10 x ONNI


 Ihana työ. Aina välillä sitä pysähtyy miettimään, miten siistiä onkaan, kun on jo tämän ikäisenä löytänyt työn, josta nauttii niin paljon. Töihin on aina kiva mennä, haasteita ja tekemistä riittää, eikä kelloa tarvitse todellakaan vilkuilla työvuoron päättymisen toivossa.

  Sen lisäksi että itse sain opiskelupaikan, pääsevät myös kaksi parasta ystävääni aloittamaan korkeakouluopintonsa syksyllä ja muuttamaan omilleen. Olen niin ylpeä ja onnellinen heidän puolestaan!

 Viikonlopun mittaisen roadtripin suunnittelu

❤ Lokakuulle varatut liput Pikku G:n keikalle 

❤ Grilliruoka terassilla

Ulkona treenaaminen. Lenkkeily, kuntopiiri nurmikolla ja hikisenä viileään järviveteen pulahtaminen. Parasta!

❤  Luonnonkukista itse poimitut kimput

❤ Onnistuneet kuvat ja Lightroom, joka oli kyllä paras ostos vähään aikaan. On myös ihanaa, kun kuvaustreffit voi sopia vaikka vasta myöhäiseen iltaan, koska valoa riittää tähän aikaan vuodesta ihan loputtomiin.

❤ Mansikat

❤ Uudet hankinnat kotiin ja rakas asuntoni, jossa olen viihtynyt paremmin kuin hyvin jo yli neljä vuotta. 

INSPISTÄ FESTARIASUUN

IMG_9894-2

Festarit. Se kaikkein osuvin tilaisuus pukea päälleen ihan mitä tahansa, toteuttaa hulluimmatkin asuideat ja leikitellä erilaisilla tyyleillä. Tänään starttaavan Raumanmeren Juhannuksen varalle luvatut sääennusteet evät kuitenkaan anna mahdollisuuksia kukkamekoille, jumpsuiteille tai muille kesähepenille. Farkkutakit ja nahkarotsit on siis kaivettu kaapeista ja pidempää lahjettakin pitää viikonlopun menoihin vetäistä jalkaan. 

Jotain näiden kuvien tapaista kuitenkin eksyy tänään päälle, vaikka ihan paljain säärin ei liikkeelle lähdetäkään. Sairaan hauskaa juhannusta kaikille, missä sitä ikinä vietättekään 

IMG_0080-2

IMG_9981-2
IMG_0180-2
IMG_9882-2
IMG_0130-2
Kuvat ihanan Aneten käsialaa <3


Seuraa myös:
Instagram @suvisailamaria
Snapchat @suvisailamaria

21 OPITTUA ASIAA 21 VUODESSA

Tänään on syntymäpäiväni. Täytän 21 vuotta, ja ainakin tähän mennessä on tuntunut, että elämä muuttuu vuosi vuodelta vain paremmaksi. Sitä oppii jatkuvasti tuntemaan itsensä paremmin, saa enemmän vapautta valita ja pääsee tekemään elämästään juuri omannäköistä. Itsetuntokin kehittyy ihan kuin itsestään iän myötä, eikä enää jaksa välittää pikkujutuista, joista esimerkiksi yläasteikäisenä stressasi. Listasinkin tähän 21 tärkeää ja vähemmän tärkeää asiaa, joita olen pienen elämäni aikana tähän päivään mennessä oppinut.


IMG_2257-2

1. Kadehtiminen ei kannata. Tämän asian oivaltaminen vaikuttaa aivan älyttömästi omaan hyvinvointiisi. Toisen menestys ei ole sinun onnestasi pois, ja siitä pitäisi ennemminkin inspiroitua kadehtimisen sijaan. Sitäpaitsi, et voi koskaan tietää toisen elämästä kaikkea. Vaikka jollakin toisella olisi jotain, mitä itselläsi ei, saattaa myös sinulla olla jotain, mitä juuri tämä toinen sinussa ihailee. 

2. Ota rennommin. Yläasteella ja vielä lukion alussa olin aivan järkyttävä koulustressaaja, ja vaadin itseltäni aivan liikaa. Myöhemmin olen oppinut suhtautumaan kaikkeen vähän rennommin ja laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.

3. Arvosta ihmisiä ympärilläsi, äläkä ota mitään itsestäänselvyytenä.

4. Leikkaa ne hiukset.

5. Kun unelmansa uskaltaa sanoa ääneen, niillä on paljon suurempi todennäköisyys toteutua. Kerro hulluimmatkin haaveesi ja tavoitteesi muille, sillä ikinä ei tiedä, milloin juuri oikeat korvat ovatkin kuulemassa, ja saatat saada apua unelmiesi tavoittelussa.

6. Herää aikaisin, ja käytä ne aamun ensimmäiset hetket johonkin järkevään, sillä silloin olet tehokkaimmillasi.

7. Juokseminen auttaa aina. Kun huonon fiiliksen sattuessa lähtee lenkille ja iskee lempparimusat korville, on kuin uusi ihminen palatessaan. 

8. Älä välitä muiden mielipiteistä. Tee rohkeasti omaa juttuasi ja uskalla toteuttaa itseäsi. Sitä tulee helposti miettineeksi, että mitäköhän tuo ja tuokin minusta ajattelee, mutta totuus on, että loppujenlopuksi juuri kukaan ei oikeastaan ajattele sinusta yhtään mitään 😀 Tässä asiassa olen parin viimeisen vuoden aikana ottanut kunnon harppauksen eteenpäin.

9. Jos haluat jotain, mitä sinulla ei ole ennen ollut, sinun pitää olla valmis tekemään jotain, mitä et ole ennen tehnyt. Se ei aina ole helppoa, mutta varmasti sen arvoista.

10. Ruoho ei todellakaan ole aina vihreämpää aidan toisella puolen.

IMG_2255-2

11. Koti-ilta, oma rauha ja rentoutuminen voittavat baarissa reuhaamisen 6-0. 

12. Kuuntele itseäsi, ja ihan oikeasti vain itseäsi, kun teet valintoja elämässäsi. Älä elä muiden odotusten mukaan, sillä sinä olet ainoa ihminen, joka joutuu olemaan läsnä elämässäsi sen jokaisena päivänä. Uskalla muuttaa mieltäsi ja olla rohkea niitä suurempiakin päätöksiä tehdessäsi. 

13. Asioilla on tapana järjestyä. Pienestä asiasta saa muodostettua omassa päässään ison murheen, ja myöhemmin lähinnä naurattaa, kuinka turhasta sitä tuli taas panikoitua. Yksi hyvä apukeino tähän on miettiä, vaikuttaako kyseinen asia yhtään mihinkään enää vuoden, kuukauden tai edes viikon päästä. 

14. Älä edes yritä ruskettua. Et kuitenkaan rusketu, ja mitä todennäköisimmin palat. Käytä ihan suosiolla sitä itseruskettavaa.

15. ”Everyone you meet is fighting a battle you know nothing about. Be kind. Always.” Ihmisestä ei todellakaan aina näy ulospäin, mitä hänellä on tällä hetkellä elämässään menossa. Sosiaalisessa mediassa tämä tuntuu korostuvan entisestään, eikä ymmärretä, että somessa jaetut jutut ovat vain pieniä, tietoisesti valittuja paloja ihmisen elämästä.  

16. Kirjoita kaikki ylös. Lääkäriaikojen päivämäärät ja kellonajat, postausideat, osoitteet ja reissulle pakattavat tavarat. Älä edes kuvittele, että muistaisit jotain omin avuin.  

17. Kaikesta selviää googlettamalla. Ihan kaikesta.

18. Elämästä pitää pystyä nauttimaan sen jokaisena päivänä, ei pelkästään lomalla tai viikonloppuna. Kun onnistuu tekemään omasta arjestaan mieluista, säästyy kaiken maailman sunnuntai- ja maanantaimasiksilta. Arki ei ole synonyymi tylsälle tai ankealle.

19. Kaikki ne pelon, surun ja ahdistuksen tunteet mahdollistavat myös niiden kaikkein ihanimpien tunteiden tuntemisen. Elämä on täynnä ääripäitä. Tasapaksuus olisi tylsää.

20. Kun tuntuu, ettei tästä tule nyt yhtään mitään, pidä suosiolla tauko, äläkä yritä väkisin. Palaat asiaan ihan uudella tarmolla seuraavana aamuna. Pätee lähes kaikkeen. 

21. Äiti on aina lopulta oikeassa. Ainakin melkein.


IMG_2093-2

Paljon on siis opittu, mutta paljon on vielä oppimatta. Jätän edelleen asiat lähes poikkeuksetta viime tippaan, yritän löytää tasapainoa herkuttelun ja terveellisen ruuan välille ja koitan päästä eroon äkkipikaisuudestani. Olen myös edelleen täysi tunari keittiössä…
Tultiin viettämään synttäriviikonloppua tänne Helsingin Sokos Hotel Presidenttiin, ja runsaan aamiaisen jälkeen voidaankin nyt suunnata vatsat täynnä kohti uutta, aurinkoista päivää! Leppoisaa sunnuntaita ihmiset 

Seuraa myös:
Instagram @suvisailamaria
Snapchat @suvisailamaria

SEURAA BLOGIA FACEBOOKISSA

fb

Harva enää nykyään seuraa lempiblogejaan rekisteröityneenä lukijana Bloggerin kautta, joten oli jo korkea aika tehdä tämä pieni päivitys. Blogillani on nyt siis vihdoin oma Facebook-sivu, jonne jatkossa päivittelen uusimmat postaukset ja varmasti välillä muutakin kivaa sisältöä, joten käyhän tykkäämässä jos kiinnostaa 🙂


Blogia voit seurata helposti myös Blogit.fi -sivustolla ja Bloglovinissa.
Instagram @suvisailamaria
Snapchat @suvisailamaria

STUDY TALK: SYKSYLLÄ TAKAISIN KOULUNPENKILLE

Viime viikolla kerroin täällä, etteivät ranskan opinnot olleetkaan minua varten, ja päädyin jättämään kouluni kesken. Ensi syksynä puhaltavat uudet tuulet, ja niiden suunnasta puhutaan nyt.

IMG_5148

KANSAINVÄLISYYTTÄ JA KÄYTÄNNÖNLÄHEISYYTTÄ

Kun ranskan opinnot jäivät, mielessä vilisi opiskeluvaihtoehtoja laidasta laitaan. Ehdin jo hetken aikaa suunnitella tähtääväni luokanopettajan opintoihin, sillä tykkäsin kasvatustieteen perusopinnoista, ja opettajan uraa olin miettinyt vuosien varrella useampaankin otteeseen. En kuitenkaan ollut tarpeeksi varma haluamastani hakeakseni sinne. Halusin koulutuksen, joka avaa mahdollisimman paljon ovia, ja jolla voi tehdä melkeinpä mitä vaan. 

Aloin pikkuhiljaa kiinnostua enemmän myynnistä ja markkinoinnista, mutta kansainvälisyys ja kielten opinnot houkuttelivat edelleen. Aloin kaivata koulutukselta käytännönläheisyyttä, ja halusin myös ehtiä tekemään töitä opiskelun ohella. Päätin hakea ammattikorkeakouluun International Business -linjalle, josta valmistuu kansainvälisen kaupan tradenomiksi.

IMG_5143


VAASASTA HELSINKIIN JA KAIKKEA SILTÄ VÄLILTÄ

Sopiva opiskelukaupunki oli pitkään hukassa, ja ehdin varmasti saada muutaman harmaan hiuksen asiaa vatvoessani. Pyörittelin (kirjaimellisesti, sillä suurimman epätoivon iskiessä aiheesta jopa pyöritettiin pulloa..:D) mielessäni vähän kaikkea aina Vaasasta HelsinkiinLoppujenlopuksi päädyin kuitenkin hieman yllättäväänkin ratkaisuun, eli palaamaan kotikaupunkiini Raumalle. Olin totaalisen kyllästynyt kolmen eri kaupungin välillä ravaamiseen ja siihen, etten koskaan ehtinyt edes purkaa matkalaukkua ennen kuin piti taas lähteä. Työpaikan saaminen täältä vahvisti asian lopullisesti, ja tämä on tuntunut ainakin tähän mennessä juuri oikealta ratkaisulta. Tampere on kuitenkin edelleen minulle rakas ja tärkeä paikka, ja siellä tulee vietettyä paljon aikaa. 

OPISKELUPAIKKA VASTAANOTETTAVISSA

Hakuaika englanninkielisiin koulutuksiin oli jo tammikuussa, ja myös pääsykoe tehtiin muita koulutuksia aiemmin. Kokeeseen kuului kirjallinen osio, joka sisälsi englannin luetunymmärtämistä, matematiikkaa sekä päättelytehtäviä, ja videohaastattelu, jossa testattiin vielä kielitaitoa ja kysyttiin erilaisia opiskelumotivaatiota mittaavia kysymyksiä. Kokeesta jäi melko hyvät ja luottavaiset fiilikset, ja pari viikkoa sitten sain tiedon vastaanotettavissa olevasta opiskelupaikasta.

IMG_5173-2

OIKEAAN SUUNTAAN

Olen niin innoissani tulevista kuvioista, ja pitkästä aikaa tuntuu, että palaset loksahtelevat kohdilleen, ja olen menossa juuri oikeaan suuntaan. Tutkinto yhdistää omat mielenkiinnonkohteeni ja antaa paljon mahdollisuuksia. Pääsen kehittämään englantiani ja opiskelemaan myös muita vieraita kieliä vähän rennommalla otteella. Harjoittelujaksojen kautta saan mahdollisuuden laittaa jalan oven väliin paikkoihin, joihin en muuten välttämättä vielä pääsisi työskentelemään. Pääsen lähtemään vaihtoon, ja aina on myös mahdollisuus jatkaa opintoja tämän tutkinnon suorittamisen jälkeen. 

Odotan jo syksyä ja koulun alkua, mutta sitä ennen kuitenkin nautitaan kesästä, lämmöstä ja täydestä stressittömyydestä!
Seuraa myös:
Instagram @suvisailamaria
Snapchat @suvisailamaria

JOKA ASUN TAKKI

IMG_1959-2

Aikaista lauantaihuomenta tyypit! Päätin nyt tulla vielä ennen töihin lähtöä jakamaan asukuvat ihanan takkilöytöni kanssa. Tämä marjapuuron sävyinen pitkä trenssi on peräisin Lindexiltä, ja tässä osui kyllä kaikki kohdilleen, aina väristä ja mallista kauniisti laskeutuvaan materiaaliin. Eikä oikeastaan ole niin väliä, mitä sen alle pukee. Takin voi heittää juhlamekon, treenikamojen tai perus arkiasun päälle, ja lookista saa heti astetta tyylikkäämmän. Tällaisia joka asun pelastajia lisää, kiitos!

Hauskaa viikonloppua ja aivan ihanaa valmistujaispäivää kaikille, jotka tänään saavat lakin päähänsä, nauttikaa <3 

IMG_1974-2

IMG_2064-2

IMG_2037-2
IMG_1962-2

IMG_2063-2

STUDY TALK: MIKSI KESKEYTIN OPINTONI?

Tämä postaus on roikkunut luonnoksissa jo pienen ikuisuuden, olen kai odotellut sopivaa tilaisuutta sen julkaisemiselle. Nyt uskon, että sellainen on vihdoin koittanut. Luvassa siis juttua omasta opiskeluhistoriastani ja siitä, kuinka jätin unelmieni koulun kesken.


PITKÄAIKAINEN UNELMA KÄY TOTEEN

Olen aina tykännyt kielistä ja pärjännyt niissä hyvin. Ylioppilaskirjoituksissa kirjoitin neljä vierasta kieltä, ja jo lukion ensimmäisellä luokalla tiesin haluavani jatkaa kielten opintojen parissa valmistuttuani. Puntaroin eri vaihtoehtoja, mutta loppujenlopuksi päätös oli helppo: halusin lähteä lukemaan ranskaa. Lukion jälkeen pidin välivuoden, ja seuraavan kevään koittaessa aloin valmistautua pääsykokeisiin. Tein ihan tajuttomasti duunia päästäkseni sisään, ja opin parissa kuukaudessa varmaan enemmän, kuin aiempien opintojeni aikana yhteensä. Kertasin kielioppia, pänttäsin sanoja, katsoin ranskankielisiä elokuvia ja koitin epätoivoisesti saada selkoa Ranskan poliittista historiaa käsittelevästä pääsykoemateriaalista.

Koe oli haastava, ja väänsin sitä hiki hatussa viimeiseen asti. Koesalista ulos käveltyäni olin täysin varma epäonnistumisestani ja siitä, että unelmieni koulupaikka jäisi tällä kertaa saamatta. Kun sitten heinäkuun ensimmäisenä päivänä kirjauduin Opintopolkuun ja näin edessäni HYVÄKSYTTY -tekstin, olin täysin puulla päähän lyöty. Tärisevin käsin ja itkua tihrustaen soitin äidille. Minut oli hyväksytty ykköshakutoiveeseeni, juuri siihen kaupunkiin, johon halusin. Tampere kutsui, ja olin itsestäni ylpeämpi kun koskaan.


TODELLISUUS ISKEE VASTEN KASVOJA

Syksyllä alkoivat opinnot. Ensimmäiset viikot kuluivat totutellessa uusiin rutiineihin ja ihmisiin. Melko nopeasti kuitenkin huomasin, ettei kovinkaan moni asia vastannut ollenkaan odotuksiani, ja tunsin olevani täysin väärässä paikassa. Yhtäkkiä aina ennen niin itsevarmasti vieraita kieliä puhunut tyttö pelkäsikin kuollakseen avata suutaan, ja jännitti pienintäkin virhettä, koska ilmapiiri oli kaikkea muuta kuin kannustava. Kouluun lähteminen tuntui päivä päivältä nihkeämmältä, vaatimukset olivat liian korkeat omaan tasooni nähden ja opiskelumotivaatio oli nollissa. Eniten mieltäni vaivasi se, ettei opiskelemani ala enää vienyt minua kohti tulevaisuuden haaveitani. Asiat, joita todella halusin urallani ja elämälläni tehdä, eivät liittyneet tekstien kääntämiseen ja sanaluokkien pänttäämiseen. Unelmani olivat muuttuneet.

Oli todella vaikeaa myöntää itselleen, saati sitten muille, ettei tämä ollutkaan sitä, mitä halusin. Unelmani oli aina ollut lukea kieliä, enkä ollut vuosiin oikeastaan edes miettinyt mitään muuta. Jossain vaiheessa sitten uskalsin kertoa fiiliksistäni muutamalle kaverille, mutta he yrittivät lähinnä vain uskotella, että kyllä se siitä. Että kaikki olisi vain alkukankeutta ja kyllä siihen tottuisi. Totuus kuitenkin on, ettei kenenkään pitäisi tottua siihen, että joka aamu inhottaa herätä, ja normaali arki ahdistaa.

Eräänä iltana keskustelu yhden ihanan ystäväni kanssa kuitenkin käänsi kelkan. Hän sai minut tajuamaan, ettei minun ole pakko. Ei ole pakko käydä ensimmäisenä vuonna kursseja, joihin kykyni eivät todellakaan vielä riittäneet. Ei ole pakko sinnitellä alalla, jonka parissa tuskin tulisin tekemään päivääkään töitä. Voisin jäädä pois muutamilta kursseilta, ja ottaa vähän rennommin. Valita tilalle asioita, joita oikeasti haluan opiskella. Mennä oman fiiliksen mukaan ja miettiä, mitä haluaisin milloinkin tehdä. Sinä iltana taakka putosi harteiltani.

Syksyn mittaan jättäydyin pikkuhiljaa pois ranskankursseilta, luin kasvatustieteen perusopintoja ja suoritin juttuja lähinnä kotoa käsin. Samalla pyörittelin jatkuvasti mielessäni taas kevään puolella häämöttävää yhteishakua, ja pikkuhiljaa alkoivat jo uudet suunnitelmat muodostua. Ne suunnitelmat eivät liittyneet ranskanopiskeluun, ja tammikuussa täytin paperit, joissa luovuin opinto-oikeudestani Tampereen yliopistossa.


LUOVUTINKO LIIAN HELPOLLA?

Välillä tietysti tuli mietittyä, annanko periksi liian helpolla. Ajatus kuitenkin katosi aina nopeasti, kun muistin olevani juuri se tyyppi, joka tekee kaikkensa todellisten unelmiensa eteen, eikä todellakaan luovuta, jos jotain haluaa. Tämä ei vaan enää ollut asia, jota olisin halunnut tarpeeksi.

Vaikka varsinkin näin jälkikäteen ajateltuna opintojen keskeyttäminen oli ainut oikea päätös, en ole katunut hetkeäkään, että hain lukemaan ranskaa. Tulen aina olemaan ylpeä siitä, että kovan työn seurauksena pääsin sisään. Ajattelen nykyään usein, että jos pystyin siihen, pystyn ihan mihin vaan. Sitäpaitsi, jos en olisi tuona keväänä tullut valituksi, ja seuraavana vuonna hakenutkin jonnekin muualle, olisi asia voinut jäädä vaivaamaan. Ehkä vielä vuosia myöhemminkin miettisin, millaistakohan koulussa olisi ollut, ja kuinka hyvin nyt puhuisin. Ranskanopiskelu ei ehkä kertonut minulle, mitä haluan elämässäni tehdä, mutta ainakin se kertoi sen, mitä en halua. 

Mitä sitten taas haluan? Sen tiedän nyt, ja siitä lisää täällä: STUDY TALK / Syksyllä takaisin koulunpenkille

VIIME VIIKOLLA


Huomenta maanantai ja uusi viikko! Heräsin hetki sitten ja istahdin tähän työpöydän ääreen kahvikupin kanssa. Mulle osui tähän maanantaihin vapaapäivä, ja tarkoituksena olisi laittaa viikko käyntiin vetäisemällä kunnon pakaratreeni salilla ja treffata Saaraa pitkästä aikaa sushin merkeissä, kiva päivä siis tulossa. Palataan kuitenkin vielä hetkeksi viime viikon tunnelmiin. 


Viime viikolla…


Alkoi toukokuu!! Ja melkoisen mahtavasti alkoikin, sillä aurinko paistoi viikon jokaisena päivänä ja lämpöasteet kohosivat kohoamistaan. Vihdoin alkaa tuntua siltä, että kesä saattaa sittenkin tulla tänäkin vuonna!

Vietin ihan superkivat pari päivää Tampereella. Näin kahta ihanaa ystävääni pitkästä aikaa, löysin uuden lempparilounaspaikan, jossa tulikin syötyä heti kahtena päivänä peräkkäin, ja nautin täysin rinnoin auringosta. 

Kotiutin Ikeasta uuden perheenjäsenen, kaktuksen, jonka nimesin Jyrkiksi. Kuvan Jyrkistä voit nähdä instagramissani @suvisailamaria 😀

Löysin aivan ihanan mekon kuun lopussa häämöttäviin häihin.

Tajusin passini menneen vanhaksi kaksi kuukautta sitten ja kiiruhdin passikuvaan.
Hammastani särki koko viikon, mutten vaan saanut aikaiseksi (lue: uskaltanut) varata aikaa hammaslääkäriltä. Ehkä tänään vihdoin teen sen. Tai huomenna… 

Sain Netflixistä Thirteen reasons why -sarjan vihdoin päätökseen. Ahdistavin sarja ikinä!!

Suuntasin Tampereen seudulle vielä toisenkin kerran, kun juhlittiin ihanan pikkuserkkuni ripille pääsyä. 


Ja mikä parasta, mielialat kohosivat taas normaalille tasolleen vähän rankemman kauden jälkeen, ja sen myötä blogiin palaaminenkin tuntui jälleen hyvältä ja luontevalta. Nyt fiilis on parempi kuin hyvä, ja energiaa riittäisi vaikka muille jakaa. Kohti valoa, lämpöä ja kesää!


Kuvat: Anette

Mä heitän nyt reenikamppeet niskaan ja toivotan rutkasti aurinkoa teidän kaikkien päivään! Kiitos, kun olette ja luette 


Seuraa myös:
Instagram @suvisailamaria
Snapchat @suvisailamaria

BREAKFAST TIP: PROTEIN PANCAKES

Aamupalahommilla jatketaan! Tällä kertaa vuoronsa saavat ihanat proteiinipannarit. Näiden valmistamiseen on varmasti tapoja yhtä monta kuin on tekijöitäkin, mutta tässä tulisi nyt oma versioni.


Proteiiniletut kahdelle hengelle:

3 banaania
4 kananmunaa
1/2 dl proteiinijauhetta 
(itse käytin suklaanmakuista)
Kaurahiutaleita
Chiansiemeniä

Päälle pakastemansikoita ja -mustikoita sekä rouhittua cashewpähkinää
Surauta kaikki ainekset blenderissä tasaiseksi taikinaksi. Paista pannulla pienessä määrässä öljyä miedolla lämmöllä. Heitä lisukkeet päälle ja nauti!



Seuraa myös:
Instagram @suvisailamaria
Snapchat @suvisailamaria

MY FAVOURITE BREKKIE


Olen ehdottomasti aamuihminen. En ole aina ollut sitä, mutta sellaiseksi olen pikkuhiljaa oppinut. Aamuisin olen pirteimmilläni ja tehokkaimillani, ja fiilis on hyvä, sillä koko päivä on vielä edessä. Jos unet pääsevät venahtamaan turhan pitkälle aamupäivään, en saa enää oikein mitään aikaiseksi, tulee helposti syötyä epämääräisemmin ja laiska olo seuraa mukana koko päivän. Olen jo vuosia tehnyt esimerkiksi kaikki koulujutut heti aamulla herättyäni, koska iltaisin ajatus ei enää kulje yhtä hyvin. Tykkään ehdottomasti myös treenata juuri aamuisin. 

Koska herään kohtalaisen aikaisin, mutta teen töissä lähinnä iltavuoroa, aamuni ovat stressittömiä ja rauhallisia. Ehdin panostaa aamiaiseen, keittää vielä toisen kierroksen kahvia ja valmistautua rauhassa päivän menoihin. Haluankin aloittaa tämän Wellness Wednesday -sarjan jakamalla oman tämän hetken lemppariaamupalani (kestosuosikkini puuron lisäksi). Tällä hetkellä aamupalapöytääni kahvin kaveriksi eksyy siis useimmiten marjainen smoothiebowl ja paahdetut ruisleivät avokadolla sekä paistetulla kananmunalla. Helppoa, terveellistä ja hyvää!

Marjainen smoothiebowl: 

mustikoita

mansikoita

maustamatonta jogurttia

avokadoa 
(tekee koostumuksesta samettisen pehmeän, kannattaa kokeilla!)

Pinnalle granolaa ja jäisiä mustikoita
Seuraa myös:
Instagram @suvisailamaria
Snapchat @suvisailamaria