KARKASIN KOTOA JA PELKÄÄN MIKROA – NÄITÄ ET TIENNYT MINUSTA

Leikin koko lapsuuteni vain ”poikien leluilla”, sillä kasvoin kolmen pojan kanssa. Tutuiksi tulivat beybladet, turtlesit ja diabolot. Barbieilla tai muilla nukeilla en leikkinyt juuri koskaan, ja laatikolliset nukenvaatteita ja muita härpäkkeitä saivat pölyttyä kaapeissa. Kirkonrotan, lipunryöstön ja muiden pihapelien parissa saatettiin viettää helposti useita tunteja, ja muistelenkin lapsuusvuosiani suurella lämmöllä.

Olin ennen todella herkkä kofeiinille. Kerran lukiossa koeviikkostressin ja äärimmäisen väsymyksen painaessa päälle, päädyin kokeilemaan kaikkea mahdollista pysyäkseni hereillä aina parvekkeella lukemisesta lähtien. Kun mikään ei tuntunut tehoavan, päätin turvautua energiajuomaan (elämäni ensimmäisen ja ainoan kerran). Kroppani ei kestänyt kofeiinia ollenkaan, ja juoma aiheutti mulle vain ylienergisen ja sekavan olon, jota seurasi järkyttävä pahoinvointi sekä krapulan kaltainen tunne jäätävine sydämentykytyksineen. Kun myöhemmin aloin totuttaa itseäni kahviin, sain myös siitä aluksi samankaltaisia oireita. Nykyään kahvia tulee kuitenkin litkittyä monta mukillista päivässä ilman minkäänlaisia ongelmia.

Sanon ratikkaa aina vahingossa metroksi. Terkut Raumalta!

En ikinä seiso käynnissä olevan mikron edessä, sillä pelkään sieltä tulevan säteilyn vaikuttavan negatiivisesti hedelmällisyyteen. Pliis sanokaa etten ole ainoa…

Sain yläasteella aina kotitaloudesta arvosanaksi kympin, vaikka olin todellisuudessa täysin avuton keittiössä. Opettajaamme tuntui kiinnostavan enemmän se, miten kauniisti jaksoi koristella vihkonsa erilaisilla lehtileikkeillä ja söpöillä piirroksilla.

Vaikka olin kaikinpuolin rauhallinen lapsi ja teini, sain koulussa kymppejä enkä koskaan joutunut jälki-istuntoon, mahtui munkin teini-ikääni joitakin harha-askelia. Päädyin karkaamaan yhtenä kesänä suutuspäissäni kotoa, ja onnistuin olemaan poissa kolme päivää ennen kuin vanhempani löysivät mut. Kun olinpaikkani sitten viimein paljastui, vanhempani olivat tietysti entistäkin vihaisempia, ja jouduinkin sitten elämäni ensimmäiseen ja ainoaan kotiarestiin. Pahintahan tässä oli tietysti se, etten päässyt juhannuksena bilettämään…

Suhtaudun teepussien mukana tuleviin mietelauseisiin äärimmäisellä vakavuudella, ja onnistun aina löytämään niistä juuri siihen hetkeen sopivan merkityksen. Avaan teepussin joka kerta suurella jännityksellä ja odotan, mitä sillä onkaan minulle kerrottavana tänään.

Luettelen aina pitkät listat ominaisuuksista, joita haluan mieheltä, mutta kun joku lopulta täyttäisi kaikki nämä kohdat, en kuitenkaan kiinnostu. Ne tyypit joihin olen lopulta ihastunut, ovat olleet jotain aivan muuta, ja listani kohdista on toteutunut hyvällä tuurilla ehkä yksi.

Koen krapulassa lähes poikkeuksetta järkyttäviä morkkiksia ja ahdistuksia, vaikken oikeasti olisi tehnyt mitään tyhmää. Muun muassa tämän takia mun tulee nykyään juotua alkoholia todella harvoin, ja koenkin olevani onnellisimmillani juuri silloin, kun vietän viikonloput rauhassa kotona rentoutuen. Rakastan herätä aamulla aikaisin ja pitää kiinni selkeästä unirytmistä, joten kotihengailu on myös siksi mulle se mieluisin vaihtoehto.

Mun on tosi helppo puhua seksistä ja seksuaalisuudesta, enkä koe näitä asioita mitenkään kiusallisiksi puheenaiheiksi esimerkiksi kaveriporukassa. Näistä jutuista pitäisi mielestäni puhua enemmänkin, ja erityisesti uskaltaa avautua aiheeseen liittyvistä ongelmista ja epävarmuuksista. Vertaistuesta ja kokemusten jakamisesta olisi varmasti monelle huomattava apu yksin murehtimisen sijaan.

Olen todella tarkka siitä, minne uskallan pysäköidä autoni. Lievästi sanottuna säntillinen isäni on saanut mutkin pelkäämään erityisesti lapsiperheiden autojen viereen pysäköimistä, sillä lapset saattavat availla ovia miten sattuu. Tästä multa löytyy itseasiassa ihan omakohtaistakin kokemusta, ja mun auton voikin bongata aina sieltä parkkipaikan perimmäisestä nurkasta.

Melkeinpä mun koko suku isovanhempia ja serkkuja myöten asuu ihan kävelymatkan päässä. Tästä olen todella iloinen ja kiitollinen, ja esimerkiksi viime kesänä Helsingissä asuessani kaipasin erityisesti isovanhempieni luona hengailua.

RELATED POSTS

6 Comments

  1. Vastaa

    minnamari

    marraskuu 30, -0001

    Hauska kuulla etten ole ainoa joka sai ihan karsean kohtauksen kun lukiossa ensimmäistä kertaa kokeilin energiajuomaa! 😃 Huom. ei edes ollut ”oikea” energiajuoma vaan joku Fenix-hyvinvointijuoma joka sisälsi vaan ihan pikkaisen kofeiinia 😂

  2. Vastaa

    Sini

    marraskuu 30, -0001

    Mustakin seksi ja seksuaalisuus ovat semmosia asioita, mistä pitäis edes kaveriporukassa pystyä puhumaan vapaasti! Nettiin niiden asioiden kirjoittelu on sitten kuitenkin toisalta vähän eri asia ja siihen tarvitsee jo tosi paljon rohkeutta ja itsevarmuutta ainakin mun mielestä. Tää oli tosi kiva postaus, hauskoja juttuja!

  3. Vastaa

    AnetteMarie

    marraskuu 30, -0001

    Tää oli HYVÄ! Ollaankoha me joskus juteltu tästä mikrojutusta, koska nykyään mäkään en ikinä seiso sen eessä 🤔😆

  4. Vastaa

    suvimyllymaki

    marraskuu 30, -0001

    Hahah eikä!🙈😂😂

  5. Vastaa

    suvimyllymaki

    marraskuu 30, -0001

    Jee thanks!❤️ Ja voi hyvin olla, oon meinaan paasannut tästä muille ihan huolella…🙈

  6. Vastaa

    suvimyllymaki

    marraskuu 30, -0001

    Joo, olisi hyvä olla edes se yksi läheinen ihminen jonka kanssa niistä asioista voisi jutella vapaasti, jotta asioita ei tarvitsisi pyöritellä vain yksin.
    Kiitos paljon Sini!😍

LEAVE A COMMENT