TAKAISIN SUOMESSA

Takaisin Suomessa - Suvi Myllymäki

Mä olen kotona. Olen ollut jo kohta kaksi viikkoa, mutta koska halusin yllättää perheeni ja ystäväni, uskallan kirjoittaa tästä täällä vasta nyt. Nyt, kun viimeistenkin pimennossa pidettyjen kavereiden hämmästyneitä ilmeitä on käyty ihastelemassa. On tuntunut tosi oudolta olla vain hiljaa somessa, kun samaan aikaan elämässäni on tapahtunut niin paljon, ja on tehnyt mieli vain huutaa koko maailmalle, kuinka fiiliksissä olen kotiinpaluustani.

Mun matka Ranskassa tuli siis päätökseensä reilun kuukauden aiemmin kuin olin alun perin suunnitellut. Tunnemyrsky viimeisten viikkojen aikana on ollut ihan hullu; epävarmuutta, ahdistusta, jännitystä, helpotusta, murehtimista, ylpeyttä, onnea… Näitä nyt muun muassa. Tämän tytön pää on ollut niin sekaisin, ettei varmasti milloinkaan ennen.

Miksi palasin Suomeen - Suvi Myllymäki

 

MIKSI LÄHDIN KOTIIN? 

Monia varmasti mietityttää, miksi päätin lähteä kotiin jo nyt, mutta siihen on vaikea antaa mitään yksiselitteistä vastausta. Päätös lähtemisestä oli todella monen asian summa, joka vain yhtenä päivänä kärjistyi niin, etten nähnyt Ranskaan jäämistä enää järkevänä, tai edes mahdollisena vaihtoehtona. Lyhyesti sanottuna menin oma terveys edellä – sekä henkinen että fyysinen. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus, jossa fyysiset oireet johtavat henkiseen pahoinvointiin, ja taas toisinpäin. Ei mulla siis mitään hätää ole, kaikki on kuitenkin päällisin puolin kunnossa, eikä mitään kamalaa ole tapahtunut. Lääkärissäkin on nyt käyty, ja asiat lähtevät varmasti tästä selkiytymään pikkuhiljaa. Mitään draamaa tai järkyttävää tapahtumaa mun lähtöön ei siis missään nimessä liittynyt.

 

”Ihminen on monimutkainen kokonaisuus, jossa fyysiset oireet johtavat henkiseen pahoinvointiin, ja taas toisinpäin.”

 

Vaihto-opiskelu Ranskassa - Suvi Myllymäki

MITEN MENEE NYT?

Perheen, ystävien ja sukulaisten luokse palaaminen on tuntunut niin hyvältä. Ja kuinka olinkaan kaivannut omaa kotiani, joka on toiminut turvapaikkanani jo pian seitsemän vuotta. Kotia, missä kaikki ympärilläni on minun, ja juuri kuten minä olen itse halunnut. Uuniomenan tuoksuiset kynttilät, rakkaat kaktusvauvat ja ikkunasta avautuva marraskuisen harmaa maisema, joka sekin näyttää nyt jotenkin erityisen kivalta kaikessa karuudessaan.

Ja hei, ne suomalaiset ruokakaupat – täytyykö niitä edes mainita? Jokainen ulkomailla asunut voi varmasti samaistua siihen, että meillä täällä Suomessa ruokakaupat ovat ihan omaa laatuaan sekä siisteydessään että valikoimansa laajuudessa. Myös koululle palaaminen tuntui tosi kivalta, erityisesti siksi, että oppariprojekti lähtee vihdoin kunnolla käyntiin. Opiskelumotivaatio ylipäätään tuntuu vihdoin kaivautuneen esiin kolostaan. Oli jo aikakin, sillä koko kuluneen vuoden kouluhommat ovat sujuneet enemmän tai vähemmän nihkeästi.

 

”Kun viime viikolla kokkailin keittiössäni pastaa ja jauhelihakastiketta ja itkin samalla onnesta, sain viimeistään varmistuksen siitä, että todella tein oikean päätöksen.”

 

Kuten jo ennen Ranskaan lähtöä täällä kirjoitin, mun arki Suomessa on niin mielekästä, ja olen elämääni täällä niin tyytyväinen, että lähtö ulkomaille tässä vaiheessa tuntui jopa vähän hassulta. Ja nyt kun kaikesta tästä on ollut muutaman kuukauden erossa, oma arki tuntuu entistäkin paremmalta, ja arvostus pieniäkin jokapäiväisiä asioita kohtaan on noussut huippuunsa. Kun viime viikolla kokkailin keittiössäni pastaa ja jauhelihakastiketta ja itkin samalla onnesta, sain viimeistään varmistuksen siitä, että todella tein oikean päätöksen. Olenkohan mä koskaan ollut näin onnellinen?

Vaihto-opiskelu Lyon

 

MIKSI LÄHTÖPÄÄTÖS OLI NIIN VAIKEA?

Nyt kun kotiinpaluusta on kulunut jo melkein kaksi viikkoa, mua melkeinpä naurattaa, miten isona askeleena pidinkään kotiin lähtöä, kuinka vaikealta siitä tuntui puhua ja kuinka jopa vähän häpesin koko asiaa. Kyse ei kuitenkaan ollut kuin muutamasta viikosta, olinhan joka tapauksessa palaamassa Suomeen vielä ennen joulua.

Ylivoimaisesti eniten kotiinpaluussa ahdistivat muiden mielipiteet. ”Sieltä se tuli maitojunalla kotiin””Eikö toi nyt noin lyhyttä aikaa siellä ulkomailla pärjännyt?” , ”Koti-ikävä taisi päästä yllättämään…” pelkäsin ihmisten kommentoivan. Olin myös valmistautunut siihen, että lähtöni syitä kyseenalaistettaisiin joka suunnasta. Mutta päinvastoin kaikki, joille olen lähtöni syitä vähänkin enemmän avannut, ovat olleet sitä mieltä, että ainoa oikea ratkaisu tilanteessani oli palata Suomeen.

 

”Hyvinvointi, onnellisuus ja mielenterveys – onko elämässä tärkeämpää? Jos näistä ei pidä huolta, ei missään muussakaan ole mitään järkeä.”

 

En oikeastaan ymmärrä, miksi ylipäätään jaksoin uhrata niin paljon ajatuksia muiden mahdollisille mielipiteille itsestäni. Minähän olen ainut, joka tähän elämääni ja arkeeni herää joka ikinen aamu. Eivät suinkaan kaverini, sukulaiseni, Lyoniin jääneet ystäväni, vanhat tuttuni, eivätkä varsinkaan täysin tuntemattomat someseuraajani. Se, että joudun toisinaan vastailemaan kysymyksiin siitä, miksi olen jo nyt Suomessa, on todella pieni hinta siitä, että saan itse olla onnellinen. 

Jotenkin kummallisesti koin kotiinlähdön pitkään luovuttamisena, mikä on oikeastaan ihan päätöntä. On nimenomaan rohkeutta uskaltaa toimia kuten itselleen kokee parhaaksi, muiden mielipiteistä välittämättä. Hyvinvointi, onnellisuus ja mielenterveys – onko elämässä tärkeämpää? Jos näistä ei pidä huolta, ei missään muussakaan ole mitään järkeä. Ja eikös nimenomaan sen pitäisi toimia kannustimena lähteä ulkomaille, että aina pääsee takaisin kotiin. 

Vaihto-opiskelu Ranska

Kuvat: Anette

Tuntuu niin vapauttavalta päästä taas päivittelemään somea tavalliseen tahtiin ja jakamaan ajatuksiani tänne blogiinkin. Juttelin aiheesta vähän myös mun Instagram Storyssa @suvisailamaria ja jaoin siellä myös muutamia videopätkiä, joissa yllätän kavereitani. Lisäsin sinne myös kysymysboksin, sillä vastailen mielelläni kysymyksiin vaihtoon tai oikeastaan ihan mihin vaan liittyen, ja olisi kiva päästä juttelemaan teidän kanssa. Myös toiveet vaihto-opiskeluaiheisiin postauksiin liittyen otan lämmöllä vastaan!

marraskuu 5, 2019

RELATED POSTS

4 Comments

  1. Vastaa

    Anette

    marraskuu 27, 2019

    Isoin sydän ❤️❤️❤️

    • Vastaa

      Suvi Myllymäki

      marraskuu 27, 2019

      Muru ❤❤

  2. Vastaa

    Linda

    marraskuu 27, 2019

    Moikka! Oli pakko laittaa kommenttia, koska toi sun teksti kosketti mua monella tavalla!
    Mulla itellä oli samanlaisia ajatuksia tosta” mitähän muut ajattelevat? ”, kun päätin keskeyttää opintoni. Päätin kuitenkin laittaa oman henkisen hyvinvointini muiden mielipiteiden edelle ja se kannatti!
    Yleisesti halusin vain sanoa, että ihan älyttömän hyvä teksti 😊

    • Vastaa

      Suvi Myllymäki

      marraskuu 28, 2019

      Moi Linda! Kiitos kommentistasi.😊

      Helpottavaa kuulla, että joku pystyy samaistumaan näihin fiiliksiin, enkä ole kaiken tän epävarmuuden ja tunnemyrskyn kanssa yksin. Olin tuossa samassa tilanteessa myös kolme vuotta sitten, kun päätin lopettaa yliopisto-opinnot, jotka eivät enää tuntuneet oikealta. Kaikkia näitä tilanteita selkeästi yhdistää se, että ainut oikea ratkaisu on vain mennä oma hyvinvointi edellä, vaikka se päätös olisi kuinka hankala tehdä.

      Kiitos paljon ja ihanaa loppuvuotta sulle!❤

LEAVE A COMMENT