ARJEN PUHELINRÄPSYJÄ

Olin ihan totaalisesti unohtanut nämä puhelinkuvista kootut postaukset, jotka ovat jo vuosien ajan pyörineet blogeissa. Näiden kautta pääsee kurkistamaan kivasti siihen ihan todelliseen arkeen, kun kuvat eivät ole niinkään suunniteltuja, vaan spontaaneista hetkistä napattuja räpsyjä. Tehdäänpä siis kurkkaus mun menneisiin viikkoihin puhelimen kuvakansioiden kautta!

1. Mun ultimate lempparikahvimuki! Niin nätti, sekä riittävän iso herättelemään vähän väsyneempänäkin aamuna. Kyseessä siis Huuma designin uusin malli, joka tulee myyntiin ihan pian!

2. Ystävän luona yökylässä keskellä viikkoa ja yhdessä väsätty brunssi <3

3. R-A-K-A-S-T-A-N talvea! Varsinkin tänä talvena ollaan saatu nauttia poikkeuksellisen usein aivan upeista aurinkoisista päivistä.

4. Mun koti. <3

1. Salista on viime aikoina muodostunut mulle toinen koti.

2. Pientä piristystä kahviin ripauksella kanelia!

3. Yhtenä nättinä talvipäivänä käytiin serkkutyttöjen kanssa yhdessä ulkoilemassa, nappasin tän kuvan meidän metsäretken varrelta.

4. Hahah, team Myllymäki&Heinonen treenillä

1. Vielä yksi fiilistelykuva näistä ihanista talvimaisemista

2. Bestie <3

3. Mulla on melkeinpä aina keittiön pöydällä kimppu neilikoita, ne on niin nättejä ja tuo ihanaa piristystä arkeen. Pirkka Reilun kaupan terttuneilikat kestää super pitkään ja kimppu maksaa K-kaupoissa vaan vitosen, iso suositus!

4. Smoothiehommia

1. Yhtenä iltana lähdössä pienelle reippailulle. Täydellistä vastapainoa rankalle salitreenille ovat rauhalliset kävelylenkit, kun voi vaan hengitellä rauhassa ja fiilistellä musiikkia. Niin rentouttavaa!

2. Yksi mun lemppari arkiruuista, helppo ja nopea tonnikalapasta.

3. Nämä Tafferin vetoremmit todellakin veivät mun salitreenin ihan uudelle tasolle! Selkätreeni on aina ollut mun inhokki, mutta näiden myötä sekin nousi lemppareiden listalle!

4. Lähdössä hikoilemaan uusissa Gymsharkin treenipöksyissä ja Bara Sportswearin paidassa, suositus lähtee molemmille!

4 Comments

MATKASUUNNITELMIA JA UNELMAKARTTOJA – VIIKON PARHAAT

Tämä viikko on ollut aivan erityisen hyvä. Inspiroitunut, onnellinen ja kiitollinen olo on seurannut mukana heti maanantaiaamusta lähtien. Sain fiksattua unirytmin vihdoinkin takaisin raiteilleen joululoman jäljiltä, ja vitsi miten freesi olo tuleekaan aikaisista aamuista! Aamut ovat mulle ehdottomasti sitä päivän parasta aikaa, ja huomaan olevani paljon energisempi ja saavani enemmän aikaan, kun pidän kiinni aikaisista aamuistani.

Myös blogin pariin palaaminen on vaikuttanut yleiseen fiilikseen, sillä tämä homma pitää mut niin motivoituneena ja tuo sisältöä arkeen. Kuten täällä jo kerroinkin, vaivasi loppuvuonna pitkään vähän nihkeämpi fiilis, joten tämä palannut motivaatio ja energia on tuntunut ihan erityisen hyvältä. Nyt mennään kuluneen viikon parhaisiin juttuihin, jotka ovat nostaneet tämän (toivottavasti) kestohymyn mun huulille!

Kolmen tunnin mittaiseksi venynyt kahvitteluhetki ystävän kanssa

Lentojen varaaminen maaliskuulle tämän samaisen tyypin kanssa, kyseinen matkakohde on ollut mun haaveissa niin pitkään!

Yhteinen HIIT-treeni äidin kanssa

Talviset kelit ja lumeen peittyneet puidenoksat, niin kaunista!

Innostavat suunnitelmat blogin tulevaisuuteen liittyen

Barebellsin caramel-cashewpatukka, nam!

Torstai-illan spontaani sauna treenin jälkeen

Kuvat: Ira H

Pikkuserkun näkeminen pitkästä aikaa

Elämäni ensimmäisen unelmakartan tekeminen

Uusi jättimäinen kokovartalopeili Ikeasta

Yhteinen ruokakauppareissu ystävän kanssa

Leuanvedoissa kehittyminen, VIHDOIN! Niin se kova työ vaan lopulta palkitaan.

Ihana tyttö joka tuli kaupassa viereeni ihmettelemään, onko suodatinpusseja todellakin olemassa erikokoisia 😀


Ihanaa sunnuntai-iltaa ja energiaa uuteen viikkoon! <3

2 Comments

10 + 1 VINKKIÄ: NÄIN ONNISTUT UUDENVUODENLUPAUKSISSASI TÄNÄ VUONNA

Uudenvuodenlupaukset ovat taas vuosittaiseen tapaansa olleet tapetilla, ja jengi on lupaillut kaikkea maan ja taivaan väliltä aina leuanvedoista uusien reseptien kokeiluun ja tupakoinnin lopettamiseen. Uudet alut ovat ihanan freesejä ja inspiroivia, ja vuoden vaihtuminen onkin oiva tilaisuus miettiä, mitä haluaisi itsessään tai elämässään vielä kehittää.

Harmillisen usein nämä lupaukset kuitenkin unohtuvat jo tammikuun aikana, ja tulee sorruttua klassisiin virheisiin, joiden takia tavoitteet eivät toteudu. Jos susta siis tuntuu siltä, että teet vuodesta toiseen uudenvuodenlupauksia, muttet koskaan lopulta onnistu niissä, tämä postaus on just sulle! Nyt paneudutaan niihin yleisimpiin sudenkuoppiin joihin ihmiset yleensä putoavat lupaustensa kanssa, ja paljastetaan parhaat vinkit onnistumiseen.

1. Pidä lupausten määrä inhimillisenä. Älä lähde luettelemaan loputonta listaa kaikesta mitä mieleen tulee, vaan keskity muutamaan oikeasti tärkeään tavoitteeseen, jotka haluat tänä vuonna saavuttaa. Helposti sitä innostuu liikaa, ja lista alkaa kuulostaa tältä: Haluan saada vedettyä kymmenen leukaa, oppia kävelemään käsillä, pudottaa painoa, parantaa kouluarvosanoja, saada stipendin, laittaa enemmän ruokaa kotona, lukea enemmän, aloittaa uuden harrastuksen, perustaa yrityksen, aloittaa sijoittamisen ja löytää elämäni rakkauden… On mahdotonta keskittyä tuhanteen asiaan samaan aikaan, ja todennäköisesti tässä käykin niin, ettei lupauksista juuri mikään toteudu, sillä niitä on aivan liikaa. Sanoisin, että kolme tavoitetta on ihan maksimi, jolloin niihin on helppo keskittyä tosissaan. Yksikin isompi tavoite on ihan tarpeeksi, sinun ei todellakaan tarvitse ylisuorittaa jokaisella elämän osa-alueella.

2. Kuuntele vain itseäsi. Kun miettii uudenvuodenlupauksia tai mitä tahansa elämän suuntia ja suunnitelmia, tulee helposti keskityttyä asioihin, joita muut ympärilläsi tekevät, tai odottavat sinun tekevän. Vaikka ystäväsi olisivat innoissaan etenemässä urallaan tänä vuonna, hakemassa yliopistooon tai haaveilemassa matkasta Balille, sinun ei tarvitse haluta samaa. Älä siis lähde toteuttamaan ystäviesi, vanhempiesi tai somessa seuraamiesi tuntemattomien ihmisten haaveita, vaan mieti, mitä sinä ihan oikeasti elämältäsi haluat.

3. Kirjoita tavoitteet ylös. Olisi äärimmäisen tärkeää listata omat tavoitteensa ylös paperille, jotta ne konkretisoituvat paremmin. Älä heitä tätä paperia kaapin perälle, mistä et sitä enää myöhemmin löydä, vaan pidä se paikassa, jossa sen pariin on helppo palata vuoden mittaan. Voit esimerkiksi kirjoittaa tavoitteesi puhelimen muistioihin, missä ne kulkevat aina mukanasi. Vaikka et yleensä olisikaan mitään kirjoittajatyyppiä, suosittelen todellakin kokeilemaan!

4. Perustele. Sen lisäksi, että olet nyt kirjoittanut tavoitteesi paperille, listaa ylös myös syyt, miksi haluat saavuttaa juuri nämä tavoitteet. Jos lupasit esimerkiksi pudottaa painoa, mieti miksi oikeastaan haluat sitä, ja mitä hyvää se toisi elämääsi. Haluatko saada energisemmän olon arkeesi, olla paremmin sujut itsesi kanssa tai kenties mahtua taas lempifarkkuihisi? Jos taas tavoitteesi on oppia paremmaksi kirjoittajaksi, haluatko esimerkiksi kirjoittaa jonain päivänä kirjan, oppia ilmaisemaan itseäsi paremmin tai tehdä kirjoittamisesta ammatin? Jos et pysty perustelemaan unelmaasi, se ei välttämättä olekaan sinulle kovin tärkeä, jolloin sitä kannattaa harkita uudelleen.

5. Mitä se vaatii? Nyt tiedät jo mitä haluat saavuttaa ja miksi. Enää tulisi keksiä, miten? Listaa siis ylös asiat, jotka sinun täytyy tehdä saavuttaaksesi tavoitteesi. Pyri olemaan tässä kohtaa mahdollisimman pikkutarkka ja listaamaan konkreettisia käytännön tekoja ympäripyöreyden sijaan. Jos käytetään vielä painonpudotusesimerkkiä, älä kirjoita ainoastaan, että pitää syödä terveellisemmin ja liikkua enemmän, vaan kirjoita tarkasti, mitä asioita pitää oikeasti tehdä. Tarvitsetko kenties jonkun ulkopuolisen apua tähän tavoitteeseen, alatko noudattaa jotakin tiettyä ruokavaliota, ilmoittaudutko treeniryhmään? Tai jos tarkoituksenasi on kehittyä kirjoittajana, mieti voisitko pyytää jotakuta lukemaan tekstejäsi tai ilmoittautua luovan kirjoittamisen kurssille, ja kuinka usein sinun tulisi harjoitella kirjoittamista. Mitä konkreettisempia ja käytännönläheisempiä nämä asiat ovat, sitä helpompi niihin on todellisuudessa tarttua.


6. Jaa tavoite pienempiin osiin. Suuresta tavoitteesta saa paljon helpommin otteen, kun se on jaettu pienempiin ja realistisempiin palasiin. Mieti, kuinka paljon sinun täytyisi saada aikaiseksi vuoden puoliväliin mennessä, mitä pitää saavuttaa neljäsosavuosittain, tai vaikka viikkotasolla. Liian suurena möykkynä tavoite saattaa tuntua turhan kaukaiselta ja saavuttamattomalta, joten lähde rauhassa toteuttamaan unelmaasi askel kerrallaan.

7. Uskalla sanoa unelmasi ääneen. Omien haaveiden kertominen muille on pelottavaa, sillä kukaan ei halua epäonnistua muiden edessä. Olisi kuitenkin hyvä uskaltaa puhua unelmistaan, sillä se tuo hurjasti lisäboostia niiden tavoitteluun. Mun viime vuoden tärkein tavoite oli lähteä kesäksi Helsinkiin töihin, ja kun lukuisista yrityksistä huolimatta sopivaa duunia tai kämppää ei meinannut löytyä, olin jo lähellä luovuttaa. Olin kuitenkin ehtinyt jo kertoa tavoitteestani kaikille, joten en todellakaan halunnut enää epäonnistua, ja jatkoin sinnikkäästi yrittämistä. Jos kukaan ei olisi tiennyt tästä unelmastani, se olisi todennäköisesti jäänyt lopulta saavuttamatta.

8. Säännöllisyys on avain onnistumiseen. Pyri luomaan rutiineja ja tapoja, jotka vievät sinua kohti unelmaasi. Jos tavoitteenasi on pystyä tekemään spagaatti, pyri tekemään venyttelystä päivittäinen tapa, ja yhdistä se esimerkiksi aamu- tai iltarutiineihisi. Kun aloitat uuden asian tekemisen, siihen ryhtyminen vie joka kerta energiaa ja voimia. Kun taas onnistut muodostamaan siitä samanlaisen rutiinin kuin hampaidenpesusta tai aamiaisen syömisestä, se alkaa tapahtua kuin itsestään, eikä siihen ryhtymistä tarvitse sen kummemmin suunnitella. Kehityskin tapahtuu siinä sivussa kuin itsestään!

9. Pysy tilanteen tasalla. Tee välitsekkauksia ja pidä kehityskeskusteluja itsesi kanssa vuoden mittaan. Vaikka alkuvusi ei olisi lähtenyt käyntiin haluamallasi tavalla, voit aina tarttua toimeen uudelleen. Loppupuoli vuodesta on aivan yhtä arvokasta aikaa unelmien tavoitteluun kuin alkuvuosikin. Vuosi on pitkä aika, ja jo viikossakin voi saada paljon aikaiseksi, kunhan vaan ryhtyy toimeen ja saa hyvän draivin päälle. Voit vaikka vielä marraskuussakin laittaa unelmientavoittelumoodin päälle ja saavuttaa upeita asioita. Älä siis lannistu, jos et ole pysynyt tavoitteissasi täydellisesti koko vuotta.

10. Nauti matkasta. Jos koko prosessi unelmaasi kohti on ollut pelkkää kärsimystä, saattaa sen lopulta toteuduttua tulla todella tyhjä olo. Iloitse siis jokaisesta pienestäkin onnistumisesta ja askeleesta unelmaasi kohti. Muista tasaisin väliajoin katsoa taaksesi ja huomata, mihin asti oletkaan jo tullut. Helposti sitä unohtaa katsoa taakseen ja olla ylpeä itsestään, kun kulkee vain laput silmillä kohti tavoitetta. Unelmien tavoittelu saa ja pitää olla hauskaa!

+BONUS: Visualisoi unelmasi. Tämä kohta onkin oikeastaan mun henkilökohtainen suosikki. Muodosta mielikuvia kuvitteellisista hetkistä saavutettuasi unelmasi. Nyt saa siis haaveilla ihan tosissaan ja heittää kehiin kaikki tyhmältä ja nololtakin tuntuvat jutut, kunhan ne vain auttavat sinua eteenpäin unelmasi kanssa! Esimerkiksi, jos olet hakemassa unelmiesi kouluun, mieti miltä sinusta tuntuisi siinä hetkessä, kun saat tiedon sisäänpääsystä. Missä olisit silloin ja kenen kanssa, mitä tuntemuksia se herättäisi kehossa, kenelle soittaisit ensimmäisenä… Tai jos tavoitteenasi on kropan muokkaus, mieti millaisen mekon voisit kesällä vetää päällesi ja kuinka upealta näyttäisit siinä. Jos säästät rahaa reissua varten, fiilistele sitä hetkeä kun vihdoin istut koneessa matkalla unelmiesi kohteeseen. Millaiselta normaali arkipäiväsi näyttäisi, kun olet vihdoin saanut unelmiesi työn? Kun nämä pienet hetket lopulta käyvät toteen, tuntuu aivan äärimmäisen hienolta ja melkeinpä epätodelliselta tajuta, että tässä sitä nyt vihdoin ollaan. Nämä mielikuvat ovat halutessasi täysin henkilökohtaisia, ja voit pitää ne ihan vain itselläsi ja vaalia niitä mielessäsi. Niihin keskittyminen auttaa sinua jaksamaan ja jatkamaan silloinkin, kun motivaatio meinaa loppua ja tekisi mieli luovuttaa.

Kuvat: Ira H


Kuulisin todella mielelläni, oliko näistä vinkeistä sulle jotakin hyötyä ja onnistuinko motivoimaan sua tavoittelemaan unelmiasi. Rohkeimmat voivat myös jakaa omat uudenvuodenlupauksensa kommenteissa!

Onnea, menestystä ja saavutettuja unelmia kaikkien vuoteen 2019! <3

4 Comments

IDENTITEETTIKRIISI JA SOMEAHDISTUS

Blogi ei ole päivittynyt moneen viikkoon, ja viimeisimmästä Instagram-kuvastakin on vierähtänyt melkein kuukausi. Olen viimeisten viikkojen aikana ehtinyt potea todellisen identiteettikriisin näiden somejuttujen kanssa. Miettinyt pääni puhki millaista sisältöä haluan tuottaa, mitä somekanavia hyödyntää ja miten? Mihin tulisi panostaa ja mihin suuntaan lähteä? Mikä olisi eniten minua? Tuntuu, että kokoajan pitäisi olla tekemässä jotain todella ihmeellistä ja paljastamassa jotain uutta ja yllättävää, jotta ihmiset jaksaisivat seurata ja mielenkiinto säilyisi.

Jossain vaiheessa viime vuoden loppupuolella huomasin, ettei tekstiä meinannut syntyä enää millään. Keksimäni aiheet eivät tuntuneet tarpeeksi mielenkiintoisilta, eivätkä kyhäämäni tekstit julkaisemisen arvoisilta. Jostain syystä alkoi tuntua tosi hölmöltä jakaa omaa elämäänsä ja arkeansa tänne, miksi se edes kiinnostaisi ketään?

Tiedostan olevani erittäin etuoikeutetussa ja onnellisessa asemassa voidessani sanoa näin, mutta mun elämä oli niin tasapainoisen onnellista ja arki niin hyvää ja ja tasaista, ettei siitä tuntunut irtoavan mitään mielenkiintoista sanottavaa. Aina kun mietin kulunutta viikkoa ja mitä siitä voisin kirjoittaa, oli sisältö melkeinpä sama: kouluhommia, blogijuttuja, salilla treenailua ja omassa rakkaassa kodissa viihtymistä. Onnea ja tyytyväisyyttä omaan arkeen. Ei mitään suuria oivalluksia tai tulevaisuutta mullistavia elämänmuutoksia.

Kun koulussa oli käynnissä loppurutistus ennen joululomaa ja koneella tuli jo senkin puolesta roikuttua jatkuvasti, ei huvittanut enää päivän päätteeksi istua naama kiinni ruudussa kirjoittamassa postauksia. Viikottainen ruutuaika alkoi ahdistaa, ja välillä teki mieli poistaa kaikki sometilit, tyhjentää puhelin turhista sovelluksista ja keskittyä johonkin ihan muuhun. Irtautua täysin.

Päätin lopulta, että annan vain olla ja keskityn hetken aikaa ihan muihin juttuihin. Laitoin puhelimen syrjään ja vietin aivan ihanan joulun sukulaisten ja perheen kanssa. Nautiskelin hyvästä ruoasta ja rakkaiden seurasta, pelasin lautapelejä ja rentouduin ihan kunnolla. En ottanut kuvia, päivittänyt Instagramia tai edes selaillut somea. Vuosi vaihtui onnellisissa merkeissä ja lähdinkin tähän vuoteen tosi hyvällä fiiliksellä, vaikkakin vailla tietoa tulevasta.

Todellinen irtiotto somesta ja oikeastaan ihan kaikesta teki äärimmäisen hyvää. Pikkuhiljaa homma lähti selkiytymään kuin itsestään, ja vanha tuttu motivaatio alkoi hiipiä takaisin. Huomasin ikävöiväni kuvaamista, kirjoittamista, ideoiden keräilyä ja postausten suunnittelua. Nyt tiedän ainakin suurilta osin, mitä haluan täällä lähteä tekemään, ja mieli on täynnä kivoja suunnitelmia, joista olenkin jo aika innoissani.

Bloggaaminen on mun intohimo, enkä todellakaan ole valmis luopumaan tästä rakkaasta harrastuksestani. Haasteet ja tavoitteet motivoivat mua, ja tässä hommassa löytyy aina jotain kehitettävää, parannettavaa ja uutta opittavaa. Ja vaikka tämä olisi kuinka turhanpäiväistä hommaa tahansa, niin mä en oikeastaan edes välitä. Haluan myös uskoa, etteivät blogit ihan kokonaan ole vielä kuolemassa, vaikka sellaisellakin uhkaillaan jatkuvasti. Mä nimittäin satun tykkäämään tästä hommasta ihan hirmuisesti.

Kuulostan todelliselta hörhöltä sanoessani tämän, mutta eilen teepussista paljastunut mietelause ”Recognize that you are the truth” upposi jotenkin erityisen syvälle. (Kuten näiden teepussiennustusten joita seuraan kuin raamattua, kohdalla tuntuu tapahtuvan joka ikinen kerta.) Ei mun tarvitse yrittää olla mitään muuta tai miettiä päätäni kipeäksi näiden juttujen takia. Voin tehdä tätä just mun omalla tavalla, omaan elämääni ja ajatuksiini pohjautuen.

Ja vain toivoa, että se riittää.

12 Comments

9 X PISTÄÄ HYMYILYTTÄMÄÄN

Mulla alkoi eilen joululoma. Tää viimeinen viikko oli todellinen loppurutistus, joka sisälsi yhteensä neljä tenttiä sekä kolme muuta palautettavaa työtä. Kunnialla kuitenkin selvisin, muutamia harmaita hiuksia lukuunottamatta. Nyt on roikkumaan jääneet uusinnatkin hoidettu pois alta, ja eilinen fiilis viimeisestä tentistä poistuessa oli niin helpottunut ja onnellinen. Pari kouluhommaa olisi vielä tälle vuodelle hoidettavana, mutta muuten ollaan jo täysin lomalla. Syyslukukausi hurahti ohi ihan silmänräpäyksessä, tuntuu kuin vasta eilen olisin palannut kotiin Helsingistä ja fiilistellyt syyskuun alkua ja auringonkukkia.

Julkaisin instagramissani pari päivää sitten arvonnan, jossa palkintona on Nunucon Secret Garden -kalenteri, ja te otitte arvonnan super hyvin vastaan! Arvonta keräsi jo heti ekana iltana hyvän joukon osallistujia, mutta vielä olisi sunnuntaihin asti aikaa osallistua. Jos sulta puuttuu vielä kalenteri ensi vuodelle, niin käy kurkkaamassa instasta @suvisailamaria !

Ostin eilen uusia kynttilöitä tuoksussa baked apple, ja vitsi miten ihanan jouluinen tuoksu näistä leviää koko kotiin! Päivä sai täydellisen startin tätä postausta kirjoitellessa, kahvista nauttiessa (lisäsin siihen vielä ripauksen kanelia joulufiiliksen takaamiseksi) ja kynttilöitä poltellessa.

En voi tarpeeksi hehkuttaa sitä, kuinka hyvältä on tuntunut saada kunnon draivi päälle treenaamisen suhteen, ja kuinka paljon lisäenergiaa ja hyvää mieltä urheilu tuokaan arkeen. Viime aikoina ykköspaikkaa ovat pitäneet erilaiset sykettä nostavat HIIT-treenit, joissa saa todella haastaa itseään.

Paras ystäväni ehdotti muutama päivä sitten, josko hän voisi tulla mun luokse yöksi nyt molempien joululomien alettua. Ollaan nähty viime aikoina hävettävän harvoin, ja tää ehdotus laitettiin heti hymyssä suin toteutukseen. Maanantaina siis luvassa perinteistä tyttöjen yökyläilyä. <3

Sain viime viikolla todella yllättävän kehun ruotsinopettajaltani. Ruotsi on aina ollut mulle suuri epävarmuuden paikka, enkä ole uskaltanut puhua sitä juuri ollenkaan, joten juurikin tässä asiassa kehu tuntui erityisen hyvältä. Ehkäpä jatkossa yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja uskaltautua käyttämään ruotsinkieltä rohkeammin.

Kuvat: Saara L

Spotifyn vuosikatsaus. Ketään ei varmastikaan yllätä, että nimenomaan viime postauksessa mainitsemani Dancing In The Moonlight vei ylivoimaisesti ykkössijan vuoden kuunnelluimpana biisinä.

Sain yhtenä iltana jostain päähäni, että haluan pelata pitkästä aikaa Aliasta. Saatiinkin äidin ja hänen miehensä kanssa sairaan hyvät pelit aikaiseksi ja kaupan päälle vuoden naurut! 😀 Lautapelejä pitäisi ehdottomasti pelata useammin, onneksi joulunpyhät ovat ihan kohta käsillä, joten pelailullekin löytyy varmasti oma aikansa.

Huomasin, että lähikaupassamme on aamuisin Aamuvirkkujen happy hour, joka tarkoittaa siis ilmaista kahvia seitsemästä kahdeksaan. Tää oli mun mielestä jotenkin todella ihana ele, ja olenkin muutaman kerran napannut aamukahvin mukaan matkalla kouluun.


2 Comments

16 KYSYMYSTÄ KULUNEESTA VUODESTA + ARVONTA!

Kalenteri saatu yhteistyössä Nunuco Designin kanssa.

 

1. Mistä tänä vuonna tekemästäsi asiasta olet ylpeä?

Siitä, että toteutin unelmani Helsinkiin muuttamisesta ja jaksoin nähdä niin paljon vaivaa sen mahdollistamiseksi. Työnhakuprosessiin ja kämpän löytämiseen upposi ihan älyttömästi aikaa, mutta kaikki oli todellakin sen arvoista. Kun oma päämäärä oli selkeänä mielessä, eivät muiden epäilytkään pystyneet horjuttamaan. Tunsin muuttaessani koko kaupungista vain yhden ihmisen, mutta kesän aikana tutustuin ihan mahtaviin tyyppeihin ja onnistuin muodostamaan oman pikku yhteisön sekä luomaan kodin täysin uuteen kaupunkiin. Tästä kaikesta olen todellakin ylpeä.

2. Mikä inspiroi sinua vuoden aikana eniten?

Menestyneiden yrittäjien tarinat. Treenivideot, huippu-urheilijat, crossfit-leffat.

3. Millaisissa hetkissä koit suurinta elämäniloa?

Viinilasi kädessä uusien ystävien kanssa auringon laskiessa. Elokuisessa kesäsateessa pyöräillessä, luonnosta nauttiessa, uusia juttuja suunnitellessa. Aamuviideltä taksissa matkalla töihin, kun keskikesän aurinko sokaisee jo silmiä. Kesän seikkailujen jälkeen kotiin palatessa. Kovan treenin jälkeen venytellessä, kesäduunissa ihan huikeasta yhteishengestä nauttiessa. Kylmänä ja pimeänä talviaamuna kouluun lähtiessä, kun auto on valmiiksi lämmitetty ja kädessä höyryävä kahvimuki. Löylyn terassilla aamuyön pikkutunneilla.

4. Mikä kappale oli sinulle erityisen merkityksellinen tänä vuonna?

Jubel, NEIMY – Dancing in the Moonlight. Tähän biisiin tiivistyy niin paljon tunteita, muistoja, ajatuksia ja kauniita hetkiä. Iho menee edelleen kananlihalle, vaikka oikeastaan kulutin tän jo ihan puhki tossa loppukesästä. Tästä kappaleesta tulen varmasti muistamaan tämän vuoden – ja erityisesti kesän – koko loppu elämäni.

 

5. Miten pidit itsestäsi huolta tänä vuonna?

Sanomalla rohkeasti ei, silloin kun siltä tuntui. En hypännyt tyhmänä mukaan jokaiseen houkuttelevaan juttuun, vaan osasin ajatella myös omaa jaksamistani.

6. Mikä oli haastavinta tänä vuonna?

Oman kehonkuvan kanssa kamppailu ja kropassa tapahtuneiden muutosten hyväksyminen. Jollain tapaa oman identiteetin kadottaminen ja se, kun ei enää tunnistakaan itseään peilikuvasta. Kiinnostaisiko teitä kuulla näistä aiheista lisää ihan oman postauksensa muodossa?

7. Lempilainauksesi tältä vuodelta?

”The most successful people follow passion, not paychecks.”

8. Ketä haluaisit erityisesti kiittää tästä vuodesta?

Tätä ei tarvitse kauaa miettiä. Tutustuttiin Iran kanssa koulussa, kun päädyttiin sattumalta samalle luokalle, enkä voi uskoa että ollaan tunnettu kunnolla vasta vuosi. Irasta on tullut yksi läheisimmistä ystävistäni ja tärkeimmistä tukipilareistani, ja tuntuu kuin oltais tunnettu aina. Ollaan tehty yhdessä kouluhommat ja ryhmätyöt, käyty treenaamassa, nukuttu päikkärit, tsempattu toisiamme ja jaettu ilot sekä surut. En varmastikaan kenenkään muun seurassa naura yhtä paljon kuin Iran, ja arki on niin paljon helpompaa ja hauskempaa tän tyypin kanssa. Love you Irmeli. <3

9. Tärkeimmät tänä vuonna oppimasi asiat?

Raha ei kasva puussa. Muiden mielipiteillä ei lopulta ole mitään väliä. Epäonnistumisista pitää oppia, sisuuntua ja yrittää uudelleen. Menestyksen tiellä on aina esteitä, haasteita ja hidasteita, jotka täytyy osata kääntää voimavaroiksi. Kouluasioista stressaaminen on ajanhukkaa. Lopulta kaikki aina järjestyy.

10. Mikä kirja teki sinuun suurimman vaikutuksen?

Martin Pistorius – Mykkä huuto. Kirja vei täysin mukanaan, ja kahlasin sen läpi parissa päivässä. Tarina järkytti, itketti, herätteli ja ravisutteli. Opetti olemaan kiitollinen ja katsomaan elämää täysin uudelta kantilta. Kirja on tositarina pojasta, joka sairastuu tunnistamattomaan rappeumasairauteen ja vaipuu kooman kaltaiseen tilaan. Vuosien kuluttua hänen mielensä palaa takaisin tiedostavaksi, mutta hänen kehonsa pysyy edelleen halvaantuneena, eikä hän pääse kertomaan kellekään, että on täysin tietoinen ympäröivästä maailmasta. Ahdistavasta aiheesta ja pojan sydäntäriipaisevasta kohtalosta huolimatta kirja on aivan uskomaton selviytymistarina, joka palauttaa uskon rakkauteen ja siihen, että elämä kyllä kantaa.

11. Mitkä piirteesi pääsivät tänä vuonna todella esiin?

Määrätietoisuus ja sinnikkyys, avoimuus ja sosiaalisuus. Introvertti-minä sai monesti väistyä, kun piti heittäytyä täysin uuteen tilanteeseen ja olla avoin uusien ihmisten edessä.

12. Mitä toivot vieväsi mukanasi myös uuteen vuoteen?

Vankan uskon omaan tekemiseen, uskalluksen heittäytyä ja tavoitella suurimpiakin unelmia sekä seurata omaa polkua muiden mielipiteistä välittämättä.

13. Mistä asioista olit erityisen kiitollinen?

Mun ihanasta yhteisöstä Helsingissä. Kuinka kaikki uudet ystäväni tekivät parhaansa, että kotiutuisin mahdollisimman kivasti uuteen kaupunkiin. Neuvoivat julkisen liikenteen kanssa, toimivat turistioppaina, suosittelivat parhaita kahviloita ja bilemestoja, ja tulivat jopa hakemaan mut kotoa kauppaan ollessani sairaana. <3

Olin myös koko vuoden läpi erityisen kiitollinen ihan tavallisesta arjestani ja siitä, että saan tehdä päivittäin juuri niitä asioita, jotka ovat itselleni mieluisia. Olen äärimmäisen onnekas, sillä elämässäni maanantait ovat ihan yhtä hyviä päiviä kuin kaikki muutkin.

Suunnattoman kiitollinen olin tietysti myös äidistäni, joka tuki ja tsemppasi jokaisessa käänteessä. Hänen puoleensa käännyin, kun en osannut ostaa oikeanlaisia suodatinpusseja, kun vessanpönttö meni tukkoon ja kun deittailuhommissa oli ongelmia. Ja aina apu oli saatavilla. En oikeasti tiedä, missä olisin ilman äitiä.

14. Mitä sellaista teit, mitä et ollut koskaan ennen tehnyt?

Nimesin tämän vuoden jo aikoja sitten Ekojen kertojen vuodeksi, joten näitähän muuten riittää. Lensin ensimmäistä kertaa yksin, asuin pääkaupunkiseudulla, kuljin sporalla, aloitin crossfit-harrastuksen, kävin Suomenlinnassa ja Hangossa. Haaveilin ensimmäistä kertaa urasta yrittäjänä, osallistuin Indiedays Blog Awardseihin sekä matkustin Saksaan, Kreikkaan, Espanjaan ja Norjaan. Pääsin suunnittelemaan nettisivut uudelle yritykselle ja tekemään somemarkkinointia, kokeilin suppailua, kävin Lintsin valokarnevaaleilla, lenkkeilin Töölönlahdella ja osallistuin koodauskurssille. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.

15. Minkä asian kuluneesta vuodesta tulet muistamaan aina?

Kesän Helsingissä, ja erityisesti työkokemuksen lentokentällä. Se oli jotain niin erilaista kuin kaikki mun aiemmat duunit. Työ opetti ihan hurjasti asioita uusista kulttuureista, kehitti kielitaitoa, kasvatti hermoja ja osasi yllättää joka ikinen päivä.

16. Mihin haluaisit panostaa tulevana vuonna enemmän?

Kiinnostus hyvinvointiin, liikuntaan ja terveelliseen syömiseen on kasvanut kuluneen syksyn aikana suuremmaksi kuin koskaan, ja haluaisin ehdottomasti tuoda näitä aiheita enemmän esiin myös täällä somessa. Ensi vuonna blogissa puhaltavatkin siis uudenlaiset tuulet, pysykää kuulolla!

 

 

Jos sulta tai vaikka ystävältäsi puuttuu vielä kalenteri ensi vuodelle, niin mulla on teille hyviä uutisia! Yhteistyössä Nunuco Designin kanssa sain mahdollisuuden arpoa yhden tällaisen kuvissa näkyvän Secret Garden -kalenterin myös teidän kesken. Käykää siis osallistumassa arvontaan mun Instagramissa @suvisailamaria, ja tsekatkaa myös mun Instagram Story, josta löytyy tarkempi esittely kalenterista!

Onnea arvontaan!

8 Comments

KALLIIT PÄHKINÄT JA HYMY PYLLYYN – MIKSI?!

Miksen koskaan muista, tarkoittaako huokea hinta halpaa vai kallista?

Miksi niin moni sanoo mua aina Suvin sijaan Siniksi? Olen saanut kuulla tätä koko elämäni.

Miksi kaikki biisit kuulostaa aina niin paljon paremmilta auton radiosta kuultuna, kuin itse Spotifysta soitettuna?

Miksi matka Poriin kestää aina kauemmin kuin Porista takaisin kotiin?

Miksi kaikilla työporukan virkistyspäivillä ja jopa treffeillä mennään juuri keilaamaan?? Kuka siitä ihan oikeasti muka tykkää?

Miksi pähkinät on niin kalliita?

Miksi niin moni pitää bloggaamista edelleen vain helppona harrastuksena eikä ollenkaan ymmärrä sitä, kuinka monelle se on ihan oikea työ, joka vaatii äärimmäisen paljon aikaa ja omistautumista?

Miksi mun blogin nimi oli aikoinaan Fruitcandy?

Miksen koskaan osta lentokoneeseen niskatyynyä? Muistan aina lentäessäni tarvitsevani sellaista, mutten kuitenkaan koskaan saa aikaiseksi tehdä tätä hankintaa.

Miksi olen aina niin epävarma, kun pitää puhua ruotsia? Rakastan vieraita kieliä ja puhun niitä yleensä mielelläni, mutta ruotsin kohdalla homma vain tökkii.

Miksi näen lähes joka yö painajaisia? Nimenomaan sellaisia raakoja kauhuleffoja muistuttavia, joissa murhaaja jahtaa mua ja lopulta ajaudutaan puukkotappeluun…? Luulin painajaisten olevan lähinnä lasten ongelma.

Miksi niin monet pariskunnat häpeilevät sitä, että ovat tavanneet Tinderissä?

Miksi pidin yläasteella sateenkaaren värisiä raidallisia villasukkia Adidaksen tennareissa? Näiden raidallisten varsien tuli siis nimenomaan näkyä kunnolla, joten vedin ne housujen päälle puoleen sääreen asti. #fashionista

Miksi joku random nainen alkoi junassa kertoa mulle Berliiniin avatusta uudesta kauppakeskuksesta? Olin siis matkalla töihin ja istuin omissa ajatuksissani kuulokkeet korvilla.

Miksi tämän saman junamatkan aikana toinen nainen tuli kysymään multa, missä hänen pitää jäädä pois, jos hän haluaa lentokentälle?

Miksi vielä kolmaskin nainen tuli kysymään, onko hän menossa oikeaan suuntaan, jos hänen päämääränsä on Hiekkaharju? Yleinen infopiste Suvi Myllymäki täällä hei!

Multa saa siis tottakai tulla kysymään neuvoa ja autan mielelläni jos osaan! Oli vain todella hämmentävää, että tämä kaikki tapahtui viidentoista minuutin sisään…:D

Miksi niin moni luulee, että hymy pyllyyn on kehotus hymyillä leveästi, vaikka sanonnan tarkoitus on nimenomaan päinvastainen?

Miksei lentokonetta tyhjennetä järjestyksessä penkkiriveittäin? Näin kaikkien ei tarvitsisi nousta heti koneen laskeuduttua hädissään seisomaan ja lähteä rynnimään kohti ovea.

Miksi koirat ovat niin paljon suositumpia kuin kissat?

Miksi kaikki pohjoismaiset rikossarjat toistavat samaa kaavaa? (Siis miettikää nyt, mies ja nainen saavat toisistaan työparin, eivätkä aluksi tule ollenkaan toimeen keskenään. Lopulta he osoittautuvatkin äärimmäisen tehokkaaksi tiimiksi, ja heidän välilleen selkeästi kehittyy jotain muutakin. Lisäksi päähenkilö on aina yliluonnollisen omistautunut työlleen ja laiminlyö esimerkiksi perhettään ja parisuhdettaan. Hänellä on usein myös tarve sooloilla jatkuvasti ja tehdä uhkarohkeita ratkaisuja.)

Miksi mun on silti pakko katsoa joka ikinen pohjoismainen rikossarja alusta loppuun?

Miksi kahvinkeittimen ääni on niin rentouttava?

Miksi leuanveto on niin ylivoimaisen hankalaa?

Miksen ikinä uskalla mennä yksin hissiin?

Miksi kukaan haluaisi fiilistellä joulua jo lokakuussa?

Miksi teineillä on tapana tagailla kavereitaan omiin selfieihinsä Instagramissa? Kuulin yläasteikäisiltä serkuiltani että myös sillä, mihin kohtaan tyyppi on tagattu, on merkitystä. Esimerkiksi tärkeimmät ystävät lähimmäs kasvoja tai jotain…?

Miksen koskaan käy Turussa, vaikka melkein puolet mun kavereista asuu siellä?

Miksi luulin, ettei Jussi ole oikea nimi? Sain siis tietää varmaan parisen vuotta sitten, ettei kaikkien Jussien oikea nimi suinkaan ole Juha tai Johannes.

Miksi kahvi maistuu aina aamuisin paremmalta kuin myöhemmin päivällä?

Miksen ole edelleenkään varannut hammaslääkäriaikaa, vaikka hammastani on särkenyt jo yli kaksi vuotta? Lueskelin vanhoja postauksiani ja löysin viime vuoden toukokuulta postauksen, jossa vannoin varaavani ajan ensi viikolla…

Miksi naapurini juoksivat salaa toisen naapurini pihaan ottamaan yhteiskuvan karhupatsaan kanssa? Kyse oli siis aikuisista miehistä keskellä kirkasta päivää, ja satuin näkemään tilanteen ikkunastani.

Miksi on niin vaikeaa sanoa rakastan sua suomeksi, vaikka about kaikilla muilla kielillä se kuulostaa ihan luonnolliselta?

Miksi pelkäsin pienenä ihan hulluna, että kaikki maitohampaani eivät jostain syystä irtoaisi? En todellakaan tiedä mistä ylipäätään sain jotain sellaista päähäni, tai miksen uskaltanut koskaan kertoa tästä fobiastani kellekään.

Miksi laitoin tätä postausta kirjoittaessani homeisen mandariinin suuhuni?

5 Comments

RAKAS PÄIVÄKIRJA…

08:49. Lauantaiaamu. Mukissa kahvi kauramaidolla. Ostin sitä taas, kun teki pitkästä aikaa mieli. Kyllästyin siihen jossain vaiheessa, mutta nyt maistuu taas. Teen vielä smoothien aamupalaksi. Onneksi muistin käväistä illalla kaupassa hakemassa kurkkua. Kajareissa Kygo Remixes -soittolista, parasta. Cut your teeth ei kuole koskaan. Jalassa villasukat, päällä lämmin neule, yöpaidassa tärkeät sanat: The love of my life is myself. Ulkona vielä vähän hämärtää, muttei onneksi sada. Tästä pitäis tulla aurinkoinen päivä.

Ihana viikonloppu. Tai olihan se kouluviikkokin aika leppoisa, yksi tentti ja yksi tunti ruotsia. Mutta viikonloppu maistuu aina. Kävin eilen kampaajalla harjoitusasiakkaana. Kunnon syväpuhdistus ja ihania hoitoja, latvoista lähti vähäsen. Oikeastaan houkuttelisi palata taas vanhaan tuttuun polkkatukkaan…

Tehdään tänään perheen kanssa yhdessä sushia. Jännää, en ole koskaan kokkaillut itse tätä lempiruokaani. Sitä ennen pitäisi hoitaa muutamat koulujutut pois alta, saada loppukiri käyntiin ennen joulua.

Viikon päässä häämöttää pidennetty viikonloppu ystäväni luona Oslossa. On ollut niin kova ikävä. Luvassa naurua, yhdessä tekemistä ja uuden näkemistä. En ole koskaan ennen lentänyt yksin, jännittää vähäsen. Mutta odotan niin kovasti.

Pitkään on jo seurannut mukana erityisen hyvä fiilis. Kaikesta. Vaikka marraskuun pimeys meinasi jo ottaa vallan, taistelin ja selvisin. Uskon, että säännöllisellä treenirytmillä on ollut osuutta asiaan. Liikunnasta saa niin paljon energiaa, voimaa, itsevarmuutta. Toivottavasti tää flow pysyy päällä pitkään. Kuukausien ajan suunniteltu projekti saatiin vihdoin päätökseen, tai pitäisi varmaankin sanoa, että alkuun. Olo on huojentunut ja helpottunut. Rento, mutta innostunut ja odottava. Mitäköhän kaikkea siistiä tää juttu vielä poikii…?

Puhelu parin päivän takaa herätteli, ravisutteli, laittoi ajattelemaan. Muistutti, kuinka kiitollinen saa olla siitä, että on terve. Siitä että saa liikkua, matkustaa, mennä ja tulla, nauttia elämästä. Näitä asioita ei koskaan saisi ottaa itsestäänselvyytenä. Siksi olenkin tänä aamuna erityisen kiitollinen kaikesta. Aamukahvistani, arjestani. Siitä, että sain herätä tähän päivään levänneenä, omasta rakkaasta kodistani. Eilisillan kynttilöiden tuoksuun.


Ihanaa viikonloppua. <3 


4 Comments

13 X TOTUUS KUVAN TAKAA

Skumppalasien kilistelyä, täydellisiä bikinikroppia ja virheettömiä ihoja, siistejä koteja tuoreine kukkineen ja täydellisiä aamiaisia hotellin valkoisissa lakanoissa… Somessa kaikki näyttää olevan täydellistä, ja elämä yhtä juhlaa ja rantalomaa. Totuus saattaa kuitenkin olla ihan toinen, eikä kenenkään elämä ole oikeasti pelkkää kiillotettua pintaa ja onnen hetkiä. Tässä postauksessa kurkataan muutamien blogissa tai Instassa näkyneiden kuvieni taakse ja paljastetaan, mitä niiden taustalla todellisuudessa tapahtui. Kaikki ei tosiaankaan ole aina sitä, miltä somessa näyttää!

Kokeilin innoissani tehdä bataattipizzaa, ja halusin tietysti jakaa ohjeen myös täällä blogissa. Valmis pizza näytti ja tuoksui herkulliselta, kuvista tuli super kivoja ja kaikki meni hyvin – kunnes erehdyin maistamaan. Lopputulos oli täysi katastrofi: pohja oli raaka ja liisterimäinen, eikä pizza maistunut oikeastaan yhtään miltään. Kumma kyllä, tätä reseptiä ei sitten koskaan nähty blogissa…

Näissä Hangossa napatuissa kuvissa siemailen kasuaalisti kahviani, vaikka todellisuudessa muki oli tuossa vaiheessa jo tyhjä. Lisäksi erittäin sinnikäs ampiainen piinasi meitä jatkuvasti, ja sinkoiltiin hysteerisinä sitä pakoon.

Ystäväni nappasi unelmiensa opiskelupaikan, ja haluttiin ottaa hänelle perinteinen kilistelykuva sen kunniaksi. Pakattiin viinit messiin ja suunnattiin auringonlaskun aikaan rannalle. Kun kuva oli otettu ja päästiin maistamaan juhlajuomaamme, todettiin sen olevan ihan järkyttävän pahaa, ja lopulta se jäi kokonaan juomatta. No, onneksi sentään saatiin onnistunut kuva Instagramiin! 😀

Vielä toinenkin tapaus viime kesän Hanko-reissulta. Kesken näiden kuvien ottamisen, paikalle ilmaantui vanhempi mies, joka tarjoutui ottamaan musta ja ystävästäni yhteiskuvia kamerallani. Me sitten suostuttiin, ja tyyppi osoittautuikin todella intohimoiseksi kuvaajaksi ja heitteli meille innoissaan ohjeita: ”Käännä päätä vähän vasemmalle!” ”Siirrä hiukset pois kasvoilta!” ”Odottakaa hetki, otan vielä yhden täältä suunnasta!” Hämmentävää… 😀

Kun postasin tämän kuvan Instagramiini kuvatekstillä ”Niin hyvä olla taas kotona.”, kuva oli oikeasti otettu jo yli puoli vuotta sitten, ja todellisuudessa keittiössäni ei sillä hetkellä todellakaan näyttänyt tältä. Pöytä oli tiskivuoren peitossa, ja muuttolaatikot olivat vallanneet lattian.

Satuttiin kaupunkilomalle Berliiniin viime talven kovimpien pakkasten aikaan, ja näitä asukuvia ottaessa oli aivan järkyttävän kylmä. Jouduttiin juoksemaan sisälle random turistikauppaan vaihtamaan kameran objektiivia, sillä sormet eivät todellakaan toimineet hyytävässä ulkoilmassa. Lisäksi ulkona tuuli ihan älyttömästi, joten Brandenburgin portin ihastelu jäi todella lyhyeksi…

Hahah, tässä kuvassa mun pää on käytännössä ystäväni haaravälissä, sillä hän joutui seisomaan sängyllä yläpuolellani, jotta saatiin kuva tarpeeksi ylhäältä! 😀

Kuvan taustaksi asetettu keittiöpyyhettä esittävä kangas on oikeasti tyynyliina. Lisäksi seisoin tätä kuvaa ottaessani keittiöni työpöydällä ja otin toisella kädelläni tukea katosta. 😀 Työturvallisuus ennen kaikkea!

Ja kuten voitte varmaankin tässä vaiheessa jo arvata, myös tässä kuvassa näkyvä muki oli tyhjä. Olin juuri ostanut sen, ja se sopi täydellisesti rekvisiitaksi asukuviini. Kun sitten myöhemmin otin sen käyttöön, huomasin että kansi vuotaa ja kahvit valuvat päälleni, joten muki lensi samantien roskikseen. Note to self: Ei enää mukeja Primarkista.


Nämä kuvat napattiin kirjaimellisesti minuuttiaikataululla. Meillä oli todella niukasti aikaa ennen Inkan iltavuoroa, ja jouduttiin laskemaan minuutilleen, kuinka paljon aikaa jää kummankin kuville. Laitettiin hihat heilumaan, ja hyvät kuvat saatiin lopulta molemmille. Naureskellaankin aina Inkan kanssa, että ollaan todellinen tehotiimi näissä hommissa! <3

Alppiruusupuisto, varmasti yksi Helsingin suosituimmista kuvauslokaatioista alkukesäisin, löytyi täysin sattumalta. Olin juuri muuttanut Helsinkiin, ja suunnistin google mapsin avulla lähipostiin hakemaan pakettia. Yhtäkkiä tajusin olevani keskellä kukkaloistoa ja tunnistin paikan samaksi, joka oli vilahdellut lukuisissa instakuvissa. Mulla ei siis ollut aiemmin mitään hajua, missä tämä puisto sijaitsi, ja yhtäkkiä se olikin melkein mun takapihalla!

Hattuni sisällä on muropaketista leikattu pahvisuikale, jotta se pysyy paremmin ryhdissä, eikä lässähdä totaalisesti. 😀 Pitäisi varmaankin ottaa yhteyttä Niksi-Pirkkaan…

Herättiin näiden kuvien takia kuudelta aamulla, sillä meillä oli super kiireinen aikataulu koko päivälle, ja haluttiin ehtiä hyödyntämään jokainen hetki. Onneksi tehotiimi Inka ja Suvi oli jälleen vauhdissa, kuvat saatiin nopsasti purkkiin ja päästiin jatkamaan päivää!

4 Comments

LOPULTA OLEMME KUITENKIN YKSIN – AJATUKSIA SINKKUUDESTA

Suorastaan hävettää myöntää, mutta ajattelin ennen olevani jotenkin riittämätön, jos en seurustele. Että jos en ole juuri sille yhdelle tyypille se maailman tärkein, en ole oikeastaan juuri mitään. Että sinkkuna vietetty aika olisi jotenkin hukkaan heitettyä; vain välivaihe, jolloin odottaa sen varsinaisen elämän tapahtuvan sitten parisuhteessa. Muistan jo ennen ensimmäistä poikaystävääni miettineeni, että nyt pitäisi muuten seurustella. Monet kavereistani seurustelivat jo, ja minulla oli vahva tunne siitä, että sinkkuna elämästäni varmasti puuttuu jotain.

Ensimmäisen pitkän parisuhteeni päätyttyä puolisentoista vuotta sitten, tuo sama fiilis palasi entistä vahvempana ja ajattelin, etten enää koskaan selviäisi yksin, ja etten sinkkuna voisi mitenkään olla yhtä onnellinen kuin parisuhteessa. Tänä päivänä noihin ajatuksiini palaaminen lähinnä naurattaa.

”Ajattelin ennen olevani jotenkin riittämätön, jos en seurustele. Että jos en ole juuri sille yhdelle tyypille se maailman tärkein, en ole oikeastaan juuri mitään.”

Elämässä on niin monta eri osa-aluetta, joihin keskittyä ja joita kehittää, joilla luoda sisältöä ja monipuolisuutta päiviinsä. Mielenkiintoinen työ, matkustelu, uudet ja vanhat ystävät, harrastukset… Onnellisuutta voi lisätä niin monella eri tapaa, mikä meiltä helposti unohtuu, kun jäämme vain odottelemaan unelmiemme kumppanin saapuvan pelastamaan valkoisella ratsullaan ja täydentämään elämämme, joka on muuten niin tyhjää ja tylsää.

Parisuhteen päättyminen onkin hyvä hetki miettiä, ovatko elämäsi muut palaset kohdillaan, vai olisiko itsessäsi tai arjessasi jotain, mihin voisit vielä keskittyä ja panostaa sen sijaan, että odottaisit pelastajan saapuvan? Sopivan kumppanin löytäminen on pitkälti arpapeliä ja tuurista kiinni, joten mikset keskittyisi sillä välin niihin asioihin, joihin todella voit itse vaikuttaa?

 

”Sopivan kumppanin löytäminen on pitkälti arpapeliä ja tuurista kiinni, joten mikset keskittyisi sillä välin niihin asioihin, joihin todella voit itse vaikuttaa?”

 

Tätä samaa pysähtymistä ja onnellisuuden kartoittamista kannattaa aina silloin tällöin tehdä myös parisuhteen aikana. Miettiä, olenko tyytyväinen elämääni juuri tällä hetkellä? Siihen ihan tavalliseen arkeen, työhön, ihmisiin ympärilläni sekä itseeni? Onko elämässäni muutakin sisältöä kuin parisuhde?

Onni kumpuaa sisältä. Onnellisuus on asennekysymys, päätös, omien valintojemme sarja. Se ei ole mitään, minkä joku toinen voi tuoda tarjottimella eteemme ja ottaa taas pois, kun hänestä siltä tuntuu. Elämä ei aina noudata alkuperäistä suunnitelmaamme, mutta ei sen ole tarkoituskaan. Jos keskittyy näkemään pelkkiä epäkohtia, näyttäytyy ympäröivä maailma varmasti melko ankeana paikkana, vaikka kaikki peruspilarit olisivatkin kohdillaan. Kiitollisuus ja positiivinen asenne auttavat nauttimaan elämästä täysillä siitä huolimatta, että yksi elämän osa-alue välillä loksahtaisikin pois paikaltaan.

Oman eroni jälkeen meni pitkään, ennen kuin oikeasti ymmärsin, kuinka hyvää elämäni onkaan juuri näin. Sinkkuna. Eivät ne rakkaat ystävät, ihana koti, rakastava perhe ja suuret unelmat olleet kadonneet minnekään, vaikka parisuhde olikin päättynyt.

 

”Onni kumpuaa sisältä. Onnellisuus on asennekysymys, päätös, omien valintojemme sarja. Se ei ole mitään, minkä joku toinen voi tuoda tarjottimella eteemme ja ottaa taas pois, kun hänestä siltä tuntuu.”

 

Myös hetkessä elämistä olisi oikeasti hyvä opetella. Hyviin hetkiin uppoutuminen ja kaiken muun sulkeminen ulkopuolelle rentouttaa ja lisää onnellisuutta. Kun pitää hauskaa ystävien kanssa, tekee hyvän treenin tai nauttii sunnuntain myöhäisestä aamukahvista kaikessa rauhassa, sitä huomaa, kuinka hyvin kaikki on juuri nyt. Juuri tässä, tällä hetkellä, ei ole mitään hätää.

Eron jälkeen itsetunto helposti horjuu, ja päässä saattaa pyöriä jos minkälaisia ajatuksia omasta riittämättömyydestä ja epätärkeydestä. Itseään ja omaa arvokkuuttaan ei kuitenkaan saisi koskaan määritellä jonkun toisen ihmisen kautta. Kaikki lähtee itsestä, ja vaikka olisitkin parisuhteessa, tulet aina olemaan myös yksilö. Kun annoin seurustelun tai seurustelemattomuuden määritellä minua ja sitä mitä olin, näin itseni automaattisesti jotenkin huonompana ja vähemmän tärkeänä, kun en seurustellut. Miksi antaa oman onnensa avaimet jonkun toisen käteen ja luopua niistä itse?

Vahvan itsetunnon ja positiivisen minäkuvan rakentaminen on äärimmäisen tärkeä elämän varrella työstettävä projekti. Kun hyvä itsetunto ei nojaa muiden mielipiteisiin sinusta, sitä on vaikea kenenkään toisen tulla horjuttamaan. Se on voimakkainta ja pysyvintä, mitä voit omistaa. Kun minäkuva on kohdillaan, uskaltaa turvallisesti sukeltaa myös uuteen suhteeseen.

 

”Kun hyvä itsetunto ei nojaa muiden mielipiteisiin sinusta, sitä on vaikea kenenkään toisen tulla horjuttamaan.”

 

En enää tarvitse toista ihmistä siihen, että voin tuntea itseni merkitykselliseksi, kauniiksi, seksikkääksi tai hyväksi tyypiksi. Tunne siitä, että ihan oikeasti pärjää yksin ja on tyytyväinen elämäänsä juuri näin, on oikeastaan aika mahtava. Ja kuinka ihanaa onkaan mennä suhteeseen silloin, kun on jo valmiiksi tyytyväinen itseensä ja elämäänsä! Haluaisitko itse alkaa seurustella tyypin kanssa, joka on täysin hukassa itsensä ja elämänsä kanssa, ja kaikki vastuu pelastaa hänet ja hänen tylsä elämänsä jäisi sinulle? Haluan tuoda suhteeseen ehjän ja vahvan minän, ja sitä samaa odotan myös kumppaniltani. En palasia, joita joudun keräilemään sieltä sun täältä ja liimailemaan epätoivoisesti yhteen.

 

Tottakai haluan itsekin vielä seurustella, ihastuminen ja rakastuminen on ihanaa! En kuitenkaan halua heittää niitä hetkiä elämästäni hukkaan, kun olen vielä sinkku, ja elää jatkuvasti vain odottaen jotain. Haluan muistaa nämä ajat ihan yhtä hienoina ja hyvinä kuin seurusteluvuodet. Korostan aina sitä, kuinka elämästään ja arjestaan pitäisi pystyä tekemään niin kivaa, ettei aina tarvitsisi elää lomaa tai viikonloppua odottaen. Vähintään yhtä typerää on odotella päivästä, saati vuodesta toiseen elämänsä miestä.

Sopiva kumppani osuu kohdalle sitten, kun sen aika on. Siihen asti elän tuhat kertaa mieluummin sinkkuna, kuin suhteessa, joka olisi vain ihan ok. Tyypin kanssa, josta en olisi ääriäni myöten innoissani, tai joka ei olisi vähintään yhtä fiiliksissä musta.

”Korostan aina sitä, kuinka elämästään ja arjestaan pitäisi pystyä tekemään niin kivaa, ettei aina tarvitsisi elää lomaa tai viikonloppua odottaen. Vähintään yhtä typerää on odotella päivästä, saati vuodesta toiseen elämänsä miestä.”

Scandinavian Music Groupia lainaten: Lopulta olemme kuitenkin yksin. Kuulostaa aluksi lohduttomalta, mutta kun sitä miettii tarkemmin, se tavallaan antaa voimaa ja jotenkin huojentaa. Sinä itse olet ainut, joka elämässäsi tulee varmasti aina olemaan, ja joka tulee elämään elämäsi jokaisen hetken. Jokaisen arkipäivän, jokaisen juhlan, onnistumisen, pettymyksen ja kärsimyksen. Panostamalla itseesi, rakentamalla vahvan itsetunnon ja kulkemalla omaa tietäsi intohimojasi toteuttaen, voit luoda itsellesi jotain, mitä kukaan ei voi sinulta ottaa pois. Suhde omaan itseensä on elämän tärkein ihmissuhde.

Mitä ajatuksia tämä sussa herättää? Onko sinkkuus sulle paniikinomainen kilpajuoksu kohti parisuhdetta, vai koetko pystyväsi nauttimaan elämästäsi yhtälailla myös sinkkuna? Tunnetko itsesi yhtä vahvaksi ja upeaksi myös ilman parisuhdetta? Kuulisin niin mielelläni myös teidän ajatuksianne aiheesta!

10 Comments
© 2020