RAKAS PÄIVÄKIRJA…

08:49. Lauantaiaamu. Mukissa kahvi kauramaidolla. Ostin sitä taas, kun teki pitkästä aikaa mieli. Kyllästyin siihen jossain vaiheessa, mutta nyt maistuu taas. Teen vielä smoothien aamupalaksi. Onneksi muistin käväistä illalla kaupassa hakemassa kurkkua. Kajareissa Kygo Remixes -soittolista, parasta. Cut your teeth ei kuole koskaan. Jalassa villasukat, päällä lämmin neule, yöpaidassa tärkeät sanat: The love of my life is myself. Ulkona vielä vähän hämärtää, muttei onneksi sada. Tästä pitäis tulla aurinkoinen päivä.

Ihana viikonloppu. Tai olihan se kouluviikkokin aika leppoisa, yksi tentti ja yksi tunti ruotsia. Mutta viikonloppu maistuu aina. Kävin eilen kampaajalla harjoitusasiakkaana. Kunnon syväpuhdistus ja ihania hoitoja, latvoista lähti vähäsen. Oikeastaan houkuttelisi palata taas vanhaan tuttuun polkkatukkaan…

Tehdään tänään perheen kanssa yhdessä sushia. Jännää, en ole koskaan kokkaillut itse tätä lempiruokaani. Sitä ennen pitäisi hoitaa muutamat koulujutut pois alta, saada loppukiri käyntiin ennen joulua.

Viikon päässä häämöttää pidennetty viikonloppu ystäväni luona Oslossa. On ollut niin kova ikävä. Luvassa naurua, yhdessä tekemistä ja uuden näkemistä. En ole koskaan ennen lentänyt yksin, jännittää vähäsen. Mutta odotan niin kovasti.

Pitkään on jo seurannut mukana erityisen hyvä fiilis. Kaikesta. Vaikka marraskuun pimeys meinasi jo ottaa vallan, taistelin ja selvisin. Uskon, että säännöllisellä treenirytmillä on ollut osuutta asiaan. Liikunnasta saa niin paljon energiaa, voimaa, itsevarmuutta. Toivottavasti tää flow pysyy päällä pitkään. Kuukausien ajan suunniteltu projekti saatiin vihdoin päätökseen, tai pitäisi varmaankin sanoa, että alkuun. Olo on huojentunut ja helpottunut. Rento, mutta innostunut ja odottava. Mitäköhän kaikkea siistiä tää juttu vielä poikii…?

Puhelu parin päivän takaa herätteli, ravisutteli, laittoi ajattelemaan. Muistutti, kuinka kiitollinen saa olla siitä, että on terve. Siitä että saa liikkua, matkustaa, mennä ja tulla, nauttia elämästä. Näitä asioita ei koskaan saisi ottaa itsestäänselvyytenä. Siksi olenkin tänä aamuna erityisen kiitollinen kaikesta. Aamukahvistani, arjestani. Siitä, että sain herätä tähän päivään levänneenä, omasta rakkaasta kodistani. Eilisillan kynttilöiden tuoksuun.


Ihanaa viikonloppua. <3 


13 X TOTUUS KUVAN TAKAA

Skumppalasien kilistelyä, täydellisiä bikinikroppia ja virheettömiä ihoja, siistejä koteja tuoreine kukkineen ja täydellisiä aamiaisia hotellin valkoisissa lakanoissa… Somessa kaikki näyttää olevan täydellistä, ja elämä yhtä juhlaa ja rantalomaa. Totuus saattaa kuitenkin olla ihan toinen, eikä kenenkään elämä ole oikeasti pelkkää kiillotettua pintaa ja onnen hetkiä. Tässä postauksessa kurkataan muutamien blogissa tai Instassa näkyneiden kuvieni taakse ja paljastetaan, mitä niiden taustalla todellisuudessa tapahtui. Kaikki ei tosiaankaan ole aina sitä, miltä somessa näyttää!

Kokeilin innoissani tehdä bataattipizzaa, ja halusin tietysti jakaa ohjeen myös täällä blogissa. Valmis pizza näytti ja tuoksui herkulliselta, kuvista tuli super kivoja ja kaikki meni hyvin – kunnes erehdyin maistamaan. Lopputulos oli täysi katastrofi: pohja oli raaka ja liisterimäinen, eikä pizza maistunut oikeastaan yhtään miltään. Kumma kyllä, tätä reseptiä ei sitten koskaan nähty blogissa…

Näissä Hangossa napatuissa kuvissa siemailen kasuaalisti kahviani, vaikka todellisuudessa muki oli tuossa vaiheessa jo tyhjä. Lisäksi erittäin sinnikäs ampiainen piinasi meitä jatkuvasti, ja sinkoiltiin hysteerisinä sitä pakoon.

Ystäväni nappasi unelmiensa opiskelupaikan, ja haluttiin ottaa hänelle perinteinen kilistelykuva sen kunniaksi. Pakattiin viinit messiin ja suunnattiin auringonlaskun aikaan rannalle. Kun kuva oli otettu ja päästiin maistamaan juhlajuomaamme, todettiin sen olevan ihan järkyttävän pahaa, ja lopulta se jäi kokonaan juomatta. No, onneksi sentään saatiin onnistunut kuva Instagramiin! 😀

Vielä toinenkin tapaus viime kesän Hanko-reissulta. Kesken näiden kuvien ottamisen, paikalle ilmaantui vanhempi mies, joka tarjoutui ottamaan musta ja ystävästäni yhteiskuvia kamerallani. Me sitten suostuttiin, ja tyyppi osoittautuikin todella intohimoiseksi kuvaajaksi ja heitteli meille innoissaan ohjeita: ”Käännä päätä vähän vasemmalle!” ”Siirrä hiukset pois kasvoilta!” ”Odottakaa hetki, otan vielä yhden täältä suunnasta!” Hämmentävää… 😀

Kun postasin tämän kuvan Instagramiini kuvatekstillä ”Niin hyvä olla taas kotona.”, kuva oli oikeasti otettu jo yli puoli vuotta sitten, ja todellisuudessa keittiössäni ei sillä hetkellä todellakaan näyttänyt tältä. Pöytä oli tiskivuoren peitossa, ja muuttolaatikot olivat vallanneet lattian.

Satuttiin kaupunkilomalle Berliiniin viime talven kovimpien pakkasten aikaan, ja näitä asukuvia ottaessa oli aivan järkyttävän kylmä. Jouduttiin juoksemaan sisälle random turistikauppaan vaihtamaan kameran objektiivia, sillä sormet eivät todellakaan toimineet hyytävässä ulkoilmassa. Lisäksi ulkona tuuli ihan älyttömästi, joten Brandenburgin portin ihastelu jäi todella lyhyeksi…

Hahah, tässä kuvassa mun pää on käytännössä ystäväni haaravälissä, sillä hän joutui seisomaan sängyllä yläpuolellani, jotta saatiin kuva tarpeeksi ylhäältä! 😀

Kuvan taustaksi asetettu keittiöpyyhettä esittävä kangas on oikeasti tyynyliina. Lisäksi seisoin tätä kuvaa ottaessani keittiöni työpöydällä ja otin toisella kädelläni tukea katosta. 😀 Työturvallisuus ennen kaikkea!

Ja kuten voitte varmaankin tässä vaiheessa jo arvata, myös tässä kuvassa näkyvä muki oli tyhjä. Olin juuri ostanut sen, ja se sopi täydellisesti rekvisiitaksi asukuviini. Kun sitten myöhemmin otin sen käyttöön, huomasin että kansi vuotaa ja kahvit valuvat päälleni, joten muki lensi samantien roskikseen. Note to self: Ei enää mukeja Primarkista.


Nämä kuvat napattiin kirjaimellisesti minuuttiaikataululla. Meillä oli todella niukasti aikaa ennen Inkan iltavuoroa, ja jouduttiin laskemaan minuutilleen, kuinka paljon aikaa jää kummankin kuville. Laitettiin hihat heilumaan, ja hyvät kuvat saatiin lopulta molemmille. Naureskellaankin aina Inkan kanssa, että ollaan todellinen tehotiimi näissä hommissa! <3

Alppiruusupuisto, varmasti yksi Helsingin suosituimmista kuvauslokaatioista alkukesäisin, löytyi täysin sattumalta. Olin juuri muuttanut Helsinkiin, ja suunnistin google mapsin avulla lähipostiin hakemaan pakettia. Yhtäkkiä tajusin olevani keskellä kukkaloistoa ja tunnistin paikan samaksi, joka oli vilahdellut lukuisissa instakuvissa. Mulla ei siis ollut aiemmin mitään hajua, missä tämä puisto sijaitsi, ja yhtäkkiä se olikin melkein mun takapihalla!

Hattuni sisällä on muropaketista leikattu pahvisuikale, jotta se pysyy paremmin ryhdissä, eikä lässähdä totaalisesti. 😀 Pitäisi varmaankin ottaa yhteyttä Niksi-Pirkkaan…

Herättiin näiden kuvien takia kuudelta aamulla, sillä meillä oli super kiireinen aikataulu koko päivälle, ja haluttiin ehtiä hyödyntämään jokainen hetki. Onneksi tehotiimi Inka ja Suvi oli jälleen vauhdissa, kuvat saatiin nopsasti purkkiin ja päästiin jatkamaan päivää!

LOPULTA OLEMME KUITENKIN YKSIN – AJATUKSIA SINKKUUDESTA

Suorastaan hävettää myöntää, mutta ajattelin ennen olevani jotenkin riittämätön, jos en seurustele. Että jos en ole juuri sille yhdelle tyypille se maailman tärkein, en ole oikeastaan juuri mitään. Että sinkkuna vietetty aika olisi jotenkin hukkaan heitettyä; vain välivaihe, jolloin odottaa sen varsinaisen elämän tapahtuvan sitten parisuhteessa. Muistan jo ennen ensimmäistä poikaystävääni miettineeni, että nyt pitäisi muuten seurustella. Monet kavereistani seurustelivat jo, ja minulla oli vahva tunne siitä, että sinkkuna elämästäni varmasti puuttuu jotain.

Ensimmäisen pitkän parisuhteeni päätyttyä puolisentoista vuotta sitten, tuo sama fiilis palasi entistä vahvempana ja ajattelin, etten enää koskaan selviäisi yksin, ja etten sinkkuna voisi mitenkään olla yhtä onnellinen kuin parisuhteessa. Tänä päivänä noihin ajatuksiini palaaminen lähinnä naurattaa.

”Ajattelin ennen olevani jotenkin riittämätön, jos en seurustele. Että jos en ole juuri sille yhdelle tyypille se maailman tärkein, en ole oikeastaan juuri mitään.”

Elämässä on niin monta eri osa-aluetta, joihin keskittyä ja joita kehittää, joilla luoda sisältöä ja monipuolisuutta päiviinsä. Mielenkiintoinen työ, matkustelu, uudet ja vanhat ystävät, harrastukset… Onnellisuutta voi lisätä niin monella eri tapaa, mikä meiltä helposti unohtuu, kun jäämme vain odottelemaan unelmiemme kumppanin saapuvan pelastamaan valkoisella ratsullaan ja täydentämään elämämme, joka on muuten niin tyhjää ja tylsää.

Parisuhteen päättyminen onkin hyvä hetki miettiä, ovatko elämäsi muut palaset kohdillaan, vai olisiko itsessäsi tai arjessasi jotain, mihin voisit vielä keskittyä ja panostaa sen sijaan, että odottaisit pelastajan saapuvan? Sopivan kumppanin löytäminen on pitkälti arpapeliä ja tuurista kiinni, joten mikset keskittyisi sillä välin niihin asioihin, joihin todella voit itse vaikuttaa?

 

”Sopivan kumppanin löytäminen on pitkälti arpapeliä ja tuurista kiinni, joten mikset keskittyisi sillä välin niihin asioihin, joihin todella voit itse vaikuttaa?”

 

Tätä samaa pysähtymistä ja onnellisuuden kartoittamista kannattaa aina silloin tällöin tehdä myös parisuhteen aikana. Miettiä, olenko tyytyväinen elämääni juuri tällä hetkellä? Siihen ihan tavalliseen arkeen, työhön, ihmisiin ympärilläni sekä itseeni? Onko elämässäni muutakin sisältöä kuin parisuhde?

Onni kumpuaa sisältä. Onnellisuus on asennekysymys, päätös, omien valintojemme sarja. Se ei ole mitään, minkä joku toinen voi tuoda tarjottimella eteemme ja ottaa taas pois, kun hänestä siltä tuntuu. Elämä ei aina noudata alkuperäistä suunnitelmaamme, mutta ei sen ole tarkoituskaan. Jos keskittyy näkemään pelkkiä epäkohtia, näyttäytyy ympäröivä maailma varmasti melko ankeana paikkana, vaikka kaikki peruspilarit olisivatkin kohdillaan. Kiitollisuus ja positiivinen asenne auttavat nauttimaan elämästä täysillä siitä huolimatta, että yksi elämän osa-alue välillä loksahtaisikin pois paikaltaan.

Oman eroni jälkeen meni pitkään, ennen kuin oikeasti ymmärsin, kuinka hyvää elämäni onkaan juuri näin. Sinkkuna. Eivät ne rakkaat ystävät, ihana koti, rakastava perhe ja suuret unelmat olleet kadonneet minnekään, vaikka parisuhde olikin päättynyt.

 

”Onni kumpuaa sisältä. Onnellisuus on asennekysymys, päätös, omien valintojemme sarja. Se ei ole mitään, minkä joku toinen voi tuoda tarjottimella eteemme ja ottaa taas pois, kun hänestä siltä tuntuu.”

 

Myös hetkessä elämistä olisi oikeasti hyvä opetella. Hyviin hetkiin uppoutuminen ja kaiken muun sulkeminen ulkopuolelle rentouttaa ja lisää onnellisuutta. Kun pitää hauskaa ystävien kanssa, tekee hyvän treenin tai nauttii sunnuntain myöhäisestä aamukahvista kaikessa rauhassa, sitä huomaa, kuinka hyvin kaikki on juuri nyt. Juuri tässä, tällä hetkellä, ei ole mitään hätää.

Eron jälkeen itsetunto helposti horjuu, ja päässä saattaa pyöriä jos minkälaisia ajatuksia omasta riittämättömyydestä ja epätärkeydestä. Itseään ja omaa arvokkuuttaan ei kuitenkaan saisi koskaan määritellä jonkun toisen ihmisen kautta. Kaikki lähtee itsestä, ja vaikka olisitkin parisuhteessa, tulet aina olemaan myös yksilö. Kun annoin seurustelun tai seurustelemattomuuden määritellä minua ja sitä mitä olin, näin itseni automaattisesti jotenkin huonompana ja vähemmän tärkeänä, kun en seurustellut. Miksi antaa oman onnensa avaimet jonkun toisen käteen ja luopua niistä itse?

Vahvan itsetunnon ja positiivisen minäkuvan rakentaminen on äärimmäisen tärkeä elämän varrella työstettävä projekti. Kun hyvä itsetunto ei nojaa muiden mielipiteisiin sinusta, sitä on vaikea kenenkään toisen tulla horjuttamaan. Se on voimakkainta ja pysyvintä, mitä voit omistaa. Kun minäkuva on kohdillaan, uskaltaa turvallisesti sukeltaa myös uuteen suhteeseen.

 

”Kun hyvä itsetunto ei nojaa muiden mielipiteisiin sinusta, sitä on vaikea kenenkään toisen tulla horjuttamaan.”

 

En enää tarvitse toista ihmistä siihen, että voin tuntea itseni merkitykselliseksi, kauniiksi, seksikkääksi tai hyväksi tyypiksi. Tunne siitä, että ihan oikeasti pärjää yksin ja on tyytyväinen elämäänsä juuri näin, on oikeastaan aika mahtava. Ja kuinka ihanaa onkaan mennä suhteeseen silloin, kun on jo valmiiksi tyytyväinen itseensä ja elämäänsä! Haluaisitko itse alkaa seurustella tyypin kanssa, joka on täysin hukassa itsensä ja elämänsä kanssa, ja kaikki vastuu pelastaa hänet ja hänen tylsä elämänsä jäisi sinulle? Haluan tuoda suhteeseen ehjän ja vahvan minän, ja sitä samaa odotan myös kumppaniltani. En palasia, joita joudun keräilemään sieltä sun täältä ja liimailemaan epätoivoisesti yhteen.

 

Tottakai haluan itsekin vielä seurustella, ihastuminen ja rakastuminen on ihanaa! En kuitenkaan halua heittää niitä hetkiä elämästäni hukkaan, kun olen vielä sinkku, ja elää jatkuvasti vain odottaen jotain. Haluan muistaa nämä ajat ihan yhtä hienoina ja hyvinä kuin seurusteluvuodet. Korostan aina sitä, kuinka elämästään ja arjestaan pitäisi pystyä tekemään niin kivaa, ettei aina tarvitsisi elää lomaa tai viikonloppua odottaen. Vähintään yhtä typerää on odotella päivästä, saati vuodesta toiseen elämänsä miestä.

Sopiva kumppani osuu kohdalle sitten, kun sen aika on. Siihen asti elän tuhat kertaa mieluummin sinkkuna, kuin suhteessa, joka olisi vain ihan ok. Tyypin kanssa, josta en olisi ääriäni myöten innoissani, tai joka ei olisi vähintään yhtä fiiliksissä musta.

”Korostan aina sitä, kuinka elämästään ja arjestaan pitäisi pystyä tekemään niin kivaa, ettei aina tarvitsisi elää lomaa tai viikonloppua odottaen. Vähintään yhtä typerää on odotella päivästä, saati vuodesta toiseen elämänsä miestä.”

Scandinavian Music Groupia lainaten: Lopulta olemme kuitenkin yksin. Kuulostaa aluksi lohduttomalta, mutta kun sitä miettii tarkemmin, se tavallaan antaa voimaa ja jotenkin huojentaa. Sinä itse olet ainut, joka elämässäsi tulee varmasti aina olemaan, ja joka tulee elämään elämäsi jokaisen hetken. Jokaisen arkipäivän, jokaisen juhlan, onnistumisen, pettymyksen ja kärsimyksen. Panostamalla itseesi, rakentamalla vahvan itsetunnon ja kulkemalla omaa tietäsi intohimojasi toteuttaen, voit luoda itsellesi jotain, mitä kukaan ei voi sinulta ottaa pois. Suhde omaan itseensä on elämän tärkein ihmissuhde.

Mitä ajatuksia tämä sussa herättää? Onko sinkkuus sulle paniikinomainen kilpajuoksu kohti parisuhdetta, vai koetko pystyväsi nauttimaan elämästäsi yhtälailla myös sinkkuna? Tunnetko itsesi yhtä vahvaksi ja upeaksi myös ilman parisuhdetta? Kuulisin niin mielelläni myös teidän ajatuksianne aiheesta!

PELKONI, PAHEENI JA OUDOIMMAT TAPANI – 20 KYSYMYSTÄ JA VASTAUSTA


1. Paljasta jotain, mitä emme tiedä sinusta.

Yritin alaikäisenä yhden tutun henkkareilla baariin, jäin samantien kiinni, ja paperit toimitettiin poliisiasemalle. Rakastan Popedan musiikkia ja tampereen murretta, kannatan Tapparaa ja olen aina tuntenut Tampereella oloni jotenkin erityisen kotoisaksi. Muutin omilleni 16-vuotiaana. Äiti on mun paras ystävä, ja voin jakaa sille kaiken aina koulustressistä Tinder-tarinoihin. Mun vitsit on suurimmilta osin jotain todella levotonta suihinottoläppää tai muuta totaalisen härskiä. Siinä nyt muutama! 😀

2. Mitkä ovat huonoja puoliasi?

Sanon asiat usein tosi suoraan, ja saatan heittää ronskimpaakin läppää sen kummemmin ajattelematta. Rakastan sarkasmia ja hyväntahtoista piikittelyä, enkä aina osaa ajatella, että joku voisi ottaa juttuni vähän liian tosissaan. Herkemmät ihmiset saattavat loukkaantua suorasukaisuudestani, vaikken todellakaan tarkoittaisi mitään pahaa. Jätän myös asiat ihan liian usein (lue: aina) viime tippaan. Koulujuttujen lisäksi lykkään pieniä ja helppojakin asioita, kuten viesteihin vastaamista, jolloin lopulta vastaaminen saattaa unohtua kokonaan. Sori kaverit!

3. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Tätä pitäisi varmaankin kysyä esimerkiksi ystäviltäni, mutta ainakin olen kuullut kehuja määrätietoisuudestani sekä siitä, että jos jotain saan päähäni, uskallan myös oikeasti tarttua toimeen ja toteuttaa unelmani. Myös suorapuheisuuteni ja ronskimpi huumorini ovat monien mielestä nimenomaan hyviä juttuja.


4. Jos saisit minkä tahansa ominaispiirteen tai taidon, mikä se olisi?

Varmaankin kaikkien kielten sujuva osaaminen. Olen aina ollut tosi kiinnostunut kielistä ja ihaillut ihmisiä, jotka omaavat laajan kielitaidon. Toinen juttu voisi olla luontainen kyky pitää koti aina siistinä ja tavarat omilla paikoillaan, sillä sellaista mulle ei todellakaan ole suotu…

5. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi?

Omien intohimojen toteuttaminen ja unelmien seuraaminen. Perheen kanssa vietetty aika, päikkärit koulupäivän jälkeen, naurukohtaukset ystävien kanssa. Hyvä ruoka, irtokarkit, Ensitreffit alttarilla. Hyvä treeni, saunominen, positiivinen palaute blogissa. Vapaat viikonloput, Pariisi. Kun joku tekee mulle aamiaisen.

6. Mitä pelkäät?

Olen aina ollut kaveripiirissämme se, joka pyydystää hämähäkit ja nukkuu lähimpänä ovea suojellakseen muita murhaajilta. Näiden perinteisten hyönteis- ja pimeänpelon sijaan olen oikeastaan aina pelännyt, että jokin laite/rakennus/kulkuneuvo menee rikki. Siltojen yli ajettaessa pelkään, että silta romahtaa, laivalla pelkään sen uppoamista ja lentokoneessa koneen putoamista. Myös huvipuistossa pelkään, että laitteeseen tulee jokin vika, ja putoan. Pelkään myös ihan hulluna liukkaalla kelillä ajamista, ja ylivoimaisesti suurin pelkoni on, että rakkaalle pikkuveljelleni tapahtuisi jotain.


7. Mikä sinusta tulee isona?

Haluaisin tehdä markkinointia ja sosiaalista mediaa yrityksille, sekä saada myös tästä blogista tulonlähteen. Erityisesti yrittäjyys on alkanut viime aikoina houkutella, ja oonkin pyöritellyt mielessäni siihen liittyviä juttuja tosi paljon. Oon kiinnostunut tosi monista eri asioista, ja mulla on mielessä lukemattomia eri juttuja, joita haluaisin tehdä: syventää markkinoinnin opintojani, opiskella jotain hyvinvointiin liittyvää, laajentaa kielitaitoani sekä opiskella viittomakielen tulkiksi. 😀 Ainakin löytyy varavaihtoehtoja taskusta, jos tämänhetkinen urapolku alkaa jostain syystä tökkiä!

8. Mikä saa sinut nauramaan?

Kaikki huiput tyypit meidän luokalla! Meillä on aivan mahtava porukka, jossa uskaltaa heittää ihan päätöntä juttua ja huumori perustuu nimenomaan siihen hyväntahtoiseen piikittelyyn. Ei ole päivää, jolloin en saisi nauraa koulussa jollekin täysin älyvapaalle jutulle. 😀

9. Paheesi?

Sokeri, sokeri, sokeri. Karkit ja muut makeat herkut ovat olleet suurin paheeni oikeastaan niin kauan kuin muistan, ja olenkin äärimmäisen ylpeä siitä, että onnistuin just pysyttelemään yli kaks kuukautta ilman sokeria!! Mulla on myös tapana jättää vaatteet lattialle, ja muutenkin levitellä tavaroitani ympäri kämppää. Niin joo, ja se asioiden viime tippaan jättäminen voidaan kyllä luokitella myös paheeksi…


10. Mitkä asiat tekevät sinut surulliseksi?

Riittämättömyyden ja merkityksettömyyden tunne. Riitely tärkeän ihmisen kanssa. Pettyminen rakkaudessa. Läheisestä ystävästä etääntyminen. Tilanteet, joissa lapsi joutuu jotenkin kärsimään.

11. Oudoimmat tapasi?

Jos näen jossain kissan, menen aina ensimmäisenä kysymään sen nimeä. Aina. Vielä tähän päivään mennessä en ole saanut kertaakaan mitään kovin ymmärrettävää vastausta. Pelaan luennoilla Pelikoneen Bubble Struggle 2 -pelin viimeistä tasoa, jota en koskaan pääse läpi. Paitsi kerran. Mulla on ulos lähtiessäni tarkat paikat jokaiselle tavaralle takintaskuissani. Laitan aina puhelimen oikeanpuoleiseen taskuun, kotiavaimet ja autonavaimet taas vasempaan. Huulirasva kuuluu oikealle, ja mahdollinen bussikortti vasemmalle. Kuuntelen edelleen autoa ajaessani Pikku G:n Räjähdysvaara -albumia ja räppään täysillä sen tahdissa. Kyseessä on siis ihan perinteinen CD-levy, jonka iskä poltti mulle ollessani ensimmäisellä luokalla, ja jonka kannessa on sanomalehdestä leikattu Pikku G:n naama samoilta ajoilta! 😀 Jonnet ei muista.

12. Vaihdatko jonkin tietyn tv-ohjelman kohdalla poikkeuksetta aina kanavaa?

Kaikkien, joihin on lisätty ne naurut valmiiksi, esimerkiksi nyt vaikka Frendit. En pysty pitämään tällaisia ohjelmia edes taustameluna, vaan kanava on oikeasti vaihdettava heti. En ole ikinä ymmärtänyt niiden ideaa, onko joku todellakin niin tyhmä, ettei itse ymmärrä milloin tapahtuu jotain hauskaa, vaan tarvitsee siihen joukon esimerkkinaurajia??

13. Jos kirjoittaisit nyt kirjan, mistä se kertoisi?

Se olisi varmaankin jonkinlainen opas, joka pyrkisi rohkaisemaan ihmisiä toteuttamaan omat unelmansa ja tekemään arjestaan mielekästä, sekä elämään muiden odotuksista välittämättä. Jakaisin siinä omia kokemuksiani sekä haastattelisin inspiroivia tyyppejä.


14. Asuisitko mieluummin kaupungissa vai maaseudulla?

Hmm… Tää onkin oikeastaan aika paha. Vielä hetki sitten olisin vastannut hetkeäkään epäröimättä kaupungissa, mutta viime aikoina oon alkanut entistä enemmän arvostaa luontoa, rauhaa ja nättejä lenkkimaisemia ympärillä. Hyvät kulkuyhteydet kaupunkiin pitää kuitenkin ehdottomasti olla, ja just nyt asun tavallaan maalla, mutta pääsen autolla helposti kaupungin keskustaan. Varmaankin mun vastaus olisi sitten jonkinlainen välimuoto, joka kuitenkin kallistuu enemmän sinne kaupunkiin, ainakin vielä tässä elämänvaiheessa.

15. Mikä on oudoin tapahtuma, jonka keskelle olet joutunut?

Oon itse asiassa kaksikin kertaa joutunut täysin tahtomattani ja yllättäen tilanteeseen, jossa olen joutunut tekemisiin kuolleen kanssa.

16. Missä olet lahjakas?

Tähän täytyy varmaankin vastata, että kielissä. Mun on aina ollut helppo muistaa uusia sanoja, matkia aksentteja ja sisäistää kielioppisääntöjä. Muutenkin oon aina pärjännyt koulussa tosi hyvin, eli kai mä sitten oon yleisestikin ihan perusfiksu tyyppi. 😀



17. Oletko riskienottaja vai -välttelijä?

Ehdottomasti riskienottaja. En mene sieltä, mistä aita on matalin, ja uskallan hypätä uusiin juttuihin ja jahdata unelmiani, vaikka välillä vähän pelottaisikin. Uskon siihen, että kaikesta kyllä selviää, jos vain tarpeeksi haluaa, enkä sorru pelkäämään pahinta joka tilanteessa. Aina kannattaa rohkeasti yrittää, sillä yrittämättä jättäminen on se kaikista suurin epäonnistuminen.

18. Milloin viimeksi olit ylpeä itsestäsi, ja miksi?

Varmaankin tiistaina, kun palasin lomareissun jälkeen kouluun opiskelumotivaatio täysin nollissa ja autuaan tietämättömänä kaikista deadlineista, ja sainkin yllätyksekseni tietää, että kahdesta viimeisimmästä tentistä napsahti arvosanoiksi vitoset!

19. Millaisissa tilanteissa olet epävarmimmillasi?

Hahah, tää on helppo. Kun menen yksin uudelle salille, enkä tiedä, mistä mikäkin laite löytyy, ja miten kaikki toimii. Aina yhtä ahdistavaa!

20. Elämäsi tähän mennessä hienoin päivä?

Ehdottomasti mun ylppäripäivä! Kaikki meni vaan niin nappiin, melkein kaikki kutsutut pääsivät tulemaan, Äiti piti ihanan puheen ja yksi tärkeimmistä ystävistäni ilmestyi täysin yllärinä paikalle esittämään mun lempibiisin. Niin suurella lämmöllä ja haikeudella muistelen sitä koko päivän mukana seurannutta fiilistä, kuinka lukio on vihdoin takana, elämä edessä ja kaikki ovet avoinna.


Kuvat: Inka Pietilä

Nyt haastan myös mun ihanat bloggaajaystäväni Aneten, Inkan, Hennan ja Saran vastailemaan näihin samoihin kysymyksiin blogeissaan!


14 X HÄMMENTÄVÄ TILANNE


Hämmennyin totaalisesti, kun…


…tulin töistä kotiin ja kuulin heti rappuun astuessani voimakasta pianonsoittoa. Kiivettyäni kerroksen ylöspäin, huomasin että seinänaapurini oli jättänyt ilmeisesti ihan tarkoituksella asuntonsa oven sepposen selälleen, ja esitteli tällä tavoin soittotaitojaan koko kerrostalon väelle.

…eräs asiakas töissä pyysi saada ”vielä kahdeksan” muovipussia, kun olin pakannut hänen ostoksensa yhteen pussiin ja ojentanut sen hänelle.

…eräänä lauantaiaamuna onnistuin keittämään kahvit ilman pannua. Olin laittanut kahvinkeittimen päälle ja mennyt vielä hetkeksi takaisin sänkyyn makoilemaan. Ihmettelin, miksi kahvinkeitin piti jotenkin outoa ääntä, mutten kuitenkaan jostain syystä mennyt tsekkaamaan tilannetta. Kun sitten valmiin kahvin toivossa menin keittiöön, olivat aamukahvini pannun sijaan pöydällä sekä lattialla.

…tajusin, että Hankoon on melkeinpä yhtä pitkä matka Helsingistä kuin Turusta. Olin jotenkin kuvitellut, että Hanko olisi ihan Helsingin kupeessa, ja täysin eri suunnalla kuin Turku.

…onnistuin kadottamaan pankkikorttini sekä HSL:n matkakorttini saman päivän aikana. Olin ollut aamupäivällä käymässä keskustassa, ja myöhemmin istuttiin ystäväni kanssa iltaa luonani. Kun meidän oli tarkoitus lähteä ulos, en löytänyt matkakorttiani mistään. Oli jo sen verran kiire ehtiä junaan, että päätin jättää etsimisen sikseen, ja pärjätä tämän illan ilman korttia. Olin kuitenkin lähes varma siitä, että se löytyisi myöhemmin jostain asunnostani. Päädyimme jatkamaan iltaa vielä terdelle, ja kun olimme menossa tiskille, huomasin että nyt myös pankkikorttini oli kadonnut. Olin kuitenkin jo kerran illan aikana käyttänyt sitä, joten tiesin etten ollut jättänyt sitä kotiin. Sain korttini onneksi takaisin, sillä tarjoilija oli napannut sen lattialta talteen. Ilmeisesti se oli pudonnut takkini taskusta ottaessani sieltä jotain muuta. Kun myöhemmin saavuimme kotiin, huomasin matkakorttini odottelevan minua kiltisti rappukäytävämme nimitaulun reunalla. Ilmeisesti sekin oli siis jo aiemmin päivällä pudonnut taskustani jonnekin päin pihaa, ja joku ihana oli nostanut sen siihen.

Tällä kertaa oli siis molemmissa tapauksisa onni mukana, mutta ehkä pitäisi jatkossa olla hieman varovaisempi, kun kaivelee tavaroita taskuistaan… 😀

...töissä intialainen asiakas tuli kertomaan minulle, että hänen kotimaassaan porojen ampuminen on kielletty. Vaikka yritin hienovaraisesti hänelle selittää, ettei Intiassa taida olla poroja, hän vakuutti minulle, että ihan varmasti on, ja niitä ei missään nimessä saa ampua. Lopulta keskustelu johti siihen, että kerroin hänelle puolestaan tiikereiden metsästyksen olevan erittäin kiellettyä täällä Suomessa.

…suomensimme ystäväni kanssa koulussa ruotsinkielistä tekstiä, ja luulimme käsitteen ”uppe med tuppen” tarkoittavan, että tekstin tyttö valvoi myöhään poikaystävänsä Tuppen kanssa. Onneksi tarkistimme asian, sillä ilmeisesti tämä tarkoittaakin aikaisin aamulla heräämistä… 😀

…olin varma, että olen äärimmäisen allerginen kissoille, ja menin allergiatesteihin varmistaakseni asian. Saan siis kissoista aina ihan hirveät allergiaoireet: kurkkua ja nenää alkaa kutittaa, silmät vuotavat ja alan aivastella. Testien tuloksissa kuitenkin sanottiin, etten ole oikeastaan ollenkaan allerginen kissoille, kun taas koirille sekä hevosille hyvinkin. Kummastakaan en ollut koskaan saanut minkäänlaisia oireita.

…eräänä iltana ollessani ulkona Helsingissä, multa kysyttiin, mistä maasta olen alunperin kotoisin, kun puhun niin hassusti suomea. Ilmeisesti ei ole siis täysin tuulesta temmattua, että rauman murre on ennemminkin kokonaan oma kielensä.

…tajusin katsoneeni kotimaisen Karppi -rikossarjan koko tuotantokauden alle vuorokaudessa. 12 kappaletta 45 minuutin mittaisia jaksoja tekee siis yhteensä yhdeksän tuntia. Näin järkevästi käytän vapaa-aikani.

…yhtenä iltana sain aivan yhtäkkiä päähäni, että ostan rapussamme myynnissä olevan kolmion ja muutan siihen. Ehdin jo hetken aikaa olla täysin varma päätöksestäni, suunnitella sisustusta ja miettiä mitä uudistuksia esimerkiksi keittiössä pitäisi ehdottomasti tehdä. Järjen ääni astui kuitenkin lopulta mukaan kuvioihin… 😀

…onnistuin sulattamaan leivänpaahtimeni, vaikka tarkoitukseni oli vain kiehauttaa vadelmat nopeasti kattilassa. Laitoin veden sekä marjat kattilaan ja napsautin levyn päälle, ja menin tekemään sillä välin jotain muuta. Yhtäkkiä huomasin keittiöstä leijailevan ihan hirveän hajun, ja ihmettelin, miten vadelmat voivat muka haista näin kaamealta. Menin katsomaan tilannetta ja huomasin, ettei kattilan alla oleva levy ollut laisinkaan päällä. Sen sijaan olin vahingossa laittanut päälle väärän levyn, ja kaiken huipuksi olin epähuomiossa siirtänyt muovisen leivänpaahtimeni juurikin tämän levyn päälle. Paahdin oli nyt siis hyvää vauhtia leviämässä valkoisena, venyvänä muovimassana hellanlevylle ja palamassa siihen kiinni.

EDIT: Leivänpaahdin toimii vielä tänäkin päivänä, ja sain rapsutettua sulaneen muovin irti hellanlevystä myöhemmin pienen jäähdyttelyn jälkeen.

Kuvat: Inka Pietilä

…olin heittämässä ystävääni koulun jälkeen kotiin, ja yhtäkkiä tien yli edestämme käveli pitkäkarvainen, pullea kissa, jolla oli päällään poropaita. Siis sellainen kissojen villapaita, jossa oli selässä poron kuva, ja poron nenä oli tietenkin vielä villalangasta tehty iso punainen tupsu! Kissan omistajaa ei näkynyt missään, vaan tyyppi seikkaili menemään poropaidassaan ihan itsekseen. Toivottavasti muut kissat eivät kiusaa tätä söpöliiniä joukosta poikkeavan pukeutumisensa takia. <3

…tajusin, että myös Espanjassa siirretään kelloja. Olin jotenkin elänyt tähän päivään asti siinä kuvitelmassa, että kellojen siirtäminen on pelkästään pohjoismaiden juttu, mutta näköjään näitä kelloja siirtäviä maita onkin jopa 70… Blondi mikä blondi.

KODIN MERKITYKSESTÄ (+ALEKOODI!)

Postaus toteutettu yhteistyössä Desenion kanssa.

Olen aina ollut sellainen kotona viihtyvä tyyppi. Perjantai-iltana valitsen kotihengailun ulkona hillumisen sijaan, ja mulle on myös tärkeää, että kotona näyttää kivalta. Kun ympärillä on siistiä ja tavarat omilla paikoillaan, koko elämä tuntuu olevan jotenkin paremmin järjestyksessä, ja koen olevani aikaansaavampi sekä vähemmän stressaantunut.

Kodin merkitys korostui entisestään, kun muutin kesäksi Helsinkiin. Vuokrasin valmiiksi kalustetun asunnon, ja vaikka viihdyinkin Helsingissä äärimmäisen hyvin, aloin jossain vaiheessa todellakin kaivata omaa kotia.

Huomasin, kuinka paljon henkiseen hyvinvointiini vaikutti se, etteivät tavarat ympärilläni olleet minun, vaan jonkun toisen. Huonekalut eivät olleet itse valitsemiani, ja tilanpuutteen vuoksi kaikki tavarani eivät mahtuneet kaappeihin, joten jouduin väistelemään lattialla lojuvia Ikea-kasseja koko kesän. Vaikka asunto olikin ihan kiva, ja aivan ihanalla alueella, ei se silti tuntunut oikeasti kodilta. Ikävöin kaktusvauvojani, tilavassa keittiössä puuhastelua sekä tuttua maisemaa ikkunan takana. Sitä, kun joka ikinen tavara ympärilläni on minun.

Kun syksyn tullen palasin takaisin kotiin, tuntui niin hyvältä olla taas täällä. Vähän hassulta, mutta niin hyvältä. Fiilistelin viherkasvejani, riittävää kaappitilaa ja kodin tuoksua, iloitsin jopa eteisen kenkätelineestä. Sisustuskärpänenkin puraisi, ja halusin tehdä tänne muutamia pieniä muutoksia, jotta koti olisi vielä entistäkin mukavampi paikka. Ostin kuvissa näkyvän maton, vaihdoin parit huonekalut uusiin (tai siis vanhoihin, kuvassa näkyvä täydellinen lipasto lojui vintillä tyhjänpanttina), ja tein tilauksen Deseniolle.

 

”Kun ympärillä on siistiä ja tavarat omilla paikoillaan, koko elämä tuntuu olevan jotenkin paremmin järjestyksessä, ja koen olevani aikaansaavampi sekä vähemmän stressaantunut.”

Törmäsin hetki sitten kauppareissulla yllättäen yhteen vanhaan tuttuuni, joka kertoi lukevansa blogiani ja pitävänsä siitä kovasti. (Tästä kohtaamisesta jäi muuten ihan super hyvä fiilis koko päiväksi, terkkuja sulle jos luet tätä. <3) Vaihdettiin pikaisesti kuulumiset, ja yksi hänen lauseensa jäi pyörimään mieleeni pidemmäksi aikaa. ”Jännää, miten sitä lopulta palaa kotiin juuri niiden samojen juttujen perässä, joiden takia aikanaan lähti pois.”

Totta joka sana.

Lähdin täältä viime keväänä siksi, että olin kyllästynyt. Kyllästynyt pikkukaupungin hiljaisuuteen, samoihin maisemiin ja reitteihin, samoihin naamoihin päivästä toiseen. Itseään toistaneet arkirutiinit olivat alkaneet tympiä, ja kaipasin uutta elämää ja uusia ihmisiä ympärilleni. Ja niin hullunkurista kuin se onkin, juuri näitä asioita päädyin Helsinki-kesäni aikana kaipaamaan kaikista eniten. Kun syyskuun alussa palasin taas kotiin, olin maailman onnellisin ja kiitollisin ympäröivästä rauhallisuudesta ja luonnosta lähellä, rakkaista ihmisistä kävelymatkan päässä ja juuri niistä tutuista paikoista, reiteistä ja rutiineista. On ihanaa, kun lenkillä voi moikata lähes jokaiselle vastaantulijalle, ja kaupassa näkee aina tuttuja.

Tällä hetkellä, juuri nyt, en olisi missään muualla mieluummin, kuin kotona. Täällä on hyvä olla.

 

”Jännää, miten sitä lopulta palaa kotiin juuri niiden samojen juttujen perässä, joiden takia aikanaan lähti pois.”

Linkit julisteisiin: Green Plant, Nine Arch Bridge, Nice Butt, Green Banana Leaves, Bella Sketch ja Two Canoes.

Jos sullakin on tarvetta piristää kotisi ilmettä, jotta viihtyisit siellä entistäkin paremmin, suosittelen klikkaamaan itsesi osoitteseen Desenio.fi. Heidän sivuiltaan löytyy ihan valtava valikoima ihania julisteita eri kategorioissa, ja toimitus on todella nopea. Omat julisteeni tulivat perille muistaakseni jo kaksi päivää tilauksen tekemisen jälkeen!

Koodilla SUVI saat 25% alennusta julisteista 16.10. ja 18.10. välisenä aikana. Alennus ei koske kehyksiä tai handpicked-/collaboration-osioiden julisteita. Koodi on siis voimassa vain kolme päivää, joten nyt äkkiä shoppailemaan!

 

WEEKEND PLANS

Huomenta! Kello on 6:30 ja heräilin just, keitin kahvit ja tulin vielä hetkeksi koneen kanssa tähän sänkyyn kirjottelemaan teille pikaiset kuulumiset. Edessä häämöttää viikonloppu ja taustalla soi Lukas Grahamin Love someone, sairaan ihana. 

Olen ollut koko viikon totaalisen sekaisin päivistä, kun viikko starttasi koulun osalta vasta tiistaina. Nyt tuntuu ihan hullulta, että perjantai on taas täällä, vastahan oli viikonloppu! Perjantait tarkoittavat koulun puolesta yleensä vapaapäiviä, mutta tänään suuntaan vähän poikkeuksellisesti kouluun istuskelemaan parin luennon verran. Iltapäivällä treffailen pitkästä aikaa yhtä ystävääni, jonka kanssa ollaan yritetty saada aikatauluja sopimaan jo pieni ikuisuus. Tänään vihdoin onnistuttiin.

Palasin tällä viikolla taas tutulle Crossfit-salille Helsingissä asustelun jäljiltä, ja vitsit miten hyvältä tuntui olla takaisin! Päivä saa niin paljon pirteämmän ja energisemmän alun, kun käy heti aamusta kunnolla hikoilemassa parhaan treenikaverin kanssa. Tästä aamutreenailusta pitää ehdottomasti tehdä taas tapa!

Tänään starttaavan viikonlopun varalle riittää ihan kivasti ohjelmaa. Lauantai menee kuvaushommissa, ollaan suunniteltu ja työstetty kyseistä projektia kulissien takana jo muutaman kuukauden ajan, ja aletaaan vihdoin olla niin lähellä, että voin kohta paljastaa uudet kuvioni täälläkin. Sunnuntaina pääsen pitkästä aikaa katsomaan lentopalloa, mistä olen super innoissani, sillä laji on ollut mukana elämässäni jo niin kauan kuin pystyn edes muistamaan. Yhdestä koulutyöstä on deadline sunnuntaille, ja maanantaiseen tenttiinkin pitäisi jossain välissä ehtiä vähän valmistautua. Suunnitelmissa olisi myös vihdoin varata lentoliput vaihdossa olevan ystäväni luokse Osloon. <3


Näittekö muuten jo Instagram Storyssa (@suvisailamaria) jakamani vanhat kuvat, jotka löysin ulkoisen kovalevyn kätköistä? 😀 Ajattelin, että voisin lähipäivinä toteuttaa postauksen, jossa jakaisin lisää näitä kuva-arkistojen helmiä, jos sellaiselle löytyy kiinnostusta!


Mitä viikonloppusuunnitelmia teillä on? 🙂


ARJEN ILAHDUTTAJIA

Huomenta! Jos sun maanantaiaamu on jostain syystä lähtenyt käyntiin vähän tahmeasti, niin tää on erityisesti sulle.

Mitäpä jos katselisit tänään vähän ympärillesi, ja kiinnittäisit ihan tarkoituksella huomiosi kaikkeen näkemääsi hyvään? Arjessa sitä ajautuu helposti vain suorittamaan elämäänsä päivä kerrallaan eteenpäin ja odottamaan jatkuvasti viikonloppua tai lomaa. Kulkemaan kuin putkessa, sivuilleen katsomatta. Todellisuudessa se ihan tavallinen arkikin voi olla täynnä ihania hetkiä ja niitä pieniä juttuja, jotka tekevät jokaisesta päivästä vähäsen paremman. Kun oppii olemaan pienistä asioista kiitollinen, elämästä tulee kertaheitolla aika paljon mukavampaa.

Listasin tähän postaukseen muutamia juttuja, jotka ovat ilahduttaneet omaa arkeani viime päivinä, ja näiden miettiminen sai mut niin hyvälle tuulelle. Suosittelen kokeilemaan, erityisesti näin maanantaina. <3


Illalla valmiiksi ladattu kahvinkeitin, jonka voi vaan napsauttaa aamulla päälle

Tentin jälkeinen hyvä fiilis, kun on osannut vastata kaikkiin kysymyksiin

Hervoton naurukohtaus ystävän kanssa

Tiskikone (neljän kuukauden tiskikoneettoman elämän jälkeen)

Kun ravintolan työntekijä kehuu yllättäen asuasi

Kun ystävä tuntuu ihan perheenjäseneltä



Kun koulupäivän jälkeen pääsee päikkäreille

Kun vakkarihuoltoasemallasi auto tullaan tankkaamaan lähes aina puolestasi

Kun smoothie onnistuu täydellisesti

Laatikoiden läpikäyminen ja hauskoihin muistoihin palaaminen

Söpöt hiuspannat

Syksyn kirpeän raikas tuoksu, kun lähtee aikaisin aamulla ulos

Pirkan luomutaatelit

Juoksulenkki + sauna, täydellinen kombo

Maapähkinävoi 😀


Nyt haastan sutkin pysähtymään ja miettimään mielessäsi muutaman pienen asian tai onnenhetken, joka sua on onnistunut ilahduttamaan arjen keskellä. Ja jos siltä tuntuu, jaa ne vielä kanssani kommenteissa, lukisin niitä aivan super mielelläni.

Tsemppiä uuteen viikkoon! <3


6 X MIELESSÄ JUST NYT

Viimeisen viikon aikana järkevää tekstiä ei ole meinannut syntyä sitten millään, vaikka ajatuksia on pyörinyt päässä vaikka kuinka. Olen alkanut kirjoittaa noin miljoonasta eri aiheesta, mutta lopulta pyyhkinyt kaiken pois, sillä mikään ei ole kuulostanut tarpeeksi hyvältä tai julkaisemisen arvoiselta.

Lähdin sitten epämääräisesti listailemaan viime aikoina päässä pyörineitä ajatuksia, ja päätin unohtaa turhan tarkat vaatimukset siitä, mistä mun pitäisi kirjoittaa. Ehkä jokaisella postauksella ei aina tarvitsekaan olla mitään maailmaa mullistavaa aihetta täynnä uusia oivalluksia, ja välillä voi vaan kirjoitella päiväkirjamaisesti kuulumisia. Kertoa, miten menee just nyt. Toki luonnoksista löytyy myös pitkä lista niitä vähän pidempiä pohdintoja tietystä aiheesta, mutta tänään ei ole niiden aika. Nyt katsotaan, mitä mun mielessä pyörii just nyt.

Mielessä juuri nyt:

 Arki, koulun alku ja selkeät rutiinit. Juuri maanantaina mietin, kuinka kiitollinen saankaan olla siitä, että olen maanantaiaamuna kuudelta herätessäni näin hyvällä tuulella, ja enemmän kuin valmis kohtaamaan uuden viikon ja sen haasteet. Do what you love and you´ll never have a problem with Monday. Koulussa on tänä syksynä meneillään erityisen mielenkiintoisia kursseja, ja motivaatiota riittää. Ruotsin opinnot alkoivat ihan täydelliseen saumaan, ja myös yrittäjyyskurssin alkamisesta olen super innoissani!

Sisustaminen ja omassa kodissa viihtyminen. Kun koko kesän asusteli jonkun toisen asunnossa ja kalusteissa, on tuntunut ihan luksukselta palata takaisin omaan kotiin, missä tilaa riittää ja kaikki on just niin kuin itse haluaa. Olenkin ihan innoissani päivitellyt sisustusta ja suunnitellut uusia juttuja tänne kotiin. Eilen postissa saapui kasa ihania julisteita, ja löysin myös juuri sellaisen maton, josta olin haaveillut – kaiken lisäksi vielä tosi hyvällä alennuksella! Kyllä koti on vaan se maailman paras paikka.

Vapaat viikonloput. Kun on tehnyt töitä kaupan alalla opintojenkin ohella jo lähes niin kauan kuin pystyy muistamaan, on käsite vapaa viikonloppu tarkoittanut jotain todella kaukaista luksusta ja harvinaista herkkua. Kun tällainen etuoikeus sitten on sattunut osumaan kohdalle ehkä kerran pariin kuukauteen, homma on helposti mennyt jopa vähän suorittamisen puolelle. Olen ottanut paineita siitä, että juuri näiden parin päivän aikana pitäisi nyt ehtiä tekemään kaikkea mahdollista ja kokemaan jotain ihan mahtavaa.

Tänä syksynä en enää ole sellaisessa duunissa, joka sitoisi mut tiettyyn aikaan tai paikkaan, ja tuntuu aivan sairaan mahtavalta saada aikatauluttaa jokainen viikonloppuni ihan itse. Tästä lähtien viikonloput ovat aikaa, joille voin sopia oman mieleni mukaan jotain kivaa tekemistä, tai vaihtoehtoisesti olla tekemättä yhtään mitään, ja sekös vasta ihanaa onkin!

Viime viikolla alkanut Ensitreffit alttarilla -vitoskausi. Tiistaista onkin heti muodostunut mun ehdoton lempparipäivä viikosta, kun illalla saa syventyä uuden jakson pariin. Olen varmastikin vähän outo, sillä kun parit tapasivat tämän viikon jaksossa toisensa ensimmäistä kertaa, jännitin kotona ihan hulluna kädet täristen heidän puolestaan! 😀 Löytyykö sieltä muita Enskarit-faneja??

Yrittäjyys. Viime viikolla vietettiin Yrittäjän päivää, ja lueskelin monien menestyneiden yrittäjien inspiroivia uratarinoita. En ollut aiemmin miettinyt asiaa sen kummemmin, mutta kun muutamia viikkoja sitten mieleeni muodostui vihdoin tarkka visio siitä, mitä oikeasti haluan työkseni tehdä, alkoi oman yrityksen perustaminen ihan tosissaan houkuttaa. Juuri startanneista yrittäjyysopinnoista tulen varmasti saamaan elintärkeitä vinkkejä ja uusia näkökulmia aiheeseen!

Ensi kuussa odottava reissu Espanjaan. Ihanaa saada vielä pilkahdus aurinkoa päiviin ennen talvea, kun lokakuun lopussa täällä Suomessa alkaa kuitenkin olla jo melko pimeää ja koleaa. Ensi vuonna tähän aikaan opiskelijavaihtoni pitäisi olla jo hyvässä vauhdissa, ja juuri Espanja houkutteleekin tällä hetkellä vaihtokohteena kaikkein eniten. En ole kuitenkaan edes käynyt siellä koskaan aikaisemmin, joten kiva päästä vähän tsekkailemaan tunnelmia jo nyt, ja laittamaan kaikki vuosien varrella kerätyt espanjankielen opit vihdoin käytäntöön.

Tuntuipas hassulta kirjoittaa näin hajanaisesti vain kuulumisia sieltä sun täältä, ilman sen kummempaa punaista lankaa. Mitä te olette mieltä, onko tällaiset rennommat kuulumispostaukset välillä ihan okei, vai tykkäättekö lukea tekstejä vain jostain tietyistä aiheista? Otan palautetta mielelläni vastaan!

Pitäkää hei kiva viikonloppu! <3

SMOOTHIEBOWL: VADELMA-LAKRITSI

Heippa ja kivaa keskiviikkoa!

 

Viime viikolla jaoin täällä trooppisen smoothien ohjeen, ja terveellisillä herkuilla jatketaan tänäänkin. Tähän herkkuun et tarvitse kovinkaan montaa ainesosaa, mutta maku on ihan täydellinen! Tai no, mitä muuta voisikaan olettaa tältä pettämättömältä kombolta: lakritsi ja vadelma! Lakritsijauhe on ollut viimeisten parin viikon aikana todellinen pelastukseni, ja olen käyttänyt sitä monessakin muodossa makeanhimon taltuttamiseen.

 

Tarvitset:

200g pakastevadelmia

2dl maustamatonta jogurttia

Puolikas avokado (tekee koostumuksesta samettisemman)

2tl lakritsijauhetta

1tl vaniljajauhetta

 

Koristeluun:

Vadelmia

Cashew-pähkinöitä

Kookoshiutaleita

1. Kiehauta vadelmat kattilassa, jos ne eivät ole kotimaisia.

2. Sekoita kaikki ainekset blenderissä.

3. Kaada kulhoihin tai laseihin, koristele ja nauti!