ruokavaliota, ilmoittaudutko treeniryhmään? Tai jos tarkoituksenasi on kehittyä kirjoittajana, mieti voisitko pyytää jotakuta lukemaan tekstejäsi tai ilmoittautua luovan kirjoittamisen kurssille, ja kuinka usein sinun tulisi harjoitella kirjoittamista. Mitä konkreettisempia ja käytännönläheisempiä nämä asiat ovat, sitä helpompi niihin on todellisuudessa tarttua.


6. Jaa tavoite pienempiin osiin. Suuresta tavoitteesta saa paljon helpommin otteen, kun se on jaettu pienempiin ja realistisempiin palasiin. Mieti, kuinka paljon sinun täytyisi saada aikaiseksi vuoden puoliväliin mennessä, mitä pitää saavuttaa neljäsosavuosittain, tai vaikka viikkotasolla. Liian suurena möykkynä tavoite saattaa tuntua turhan kaukaiselta ja saavuttamattomalta, joten lähde rauhassa toteuttamaan unelmaasi askel kerrallaan.

7. Uskalla sanoa unelmasi ääneen. Omien haaveiden kertominen muille on pelottavaa, sillä kukaan ei halua epäonnistua muiden edessä. Olisi kuitenkin hyvä uskaltaa puhua unelmistaan, sillä se tuo hurjasti lisäboostia niiden tavoitteluun. Mun viime vuoden tärkein tavoite oli lähteä kesäksi Helsinkiin töihin, ja kun lukuisista yrityksistä huolimatta sopivaa duunia tai kämppää ei meinannut löytyä, olin jo lähellä luovuttaa. Olin kuitenkin ehtinyt jo kertoa tavoitteestani kaikille, joten en todellakaan halunnut enää epäonnistua, ja jatkoin sinnikkäästi yrittämistä. Jos kukaan ei olisi tiennyt tästä unelmastani, se olisi todennäköisesti jäänyt lopulta saavuttamatta.

8. Säännöllisyys on avain onnistumiseen. Pyri luomaan rutiineja ja tapoja, jotka vievät sinua kohti unelmaasi. Jos tavoitteenasi on pystyä tekemään spagaatti, pyri tekemään venyttelystä päivittäinen tapa, ja yhdistä se esimerkiksi aamu- tai iltarutiineihisi. Kun aloitat uuden asian tekemisen, siihen ryhtyminen vie joka kerta energiaa ja voimia. Kun taas onnistut muodostamaan siitä samanlaisen rutiinin kuin hampaidenpesusta tai aamiaisen syömisestä, se alkaa tapahtua kuin itsestään, eikä siihen ryhtymistä tarvitse sen kummemmin suunnitella. Kehityskin tapahtuu siinä sivussa kuin itsestään!

9. Pysy tilanteen tasalla. Tee välitsekkauksia ja pidä kehityskeskusteluja itsesi kanssa vuoden mittaan. Vaikka alkuvusi ei olisi lähtenyt käyntiin haluamallasi tavalla, voit aina tarttua toimeen uudelleen. Loppupuoli vuodesta on aivan yhtä arvokasta aikaa unelmien tavoitteluun kuin alkuvuosikin. Vuosi on pitkä aika, ja jo viikossakin voi saada paljon aikaiseksi, kunhan vaan ryhtyy toimeen ja saa hyvän draivin päälle. Voit vaikka vielä marraskuussakin laittaa unelmientavoittelumoodin päälle ja saavuttaa upeita asioita. Älä siis lannistu, jos et ole pysynyt tavoitteissasi täydellisesti koko vuotta.

10. Nauti matkasta. Jos koko prosessi unelmaasi kohti on ollut pelkkää kärsimystä, saattaa sen lopulta toteuduttua tulla todella tyhjä olo. Iloitse siis jokaisesta pienestäkin onnistumisesta ja askeleesta unelmaasi kohti. Muista tasaisin väliajoin katsoa taaksesi ja huomata, mihin asti oletkaan jo tullut. Helposti sitä unohtaa katsoa taakseen ja olla ylpeä itsestään, kun kulkee vain laput silmillä kohti tavoitetta. Unelmien tavoittelu saa ja pitää olla hauskaa!

+BONUS: Visualisoi unelmasi. Tämä kohta onkin oikeastaan mun henkilökohtainen suosikki. Muodosta mielikuvia kuvitteellisista hetkistä saavutettuasi unelmasi. Nyt saa siis haaveilla ihan tosissaan ja heittää kehiin kaikki tyhmältä ja nololtakin tuntuvat jutut, kunhan ne vain auttavat sinua eteenpäin unelmasi kanssa! Esimerkiksi, jos olet hakemassa unelmiesi kouluun, mieti miltä sinusta tuntuisi siinä hetkessä, kun saat tiedon sisäänpääsystä. Missä olisit silloin ja kenen kanssa, mitä tuntemuksia se herättäisi kehossa, kenelle soittaisit ensimmäisenä… Tai jos tavoitteenasi on kropan muokkaus, mieti millaisen mekon voisit kesällä vetää päällesi ja kuinka upealta näyttäisit siinä. Jos säästät rahaa reissua varten, fiilistele sitä hetkeä kun vihdoin istut koneessa matkalla unelmiesi kohteeseen. Millaiselta normaali arkipäiväsi näyttäisi, kun olet vihdoin saanut unelmiesi työn? Kun nämä pienet hetket lopulta käyvät toteen, tuntuu aivan äärimmäisen hienolta ja melkeinpä epätodelliselta tajuta, että tässä sitä nyt vihdoin ollaan. Nämä mielikuvat ovat halutessasi täysin henkilökohtaisia, ja voit pitää ne ihan vain itselläsi ja vaalia niitä mielessäsi. Niihin keskittyminen auttaa sinua jaksamaan ja jatkamaan silloinkin, kun motivaatio meinaa loppua ja tekisi mieli luovuttaa.

Kuvat: Ira H


Kuulisin todella mielelläni, oliko näistä vinkeistä sulle jotakin hyötyä ja onnistuinko motivoimaan sua tavoittelemaan unelmiasi. Rohkeimmat voivat myös jakaa omat uudenvuodenlupauksensa kommenteissa!

Onnea, menestystä ja saavutettuja unelmia kaikkien vuoteen 2019! <3