SMOOTHIEBOWL: VADELMA-LAKRITSI

Heippa ja kivaa keskiviikkoa!

 

Viime viikolla jaoin täällä trooppisen smoothien ohjeen, ja terveellisillä herkuilla jatketaan tänäänkin. Tähän herkkuun et tarvitse kovinkaan montaa ainesosaa, mutta maku on ihan täydellinen! Tai no, mitä muuta voisikaan olettaa tältä pettämättömältä kombolta: lakritsi ja vadelma! Lakritsijauhe on ollut viimeisten parin viikon aikana todellinen pelastukseni, ja olen käyttänyt sitä monessakin muodossa makeanhimon taltuttamiseen.

 

Tarvitset:

200g pakastevadelmia

2dl maustamatonta jogurttia

Puolikas avokado (tekee koostumuksesta samettisemman)

2tl lakritsijauhetta

1tl vaniljajauhetta

 

Koristeluun:

Vadelmia

Cashew-pähkinöitä

Kookoshiutaleita

1. Kiehauta vadelmat kattilassa, jos ne eivät ole kotimaisia.

2. Sekoita kaikki ainekset blenderissä.

3. Kaada kulhoihin tai laseihin, koristele ja nauti!

TROPICAL BREEZE – RAIKAS SMOOTHIESUOSIKKI

Kun muutama päivä sitten kerroin täällä viettäväni sokeritonta syyskuuta, lupasin hemmotella teitä terveellisten herkkujen muodossa koko tulevan kuukauden ajan. Nyt laitetaan siis lupaukset toteen ja ensimmäinen ohje kehiin, luvassa olisi tropiikin tuoreita makuja oman lempparismoothieni muodossa!

Kun jossain vaiheessa jo klassikoksi muodostunut mustikka-banaanismoothie alkoi vuosien kulutuksen jälkeen lievästi tökkiä, aloin kaivata smoothiekannuuni jotain uutta ja freesiä. Päädyn kauppojen smoothiehyllyillä lähes aina trooppisiin makuihin, ja halusin saada samanlaisen herkun aikaan myös kotona. Muutamien googlettelujen ja etikettien tiirailun jälkeen onnistuinkin tuomaan saman tropiikin tuulahduksen myös kotikeittiöön.

Tarvitset:

1 banaani (mieluiten pakastettu)

300g pakastemangokuutioita

1 kiivi

Purkillinen ananasmurskaa

Loraus appelsiinituoremehua

Kookosmaitoa oman maun mukaan

Sekoita kaikki ainekset keskenään blenderissä. Kookosmaito kannattaa lisätä vasta lopuksi maistellen ja varovasti lisäillen, jotta löydät juuri itsellesi sopivan määrän. Jos koostumus jää liian paksuksi, voit tietysti lisätä mukaan vielä lorauksen vettä.

Nauti!

 

HYVÄSTI KESÄKILOT JA VÄSÄHTÄNYT OLO! // SOKERITON SYYSKUU

Olen jo pitkään suunnitellut tarttuvani pieneen haasteeseen syyskuun tullen, ja nyt päästään vihdoin laittamaan hommat käyntiin! Palasin eilen Helsingistä takaisin Raumalle, ja myös sen myötä oma kesäni vaihtui virallisesti syksyyn. Kesäkuukaudet tuli elettyä hetkessä (ehkä vähän liiankin), ruokailuja sen kummemmin suunnittelematta, ja treenejäkin tuli skippailtua ihan huolella. Kun hikinorot valuivat selässä jo pelkästä paikallaan istumisesta, terdellä istuskelu viinilasin kanssa houkutteli huomattavasti enemmän kuin salilla rehkiminen. Kesän juhlintojen ja herkutteluiden, selkeän arkirytmin puuttumisen sekä liiallisen valmisruokiin turvautumisen jäljiltä fiilis omassa kropassa ei todellakaan ole se kaikkein freesein, ja uskallan väittää, etten varmastikaan ole ainoa. Nyt on taas kauhea tarve päästä kiinni tuttuihin rutiineihin ja terveellisempään arkeen, ja kaipaan kovan treenin jälkeistä fiilistä varmaan enemmän kuin koskaan. Tuntuu, että se urheileva ja terveellisesti syövä tyyppi on enemmän minä.

”Fiilis omassa kropassa ei todellakaan ole se kaikkein freesein, ja uskallan väittää, etten varmastikaan ole ainoa.”

Nyt siis siihen haasteeseen. Blogiani pidempään seurailleet saattavatkin muistaa, kun muutama vuosi sitten vietin sokeritonta syyskuuta ja kirjoittelin projektista täälläkin. Huomasin silloin ajautuneeni todelliseen sokerikoukkuun, jossa makeaa alkoi ajatella jo ennen kuin oli syönyt ruokalautasensa tyhjäksi, karkkipussi oli lunastanut vakiopaikan kauppakassista ja sokerihimon yllättäessä oli vaikea keskittyä mihinkään muuhun. Sokeri ei suinkaan ole mikään kehomme paras ystävä, eikä sen huonoista vaikutuksista ole kiistelemistä. Jatkuva sokerin syönti horjuttaa helposti säännöllistä ruokailurytmiä ja saa energiatasot heittelemään hetkellisestä yli-innokkuudesta todella laiskaan ja nuutuneeseen fiilikseen. Myös hampaat saavat oman osansa haittavaikutuksista, ja liika sokeri tietysti myös lihottaa, mistä en ainakaan itse suoranaisesti ilahdu.

”Makeaa alkoi ajatella jo ennen kuin oli syönyt ruokalautasensa tyhjäksi, karkkipussi oli lunastanut vakiopaikan kauppakassista ja sokerihimon yllättäessä oli vaikea keskittyä mihinkään muuhun.”


Sokerikoukku on riivaava vaiva, ja villeimmät väittämät kertovat sokerin koukuttavan kokaiinia ja heroiiniakin enemmän. No, huumetta tai ei, nyt olisi jälleen kunnon vieroituksen paikka. Täällä mennään siis seuraavat viikot ilman karkkeja ja muita sokeriherkkuja, ja ne korvataan terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Sokeria on piilotettuna yllättäviinkin paikkoihin, ja esimerkiksi murot, jogurtit ja valmisruoat saattavat sisältää ihan älyttömiä määriä turhaa sokeria. Hedelmien oma sokeri on tietysti ihan sallittua, ja esimerkiksi kouluruokaa aion syödä aivan normaalisti, vaikka en voikaan olla täysin varma kaikkien kastikkeiden sokeripitoisuuksista. Kohtuus siis kaikessa, niin tässäkin hommassa!


”Lopulta kyse on vain totutuista rutiineista ja uuden tavan opettelusta. Kaikesta mitä toistaa tarpeeksi pitkään, tulee tapa — sekä hyvässä että pahassa.”


Viime kerralla tämä totaalikieltäytyminen sokerista toi mukanaan todella hyviä tuloksia, ja nyt olen taas innoissani ja motivoitunut lähtemään tähän projektiin sekä haastamaan itseäni. Jatkuva makeannälkä alkoi tuolloin ihan oikeasti helpottaa, ja koin päässeeni irti sokerikoukusta (ajoittaisia heikkoja hetkiä lukuunottamatta). Terveellisemmät herkut alkoivat maistua taivaallisen hyviltä, ja jatkoin hommaa muistaakseni aina marraskuun loppuun saakka. Sain aikaan myös näkyviä ulkoisia muutoksia, ja kireämpää kroppaa en tietysti nytkään pistäisi pahakseni.

Lopulta kyse on vain totutuista rutiineista ja uuden tavan opettelusta. Kaikesta mitä toistaa tarpeeksi pitkään, tulee tapa — sekä hyvässä että pahassa. Kun on tottunut palkitsemaan itsensä pullalla, syömään suklaata huonon päivän piristykseksi ja nauttimaan jälkiruoasta jokaisen aterian päätteeksi, tulee karkkihyllylle käveltyä ihan automaattisesti asiaa sen kummemmin miettimättä. Kun taas tarpeeksi pitkään kieltäytyy turhasta sokerista, lopulta kauppareissulla ei tule edes mieleen kurvata sille kuuluisalle karkkihyllylle tai turvautua makeaan, kun arjen haasteet sattuvat yllättämään.

Tässä kuussa blogin puolella on siis luvassa ohjeita herkullisiin smoothieisiin ja muihin terveellisiin herkkuihin, vinkkejä makeanhimon hillitsemiseen sekä fiiliksiä projektin etenemisestä. Muistakaa seurailla juttujani myös Instagramissa @suvisailamaria, päivittelen varmasti reseptejä ja inspiraatiota myös sinne! Myös toiveita otan enemmän kuin mielelläni vastaan, millaisia postauksia te haluaisitte lukea aiheeseen liittyen?

Ja hei ennen kaikkea, lähtekää ihmeessä mukaan haasteeseen, syksyn tulo on mitä parhain hetki laittaa elämä taas järjestykseen ja keskittyä vähän enemmän siihen omaan hyvinvointiin. <3

HAIKEITA HYVÄSTEJÄ JA HANKO-VISIITTI // TAPAHTUI TÄLLÄ VIIKOLLA


Tällä viikolla…


…jouduin jo hyvästelemään ensimmäisiä duunikavereita. Kaikki kiva päättyy aikanaan – niin myös tämä kesä – ja jengi palailee vähitellen opintojensa pariin. Haikein fiiliksin joudun luopumaan näin huipusta työtiimistä.

…sain nauttia kolmen päivän vapaista keskellä viikkoa. <3

…vietin aivan ihanan päivän Hangossa ystäväni kanssa. Ihailtiin maisemia vesitornista, nautiskeltiin Makaronitehtaan pastoista, haaveiltiin omasta veneestä ja naurettiin tyhmille jutuillemme aamusta iltaan. Tämän tyypin seurassa ei tule koskaan tylsää!

….tanssin juuri mainitun ystäväni kanssa keskiviikkoiltana muutaman viinilasillisen jälkeen Helsingin kaduilla Girls just want to have fun -biisin tahtiin 😀

…kieltäydyin työtarjouksesta, johon tarttuminen olisi todellakin houkutellut, mutta perusteellisen harkinnan jälkeen tajusin, että joillekin jutuille on vain pystyttävä sanomaan ei. Muuten sitä joutuu myöhemmin katumaan, kun on ottanut liikaa tavaraa lautaselleen.

…opin youtube-videon ja kiinalaissyntyisen ystäväni avulla laskemaan kymmeneen kiinaksi. 😀

…nautin viilenevistä ilmoista ja raikkaista aamuista. Syksyn tulo ei ole varmaan ikinä tuntunut yhtä hyvältä!

…aloitin iltavuoroista huolimatta päiväni aikaisin, ja ehdin nauttia hitaista aamuistani rauhassa. <3

…fiilistelin pitkästä aikaa Kygon hittejä, ihan parasta!

…suunnittelin tulevia blogijuttuja pitkälle syksyyn ja olin taas kevyen kesätauon jälkeen tosi motivoitunut näiden hommien suhteen.

…olin niin onnellinen että melkein sattui.


Tämä oli hyvä viikko.


Kuvat: Ira H

KESÄN JÄLKEEN


Ja niin saapui taas elokuu, kesä alkaa lähestyä loppuaan ja syksy kolkutella ovella. Kesän aikana blogini sekä muut somet päivittyivät naurettavan harvoin, mutta enpä usko että näillä hulluilla helteillä täällä olisi kukaan edes roikkunut juttujani lukemassa. Kesä on ollut ihan huippu, niin erilainen ja aiemmista poikkeava. Olen enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni lähteä kesäksi Helsinkiin, vaikka töiden ja kämpän hakemiseen menikin koko alkuvuosi ja hiukset olivat vähällä pudota päästä siitä kaikesta stressaamisesta ja odottelusta. Olen saanut tehdä, nähdä ja kokea niin paljon, ja tämä kesä jää varmasti mieleeni yhtenä parhaimmista koskaan. Olen tosissani nauttinut hetkestä, enkä ole kovinkaan usein jaksanut kantaa kameraa mukana tai kuvailla edes puhelimella, muutamia spessuja hetkiä lukuunottamatta. Olen haahuillut ympäri kaupunkia, sekoillut julkisen liikenteen kanssa, alkanut pikkuhiljaa tuntea paikkoja, ja lopulta luonut ihan oikeasti kodin tänne, täysin uuteen kaupunkiin.

Olen taas saanut huomata, kuinka kaikella on lopulta oma tarkoituksensa. Haaveissani oli alunperin työllistyä kesäksi markkinoinnin ja sosiaalisen median pariin, mutta haku ei vielä tällä kertaa tuottanut toivottua tulosta, ja lopulta nappasin työn asiakaspalvelun parista. Vaikka olisinkin jo mielelläni hypännyt uusiin haasteisiin monen vuoden myyjänä toimimisen jälkeen, on tämä nykyinen työpaikkani opettanut minulle ihan suunnattoman paljon, ja olen vilpittömän kiitollinen ja onnellinen tästä mahdollisuudesta. Pääsin osaksi aivan mahtavaa työporukkaa, jota ilman en olisi mitenkään pystynyt luomaan kesän aikana näin laajaa ystäväpiiriä tänne Helsinkiin ja tutustumaan niin moneen uuteen huipputyyppiin.


Niin monta kertaa kesän aikana olen pysähtynyt hetkeen ja oikeasti keskittynyt siihen, kuinka kiitollinen ja onnellinen olenkaan juuri nyt kaikesta, mitä minulla on. Täytyisi myös muistaa useammin kiittää itseään siitä, että on uskaltanut mennä tosissaan unelmiaan kohti ja onnistunut luomaan itse itselleen sellaisen elämän, josta voi olla joka päivä ihan hiton innoissaan.

Ja mitä tuleekaan oman kotikaupungin arvostamiseen… Tiesin keväällä tänne lähtiessäni, että tulen varmasti kesän jälkeen kaipaamaan ja arvostamaan Raumaa ihan eri tavalla, mutta tällaista kuherrusvaihetta en osannut edes kuvitella. Kun hetki sitten tein viikon mittaisen visiitin kotiin, fiilistelin ihan kaikkea ja kaikkia siellä. Aamukahvia omalla pihalla, perheen kanssa grillailua, sukulaisia ja sukulaisten mökkejä kävelymatkan päässä, omaa pihasaunaa, luontoa ja rauhaa. Sitä, kuinka kotikylällä voi moikata joka toiselle vastaantulijalle ja kuinka jokainen metsäpolkukin on tuttu ja turvallinen. Niin se vaan taitaa olla, että nähdäkseen lähelle pitää lähteä kauas. Eikä välttämättä edes niin kovin kauas, välillä muutaman tunnin ajomatkakin saattaa riittää.

Kuvat: Inka P

Syksylle on luvassa niin kivoja juttuja, etten malttaisi enää millään odottaa. Ihanaa saada taas kiinni tutuista rutiineista, päästä treenailemaan omalle kotisalille, kouluun näkemään kavereita ja ystävän kanssa vakkarikahvilaan istuskelemaan syysiltojen pimetessä. Lisäksi suunnitteilla on ainakin pari kivaa reissua ja työrintamalla puhaltavat täysin uudet tuulet, joista varmasti kuulette vielä myöhemmin. Vaikka innoissani odottelenkin jo syksyä, nyt nautitaan vielä parisen viikkoa kesä-Hesasta, tehdään pikku roadtrip Hankoon ja varmaankin vielä toinen visiitti ihanaan Suomenlinnaan. Tämä vuosi on todellakin ollut tähän mennessä oikea elämäni vuosi, ja loppua kohden meininki tuntuu vain paranevan.

SUMMER PLAYLIST + ALENNUSKOODI!

*Kuulokkeet saatu Sudiolta

Tänä kesänä on tullut kuunneltua erityisen paljon musiikkia, sillä liikkuminen paikasta toiseen on tapahtunut pääasiassa julkisilla, joissa tulee poikkeuksetta istuttua kuulokkeet korvilla. Rakastan sitä hetkeä, kun työmatkan ajaksi voi istahtaa junan penkkiin, laittaa päivän fiilikseen sopivat musat korville ja rauhassa nauttia olostaan ja omista ajatuksistaan tekemättä yhtään mitään sen parikymmentä minuuttia. Huomaan myös saapuvani paljon paremmalla fiiliksellä duunipaikalle, kun olen saanut nauttia tästä omasta hetkestäni lempibiisieni parissa.

Myös treenatessa musiikilla on ihan käsittämättomän suuri vaikutus, ja ne parhaimmat juoksulenkit ja salitreenit onkin tullut vedettyä nimenomaan hyvien biisien voimalla. Musiikkiin kietoutuu myös paljon ihania muistoja, ja helpoin tapa palata menneisiin hetkiin ja tuntemuksiin sekä taata varmat nostalgiaryöpyt on ehdottomasti vanhojen biisien kuuntelu. Tässä postauksessa halusin jakaa teille muutamia kappaleita, joita on tämän kesän aikana tullut fiilisteltyä kaikkein eniten.


Kesän 2018 soittolista:

Elastinen – Supervoimii

Hot Shade, Mike Perry, Karlyn – California

Deepend, Younotus, Martin Gallop – Woke up in Bangkok

Haloo Helsinki – Ei suomalaiset tanssi

BlocBoy JB, Drake – Look Alive

Sultan + Shepard – Almost home

Haloo Helsinki – Kaksi ihmistä

Kanye West – Violent Crimes

Alan Walker, Julie Bergan – Ignite


Álvaro Soler – La Cintura

ZAYN – Let me

David Guetta, Martin Garrix, Brooks – Like I Do

Sean Paul, David Guetta, Becky G – Mad Love

Reino Nordin – Ytimeen

Loud Luxury, brando – Body

Clean Bandit, Demi Lovato – Solo

Post Malone – Better now

Nicky Jam, J Balvin – X


Koodilla suvimyllymaki saatte 15% alennusta tilauksestanne Sudion verkkokaupassa! Itselleni valitsin heidän mustan Regent-mallinsa (jota saa siis myös valkoisena) sekä nuo marmoriset capsit vielä piristämään ilmettä. Eipä ole ainakaan tyylikkyydestä siis puutetta näissä kuulokkeissa! Musiikin kuuntelu on mahdollista langattomasti bluetoothin avulla, mikä on mielestäni elintärkeä ominaisuus esimerkiksi salilla treenaillessa.

Ihania kesähetkiä hyvän musiikin parissa tyypit! <3

MIKÄ UNELMIEN TOTEUTTAMISESSA PELOTTAA?

Pari viikkoa sitten kaverin kanssa jutellessani heitin ilmoille melko villin idean ensi vuoteen liittyen, pieni pilke silmäkulmassa ja asiaa sen kummemmin miettimättä. Tähän hän totesi minun olevan varmaankin ainoa ihminen, jonka suusta kuultuna hän ottaa kaikki villeimmätkin ideat tosissaan, eikä edes enää ylläty, jos oikeasti toteuttaisinkin hullut aikeeni. Vähän naureskellen vastasin, että unelmathan on tehty toteutettaviksi! Kaveri kuitenkin muistutti, että aika harva tyyppi niitä lopulta ihan oikeasti lähtee toteuttamaan. Tämä keskustelu jäi kaivelemaan mieltäni ja päätin, että tästä haluan kirjoittaa. On ihan totta, että usein kuulee ihmisten luettelevan asioita, joita he haluaisivat tehdä, olla tai saavuttaa, mutta valitettavan harvoin näiden asioiden eteen kuitenkaan tosissaan tehdään yhtään mitään. Haaveillaan matkasta New Yorkiin, muutosta ulkomaille ja uudesta duunista, mutta ei kuitenkaan uskalleta ottaa niitä ratkaisevia askeleita unelmia kohti. Miksi ihmiset vain puhuvat, eivätkä toteuta unelmiaan? Mikä siinä pelottaa?


Täytin hetki sitten 22 vuotta, ja pysähdyin miettimään vuoden takaista syntymäpäivääni ja kaikkea sen jälkeen elämässäni tapahtunutta. Vietin siis edellisenä kesänä syntymäpäivääni Helsinki-viikonlopun merkeissä hyvästä ruoasta ja aurinkoisista keleistä nauttien, Löylyssä istuskellen ja kaupunkipyörillä ympäriinsä huristellen. Täydellisellä kesäsäällä oli varmastikin tekemistä sen kanssa, miten idyllisenä kesä-Helsinki mulle silloin näyttäytyi, mutta oli syy mikä tahansa, sain selkeän fiiliksen siitä, että tänne on päästävä. Ihan koko kesäksi. Päätin, että seuraavaksi kesäksi hommaan itselleni duunipaikan pääkaupunkiseudulta ja muutan Helsinkiin. En silloin tuntenut koko kaupungista ketään, enkä ollut rehellisesti sanoen edes montaa kertaa pääkaupunkiseudulla käynyt lapsuuden Linnanmäkivisiittejä lukuunottamatta. Muuttoaikeitani ei aluksi otettu kovinkaan tosissaan, mutta itse en enää epäröinyt hetkeäkään. Tiesin, että tämän tulen oikeasti toteuttamaan.

Ja nyt, vuotta myöhemmin, kirjoitan tätä postausta Helsinki-kodissani, kaikkien niiden epäröivien katseiden ja naureskeluiden jälkeen. Rehellisesti sanoen vähän yllätyin ihmisten epäluuloisista ja jopa negatiivisista reaktioista, kun kerroin suunnitelmistani. ”Helsinkiin, miksi ihmeessä?” ”Miten ajattelit saada sieltä töitä?” ”Eikös sieltä ole todella vaikea löytää asuntoa?” ”Asuminenkin on niin kallista, miten sä nyt ajattelit tämän kaiken järjestää?” Kysehän oli kuitenkin vain muutamasta kuukaudesta, ja olin lähtemässä yhden bussimatkan päähän, en suinkaan muuttamassa toiselle puolelle maapalloa loppuelämäkseni.

Muuttoaikeitani ei aluksi otettu kovinkaan tosissaan, mutta itse en enää epäröinyt hetkeäkään. Tiesin, että tämän tulen oikeasti toteuttamaan.


Ongelma piileekin varmasti juuri tuossa vääränlaisessa asennoitumisessa. Kun syntyy idea unelmasta, jota haluttaisi lähteä tavoittelemaan, asiaa lähestytään helposti kovin negatiivisesti ja mietitään, kuinka paljon vaivaa sen eteen täytyisikään jaksaa nähdä. Pitäisi soittaa sinne ja tänne, selvittää tämä ja tuo asia, lähettää sähköposti tästä ja ilmoittaa tuosta. Tehdä taustatutkimusta ja uhrata vaikka kuinka paljon aikaa. Miten minä tuonkin nyt oikein järjestän? Mitä jos en onnistu ja kaikki menee pieleen? Pitävätkö muut minua epäonnistujana?

Itse en halua ajatella näitä käytännön asioita esteinä, vaan tärkeinä rajapyykkeinä matkan varrella kohti unelmaa. Kun tehtävät asiat listaa selkeästi paperille ja ryhtyy tuumasta toimeen, pitäen tavoitteensa jatkuvasti kirkkaana mielessä, lista lähtee kohta kohdalta lyhenemään. Lopulta voikin katsoa taakseen ja ihailla kulkemaansa matkaa tyytyväisenä ja ylpeänä itsestään. Ja vastauksina näihin minulle esitettyihin kysymyksiin: Duunin sain etsimällä netistä avoimia työpaikkoja ja kirjoittelemalla aktiivisesti hakemuksia, ja asunnon taas tarkkailemalla Facebook-ryhmiä ja ottamalla yhteyttä jokaiseen potentiaaliseen asunnontarjoajaan. Kyllä, näin rutkasti vaivaa näiden asioiden eteen ja jouduin pettymään muutamaankin otteeseen sekä duuni- että asuntoasiassa, mutta kaikki se yrittäminen kannatti. Ja kyllä, vuokrat tosiaan ovat täällä pikkukaupungin hintoja reilusti korkeammat, mutta uskon vahvasti siihen, että kun jotain todella haluaa, käytännön asiat saa kyllä järjestymään tavalla tai toisella.

Mulle on älyttömän tärkeää pystyä elämään juuri itseni näköistä elämää ja seuraamaan omia unemiani, eikä mennä vain muiden oletusten mukaan. Rakastan haaveilla tulevasta ja asettaa itselleni tavoitteita. Olen valmis tekemään töitä unelmieni eteen ja hyppäämään tuntemattomaan, kun siihen on tarvis. Haaveilin esimerkiksi pitkään kielten opinnoista yliopistossa, ja tein ihan hurjasti hommia päästäkseni sisään. Opintojen alettua kuitenkin huomasin nopeasti, ettei kyseinen ala ollut ollenkaan minua varten, joten päätin jättää yliopiston taakseni ja hakea toiseen kouluun. Olen myös rohkeasti vaihtanut työpaikkaa, kun on tuntunut siltä, että kaipaan uusia haasteita. En halua mennä sieltä, mistä aita on matalin, enkä jämähtää paikoilleni, vaan pyrkiä aina eteenpäin, kohti uutta. Uskon, että jokaisen on mahdollista toteuttaa haaveensa ja elää täysilllä, mitä se kenenkin kohdalla ikinä tarkoittaakaan. Toiselle se voi merkitä muuttamista uuteen maahan, toiselle taas pitkään harkinnassa ollutta työpaikan vaihtoa, painonpudotusta tai uuden harrastuksen aloittamista.

Jokaisen on mahdollista toteuttaa haaveensa ja elää täysillä, mitä se kenenkin kohdalla ikinä tarkoittaakaan.


Sanotaan, että tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas, eikä sanonta ole ihan tyhjästä repäisty, sillä muutos ja tietty epätietoisuus tulevasta on aina jännittävää, jopa pelottavaa. Myönnän, että muutamaankin otteeseen olen ollut tilanteessa, jossa olen jopa miettinyt, että pitikö sitä nyt taas lähteä kurkottamaan kuuhun, ja helpommalla olisi päässyt kun olisi vaan tyytynyt vallitsevaan tilanteeseen. Lopulta tämä uskallus ja rohkeasti uuteen hyppääminen on kuitenkin aina palkittu moninkertaisesti, enkä todellakaan tekisi mitään toisin.

Jos unelman tavoittelu hirvittää, kannattaa miettiä, mikä on oikeasti pahinta mitä voisi tapahtua? Jos ulkomaille muuttaminen pelottaa, voit kuitenkin aina palata takaisin kotiin, kun siltä tuntuu. Mitä väliä, jos unelmasi ei toteutuisikaan heti ensimmäisellä yrittämällä? Aina on uusi mahdollisuus, ja ainakin uskalsit rohkeasti yrittää. Jos joku naureskelee unelmallesi tai vähättelee sitä, vika on näiden ihmisten asenteessa, ei suinkaan sinussa. Epäilyksistä voi sisuuntua ja saada entistä enemmän voimaa näyttää näille tyypeille, mihin oikeasti pystyt. Tietysti järki kannattaa aina pitää menossa mukana, mutta kun tarkemmin pysähtyy ajattelemaan, useimmat pelot ja epäröinnit ovat lopulta melko turhia ja mitättömiä. Toiset unelmat vaativat enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä kuin toiset, ja joskus tietyt haaveet saattavat myös muuttua matkan varrella, eikä siinäkään ole mitään väärää.

Kuvat: Inka P

Olen kuullut monien hyvinkin eri ikäisten harmittelevan, kuinka olisi pitänyt ehtiä saavuttaa ja kokea jo paljon enemmän tämän hetkiseen ikäänsä mennessä. Tällainen ajattelutapa on mielestäni vähän hassu. Menneitä on turha murehtia, joten mitäpä jos alkaisit tehdä ja kokea niitä haaveilemiasi asioita juuri nyt, niin vuoden tai viiden päästä sinun ei enää tarvitsisi ajatella samoin? Vuoden kuluttua tästä hetkestä elämäsi voi olla todella erilaista kuin nyt. Voit elää juuri sitä unelmiesi elämää, josta olet pitkään haaveillut, tai vaihtoehtoisesti jumittaa paikoillasi ja edelleen valitella sitä, kuinka elämässäsi ei koskaan tapahdu mitään. Ota siis se ratkaiseva askel ja ala tehdä töitä unelmiesi eteen jo tänään.

Vuoden kuluttua tästä hetkestä elämäsi voi olla todella erilaista kuin nyt. — Ota siis se ratkaiseva askel ja ala tehdä töitä unelmiesi eteen jo tänään.


Jos siis olet odottanut jotakin merkkiä ottaaksesi tietyn askeleen elämässäsi, tämä on nyt se merkki. Uskalla heittäytyä ja kokeilla. Se fiilis, kun huomaa vihdoin saavuttaneensa pitkäaikaisen unelmansa, on varmasti kaiken sen vaivan ja haparoinnin arvoinen.

TÄLLÄ VIIKOLLA

Tämä viikko on sujunut lomailun merkeissä, kun työvuorot lähtevät vasta huomisesta alkaen kunnolla rullailemaan. Tai no, kokonaiset neljä päivää ehdin siellä ahertaa, ennen kuin loppuviikosta starttaakin jo meidän tyttöporukkamme kauan odotettu lomareissu, ollaan niin innoissamme! Nyt istuskelen kotini läheisessä kahvilassa kirjoittamassa tätä postausta, johon ajattelin koota kuluneen viikon menoja ja meininkejä. Säät ovat ainakin suosineet ihan toden teolla, ja auringosta on tullut nautiskeltua täysin rinnoin.


Tällä viikolla:

Sain parhaan ystäväni pariksi päiväksi luokseni tänne Helsinkiin

Makoilin puistossa nauttimassa auringosta ja Maria Veitolan äänikirjasta

Tein sairaan hyvää nuudeliwokkia

Löysin Monkista täydellisen kesähameen

Kävin iskän kanssa dinnerillä

Herättelin blogin taas eloon kevätnokosiltaan, ja siirryin bloggailemaan tänne Nouwille

Onnistuin polttamaan itseni auringossa, vaikka mielestäni istuskeltiinkin siinä vain ihan hetki

Vietin ihanan lauantaipäivän Inkan kanssa kaupungilla pyörien, kuvaillen ja hyvästä ruoasta ja juomasta (ja tietty seurasta) nauttien

Kävin testaamassa Teatterin salaatit ja Stockan kattoterassin

Kärsin ihan järkyttävistä allergiaoireista siitepölyn takia ja turhauduin, kun lääkkeistäkään ei tuntunut löytyvän helpotusta

Join ihan liikaa kahvia (ihan kuin tämä enää edes yllättäisi ketään)

Kuvat: Inka P

Nautiskelin Helsingistä kuulokkeet korvilla ja hölmö hymy kasvoilla ympäri kaupunkia haahuillen

Pohdiskelin sitä, miten olemme lapsuudenystäviemme kanssa pysyneet niin läheisinä kaikki nämä vuodet aina aikuisiksi asti, ja kuinka kiitollinen siitä olenkaan <3


Millaisissa merkeissä teidän viikkonne on sujunut?


EN OLE KOSKAAN


En ole koskaan…

…matkustanut Euroopan ulkopuolelle.

…käynyt hierojalla.

…murtanut luuta tai ollut leikkauksessa. Kop, kop, kop…

…seurannut suosittuja tv-sarjoja, kuten Gossip Girliä, Täydellisiä naisia, Pakoa tai Frendejä.

…erityisemmin haaveillut Lontooseen matkustamisesta, mutta viime aikoina kiinnostus kyseistä kaupunkia kohtaan on alkanut heräillä.

…nähnyt yhtäkään Taru sormusten herrasta -elokuvaa.

…tykännyt tulisesta ruoasta.

…ymmärtänyt ihmisiä, jotka valittavat jatkuvasti Suomessa asumisesta ja puhuvat kotimaastamme muutenkin pelkästään negatiiviseen sävyyn. Melkeinpä jokaisella meistä on kuitenkin mahdollisuus halutessaan muuttaa täältä pois, joten jos elämä Suomessa tympii päivästä toiseen, miksi et vain lähtisi kokeilemaan jotain sinulle sopivampaa paikkaa? Muutenkin tuntuu, että suomalaisten on välillä vaikea nähdä kaikkea sitä hyvää, mitä meillä täällä on. Itse en voisi olla kiitollisempi siitä, että olen syntynyt juuri Suomeen.

…ymmärtänyt ihmisiä, jotka yleensäkin valittavat koko ajan asioista, mutta eivät kuitenkaan tee mitään muuttaakseen tilannettaan.


…haaveillut tosissani koiran ottamisesta, kissaihminen täällä hei!

…hankkinut mopokorttia. Sain itse asiassa äidiltäni sen suorittamiseen menevän summan rahana itselleni. Mua ei selkeästikään haluttu päästää liikenteeseen. 😀

…erityisemmin tykännyt suolaisesta/rasvaisesta roskaruoasta. Makeat herkut ovat aina uponneet muhun paremmin, ja jossain vaiheessa olin itse asiassa parisenkin vuotta putkeen syömättä yhtään pitsaa tai hampparia.

…oppinut vinkkaamaan silmää.

…ollut rantalomalla. Onneksi tähän asiaan on tulossa korjaus jo ensi viikolla (!!)

…saanut jälki-istuntoa. Ainakaan muistaakseni. Kiltti tyttö.

…ollut spinningissä. Pyöräily missään muodossa ei ole mua varten.

Kuvat: Anette Marie

…ymmärtänyt, miten joku pystyy haukkumaan toisia netissä, esimerkiksi blogien kommenteissa. Vaikka toisen tuottama sisältö, naama, tai persoona kuinka kävisi hermoille, en ikinä pystyisi kommentoimaan kenenkään blogipostaukseen, youtube-videoon tai instagram-kuvaan ilkeää kommenttia.

…kokeillut joogaa. Miten tämä on edes mahdollista? Asia pitää korjata mahdollisimman pian.

…käynyt avannossa. Myös tämä pitää laittaa ensi talvena ehdottomasti toteutukseen!

…oppinut tykkäämään punaviinistä. Ehkä tämäkin tapahtuu vielä jonain päivänä ja mustakin tulee ”aikuinen”.

UUSIA TUULIA JA 10 FAKTAA MINUSTA

Heippa kaikki uudet sekä vanhat kasvot ja lämpimästi tervetuloa! Tämä on ensimmäinen postaukseni täällä Nouwilla, joten pieni esittely olisi varmasti paikallaan. Nimeni on Suvi, tulen Raumalta ja täytän ensi kuussa 22 vuotta. Sain juuri päätökseen ensimmäisen opiskeluvuoteni International Business -linjalla ammattikorkeakoulussa, ja muutin kesän ajaksi tänne Helsinkiin.

Kirjoitan blogissani muodista ja pukeutumisesta, hyvinvoinnista, matkustelusta ja siitä ihan tavallisesta arjesta, mun elämästä. Tykkään pohdiskella täällä syvällisempiäkin juttuja ja jakaa omia vinkkejäni esimerkiksi työhon ja opiskeluun liittyen. Ja koska mikään ei kerro ihmisestä paremmin kuin random-faktat, niin nyt hypätään niiden pariin!

1. Olen ehdottomasti aamuihminen. Rakastan aamuja, aamukahvia ja aamiaisia. Olen aina aamuisin pirteimmilläni ja aikaansaavimmillani, ja odotan usein aamukahvihetkeäni jo illalla nukkumaan mennessä.

2. Mua kutsutaan usein Suveksi. Nimi sai alkunsa yläasteella, kun kaveriporukassamme lähes jokaisella oli e-kirjaimeen päättyvä lempinimi. Sieltä se sitten jotenkin jäi käyttöön, ja nykyään jopa äitini käyttää sitä. 😀

3. Rakastan kissoja ja kissavideoita. Täytyy myöntää, että olen pariinkin otteeseen jopa pysäyttänyt auton tien reunaan päästäkseni silittämään ohimennen näkemääni söpöä kisua. 😀

4. Tykkään liikkua, ja urheilu on aina ollut osa elämääni. Pelasin lentopalloa kymmenen vuotta, tykkään treenata salilla ja myös juokseminen on lähellä mun sydäntä. Vuoden alussa startattiin ystäväni kanssa crossfit-harrastus, jonka parissa olen myös viihtynyt paremmin kuin hyvin.

5. Mulle on tosi tärkeää tehdä omasta arjestani mieluista, motivoivaa ja inspiroivaa. Niin valtava osa elämästä on kuitenkin sitä ihan tavallista arkea, ja pahin painajaiseni olisi elää päivästä toiseen vain odottaen viikonloppua tai lomaa.

6. Oon aina ollut tosi kiinnostunut kielistä, ja niiden oppiminen on mulle luontevaa. Ylioppilastodistukseni koostui melkeinpä pelkistä kielistä, ja niiden pariin suuntasin alunperin valmistumiseni jälkeen myös jatko-opiskelemaan. Olisi sairaan siistiä oppia myös esimerkiksi viittomakieltä.

7. Vaikka koen olevani tosi sosiaalinen ihminen, viihdyn myös hyvin yksin, ja kaipaan varmasti keskimääräistä enemmän omaa aikaa, jolloin saan olla yksin itseni kanssa, ihan rauhassa.

8. Rakastan matkustelua. Viimeisten vuosien aikana matkakuume on kohonnut huippuunsa, eikä näytä helpottavan ainakaan reissaamalla. Onneksi tälle vuodelle on vielä edessä ainakin kaksi ihan huikeaa reissua! Suosikkimatkakohteeni tähän asti on ollut Pariisi.

9. Haaveilen työllistymisestä sosiaalisen median ja markkinoinnin pariin.

10. Rakastan listoja. Mulla on kaapeissani kasoittain muistivihkoja, joihin raapustelen listoja aiheesta kuin aiheesta, ja myös puhelimeni muistiot ovat aina ihan täynnä. Tehtyjen asioiden vetäminen yli TO DO-listalta on ehkä maailman helpottavin tunne! Erilaisia listoja näkyy myös blogissani postausten muodossa ihan laidasta laitaan, kuten nyt tämäkin.

Kuvat kevään Indiedays Blog Awards -gaalasta

Kuvaaja: Anette Marie

Siinä nyt pieni pintaraapaisu siihen, millainen tyyppi täällä ruudun takana on. Toivottavasti vanhat lukijat löysivät tiensä tänne, ja myös mahdollisimman paljon uusia silmäpareja eksyy lueskelemaan, palaillaan uuden postauksen merkeissä heti huomenna! <3

Lue myös:

11 x TÄTÄ ET TIENNYT MINUSTA

TÄTÄ ET TIENNYT MINUSTA PART 2