MIKÄ UNELMIEN TOTEUTTAMISESSA PELOTTAA?

Pari viikkoa sitten kaverin kanssa jutellessani heitin ilmoille melko villin idean ensi vuoteen liittyen, pieni pilke silmäkulmassa ja asiaa sen kummemmin miettimättä. Tähän hän totesi minun olevan varmaankin ainoa ihminen, jonka suusta kuultuna hän ottaa kaikki villeimmätkin ideat tosissaan, eikä edes enää ylläty, jos oikeasti toteuttaisinkin hullut aikeeni. Vähän naureskellen vastasin, että unelmathan on tehty toteutettaviksi! Kaveri kuitenkin muistutti, että aika harva tyyppi niitä lopulta ihan oikeasti lähtee toteuttamaan. Tämä keskustelu jäi kaivelemaan mieltäni ja päätin, että tästä haluan kirjoittaa. On ihan totta, että usein kuulee ihmisten luettelevan asioita, joita he haluaisivat tehdä, olla tai saavuttaa, mutta valitettavan harvoin näiden asioiden eteen kuitenkaan tosissaan tehdään yhtään mitään. Haaveillaan matkasta New Yorkiin, muutosta ulkomaille ja uudesta duunista, mutta ei kuitenkaan uskalleta ottaa niitä ratkaisevia askeleita unelmia kohti. Miksi ihmiset vain puhuvat, eivätkä toteuta unelmiaan? Mikä siinä pelottaa?


Täytin hetki sitten 22 vuotta, ja pysähdyin miettimään vuoden takaista syntymäpäivääni ja kaikkea sen jälkeen elämässäni tapahtunutta. Vietin siis edellisenä kesänä syntymäpäivääni Helsinki-viikonlopun merkeissä hyvästä ruoasta ja aurinkoisista keleistä nauttien, Löylyssä istuskellen ja kaupunkipyörillä ympäriinsä huristellen. Täydellisellä kesäsäällä oli varmastikin tekemistä sen kanssa, miten idyllisenä kesä-Helsinki mulle silloin näyttäytyi, mutta oli syy mikä tahansa, sain selkeän fiiliksen siitä, että tänne on päästävä. Ihan koko kesäksi. Päätin, että seuraavaksi kesäksi hommaan itselleni duunipaikan pääkaupunkiseudulta ja muutan Helsinkiin. En silloin tuntenut koko kaupungista ketään, enkä ollut rehellisesti sanoen edes montaa kertaa pääkaupunkiseudulla käynyt lapsuuden Linnanmäkivisiittejä lukuunottamatta. Muuttoaikeitani ei aluksi otettu kovinkaan tosissaan, mutta itse en enää epäröinyt hetkeäkään. Tiesin, että tämän tulen oikeasti toteuttamaan.

Ja nyt, vuotta myöhemmin, kirjoitan tätä postausta Helsinki-kodissani, kaikkien niiden epäröivien katseiden ja naureskeluiden jälkeen. Rehellisesti sanoen vähän yllätyin ihmisten epäluuloisista ja jopa negatiivisista reaktioista, kun kerroin suunnitelmistani. ”Helsinkiin, miksi ihmeessä?” ”Miten ajattelit saada sieltä töitä?” ”Eikös sieltä ole todella vaikea löytää asuntoa?” ”Asuminenkin on niin kallista, miten sä nyt ajattelit tämän kaiken järjestää?” Kysehän oli kuitenkin vain muutamasta kuukaudesta, ja olin lähtemässä yhden bussimatkan päähän, en suinkaan muuttamassa toiselle puolelle maapalloa loppuelämäkseni.

Muuttoaikeitani ei aluksi otettu kovinkaan tosissaan, mutta itse en enää epäröinyt hetkeäkään. Tiesin, että tämän tulen oikeasti toteuttamaan.


Ongelma piileekin varmasti juuri tuossa vääränlaisessa asennoitumisessa. Kun syntyy idea unelmasta, jota haluttaisi lähteä tavoittelemaan, asiaa lähestytään helposti kovin negatiivisesti ja mietitään, kuinka paljon vaivaa sen eteen täytyisikään jaksaa nähdä. Pitäisi soittaa sinne ja tänne, selvittää tämä ja tuo asia, lähettää sähköposti tästä ja ilmoittaa tuosta. Tehdä taustatutkimusta ja uhrata vaikka kuinka paljon aikaa. Miten minä tuonkin nyt oikein järjestän? Mitä jos en onnistu ja kaikki menee pieleen? Pitävätkö muut minua epäonnistujana?

Itse en halua ajatella näitä käytännön asioita esteinä, vaan tärkeinä rajapyykkeinä matkan varrella kohti unelmaa. Kun tehtävät asiat listaa selkeästi paperille ja ryhtyy tuumasta toimeen, pitäen tavoitteensa jatkuvasti kirkkaana mielessä, lista lähtee kohta kohdalta lyhenemään. Lopulta voikin katsoa taakseen ja ihailla kulkemaansa matkaa tyytyväisenä ja ylpeänä itsestään. Ja vastauksina näihin minulle esitettyihin kysymyksiin: Duunin sain etsimällä netistä avoimia työpaikkoja ja kirjoittelemalla aktiivisesti hakemuksia, ja asunnon taas tarkkailemalla Facebook-ryhmiä ja ottamalla yhteyttä jokaiseen potentiaaliseen asunnontarjoajaan. Kyllä, näin rutkasti vaivaa näiden asioiden eteen ja jouduin pettymään muutamaankin otteeseen sekä duuni- että asuntoasiassa, mutta kaikki se yrittäminen kannatti. Ja kyllä, vuokrat tosiaan ovat täällä pikkukaupungin hintoja reilusti korkeammat, mutta uskon vahvasti siihen, että kun jotain todella haluaa, käytännön asiat saa kyllä järjestymään tavalla tai toisella.

Mulle on älyttömän tärkeää pystyä elämään juuri itseni näköistä elämää ja seuraamaan omia unemiani, eikä mennä vain muiden oletusten mukaan. Rakastan haaveilla tulevasta ja asettaa itselleni tavoitteita. Olen valmis tekemään töitä unelmieni eteen ja hyppäämään tuntemattomaan, kun siihen on tarvis. Haaveilin esimerkiksi pitkään kielten opinnoista yliopistossa, ja tein ihan hurjasti hommia päästäkseni sisään. Opintojen alettua kuitenkin huomasin nopeasti, ettei kyseinen ala ollut ollenkaan minua varten, joten päätin jättää yliopiston taakseni ja hakea toiseen kouluun. Olen myös rohkeasti vaihtanut työpaikkaa, kun on tuntunut siltä, että kaipaan uusia haasteita. En halua mennä sieltä, mistä aita on matalin, enkä jämähtää paikoilleni, vaan pyrkiä aina eteenpäin, kohti uutta. Uskon, että jokaisen on mahdollista toteuttaa haaveensa ja elää täysilllä, mitä se kenenkin kohdalla ikinä tarkoittaakaan. Toiselle se voi merkitä muuttamista uuteen maahan, toiselle taas pitkään harkinnassa ollutta työpaikan vaihtoa, painonpudotusta tai uuden harrastuksen aloittamista.

Jokaisen on mahdollista toteuttaa haaveensa ja elää täysillä, mitä se kenenkin kohdalla ikinä tarkoittaakaan.


Sanotaan, että tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas, eikä sanonta ole ihan tyhjästä repäisty, sillä muutos ja tietty epätietoisuus tulevasta on aina jännittävää, jopa pelottavaa. Myönnän, että muutamaankin otteeseen olen ollut tilanteessa, jossa olen jopa miettinyt, että pitikö sitä nyt taas lähteä kurkottamaan kuuhun, ja helpommalla olisi päässyt kun olisi vaan tyytynyt vallitsevaan tilanteeseen. Lopulta tämä uskallus ja rohkeasti uuteen hyppääminen on kuitenkin aina palkittu moninkertaisesti, enkä todellakaan tekisi mitään toisin.

Jos unelman tavoittelu hirvittää, kannattaa miettiä, mikä on oikeasti pahinta mitä voisi tapahtua? Jos ulkomaille muuttaminen pelottaa, voit kuitenkin aina palata takaisin kotiin, kun siltä tuntuu. Mitä väliä, jos unelmasi ei toteutuisikaan heti ensimmäisellä yrittämällä? Aina on uusi mahdollisuus, ja ainakin uskalsit rohkeasti yrittää. Jos joku naureskelee unelmallesi tai vähättelee sitä, vika on näiden ihmisten asenteessa, ei suinkaan sinussa. Epäilyksistä voi sisuuntua ja saada entistä enemmän voimaa näyttää näille tyypeille, mihin oikeasti pystyt. Tietysti järki kannattaa aina pitää menossa mukana, mutta kun tarkemmin pysähtyy ajattelemaan, useimmat pelot ja epäröinnit ovat lopulta melko turhia ja mitättömiä. Toiset unelmat vaativat enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä kuin toiset, ja joskus tietyt haaveet saattavat myös muuttua matkan varrella, eikä siinäkään ole mitään väärää.

Kuvat: Inka P

Olen kuullut monien hyvinkin eri ikäisten harmittelevan, kuinka olisi pitänyt ehtiä saavuttaa ja kokea jo paljon enemmän tämän hetkiseen ikäänsä mennessä. Tällainen ajattelutapa on mielestäni vähän hassu. Menneitä on turha murehtia, joten mitäpä jos alkaisit tehdä ja kokea niitä haaveilemiasi asioita juuri nyt, niin vuoden tai viiden päästä sinun ei enää tarvitsisi ajatella samoin? Vuoden kuluttua tästä hetkestä elämäsi voi olla todella erilaista kuin nyt. Voit elää juuri sitä unelmiesi elämää, josta olet pitkään haaveillut, tai vaihtoehtoisesti jumittaa paikoillasi ja edelleen valitella sitä, kuinka elämässäsi ei koskaan tapahdu mitään. Ota siis se ratkaiseva askel ja ala tehdä töitä unelmiesi eteen jo tänään.

Vuoden kuluttua tästä hetkestä elämäsi voi olla todella erilaista kuin nyt. — Ota siis se ratkaiseva askel ja ala tehdä töitä unelmiesi eteen jo tänään.


Jos siis olet odottanut jotakin merkkiä ottaaksesi tietyn askeleen elämässäsi, tämä on nyt se merkki. Uskalla heittäytyä ja kokeilla. Se fiilis, kun huomaa vihdoin saavuttaneensa pitkäaikaisen unelmansa, on varmasti kaiken sen vaivan ja haparoinnin arvoinen.

toukokuu 20, 2018

RELATED POSTS

12 Comments

  1. Vastaa

    inkapietila

    marraskuu 30, -0001

    Vitsi mikä postaus Suvi, niin totta joka sana! Oot huikee<3

  2. Vastaa

    sofiaanniemilia

    marraskuu 30, -0001

    Siis ensinnäkin aivan mielettömän kauniit ja upeat kuvat <3 ja tää teksti, upposi todellakin 😊 Ihan mahtavaa että sä oot rohkeasti lähtenyt tavoittelemaan unelmiasi ja saavuttanut niitä kovan työn kautta! <3

  3. Vastaa

    Juuliavirta

    marraskuu 30, -0001

    Vautsi mitä kuvia ja ihana miljöö ! 😍

  4. Vastaa

    suvimyllymaki

    marraskuu 30, -0001

    Voi kiitos ihana Sofia!! Tää kommentti oli päivän piristys ❤

  5. Vastaa

    suvimyllymaki

    marraskuu 30, -0001

    Kiitos paljon Juulia, Alppiruusupuistosta on kyllä tullut viime aikoina ihan mun lempparimesta! 😍

  6. Vastaa

    suvimyllymaki

    marraskuu 30, -0001

    Jee kiitos beibe!! Sä oot huikee ❤

  7. Vastaa

    suvimyllymaki

    marraskuu 30, -0001

    Tuhannet kiitokset Henna!❤️❤️ Mahtava kuulla että mun sanat inspiroi, just tän takia haluan tätä blogia tehdä 😍😍

  8. Vastaa

    pinjasiina

    marraskuu 30, -0001

    Siis miten mielettömän hyvä ja rohkea teksti! Sun blogi ylipäätään on aivan ihana 😍

  9. Vastaa

    suvimyllymaki

    marraskuu 30, -0001

    Voi kiitos paljon, ihana kommentti!! Tulipas hyvä mieli sun kauniista sanoista ❤️

  10. Vastaa

    suvimyllymaki

    marraskuu 30, -0001

    Kiitos!! ❤️ Olen tuosta niin samaa mieltä, itsekin olisin varmasti valinnut monessakin asiassa täysin erilailla, jos olisin antanut muiden oletusten ja mielipiteiden vaikuttaa tekemisiini. Ja lopulta, sinä itsehän olet ainoa, joka elämääsi joutuu päivästä toiseen elämään, joten miksi et tekisi siitä juuri sellaista, jossa itse viihdyt?
    Mahtavaa kesää sullekin! 😊

  11. Vastaa

    RBKSTYLE

    marraskuu 30, -0001

    Oot kyllä mielettömän hyvä kirjoittamaan ! En normaalisti jaksa lukea koko tekstiä, mutta sun teksti on yllättävän helppolukuista 😊. Ja toi on niin totta koko postaus…tuntuu, että suomalaiset (varmaan muunmaalaisetkin kyllä) ovat niin epävarmoja ”liian” suurista muutoksista kun mennään aivan mukavuusalueen ulkopuolelle. Kaveria ei niinkään kannusteta ja mahdollisesti auteta, vaan ennemminkin heitellään just tollasia kyssäreitä mitkä saattaa vähän epävarmankin tyypin jopa epäilemään omia unelmiaan.

  12. Vastaa

    suvimyllymaki

    marraskuu 30, -0001

    Voi kiitos ihanuus, et tiedäkään kuinka paljon tuo kommentti mulle merkkaa!! ❤️
    Ja siis nimenomaan noin, toisen menestykseen suhtaudutaan helposti jopa vähän negatiivisesti ja uusiin juttuihin hyppäämiseen ei niinkään kannusteta, vaan suhtaudutaan epäillen. Yritetään ainakin me olla niitä tyyppejä, jotka uskaltaa tarttua omiin unelmiinsa ja myös rohkaista ja kannustaa kaveria joka tilanteessa <3

LEAVE A COMMENT